Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat arvostelee jatkuvasti muita, raivostuttavaa!
15.05.2019 |
Tulin käymään vanhemmilla taas pienen tauon jälkeen ja olin jo ehtinyt unohtaa miten raivostuttavaa tämä jatkuva muiden ihmisten arvostelu on. Äitini varsinkin tekee tätä jatkuvasti mutta ei isäkään sen parempi ole.
Arvostelun kohteena on usein sukulaiset, heidän opiskelu- tai työvalinnat, asumiskuviot tai kumppanit. Ruoditaan miten se ei ainakaan sovi tuonne alalle ja mitä sekin oikein kuvittelee kun meni tuollaiseen työpaikkaan ja ai kauheeta kun se ja se asuu semmosessa kommuunissa! Myös ulkonäköä ja pukeutumista arvostellaan rankalla kädellä. Sama koskee naapureita, heidän asioista jauhetaan jatkuvasti ja arvostellaan heidän valintoja, ulkonäköä jne. Mitään TV- ohjelmia en pysty enää vanhempieni kanssa katsomaan kun en jaksa esim. ulkonäön tai pukeutumisen arvostelua, seksistisiä kommentteja jne. Ajattelin ensin että voisin katsoa vanhempien kanssa lauantaina Euroviisut mutta en kyllä taida kun en pysty nauttimaan itse ohjelmasta jos heidän kanssa katson.
Varmasti itsekin olen joskus sanonut jotain "pahaa" jostain toisesta ihmisestä, en kiellä sitä ollenkaan. Mutta viime vuosien aikana olen tietoisesti pyrkinyt eroon tälläisestä - en yksinkertaisesti jaksa vatvoa tai miettiä sitä että sopiiko mun serkkuni sairaanhoitajan ammattiin vai ei ja mun mielestä tuollainen toisen valintojen arvostelu on vaan törkeää. Eikä mulle todellakaan tule hyvä mieli siitä jos dissaan naapurin uutta tatuointia tai arvostelen jonkun tutun uusia hiuksia. Kaikkia mielipiteitä ja ajatuksia ei mielestäni aina tarvisi sanoa ääneen ja jos ei ole mitään kivaa tai mukavaa sanottavaa niin voisi olla hiljaa.
Huvittavinta tässä on se että varsinkaan äitini ei kestä itse minkäänlaista arvostelua. Ei siis mitään pienintäkään kritiikkiä tai muuta, mutta silti arvostelee muita ihan jatkuvasti. Onko muilla tälläistä? Miten kestätte???
Kommentit (38)
Kuulostaa kamalalta, mutta on todella helpottavaa havaita, että muidenkin perheessä on samanlaisia ongelmia! En ole tullut oikein äitini kanssa toimeen sitten teini-iän, sillä en kestä hänen kapeakatseisuuttaan, negatiivisuuttaan ja muiden arvostelua ellei jopa suoranaista törkeää haukkumista. Kohteeksi voivat joutua tuntemattomat, puolitutut kuin perheenjäsenetkin. Kamalaa kieltä hän osaa myös käyttää, vaikka on pitävinään itseään muita parempana ja omaavansa koulutuksen sijaan sitä ”sydämen sivistystä”.
Jouduin itse äitini vihan ja arvostelun kohteeksi jokin aika sitten. Tuolloin tajusin, että yhtenä syynä tuohon käyttäytymiseen on katkeruus ja yleinen tyytymättömyys elämään. Äitini vaan kuvittelee, että muiden ihmisten tehtävä on tuottaa hänelle onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteita. Jos näin ei ole, saa kyllä kuulla siitä. Päätin siis ottaa aikalisän äidistäni ja välit ovat tällä hetkellä poikki. Ei ole ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 2 sisarusta. He eivät ikinäpuhu pahaa muista syyttä. Heitä ja minua on kaikkia syrjitty työelämässä. Kiltteys, osaaminen ja ahkeruus eivät sovi kaikille työpaikoille. Pitäisi osallistua juorukerhoihin, että voisi olla osa porukkaa. Se ei ole meidän juttu. Äitimme on se suuri pskanjauhaja, jonka valitusta milloin mistäkin ollaan koko elinikä kuultu. Akeata. Nyt se pysyy aisoissa, kun yksi meistä ei kestä sen kaggatuuletinta ja räiskäyttää takaisin ennen kuin se aloittaa. Raskasta, mutta rajansa kaikella.
kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, mutta on todella helpottavaa havaita, että muidenkin perheessä on samanlaisia ongelmia! En ole tullut oikein äitini kanssa toimeen sitten teini-iän, sillä en kestä hänen kapeakatseisuuttaan, negatiivisuuttaan ja muiden arvostelua ellei jopa suoranaista törkeää haukkumista. Kohteeksi voivat joutua tuntemattomat, puolitutut kuin perheenjäsenetkin. Kamalaa kieltä hän osaa myös käyttää, vaikka on pitävinään itseään muita parempana ja omaavansa koulutuksen sijaan sitä ”sydämen sivistystä”.
Jouduin itse äitini vihan ja arvostelun kohteeksi jokin aika sitten. Tuolloin tajusin, että yhtenä syynä tuohon käyttäytymiseen on katkeruus ja yleinen tyytymättömyys elämään. Äitini vaan kuvittelee, että muiden ihmisten tehtävä on tuottaa hänelle onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteita. Jos näin ei ole, saa kyllä kuulla siitä. Päätin siis ottaa aikalisän äidistäni ja välit ovat tällä hetkellä poikki. Ei ole ikävä.
Mä en ole ihan valmis laittamaan välejä poikki tämän takia, mutta ei kiinnosta olla enää yhtä paljon tekemisissä kun en vaan jaksa tuota arvostelua ja haukkumista. Innolla odotan pian koittavia veljen ylppäreitä, voin vaan kuvitella millainen keskustelu kotona käydää juhlien jälkeen liittyen vieraisiin...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavinta on se, että täällä te arvostelette ja mollaatte omia vanhempianne. Hankkikaa elämä ja kasvakaa aikuisiksi.
Joo sellaista se on. Joidenkin äideillä on legginssiraivo, jos kadulla nuori neito menee suikaleet jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei arvostele koskaa, äiti hyvin harvoin ja ehkä läjinmä paheksuu (kateellisena) jotsin erityisen rikkaiden ökyvarallisuutta ja sen esiintuomista.
Mutta tuttuni, eli juurikin 60 luvun lopulla syntynyt, pienellä maalaiskylällä koko ikänsä asunut, on juuri tuollainen joka haukkuu, arvostekee, kritisoi kaiken ja kaikkia. Ei sellaista yhteistä tuttuamme ole etteikö hän ole jollain tapaa jotain negatiivista sanonut. Olisipa hauska kuulla miten hän haukkuu minut muille ja mistä asioista minua kritisoi.
Tämä tuttuni on ollut aina hirveän negatiivinen, ihme märisijä ja joka hiton asiaan puuttuja. En tajua yhtään miten hänellä onkaan aikaa ja mielenkiintoa vatvoa niin valtavasti muiden asioita. Ja jos hän ei jotain tiedä kyläläisten asioista hän ottaa selvää, siis utelee estoitta ihmisten yksityisasioita. Hitto mikä juntti!
Vaikka olen tuntenut hänet iät ja ajat, osaan suodattaa juttuja ja annan mennä toisesta sisään ja toisesta ulos, tiedän myös että tuo tyyli on veren perintö. Äitinsä oli aikoinaan ihan samanlainen negstiivinen valittaja ja juoruaja.
Se että tällaisen henkilöän seura on raskasta on myös huolestuttavaa. Tässä tutussani joka solu huutaa pahaa oloa, väsymystä, stressiä, tympääntyneisyyttä, katkeruutta, kateellisuutta, jostain vaille jäämistä, traumoja ja jopa pahan suopuutta.
Minun mielestä tällaisen henkilön pitäisi mennä kiireesti terapiaan, koska tuollainen määrä negatiivisuutta ja pahaa oloa (kortisolitasot huipussaan) sairastuttaa ihmisen vakavasti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Se on raskasta kuultavaa, varsinkin jos se kohdistuu heikompiin tai heikkoon vanhaan sukulaiseen. Tai että hän on hyvä reipas ja muut saamattomia. Ei ymmärrä ehkä muiden tiloista mitään.
