Lue keskustelun säännöt.
Miten miehestä voi etukäteen tunnistaa, että hän heittäytyy itsekkääksi ja laiskaksi
14.05.2019 |
Kun kolmas lapsi on syntynyt?
Me ei oltu kumpikaan mitään kodinhengettäriä nuorena. Sitten kun eka lapsi syntyi, mies käynnisteli yritystään ja luonnollisesti tein enemmän kotona. Mun on ollut pakko opetella tekemään ruokaa, siivousta enemmän kuin sinkkuna jne. Mies vaan ei kasva perhetilanteen muuttuessa tähän vastuuseen. Nyt kun hänellä olisi töiden puolesta paremmin aikaa, hän käyttäisi sen mieluummin itseensä, ei perheeseen. Esim vinkuu kun en anna aloittaa golffausta.
Miten tämän ominaisuuden pystyisi näkemään ennakolta vai pystyykö mitenkään?
Aina saa täältä lukea haukut että oma vika millaisen miehen kanssa on mennyt lisääntymään
Kommentit (47)
Pariskunta siis käy läpi raskasta raskaus-vaiva-taapero-kotiäiti-isäduunissa -arkea useamman syklin. Kun kurimuksesta lopulta selvitään, asiat muuttuvat helpommaksi lastennkasvaessa, kumpikin ajattelee että nyt koittaa paremmat ajat ja voi alkaa enemmän nauttia elämästä. Naiselle ja miehelle se vaan tarkoittaa eri asioita. Naiselle sitä että työnnetään enemmän kotitöistä ja lapsista vastuuta miehen harteille jotta saa omaa aikaa. Mieskin haluaa enemmän omaa aikaa, joten tässä tulee ristiriita. Mies ei halua tässä vaiheessa vähentää omaa aikaansa.
Tasapuolinen taakanjako on tarkka laji varsinkin muuttuvissa olosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos tilanne liittyy lasten saamiseen, että siis lasten syntymän jälkeen mies heittäytyy itsekkääksi ja laiskaksi, niin se on vaikea ennustaa. Sanoisin, että jos miehellä on ennestään kokemusta vauvoista ja pikkulapsista (esim. sisarustensa lapsia paljon hoitanut), niin on melko helppo ennustaa muuttuuko mies kun saa oman lapsen. Mutta jos miehellä taas ei ole ennestään kokemusta vauvoista ja pikkulapsista niin on mahdoton ennustaa muuttuuko hän kun hän saa oman lapsen.
Harvemmin mies muuttuu, vaan elämäntilanne muuttuu. Siinä on monta tekijää, joista summana on tietynlainen käytös. Jos mies kokee kuuluvansa tärkeäksi perheen jäseneksi, niin kyllä se myös osallistuu perheen hyvinvointiin.
Näkee sen. On iso ero siinä että tekeekö joku vaikka kotitöitä silkasta tottumuksesta (jolloin siitä voi luisua pois jos toinen tekee välillä enemmän) vai tekeekö hän niitä siksi että ne ovat hänelle luontevia ja hänelle on itsestään selvää että niitä kuuluu molempien tehdä.
Ainakin omasta miehestäni näki heti että hänelle kaikki kotityöt olivat täysin luonnollinen osa tavallista arkea eikä hän koskaan tehnyt mitään numeroa siitä että niitä teki tai mihin ryhtyi. Ei edes seurusteluaikana minun luonani käydessään kysynyt että auttaako vaikka tiskauksessa vaan jos laitettiin ruokaa niin tuli vain siihen heti mukaan ja tarttui toimeen ja jatkoi kunnes kaikki tarvittava oli tehty.
En hetkeäkään epäillyt ettei sen jälkeen olisi lapsiperheen arki onnistunut tämän miehen kanssa ja nyt 15 vuotta jälkeenpäin täytyy sanoa että en ollut väärässä.
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Näkee sen. On iso ero siinä että tekeekö joku vaikka kotitöitä silkasta tottumuksesta (jolloin siitä voi luisua pois jos toinen tekee välillä enemmän) vai tekeekö hän niitä siksi että ne ovat hänelle luontevia ja hänelle on itsestään selvää että niitä kuuluu molempien tehdä.
