Lue keskustelun säännöt.
Mikä mua enää auttaisi?
13.05.2019 |
Olen 27-vuotias nuori nainen ja viime syksystä asti kamppaillut sietämättömän pahan olon kanssa. Aina oon ollut surumielinen, mutta nyt tilanne on kärjistynyt. Mulla taustalla yksinäisyyttä, koulussa on kiusattu, ollut syömishäiriötä ja riittämättömyyden tunnetta aina ja tosi huono itsetunto. Lisäksi tuntuu siltä, että en ole syntynyt "onnellisten tähtien" alla, lähtökohdat olivat huonot jo elämäni alusta saakka.
Töitä oon tehnyt lukion jälkeen ja tavoitteena olisi vielä joskus päästä kouluun. Perhekin olisi unelma, mutta tiedän että nyt se ei ole hyvä idea, koska päivät menee itkiessä. Mä en vaan saa elämästä kiinni ja joka päivä mietin itsemurhaa :(
Auttaako lääkkeet ja terapia, mitä siellä terapiassa puhutaan? Mistä voisin saada elämääni sisältöä, seurakunnasta, harrastuksista, mistä?
Kommentit (21)
Olet ap arvokas eikä mikään virtuaalinen yhteispäätöskään kiusaajillakaan voi asiaa kumota. Olet arvokas ja kokemuksesi ovat arvokkaita palasia todellisuudesta jossa olet elänyt. Kerro meille niistä Suomi tarvitsee kaikkien tarinat että saamme kosketuksen missä tässä maassa mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun puhut vaikka täällä, jokatapauksessa otat vielä kontaktia ja se on erittäin hyvä juttu. Olennaista ei ole kenelle puhuu vaan että puhuu ja saa kaikua olemassaololleen ja tulisi ymmärretyksi. Minä ymärrän hätääsi, ja sen perusteita ja olen valmis kuuntelemaan lisääkin. Kirjoita jos vaan suinkin voit.
Yleensä sietämättömiä oloja tulee elämässä eteen aika ajoin ja paljonkin ja muista silloin että jos ne jotenkin kestää vaan ne helpottavat sitten kun synkkyys alkaa helpottaa. Pahinta on juuri ennen kuin mikä tahansa tautikin alkaa parantua.
Älä anna kenenkään leimäta olojasi miksikään sairaudeksi sillä sinähän vain reagoit johonkin mitä sinulle tapahtunut. Arvosta tuotakin kokemusta sinussa, se kertoo tarinaasi koko ajna. Ymmärrä itseäsi enemmän kuin kukaan muu. Vain sinä tiedät kokemuksesi.
Kiitos vastauksestasi :) tämä on kauheaa kun aina herätessäni mietin, mitä järkeä nousta. Päivät ovat täysin samanlaisia. Aikaisemmin olen tehnyt hurjia työputkia, varmaankin koettanut työn avulla paeta "sitä jotain", joka on nyt tullut vastaan. Nykyään tuntuu, etten kuulu mihinkään, olen vain joku tyyppi piilossa kaikilta muilta.
Mitkä asiat olisivat sellaisia, että saisin pahaa oloani edes hetkeksi pois? Jotkuthan sortuu alkoholiin, siihen en ryhdy.. Sosiaalinen media ainakin lisää pahaa oloa, sen olen huomannut.
Olet hyvä ja arvokas. Jumala on luonut sinut hyvin juuri sellaiseksi kuin olet. Jeesus ottaa sinut vastaan eikä hylkää. Joh 6:37: "joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Sinulla on toivo, Jeesus on toivosi. (Se on minunkin toivoni ja toimii.)
Mene esim. johonkin Helluntaiseurakuntaan. Kerro tilanteesi jollekin luotettavalle vastuunkantajalle. Pääset Jumalan rakkauden ilmapiiriin. Jeesus on tie sinullekin ja saat lahjaksi elämän. Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä".
Lääkkeitä ei todellakaan kannata alkaa vetämään, kosketuksesi tunteisiisi vaan mutkistuu ja hämärtyy.