Tuo muiden haukkuminen, eteenkin kun on usein toistuvaa ja pitkäkestoista kertoo kyllä haukkujan omasta pahoinvoinnista, katkeruudesta, usein kateellisuudesta ja siitä että jos itsellä ei asiat ole hyvin ei halua että muillakaan on.
On henkisesti helpottavaa läytää muista vikoja joita voi haukkua. Muiden haukkuminen saa oman minän ja oman elämän tuntumaan edes jotenkin siedettävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on tollainen!!! Itse panostaa pukeutumiseensa ja olemukseensa n.2 krt vuodessa, muuten usein fleece päällä. Koulutukseltaan on merkonomi(hyviä työpaikkoja kyllä ollut hänellä), sitten arvostelee kaiken maailman sairaanhoitajat typeräksi akoiksi. Katsoimme olympialaisia kesällä, ei niitä voinut äidin kanssa katsoa kun haukkui urheilijoiden hiukset, asut ja lihakset/lihakset lihaksettomuuden...xD kyse oli tyyliin kuulantyöntäjistä ja myös 100m finalistit sai osansa kuulla.. ei ollut hiukset hienot..
Onko kukaan ytityänyt sanoa tällaisille vanhemmille tai tutuille oikein napakasti jotain että lopeta, kukaan ei jaksa kuunnella tai tuo on törkeää käytöstä, miksi teet tuota? Lopettaisivatko he? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ytityänyt sanoa tällaisille vanhemmille tai tutuille oikein napakasti jotain että lopeta, kukaan ei jaksa kuunnella tai tuo on törkeää käytöstä, miksi teet tuota? Lopettaisivatko he? Tuskin.
Siis sanoin äidille, ja myös mun isä sanoi, että noi kuulantyöntäjät on täyttä lihasta samoin moukarinheittäjät, tuo vaatii massaa.. se on joku tuon ikäluokan naisten ongelma..
Ei millään pahalla, mutta koko ketju on täynnä todella raakaa arvostelua muista ihmisistä. Onko nyt hyvä olla?
Sama juttu mutta olen jo tottunut siihen :D en tiedä johtuuko siitä että on omassa elämässä jotain puutetta.
Minun vanhempani eivät juorunneet tai arvostelleet muita. He olivat syntyneet 1910-luvulla, siis sota-ajan nähneet ja kärsineet. Isoveljeni ei myöskään moista harrastanut. Isosiskoni sen sijaan oli ihan hillitön tuossa, haukkui omat lapsensakin takanapäin. Hänen lapsensa taas, 60- ja 70-luvulla syntyneet, ovat kaiken aikaa hirvittävästi kärhämöimässä. Tämä palsta on opettavainen; helpottaa, kun ymmärtää, että tuokin juttu on yleinen ja toisaalta yksilöpiirre.
Ihan sama homma täällä, paitsi että isäni on se sata kertaa pahempi. Ehkä ihanimpana piirteenä tässä "arvosteluharrastuksessa" on, että hän saattaa esim. kauppareissulla muita odotellessaan kyyläillä ihmisiä huvikseen, ja sitten alkaa selostaa meille muille kuinka "siinäkin kävi semmoinen karsea lihava muija ja teki sitä ja tätä". Miksi ihmeessä muiden ihmisten tekemiset ja varsinkin aina hyvin yksityiskohtaisesti kuvailtu ruumiinrakenne kiinnostaisi ketään? Nykyään vain jatkan matkaa ja jätän nämä jutut kuuntelematta tai saatan kysyä, että oliko tässä jutussa muuta pointtia kuin vieraan ihmisen ulkonäkö? Yleensä ei ole.
Hänellä itsellään ei sitäpaitsi ole mitään varaa kommentoida muiden ihmisten painoa ja tosiaan on sitä tyyppiä, että jos edes luulee jonkun kritisoivan itseään (usein siis ottaa niin ihan neutraalitkin kommentit) nostaa metelin ja haukkuu heti varmuuden vuoksi tämän kommentoijan, oli se sitten hänen vaimonsa tai lapsensa tai kuka vaan.