Ainakin omasta miehestäni näki heti että hänelle kaikki kotityöt olivat täysin luonnollinen osa tavallista arkea eikä hän koskaan tehnyt mitään numeroa siitä että niitä teki tai mihin ryhtyi. Ei edes seurusteluaikana minun luonani käydessään kysynyt että auttaako vaikka tiskauksessa vaan jos laitettiin ruokaa niin tuli vain siihen heti mukaan ja tarttui toimeen ja jatkoi kunnes kaikki tarvittava oli tehty.
En hetkeäkään epäillyt ettei sen jälkeen olisi lapsiperheen arki onnistunut tämän miehen kanssa ja nyt 15 vuotta jälkeenpäin täytyy sanoa että en ollut väärässä.
Tämä!
Kuvittelin, että en voinut tietää. Ennen lapsia mies auttoi kaikissa kotitöissä. AUTTOI. Kun pyysin, niin imuroi, kun pyysin niin laittoi ruokaa. PYYNNÖSTÄ!
Ei huomannut, että voi vaan alkaa tiskata tai käydä kaupassa. Sitten loppui se pyynnöstä tekeminenkin. Kun ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta siis käy läpi raskasta raskaus-vaiva-taapero-kotiäiti-isäduunissa -arkea useamman syklin. Kun kurimuksesta lopulta selvitään, asiat muuttuvat helpommaksi lastennkasvaessa, kumpikin ajattelee että nyt koittaa paremmat ajat ja voi alkaa enemmän nauttia elämästä. Naiselle ja miehelle se vaan tarkoittaa eri asioita. Naiselle sitä että työnnetään enemmän kotitöistä ja lapsista vastuuta miehen harteille jotta saa omaa aikaa. Mieskin haluaa enemmän omaa aikaa, joten tässä tulee ristiriita. Mies ei halua tässä vaiheessa vähentää omaa aikaansa.
Tasapuolinen taakanjako on tarkka laji varsinkin muuttuvissa olosuhteissa.
Miten se edes voisi muuttua helpommaksi jos molemmat ovat jatkossa töissä, eli työ+kotihommat+harrastukset -yhtälöön on tullut muutama mukula lisää. Matemaattisesti mahdotonta. Ainoa helpotus on lasten kasvaminen, ja senkin helpottavuus on vähän niin ja näin monta vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli yllätyksenä miehen laiskistuminen lasten syntymän jälkeen. Aikoinaan asia ei tullut edes mieleen, kun kumpikin asui lapsuudenkodissaan seurustelun alkuvuosina. Miehen isä teki arkisin ruuat ja se oli minusta wau. Mieskin kokkasi alkuaikoina ihan oma-aloitteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen näkee ennalta miehestä. Millaisia asioita hän laittaa etusijalle, oli lapsia tai ei. On eri asia haluaako nainen nähdä näitä merkkejä.
Sano esimerkkejä. Mistä sen näkee lapsettoman parin elämässä?
Tuhat pientä asiaa. Jo ensikäynnillä miehen kämpästä näkee esim siisteystason. Myöskin onko opiskelu/työnhaku/työ meneillään. Onko harrastuksia. Onko hyvät välit sukulaisiin ja ystäviin. Saako omat rahansa riittämään. Tekeekö asioita luonnostaan, pakottamatta.
Jos mies vain makaa ja pelaa/katsoo pornoa, ei kannata odottaa mitään eli ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai lapsiluvun täytyttyä?
Ettet itse olisi lakannut hoitamasta velvollisuuksiasi, jolloin mies on tuumannut että miksi hänkään sitten.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli yllätyksenä miehen laiskistuminen lasten syntymän jälkeen. Aikoinaan asia ei tullut edes mieleen, kun kumpikin asui lapsuudenkodissaan seurustelun alkuvuosina. Miehen isä teki arkisin ruuat ja se oli minusta wau. Mieskin kokkasi alkuaikoina ihan oma-aloitteisesti.
Kuinka teinejä olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkeenpäin ajateltuna merkkejä oli ilmassa, mutta enpä siinä rakkaushöyryissä oikein selvästi nähnyt tai halunnut nähdä. Esim siivoaminen vain minun aloitteestani, olemattomat kokkaustaidot yhdistettynä haluttomuuteen opetella ruuan tekemistä, omien harrastusten laittaminen etusijalle, ystävän hylkääminen vakavan sairauden ilmetessä, kaverin tarpeiden täyttäminen mieluummin kuin minun jne.