Tosta tilasta, kun pääset ja ahdistuksen- ja masennuksen pilvet lipuvat pois, niin huomaat kyllä, että elämä on ihan OK, vaikka meillä ei hirveästi ole mahdollsiuuksia vaikuttaa edes oman elämämme tapahtumiin, jonka takia asenne ja oman mielen hallinta onkin tärkeintä.
Suosittelen Anthony de Mellon Havahtuminen kirjaa, siitä saat uusia ja vapauttavia näkökulmia mm. itseesi ja ympäristöösi.
Et takuulla pety.
Kirjaa sivuten voisin sanoa, että sinun tulisi vaan päästö kosketuksiin todellisuuden kanssa; ulos sieltä oman mielen labyrinteista ja muista meihin istutetuista käyttäytymismalleista ja ohjelmoinneista
Meidät ihmiset kun kasvatetaan niin ulkoa ohjatuiksi, että se "kaikki todellinen hyvä" mikä on ympärillämme koko ajan jää huomaamatta, kun kaikki aika ja energia menee huolehtimiseen siitä, mitä muut ajattelevat, saanko hyväksyntää vai en tai mitä menneisyydessä tapahtui. Vaikka emme oikesti edes tarvitse mitään noista ollaksemme onnellisia!
Kyllä AP toi tila hellittää, kun itse vaan olet päättänytkin hoitaa homman. :)
Todennäkösesti olet myöhemmin vielä itse täällä tsemppaamassa muita! ;)
Terapia auttaa oikeasti. varaa aika työpaikan lääkäriltä tms. sieltä sitten saat lähetteen psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää jatkoa elämääsi ap, kyllä asiat vielä selkenevät.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeitä ei todellakaan kannata alkaa vetämään, kosketuksesi tunteisiisi vaan mutkistuu ja hämärtyy.
Tosta tilasta, kun pääset ja ahdistuksen- ja masennuksen pilvet lipuvat pois, niin huomaat kyllä, että elämä on ihan OK, vaikka meillä ei hirveästi ole mahdollsiuuksia vaikuttaa edes oman elämämme tapahtumiin, jonka takia asenne ja oman mielen hallinta onkin tärkeintä.
Suosittelen Anthony de Mellon Havahtuminen kirjaa, siitä saat uusia ja vapauttavia näkökulmia mm. itseesi ja ympäristöösi.
Et takuulla pety.Kirjaa sivuten voisin sanoa, että sinun tulisi vaan päästö kosketuksiin todellisuuden kanssa; ulos sieltä oman mielen labyrinteista ja muista meihin istutetuista käyttäytymismalleista ja ohjelmoinneista
Meidät ihmiset kun kasvatetaan niin ulkoa ohjatuiksi, että se "kaikki todellinen hyvä" mikä on ympärillämme koko ajan jää huomaamatta, kun kaikki aika ja energia menee huolehtimiseen siitä, mitä muut ajattelevat, saanko hyväksyntää vai en tai mitä menneisyydessä tapahtui. Vaikka emme oikesti edes tarvitse mitään noista ollaksemme onnellisia!
Kyllä AP toi tila hellittää, kun itse vaan olet päättänytkin hoitaa homman. :)
Todennäkösesti olet myöhemmin vielä itse täällä tsemppaamassa muita! ;)
Höpö höpö. Toki lääkkeet tasoittaa niitä tunteita ja niin on tarkoituskin. Ihminen pysyy toimintakykyisenä ja pystyy hakemaan muuta apua. Esim just terapiaa ja keskusteluapua. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei ne yksin ole oikotie onneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia auttaa oikeasti. varaa aika työpaikan lääkäriltä tms. sieltä sitten saat lähetteen psykologille.
Terapeutti: hän näyttää kärsivän, annetaan hänelle lievitystä vaivoihin terapialla!
Henkinen opettaja: Antaa hänen kärsiä; kyllä hän vielä murtaa tiensä ulos ego- ja tunnepohjaisesta vankilastaan.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeitä ei todellakaan kannata alkaa vetämään, kosketuksesi tunteisiisi vaan mutkistuu ja hämärtyy.
