Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä mua enää auttaisi?

Vierailija
13.05.2019 |

Olen 27-vuotias nuori nainen ja viime syksystä asti kamppaillut sietämättömän pahan olon kanssa. Aina oon ollut surumielinen, mutta nyt tilanne on kärjistynyt. Mulla taustalla yksinäisyyttä, koulussa on kiusattu, ollut syömishäiriötä ja riittämättömyyden tunnetta aina ja tosi huono itsetunto. Lisäksi tuntuu siltä, että en ole syntynyt "onnellisten tähtien" alla, lähtökohdat olivat huonot jo elämäni alusta saakka.

Töitä oon tehnyt lukion jälkeen ja tavoitteena olisi vielä joskus päästä kouluun. Perhekin olisi unelma, mutta tiedän että nyt se ei ole hyvä idea, koska päivät menee itkiessä. Mä en vaan saa elämästä kiinni ja joka päivä mietin itsemurhaa :(

Auttaako lääkkeet ja terapia, mitä siellä terapiassa puhutaan? Mistä voisin saada elämääni sisältöä, seurakunnasta, harrastuksista, mistä?

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
15.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut myös paljon samantyyppisiä ongelmia kuin sinulla, ap. Minua on auttanut terapia ja kristinusko. Enää en käy terapiassa kuin pari kertaa vuodessa kertomassa kuulumiset, mutta alussa kävin useammin. Hyvän terapeutin kanssa puhuminen auttaa.

Usko on silti tärkein. Käyn ihan ev.lut.-kirkossa. Siellähän järjestetään viikottain tilaisuuksia, messuja ja hartaustilaisuuksia ainakin kaupungeissa. Välillä olen jättänyt rukouspyynnön kirkossa olevaan rukouspyyntölaatikkoon. Päivittäinen rukoileminen ja Raamatun lukeminen pitävät todella elämässä kiinni. C.S. Lewis oli kristitty korkeakoulutettu kirjailija, jonka kirjat ovat valoisia ja oivaltavia. Suosittelen! Hänen kirjansa Ilon yllättämä on ollut tosi tärkeä mulle, että olen vaikeimpina aikoina jaksanut eteenpäin.

Kannattaa päivittäin rukouksessa jättää kaikki taakat Jumalalle ja sitten luottaa siihen, että hän vielä auttaa. Sillä Jumala auttaa jokaista, joka häneltä pyytää vilpittömästi apua. Se, että pyytää rukousta myös muilta, auttaa vielä lisää.

Ulkolenkit on yksi tärkeä asia. Kannattaa päivittäin kävellä ainakin yksi vaikka lyhytkin lenkki ulkona. Siitä tulee aina parempi olo. Talvella lenkin lisäksi kirkasvalolamppua puoli tuntia joka aamu, se on tehokasta hoitoa.

Lisäksi, kuten sanoitkin, netissä roikkuminen tekee pahaa oloa. Itsekin tahtoisin päästä siitä kokonaan ja katsoa vain TV:stä uutiset.

Kuinka pitkään meni, että terapiasta alkoi vaikuttamaan ja minkä luulet laukaisseen masennuksesi? Olen myös ajatellut käyväni diakonilla, sieltä saisin keskusteluapua ja samalla varmaankin tietoa seurakuntani tapahtumista. Täytyypi lukaista toi kirja! :)

Itsellä meni monta vuotta, koska sinä aikana tuli yllättäviä kuolemantapauksia lähipiirissä ja vakavaa fyysistä sairautta. Ikäänkuin uudelleen ja uudelleen tuupattiin kumoon kun juuri oli päässyt jaloilleen. Onneksi terapiaa järjestyi pitkäksi aikaa.

Juuri erilaisten olosuhteiden ja elämäntilanteiden vuoksi se on niin yksilöllistä, kuinka nopeasti terapia tehoaa. Monilla varsinkin nykyään ei edes ole mahdollista saada pitkiä terapioita, mikä on kurjaa. Siksi kannattaakin noita muitakin tukitoimia pitää yllä, kuten rukousta, ulkoilua, hyvää kirjallisuutta ym.

Diakonin kanssa juttelu on hyvä idea! Hän osaa kertoa varmasti paljon jutuista, jotka sinua nyt hyödyttää. Kannattaa pitää hyvää huolta itsestään niin paljon kuin vain jaksaa ja arvostaa omaa kehoa ja mieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi yksi