Entäpä jos kokeiltiaiin uuttua näkökulmaa; mihen taantumisen voi ennustaa naisen motiiveista ryhtyä suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä tiedän, ettei mies luultavasti tekisi mielestäni tarpeeksi enkä saisi toivomaani tasapuolista vanhemmuutta, jos hankkisimme lapsia. En siis itsekään tiedä vielä, haluanko lapsia, mutta olen jo miehelle sanonut, että en aio harkitakaan lasten hankintaa, jos hän asennoituu jo valmiiksi niin ettei "voi" olla kotona lapsen kanssa. Puhuu siis työstään siihen malliin, ettei sieltä voisi olla pitkiä aikoja poissa, kokee että hänen hommissaan on ns. aina töissä.
Ei tunnu millään sisäistävän mun pointtia siitä, miten paras mahdollinen vaihtoehto olisi jakaa vanhemmuus tasapuolisesti vaikka tulot laskisikin jonkin verran hetkellisesti, vaan jankkaa aina siitä miten taloudellinen tilanne määrittää, kuka voi jäädä kotiin (tottakai määrittää, eikä kaikilla ole mahdollista jakaa kotona oloa tasan, mutta mies ei osaa keskustella edes skenaariosta, että olisi taloudellisesti mahdollista jakaa vanhempainvapaat tasaisesti, heti vain jankkaa siitä rahasta.)
Kuten sanottu, en edes tiedä haluanko lapsia ylipäätään. En tiedä millaisia keskusteluja käydään, jos joskus iskee tarve lisääntyä.
Mies siis kertoo jo etukäteen sinulle, että lapsia voidaan ehkä hankkia, mutta vain, jos sinä maksat lystin.
Älä hanki lapsia tällaisen miehen kanssa.
Jos hän itse ottaa lapsiasian puheeksi, sano, että lapsi olisi ihan kiva, mutta sulla ei ole varaa jäädä töistä pois, joten sori, no can do.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Mitä te entisen itseohjautuvan, nykyisen eihuvita-miehen vaimot teette? Pyydätte ja kun ei huvita niin teette itse? Pyydätte, nalkutatte ja huudatte ja kun ei sittenkään huvita niin teette itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te entisen itseohjautuvan, nykyisen eihuvita-miehen vaimot teette? Pyydätte ja kun ei huvita niin teette itse? Pyydätte, nalkutatte ja huudatte ja kun ei sittenkään huvita niin teette itse?
Teen kaiken itse kuin olisin yksinhuoltaja. Helpompi ajatella niin eikä koko ajan toivoa, marista ja katkeroitua. En edes muista, että mieheni olisi käytettävissä autokuskina lasten harrastuksiin tai koulun vanhempainiltoihin, puhumattakaan kodinhoidosta tai ruoka-asioista. Ukko ilmaantuu kyllä paikalle, kun ruoka tuoksuu ja katoaa sen jälkeen taas. Se vain ärsyttää, kun pitäis itse vielä esileikittää itsensä että olisi valmis aina petipuuhiin, kun yllättäen mies haluaa.
No, omista kokemuksista olen kyllä huomannut... Ex-miehen kanssa ei ole lapsia, mutta hän oli luonteeltaan sellainen Heikki-huoleton, joka oli joka asiassa niin mukavuudenhaluinen, laiska ja rento. Esimerkiksi jos häneltä tippui vaikka nenäliina matkalla olkkarista keittiöön, niin ei hän sitä palannut nostamaan, vaan se jäi siihen. Ei osannut käyttää pyykkikonetta, vaikka kuinka yritin opastaa, niin ei koskaan tiennyt paljonko sitä pesuainetta pitää sinne laittaa... Aina oli kahvi yllättäen loppu, maito yllättäen loppu jne., jos minä en ollut niistä huolehtimassa. Hän myös harrasti sitä, että bensavalo paloi autossaan ties kuinka kauan ja ihan viime metreillä tankkasi ja pari kertaa kävi niin, ettei kerinnyt tankille...