Tosta tilasta, kun pääset ja ahdistuksen- ja masennuksen pilvet lipuvat pois, niin huomaat kyllä, että elämä on ihan OK, vaikka meillä ei hirveästi ole mahdollsiuuksia vaikuttaa edes oman elämämme tapahtumiin, jonka takia asenne ja oman mielen hallinta onkin tärkeintä.
Suosittelen Anthony de Mellon Havahtuminen kirjaa, siitä saat uusia ja vapauttavia näkökulmia mm. itseesi ja ympäristöösi.
Et takuulla pety.Kirjaa sivuten voisin sanoa, että sinun tulisi vaan päästö kosketuksiin todellisuuden kanssa; ulos sieltä oman mielen labyrinteista ja muista meihin istutetuista käyttäytymismalleista ja ohjelmoinneista
Meidät ihmiset kun kasvatetaan niin ulkoa ohjatuiksi, että se "kaikki todellinen hyvä" mikä on ympärillämme koko ajan jää huomaamatta, kun kaikki aika ja energia menee huolehtimiseen siitä, mitä muut ajattelevat, saanko hyväksyntää vai en tai mitä menneisyydessä tapahtui. Vaikka emme oikesti edes tarvitse mitään noista ollaksemme onnellisia!
Kyllä AP toi tila hellittää, kun itse vaan olet päättänytkin hoitaa homman. :)
Todennäkösesti olet myöhemmin vielä itse täällä tsemppaamassa muita! ;)
Sinä olet vaarallinen Puoskari. Tarkoitat varmasti hyvää, mutta kokonaistilannetta tuntematta annat huonoja neuvoja. Kyllä minä suosittelen hakeutumista oikeaan hoitokontaktiin ja tilanteen kokonaisvaltaista arviointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi kirjoitti:
Olet hyvä ja arvokas. Jumala on luonut sinut hyvin juuri sellaiseksi kuin olet. Jeesus ottaa sinut vastaan eikä hylkää. Joh 6:37: "joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Sinulla on toivo, Jeesus on toivosi. (Se on minunkin toivoni ja toimii.)
Mene esim. johonkin Helluntaiseurakuntaan. Kerro tilanteesi jollekin luotettavalle vastuunkantajalle. Pääset Jumalan rakkauden ilmapiiriin. Jeesus on tie sinullekin ja saat lahjaksi elämän. Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä".
Tämä voi kuullostaa oudolta, mutta elämme juuri nyt tämän maailmanajan loppumista ja monet ns. seurakunnatkin ovat sielunvihollisen työkenttiä, kuten nämä äärikarismaatikot.
Tämän vuoksi helluntaiseurakuntaan EI ainakaan kannata mennä, koska suurin osa niistä ovat äärikarismaattisia eksyttäjiä.
Varmempi olisi mennä One Way seurakuntaan tai johonkin Baptisti srk:taan, niin ei joudu vaarallisen hihhulismin ja menestysteologian kavaliin kouriin, jotka vievät eksytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeitä ei todellakaan kannata alkaa vetämään, kosketuksesi tunteisiisi vaan mutkistuu ja hämärtyy.
Tosta tilasta, kun pääset ja ahdistuksen- ja masennuksen pilvet lipuvat pois, niin huomaat kyllä, että elämä on ihan OK, vaikka meillä ei hirveästi ole mahdollsiuuksia vaikuttaa edes oman elämämme tapahtumiin, jonka takia asenne ja oman mielen hallinta onkin tärkeintä.
Suosittelen Anthony de Mellon Havahtuminen kirjaa, siitä saat uusia ja vapauttavia näkökulmia mm. itseesi ja ympäristöösi.
Et takuulla pety.Kirjaa sivuten voisin sanoa, että sinun tulisi vaan päästö kosketuksiin todellisuuden kanssa; ulos sieltä oman mielen labyrinteista ja muista meihin istutetuista käyttäytymismalleista ja ohjelmoinneista
Meidät ihmiset kun kasvatetaan niin ulkoa ohjatuiksi, että se "kaikki todellinen hyvä" mikä on ympärillämme koko ajan jää huomaamatta, kun kaikki aika ja energia menee huolehtimiseen siitä, mitä muut ajattelevat, saanko hyväksyntää vai en tai mitä menneisyydessä tapahtui. Vaikka emme oikesti edes tarvitse mitään noista ollaksemme onnellisia!
