Onko tuossa hivenen ristiriitaa että Kaapo Kakko ei saa suorittaa varusmiespalvelusta, koska hänellä on 1-tyypin diabetes mutta silti voi olla huippuurheilija

Armeija on kokeillut tuota ja todennut että päivittäistä insuliinihoitoa tarvitseva on rasite huollolle  ja riski turvallisuudelle

Silppu, mitä v****a? Vanhempien aiheuttamaa? Oot kyllä sekasin

Miten valtio on vastuussa jääkiekkoijan terveydesta kuten se on varusmiehen?

Mitä ristiriitaa siinä on? Huippu-urheilijalla huolto pelaa ja rahaa on riittävästi. Armeijasta taas halutaan karsia kaikki ylimääräiset kulut ja vaivat pois, niin sitten on tehty tällainen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Armeija on kokeillut tuota ja todennut että päivittäistä insuliinihoitoa tarvitseva on rasite huollolle  ja riski turvallisuudelle

Itse asiassa mitään tuollaisia ongelmia ei ollut, keskeyttyämisprosentti oli sama kuin muilla ja terveysongelmia ei ollut sen enempää. Nykyiset verenmittaussensorit on niin hyviä. Ja ylipäätään armeijaan haluavat diabeetikot ovat motivoituneita myös oman terveytenhoitonsa suhteen.

Kyse ei ole fyysisestä vaativuudesta, vaan turvallisuudesta. Jos insuliinitasot heittävät äkisti vaikkapa kesken ampumaharjoituksen, se on turvallisuusriski sekä itselle että muille. Lisäksi insuliinihoidon toteuttaminen esim. metsäleirillä vaatisi liikaa erityisjärjestelyjä.

Enemmän minä ihmettelen miten koripalloilija Hanno Möttönen sai vapautuksen armeijasta jalkojen takia. Silti pystyi pelamaan ammatikseen koripalloa jopa NBA liigassa. Luulisi koriksessa tulevan jaloille aika paljon rasitetta.

Ainoa syy oli se ettei haluttu palkata uutta diabeteshoitajaa eläköityvän tilalle. Diabeetikot kun olivat kaikki aina tietyssä varuskunnassa ja siellä oli myös diabetekseen erikoistunut hoitaja. Mitään ongelmia ei palveluksen suorittamisessa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeija on kokeillut tuota ja todennut että päivittäistä insuliinihoitoa tarvitseva on rasite huollolle  ja riski turvallisuudelle

Itse asiassa mitään tuollaisia ongelmia ei ollut, keskeyttyämisprosentti oli sama kuin muilla ja terveysongelmia ei ollut sen enempää. Nykyiset verenmittaussensorit on niin hyviä. Ja ylipäätään armeijaan haluavat diabeetikot ovat motivoituneita myös oman terveytenhoitonsa suhteen.

mistä sille insuliinit taiotaan asiallisesti säilytettyinä metsäleirille?  entä jos jätkä sammuu kriittisessä tilanteessa kovapanosammunnoissa/räjäytyksissä/ajoneuvon rattiin/kipinävahdissa yksin?

En väittänyt että he huonosti olisivat suoriutuneet mutta jatkuvaa lääkitystä tarvitseva ei yksinkertaisesti sovellu maastoon.

Rahasta siinä on kyse eikä fyysisyydestä. Diabeetikon asianmukaisen hoidon takaaminen armeija-aikana tulisi liian kalliiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole fyysisestä vaativuudesta, vaan turvallisuudesta. Jos insuliinitasot heittävät äkisti vaikkapa kesken ampumaharjoituksen, se on turvallisuusriski sekä itselle että muille. Lisäksi insuliinihoidon toteuttaminen esim. metsäleirillä vaatisi liikaa erityisjärjestelyjä.

No eihän sinne otettukaan sellaisia joilla oli huono hoitotasapaino. Tuollaiset riskit oli eliminoitu.

Armeijasta ei pääse nopeasti oikeaan sairaalaan ja insuliinishokki tappaa nopeasti. Suomen armeijassa kuolee monta varusmiestä pelkkiin asesiin kaatumisiin, joten ei siellä enää lisää uhreja kaivata. 

Lemmenjoen harjoitukset eivät olleet turvallisuusriski kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Armeija on kokeillut tuota ja todennut että päivittäistä insuliinihoitoa tarvitseva on rasite huollolle  ja riski turvallisuudelle

Ei kokeiluvuosien mukaan ollut mitään tuollaisia riskejä. Syy oli ylimääräisen hoitajan palkkaaminen.

Ei minkäänlaista ristiriitaa. Tutustumalla siihen, miksi diabeetikot saavat vapautuksen löytyy perustellut syyt. Niillä ei ole mitään tekemistä armeijan fyysisyyden kanssa. 

Miten nämä kaksi asiaa on verrannollisia keskenään?

Ammattisotilaaksi on kyllä kelvannut.

Heiskanen sairastaa tyypin 1 diabetestä ja palveli ammattisotilaana 23 vuotta sairauden kanssa.

– Olen johtanut taisteluammunnat ja räjäytysharjoitukset ammattialiupseereille. Olen saanut kaikki luvat ja oikeudet, eikä minulla diabeetikkona ollut rajoitteita. Ja tässä puhutaan aika paljon vaativammasta työstä kuin perusvarusmiespalvelus.

https://yle.fi/uutiset/3-10695000

Armeijassa on tehtäviä kaikille, diabeetikot voisivat toimia ihan hyvin vaikka kirjurina tai varusvarastolla lajittelemassa sukkia. Eri asia sitten, onko se tarkoituksenmukaista, eikä yhden toimivan tapauksen takia kannata tehdä poikkeuksia. Siellä koulutetaan sodanajan joukkoa, ja mahdollisimman monen olisi hyvä olla sijoituskelpoinen. Yrittäkää ymmärtää, että vaikka diabetes olisi rauhan aikana ongelmaton hoitaa, se ei välttämättä ole sitä sodassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole fyysisestä vaativuudesta, vaan turvallisuudesta. Jos insuliinitasot heittävät äkisti vaikkapa kesken ampumaharjoituksen, se on turvallisuusriski sekä itselle että muille. Lisäksi insuliinihoidon toteuttaminen esim. metsäleirillä vaatisi liikaa erityisjärjestelyjä.

No eihän sinne otettukaan sellaisia joilla oli huono hoitotasapaino. Tuollaiset riskit oli eliminoitu.

Näin on. Ap vain ei ymmärtänyt, miksi diabeetikot saavat vapautuksen, joten hänelle piti selittää, mistä on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Armeija on kokeillut tuota ja todennut että päivittäistä insuliinihoitoa tarvitseva on rasite huollolle  ja riski turvallisuudelle

Kun itse olin armeijassa joutui tupakaverini lähtemään pois vasten tahtoaan, koska hänelle diagnosoitiin saapumistarkastuksessa 1 tyypin diapetes. Hän itse haaveili jopa upseerin urasta, joten yritti kaikin keinoin jäädä suorittamaan palvelus loppuun. Ei kelvannut edes kirjuriksi tai sopan sekottajaksi. Siellä intissä diapeetikoille on nolla toleranssi. Se mitä ihminen haluaa harrastaa omasta tahdostaan, on hänestä itsestään kiinni.