Nykyinen mies ja lapsemme isä on taas aina ollut hyvin tarkka, järjestelmällinen ja jämpti, joka ei jätä asioita puolitiehen ja viime tippaan. Välillä hän on ehkä vähän turhankin kontrollifriikki ja siisteyshullu, mutta eipä ole koskaan tarvinnut naputtaa mistään pyykkien laitoista, siivoamisesta, laskujen maksamisesta tms. Hän on aivan loistava isä ja upea aviomies!
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos kokeiltiaiin uuttua näkökulmaa; mihen taantumisen voi ennustaa naisen motiiveista ryhtyä suhteeseen.
Kerro toki lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli yllätyksenä miehen laiskistuminen lasten syntymän jälkeen. Aikoinaan asia ei tullut edes mieleen, kun kumpikin asui lapsuudenkodissaan seurustelun alkuvuosina. Miehen isä teki arkisin ruuat ja se oli minusta wau. Mieskin kokkasi alkuaikoina ihan oma-aloitteisesti.
Kuinka teinejä olette?
Ai nytkö? Viisikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te entisen itseohjautuvan, nykyisen eihuvita-miehen vaimot teette? Pyydätte ja kun ei huvita niin teette itse? Pyydätte, nalkutatte ja huudatte ja kun ei sittenkään huvita niin teette itse?
Teen kaiken itse kuin olisin yksinhuoltaja. Helpompi ajatella niin eikä koko ajan toivoa, marista ja katkeroitua. En edes muista, että mieheni olisi käytettävissä autokuskina lasten harrastuksiin tai koulun vanhempainiltoihin, puhumattakaan kodinhoidosta tai ruoka-asioista. Ukko ilmaantuu kyllä paikalle, kun ruoka tuoksuu ja katoaa sen jälkeen taas. Se vain ärsyttää, kun pitäis itse vielä esileikittää itsensä että olisi valmis aina petipuuhiin, kun yllättäen mies haluaa.
Eikö tosta yhtälöstä masennu tai katkeroidu? Äijä jaksaa kiinnostaa seksuaalisesti vaikka pitää pelkkänä piikana? Elättekö arkea omissa oloissanne tekemättä mitään yhdessä, paitsi silloin kun ruoka tuoksuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te entisen itseohjautuvan, nykyisen eihuvita-miehen vaimot teette? Pyydätte ja kun ei huvita niin teette itse? Pyydätte, nalkutatte ja huudatte ja kun ei sittenkään huvita niin teette itse?
Teen kaiken itse kuin olisin yksinhuoltaja. Helpompi ajatella niin eikä koko ajan toivoa, marista ja katkeroitua. En edes muista, että mieheni olisi käytettävissä autokuskina lasten harrastuksiin tai koulun vanhempainiltoihin, puhumattakaan kodinhoidosta tai ruoka-asioista. Ukko ilmaantuu kyllä paikalle, kun ruoka tuoksuu ja katoaa sen jälkeen taas. Se vain ärsyttää, kun pitäis itse vielä esileikittää itsensä että olisi valmis aina petipuuhiin, kun yllättäen mies haluaa.
Eikö tosta yhtälöstä masennu tai katkeroidu? Äijä jaksaa kiinnostaa seksuaalisesti vaikka pitää pelkkänä piikana? Elättekö arkea omissa oloissanne tekemättä mitään yhdessä, paitsi silloin kun ruoka tuoksuu?
No se tosiaan on ainoa asia joka harmittaa, kuten sanoin. Ukolla on aikaa viepiä harrastuksia ja omia juttuja ja reissuja niin paljon, että aika vähän on yhteistä aikaa, ja silloinkin katsoo telkusta urheilua tai lukee lehteä. Aikani yritin, mutta sitten päätin, että en ala tässä nyt vellomaan. Rakennan elämää yksin lasten kanssa, kasvatan heitä ja nautin heidän seurastaan todella paljon. Minulla on oma työ ja kaverit ym, niihin menee loppuaika mitä lapsilta jää. Ihan hyvä elämä mulla on, en enää kaipaa sitä kumppania niin paljon kuin silloin aikanaan lasten synnyttyä.
Tota noi.
Eiks sun hommas oo hoitaa perhe.