Minä olen uskossa ja rakastan teitä!
Ette saa minua vihaamaan teitä mitenkään, vaikka miten pilkkaisitte! :)
Kommentit (22)
Minäkin yleisesti ottaen tykkään ihmisistä, en ymmärrä miksi av:lla vihataan kaikkia?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin yleisesti ottaen tykkään ihmisistä, en ymmärrä miksi av:lla vihataan kaikkia?
Lopun ajan ihmiset. ;(
Ei kaikkia kusipäitä nyt tarvitse rakastaa. Jeesus ne anteeksiannot hoitaa, etkä sinä.
Se on muuten aika jännä tunne se, kun kokee rakastavansa ihan kaikkia. Olin ihan unohtanut millainen se on. Ja silti en ole edes tajunnut, että se tunne on jossain vaiheessa kadonnut minusta. Minnehän se on kadonnut ja miksi? Ei sillä, että nyt välttämättä tarvitsisin sitä tunnetta takaisin. Mutta se oli kyllä aika ihmeellinen tunne silloin aikoinaan.
Ihan kiva, jos tunnet jotain harmonian kokemuksia. Minullakin on, vaikka en kyllä edes usko Jumalaan. Sisäinen rauha muuttaa elämänkokemusta, ja sitä on sitten enemmän kotonaan maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkia kusipäitä nyt tarvitse rakastaa. Jeesus ne anteeksiannot hoitaa, etkä sinä.
Ai, no kyllä se on helpompaa rakastaa heitäkin.
Just heitähän Jeesus kehottaakin rakastamaan!
Sepä kiva, kiitos! Uskonto ei monenkaan valistuneen mielestä ole moraalisesti mitenkään arvostettavaa (uskonnon käsky kunnioittaa tahoa saa tappamaan ihmisiä jne) mutta uskonnosta yksilölle voi olla hyötyä ja iloa.
Minulla oli vuonna 1995 tuo tunne että rakastan kaikkia, jotka ympärilläni olivat.
On se kyllä miellyttävämpi olotila olla ja elää kuin tällainen kyyninen välinpitämättömyys ja ainainen väsymys vähän kaikkeen. Ja uskossa olen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Sepä kiva, kiitos! Uskonto ei monenkaan valistuneen mielestä ole moraalisesti mitenkään arvostettavaa (uskonnon käsky kunnioittaa tahoa saa tappamaan ihmisiä jne) mutta uskonnosta yksilölle voi olla hyötyä ja iloa.
Just näin! uskonto voi pelastaa elämän. Erilaiset riippuvuudet vaihtuvat tarkaan uskonnollisuuteen jolta kysytään neuvoa miten välttää terveyden tuhoamista, hyvä niin. Uskontohan ei kestä luonnontieteellistä tarkastelua, väite joka on se suuri tabu tutkimuksen kohteeksi tällä hetkellä.
^^ alkaahan se hienovarainen pilkkaus sieltä pikkuhiljaa. :D
Jeesuksen työ, elämä ja ylösnousemus se kuitenkin kestää tarkastelua ja se on se fakta mihin en vaan voi olla uskomatta, vaikka kuks mitä sanois ja väittäis.
:)
En ymmärrä niitä "miksi uskot satuihin" kommentteja.
Tiet ovatkin tosi kiva juttu. Niitä pitkin pääsee moniin kiviihin paikkoihin. Kivaa!
Ihmiset hylkäävät uskon, ja sitten etsivät elämäänsä enkeleitä ja yksisarvisia. No sama se mulle, totean vaan, että kaikilla on kaipuu johonkin yliluonniseen. Mikäs siinä.
Itse menetin hyvi, hyvin rakkaan ihmisen. Sen jälkeen ymmärsin, että ainut pysyvä täällä on rakkaus. Se jäljelle jää ja säteilee myös muihin ihmisiin.
Livija kirjoitti:
Se on muuten aika jännä tunne se, kun kokee rakastavansa ihan kaikkia. Olin ihan unohtanut millainen se on. Ja silti en ole edes tajunnut, että se tunne on jossain vaiheessa kadonnut minusta. Minnehän se on kadonnut ja miksi? Ei sillä, että nyt välttämättä tarvitsisin sitä tunnetta takaisin. Mutta se oli kyllä aika ihmeellinen tunne silloin aikoinaan.
Sama täällä. Ikävä kyllä. :(
Ensirakkaus on haihtunut ja se on huono juttu. Oliko se Efeson srk, jolla näin kävi myös?
Elämän ankaruus ja katalat ihmiskokemukset tähän varmaan johti.
Voi kun saisin takaisin sen uskossaolon ensirakkauden! Se lienee mahdollista, näin ainakin tuolle Ilmestyskirjan srk:lle sanoo itse Jeesus.
Ei voi sanoa rakastavansa Jumalaa, jos ei rakasta Hänen luotujaan, henkilöön katsomatta.
On rasittavaa rakastaa kaikkia.
Helpommalla pääsee kun kiertää ihmiset kaukaa, myös uskovaiset.
Aijaa. Olen uskossa ja vihaan ihmisiä. Missä vika?
Aivan, ap., neuropsykologiset häiriöt ovat nykyisin yleisiä.
Eipä sitten pilkata. Hauskaa päivänjatkoa vain sinulle!