Kyllä AP toi tila hellittää, kun itse vaan olet päättänytkin hoitaa homman. :)
Todennäkösesti olet myöhemmin vielä itse täällä tsemppaamassa muita! ;)Höpö höpö. Toki lääkkeet tasoittaa niitä tunteita ja niin on tarkoituskin. Ihminen pysyy toimintakykyisenä ja pystyy hakemaan muuta apua. Esim just terapiaa ja keskusteluapua. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei ne yksin ole oikotie onneen.
Höpöhöpö. Suurimmalla osalla niistä lääkkeistä hajoaa pää.
Ihan samalla tavalla sinne psykologin luokse voi mennä suoraan, ilman että ensin tuhlaa aikaa ja rahaa jonkin hoitajan tai lääkärin aikaan saadakseen ne lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeitä ei todellakaan kannata alkaa vetämään, kosketuksesi tunteisiisi vaan mutkistuu ja hämärtyy.
Tosta tilasta, kun pääset ja ahdistuksen- ja masennuksen pilvet lipuvat pois, niin huomaat kyllä, että elämä on ihan OK, vaikka meillä ei hirveästi ole mahdollsiuuksia vaikuttaa edes oman elämämme tapahtumiin, jonka takia asenne ja oman mielen hallinta onkin tärkeintä.
Suosittelen Anthony de Mellon Havahtuminen kirjaa, siitä saat uusia ja vapauttavia näkökulmia mm. itseesi ja ympäristöösi.
Et takuulla pety.Kirjaa sivuten voisin sanoa, että sinun tulisi vaan päästö kosketuksiin todellisuuden kanssa; ulos sieltä oman mielen labyrinteista ja muista meihin istutetuista käyttäytymismalleista ja ohjelmoinneista
Meidät ihmiset kun kasvatetaan niin ulkoa ohjatuiksi, että se "kaikki todellinen hyvä" mikä on ympärillämme koko ajan jää huomaamatta, kun kaikki aika ja energia menee huolehtimiseen siitä, mitä muut ajattelevat, saanko hyväksyntää vai en tai mitä menneisyydessä tapahtui. Vaikka emme oikesti edes tarvitse mitään noista ollaksemme onnellisia!
Kyllä AP toi tila hellittää, kun itse vaan olet päättänytkin hoitaa homman. :)
Todennäkösesti olet myöhemmin vielä itse täällä tsemppaamassa muita! ;)Sinä olet vaarallinen Puoskari. Tarkoitat varmasti hyvää, mutta kokonaistilannetta tuntematta annat huonoja neuvoja. Kyllä minä suosittelen hakeutumista oikeaan hoitokontaktiin ja tilanteen kokonaisvaltaista arviointia.
Vaarallinen puoskari, kun varotan päätä hajottavista SSRI-lääkkeistä ja suosittelen hyvää lukemista juuri kyseiseen ongelmaan?
Suurin osa lääkäreistä ja psykologeista/psykiatreista on niitä vaarallisia tyyppejä lääkerespoineen mitä aina tyrkyttävät.
Minulla on ollut myös paljon samantyyppisiä ongelmia kuin sinulla, ap. Minua on auttanut terapia ja kristinusko. Enää en käy terapiassa kuin pari kertaa vuodessa kertomassa kuulumiset, mutta alussa kävin useammin. Hyvän terapeutin kanssa puhuminen auttaa.
Usko on silti tärkein. Käyn ihan ev.lut.-kirkossa. Siellähän järjestetään viikottain tilaisuuksia, messuja ja hartaustilaisuuksia ainakin kaupungeissa. Välillä olen jättänyt rukouspyynnön kirkossa olevaan rukouspyyntölaatikkoon. Päivittäinen rukoileminen ja Raamatun lukeminen pitävät todella elämässä kiinni. C.S. Lewis oli kristitty korkeakoulutettu kirjailija, jonka kirjat ovat valoisia ja oivaltavia. Suosittelen! Hänen kirjansa Ilon yllättämä on ollut tosi tärkeä mulle, että olen vaikeimpina aikoina jaksanut eteenpäin.
