Koska miehen lapset ovat isoja?
Olen tavannut elämäni rakkauden, tunne molemmanpuoleinen. Ongelma on, että hän asuu 800 km päässä. Minulla vuoroviikoin omat pienemmät lapset, hänellä joka toinen viikko 5 päivää omat lapset 10 v ja 8 v. Ollaan puhuttu, että hän muuttaa minun luo kun lapset kasvavat. En halua häneltä pois tätä aikaa, kun hän saa olla lähellä lapsia heidän ollessa vielä lapsia. Mutta kuinka kauan meidän suhde on pakosta etäsuhde? Koska on lapsille ok että isä muuttaa ja heidän suhde olisi hyvä ja vankka välimatkan päässä? Haluavatko teinit usein vuoroasumista? En tiedä jaksanko, jos on vaikka 8-10 vuotta vielä... Onko kellään kokemuksia?
Kommentit (28)
Sanoisin että 12 vuotta voi mennä, että pärjäävät omillaan. Oma esikoinen on 21, ja asuu yksin, mutta selvästi kaipaa vielä yhteyttä vanhempiin. 19 v asuu vielä kotona, kuten useimmat lukion loppuun, ja syksyllä aikoo hankkia oman asunnon. Mutta ihmiset ovat yksilöitä. Jotkut tarvitsevat pidempään tukea. Vanhempi on vanhempi loppuelämänsä.
No milloin omat lapsesi ovat mielestäsi sopivan ikäisiä siihen, että heidän isänsä muuttaa asumaan 800 km:n päähän jonkun naisen lasten kanssa?
En minä ainakaan edes ajattelisi tuollaista juttua, vaan sanoisin ihan suosiolla heipat heti. Eikä teidän suhteenne ole mikään kummoinen suhde muutenkaan, joten turha sitä on jonnekin yli kymmenen vuoden päähän asioita ajatella. Ette ole edes asuneet yhdessä, vaan ilmeisesti vain nähneet (oletteko sitäkään?) kerran pari ja yhteinen arki on täysin kokematta.
Keskity nyt mamma hyvä niihin lapsiisi ja älä hötkyile jonkun etääijän perään. Miehiä on maailma pullollaan, mutta sinun lapset ovat pieniä vain kerran. Sinä olet heille se ainoa äiti ja jos sinä käytät lapsiajastasi suurimman osan jonkun äijän kansa viestittelyyn, niin ehkä olisi paras, että lapset olisivat isällään aina.
Vierailija kirjoitti:
No milloin omat lapsesi ovat mielestäsi sopivan ikäisiä siihen, että heidän isänsä muuttaa asumaan 800 km:n päähän jonkun naisen lasten kanssa?
Eikö oikeampi kysymys olisi, milloin omat lapsesi ovat mielestäsi sopivan ikäisiä siihen, että toinen vanhempi (vaikka sinä) muutat 800 km päähän ja jätät heidät asumaan isänsä kanssa?
Tämä aloitus on hyvä esimerkki siitä miten naisten ja miesten välinen tasa-arvo ei toteudu. Isyyden merkitystä pidetään vähäpätöisenä ja tässä tapauksessa jopa kiusallisena ongelmana. Ei kukaan kirjoittaisi äidistä samalla tavalla kuin tässä isästä.
Minulla oli tällainen etäsuhde lapsiini vuosikausia ja lopulta muutin takaisin lasteni lähelle. Hyvin nopeasti ikävä söi minut henkisesti loppu ja avioliittoon kun päästiin niin se loppui muutamassa vuodessa. Ikinä en takaisin niitä hukattuja vuosia saa ja tämä unelmieni mies ja täydellinen rakkauteni oli loppujen lopuksi hyväksikäyttävä narsisti ja elin vuosia pyristellen eroon hänestä. Hän ei mitenkään ymmärtänyt minun kaipuutani lapsiani kohtaan ja pakotti minut olemaan täydellinen äiti omilleen, omani olisi kuulemma saanut kuolla. Kaikki on niin ruusuista kaukaa katsottuna, mutta kun saman katon alle pääsee niin ihmiset muuttuu. Jos mies rakastaa sinua se ei ikinä laita sinua muuttamaan kauas lapsistasi vaan päästää sinut vapaaksi nyt.
AP tässä:
Kiitos teille ajatuksistanne. Tämä mies on etäsuhteen arvoinen ja lapset (omat ja hänen) ovat ehdottomasti etusijalla. Valmistaudun henkisesti siihen, tämä vaihe tulee kestämään.
Toivon teille kaikille, että saatte kokea jotain näin ainutlaatuista.
Love (AP) kirjoitti:
AP tässä:
Kiitos teille ajatuksistanne. Tämä mies on etäsuhteen arvoinen ja lapset (omat ja hänen) ovat ehdottomasti etusijalla. Valmistaudun henkisesti siihen, tämä vaihe tulee kestämään.
Toivon teille kaikille, että saatte kokea jotain näin ainutlaatuista.
Tokihan jokainen saa hukata aikaansa ihan niinkuin haluaa.
Love (AP) kirjoitti:
AP tässä:
Kiitos teille ajatuksistanne. Tämä mies on etäsuhteen arvoinen ja lapset (omat ja hänen) ovat ehdottomasti etusijalla. Valmistaudun henkisesti siihen, tämä vaihe tulee kestämään.
Toivon teille kaikille, että saatte kokea jotain näin ainutlaatuista.
Juu, eiköhän kaikkien rakkaustarinat ole niitä "ainutlaatuisia" suhteen alussa ;).
Tuossa teidän kuviossa ei valitettavasti vain ole mitään järkeä. 800 km on liian pitkä välimatka ja lapsenne ovat liian pieniä vielä. Ei teistä kumpikaan tule jaksamaan yli 10 vuoden etäsuhdetta. Mutta ei mikään tietysti estä olemaan jatkamatta siihen asti, kunnes jompi kumpi kyllästyy tuohon kuvioon. Näin tulee tapahtumaan todennäköisesti 6-12 kk päästä viimeistään.
Itse olen ollut etäsuhteessa ja tiedän mitä se käytännössä tarkoittaa ja vaatii molemmilta osapuolilta. Suurin osa ihmisistä ei etäsuhdetta kestä 6-12 kk kauempaa. Itseni kohdalla vuoden jälkeen muutin toiseen maahan miehen perässä, suhdetta nyt takana yli 10 vuotta. Etäsuhteena en olisi jatkanut paljon pidempään. Menee loppujen lopuksi vaan oma ja toisen elämä hukkaan, koska etäsuhde on pelkkää odottelua ja pieniä lyhyitä onnenhetkiä liian harvoin.
Love (AP) kirjoitti:
AP tässä:
Kiitos teille ajatuksistanne. Tämä mies on etäsuhteen arvoinen ja lapset (omat ja hänen) ovat ehdottomasti etusijalla. Valmistaudun henkisesti siihen, tämä vaihe tulee kestämään.
Toivon teille kaikille, että saatte kokea jotain näin ainutlaatuista.
Olen saanut kokea ainutlaatuisen rakkauden. Lapsettoman miehen kanssa.
Aika jännä että sun pitää asiaa kysyä kun sulla tosiaan on siinä lähes samassa tilanteessa ne sun omat lapset. Mietit vaan tosiaan että missä vaiheessa sun omat lapset on "isoja" siinä määrin että voit muuttaa sinne miehen luokse 800 km päähän ja tavata lapsiasi esim kesälomalla.
Siksi miehen lapset, koska ne ovat jo paljon isompia. Mies on kotoisin kaupungista, jossa itse asun ja haluaa muuttaa tänne myöhemmin joka tapauksessa.
Ja nämä uusperhekuviot ne vasta herkkua ovat tämän ihanan rakkauden lisäksi!
Miehesi lapset ovat vielä pieniä. Helposti menee 12-14 vuotta, että molemmat ovat omillaan. Ei kukaan lastaan 18-vuotislahjaksi maantielle aja.
Love (AP) kirjoitti:
Siksi miehen lapset, koska ne ovat jo paljon isompia. Mies on kotoisin kaupungista, jossa itse asun ja haluaa muuttaa tänne myöhemmin joka tapauksessa.
Itse en kyllä voisi ajatella suhdetta miehen kanssa, joka olisi valmis jättämään omat lapset toisen naisen takia. Noin kauas muuttaminen olisi lasten jättämistä, koska realistisesti ajateltuna tulisi lapsiaan näkemään 1-2 krt vuodessa.
8 ja 10 vuotiaat ovat todella pieniä vielä. Ja teini-ikä on haastava ikäkausi, jolloin lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan. On aika itsekästä omalta puoleltasi suunnitella yhteistä elämää miehen kanssa, jolla noin pienet lapset ja asuu noin kaukana. Toivoisitko omien lapsien isän tekevän tällaisen ratkaisun?
Olisiko paras, että nakkaisit kersasi isälleen ja menisit itse luuhaamaan äitipuoleksi miehen luokse? Tai osa-aikaäitipuoleksi. Suuri rakkautesi varmaan arvostaisi päätöstäsi kovasti ja hänen lapsensakin saisivat ihanan välittävän vieraan mamman kotiinsa viemään isänsä huomion.
Tietääkö etämies, että mietiskelet tällaisia asioita? Eli että hänen pitäisi sinun mielestäsi ajaa lapset mahdollisimman pian kotoa pois, että saisit miehen itsellesi?
Tai Tietääkö ex-miehesi, että et ole oikeasti läsnä lastenne elämässä ja lapset ovat sinulle lähinnä riesa?
Voit selittää ihan mitä haluat, mutta näinhän se menee. Olet nyt munankipeä mamma, joka kuvitelmissaan on ihastunut palavasti mieheen, jonka kanssa ei välttämättä olekaan yhtään mitään.
Kuinka vanhaksi haluat itse olla lastesi kanssa joka toisen viikon?