Kannattaa päivittäin rukouksessa jättää kaikki taakat Jumalalle ja sitten luottaa siihen, että hän vielä auttaa. Sillä Jumala auttaa jokaista, joka häneltä pyytää vilpittömästi apua. Se, että pyytää rukousta myös muilta, auttaa vielä lisää.
Ulkolenkit on yksi tärkeä asia. Kannattaa päivittäin kävellä ainakin yksi vaikka lyhytkin lenkki ulkona. Siitä tulee aina parempi olo. Talvella lenkin lisäksi kirkasvalolamppua puoli tuntia joka aamu, se on tehokasta hoitoa.
Lisäksi, kuten sanoitkin, netissä roikkuminen tekee pahaa oloa. Itsekin tahtoisin päästä siitä kokonaan ja katsoa vain TV:stä uutiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liity partioon.Sinne kelpaavat kaikki ikäryhmät ja kaikenlaiset ihmiset.Saat lisää itseluottamusta ja uskoa itseesi.Samanikäisten seura tekis sulle nyt hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeitä ei todellakaan kannata alkaa vetämään, kosketuksesi tunteisiisi vaan mutkistuu ja hämärtyy.
Tosta tilasta, kun pääset ja ahdistuksen- ja masennuksen pilvet lipuvat pois, niin huomaat kyllä, että elämä on ihan OK, vaikka meillä ei hirveästi ole mahdollsiuuksia vaikuttaa edes oman elämämme tapahtumiin, jonka takia asenne ja oman mielen hallinta onkin tärkeintä.
Suosittelen Anthony de Mellon Havahtuminen kirjaa, siitä saat uusia ja vapauttavia näkökulmia mm. itseesi ja ympäristöösi.
Et takuulla pety.Kirjaa sivuten voisin sanoa, että sinun tulisi vaan päästö kosketuksiin todellisuuden kanssa; ulos sieltä oman mielen labyrinteista ja muista meihin istutetuista käyttäytymismalleista ja ohjelmoinneista
Meidät ihmiset kun kasvatetaan niin ulkoa ohjatuiksi, että se "kaikki todellinen hyvä" mikä on ympärillämme koko ajan jää huomaamatta, kun kaikki aika ja energia menee huolehtimiseen siitä, mitä muut ajattelevat, saanko hyväksyntää vai en tai mitä menneisyydessä tapahtui. Vaikka emme oikesti edes tarvitse mitään noista ollaksemme onnellisia!
Kyllä AP toi tila hellittää, kun itse vaan olet päättänytkin hoitaa homman. :)
Todennäkösesti olet myöhemmin vielä itse täällä tsemppaamassa muita! ;)Höpö höpö. Toki lääkkeet tasoittaa niitä tunteita ja niin on tarkoituskin. Ihminen pysyy toimintakykyisenä ja pystyy hakemaan muuta apua. Esim just terapiaa ja keskusteluapua. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei ne yksin ole oikotie onneen.
Höpöhöpö. Suurimmalla osalla niistä lääkkeistä hajoaa pää.
Ihan samalla tavalla sinne psykologin luokse voi mennä suoraan, ilman että ensin tuhlaa aikaa ja rahaa jonkin hoitajan tai lääkärin aikaan saadakseen ne lääkkeet.
Eräs masentunut vertasi masennuslääkkeiden käyttöä siihen, että jalkansa katkaissut antaa kipsata jalkansa. Kipsi antaa tukea ja kantaa sen aikaa kun luu korjaantuu. Niiden avulla selvitään pahimmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia auttaa oikeasti. varaa aika työpaikan lääkäriltä tms. sieltä sitten saat lähetteen psykologille.
Terapeutti: hän näyttää kärsivän, annetaan hänelle lievitystä vaivoihin terapialla!
Henkinen opettaja: Antaa hänen kärsiä; kyllä hän vielä murtaa tiensä ulos ego- ja tunnepohjaisesta vankilastaan.
Jep. Aloittaja voi kokeilla lukea täältä tuota kristitty mystikko-keskustelua. Jos yhtään resonoi ne jutut niin voi helpottaa ahdistusta, jos ei, niin kannattaa sitten jättää ne sikseen. Vaikeita elämiä ja varsinkin elämänvaiheita on kaikilla. Mä en jaksa nyt kirjoitella enempää, enkä varsinkaan neuvoa kun on niin yksilöllistä mikä ketäkin auttaa. Itse en esimerkiksi koe saavani ammattiauttelijoilta mitään auttavaa, mulla joogaharrastus, liikunta, läsnäolon opettelu ja muu "henkisen kasvun opiskelu" on auttanut enemmän. Tsemppiä sulle!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut myös paljon samantyyppisiä ongelmia kuin sinulla, ap. Minua on auttanut terapia ja kristinusko. Enää en käy terapiassa kuin pari kertaa vuodessa kertomassa kuulumiset, mutta alussa kävin useammin. Hyvän terapeutin kanssa puhuminen auttaa.
Usko on silti tärkein. Käyn ihan ev.lut.-kirkossa. Siellähän järjestetään viikottain tilaisuuksia, messuja ja hartaustilaisuuksia ainakin kaupungeissa. Välillä olen jättänyt rukouspyynnön kirkossa olevaan rukouspyyntölaatikkoon. Päivittäinen rukoileminen ja Raamatun lukeminen pitävät todella elämässä kiinni. C.S. Lewis oli kristitty korkeakoulutettu kirjailija, jonka kirjat ovat valoisia ja oivaltavia. Suosittelen! Hänen kirjansa Ilon yllättämä on ollut tosi tärkeä mulle, että olen vaikeimpina aikoina jaksanut eteenpäin.
Kannattaa päivittäin rukouksessa jättää kaikki taakat Jumalalle ja sitten luottaa siihen, että hän vielä auttaa. Sillä Jumala auttaa jokaista, joka häneltä pyytää vilpittömästi apua. Se, että pyytää rukousta myös muilta, auttaa vielä lisää.
Ulkolenkit on yksi tärkeä asia. Kannattaa päivittäin kävellä ainakin yksi vaikka lyhytkin lenkki ulkona. Siitä tulee aina parempi olo. Talvella lenkin lisäksi kirkasvalolamppua puoli tuntia joka aamu, se on tehokasta hoitoa.
Lisäksi, kuten sanoitkin, netissä roikkuminen tekee pahaa oloa. Itsekin tahtoisin päästä siitä kokonaan ja katsoa vain TV:stä uutiset.
Kuinka pitkään meni, että terapiasta alkoi vaikuttamaan ja minkä luulet laukaisseen masennuksesi? Olen myös ajatellut käyväni diakonilla, sieltä saisin keskusteluapua ja samalla varmaankin tietoa seurakuntani tapahtumista. Täytyypi lukaista toi kirja! :)
Sen verran oon nyt "ryhdistäytynyt", että aloitin harrastuksen ja siellä oon viihtynyt. Tuo partiokaan ei olisi huono vaihtoehto - näkisi erilaisia ihmisiä ja pääsisi opettelemaan uusia taitoja.
-ap
Hyvä kun puhut vaikka täällä, jokatapauksessa otat vielä kontaktia ja se on erittäin hyvä juttu. Olennaista ei ole kenelle puhuu vaan että puhuu ja saa kaikua olemassaololleen ja tulisi ymmärretyksi. Minä ymärrän hätääsi, ja sen perusteita ja olen valmis kuuntelemaan lisääkin. Kirjoita jos vaan suinkin voit.
Yleensä sietämättömiä oloja tulee elämässä eteen aika ajoin ja paljonkin ja muista silloin että jos ne jotenkin kestää vaan ne helpottavat sitten kun synkkyys alkaa helpottaa. Pahinta on juuri ennen kuin mikä tahansa tautikin alkaa parantua.
Älä anna kenenkään leimäta olojasi miksikään sairaudeksi sillä sinähän vain reagoit johonkin mitä sinulle tapahtunut. Arvosta tuotakin kokemusta sinussa, se kertoo tarinaasi koko ajna. Ymmärrä itseäsi enemmän kuin kukaan muu. Vain sinä tiedät kokemuksesi.