Lue keskustelun säännöt.
kyselevät lapset
12.05.2019 |
Mikä psykologia siinä on taustalla, että lapset menee "pommittamaan" ventovieraita kysymyksillä? Näin yhtenä päivänä ikkunan takana vauvan, jonka vieressä oli ehkä 4 ja 3 v sisarukset. Hymähdin ja vilkutin lapsille, vaikka en heitä tuntenut. Hetken päästä 4-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö tulivat luokseni esittämään paljon kysymyksiä, kysyminen tuntui olevan tärkeämpää kuin vastaukset joten vastasin mahdollisimman lyhyesti. Mutta tuntui olevan tarve keksiä vain uusia kysymyksiä, kunnes heidän äitinsä käski pois - ja rupesi itse kyselemään... Jokin sosiaalisuuden yksipuolinen muoto/tapa? Mikä sen tavan aiheuttaa?
Kommentit (11)
Älä mieti höpöjuttuja. Mieti ja vastaa heille. Ja perustele miksi ajattelet niin. Ja vastaa seuraavaan kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselykausi. Ei ole sen vaarallisempaa. Ap: n asenne on vaarallinen.
Rupesin lukemaan aiheesta, huh huh...
"Tunkeutuvassa vuorovaikutuksessa vanhempi painostaa lasta tuntemaan ja ajattelemaan vanhemman haluamalla tavalla esimerkiksi vetämällä läheisyytensä pois, kritisoimalla, syyllistämällä tai muulla tavoin manipuloimalla (Kerig, 2005). Tämän kaltaisessa vuorovaikutuksessa toinen osapuoli asetetaan passiiviseksi tekojen vastaanottajaksi, eivätkä vanhemman ja lapsen tarpeet voi siten molemmat olla olemassa samaan aikaan (Benjamin, 2004)." http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/102787/1516984872.pdf?sequence=1&isAllowed=y sivu 8
Kyselykaudet on tärkeitä vaiheita kehityksessä.
Ja lisäksi mistä ne lapset oppisi jos ei kysymällä :)
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti höpöjuttuja. Mieti ja vastaa heille. Ja perustele miksi ajattelet niin. Ja vastaa seuraavaan kysymykseen.
Harvoin näkee vastaavia tapauksia, yksi mieleenpainuvin on kun halusimme miesystäväni kanssa viettää romanttisen hetken etelän luonnossa jossain korvessa - ja eiks siihen tupsahtanut kuin tyhjästä noin 4-vuotias poika, jolla oli maaninen tarve kysellä... Ei siinä mitään, lapset on hauskoja, heidän tarpeensa ovat aina luonnollisia. Mutta mihin se poikkeuksellinen tiedonjano, jopa ventovierailta, perustuu? Onko se jokin suuri oivallus, että maailmaa pystyykin hallitsemaan (vanhempien tuen sijaan?) tiedon avulla? En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämänhetkinen käsitykseni on, että erityisen kova kyselytarve perustuu vuorovaikutuksen puutteisiin JA kokemukseen, että kiehtovuus löytyykin muualta kuin siitä aikuisesta, josta on eniten riippuvainen... ehkä ne kysymykset ovat kertyneet mieleen ja lapsella on tarve saada ne ulos, ennen kuin unohtaa?
"Tärkeintä on ettet koskaan lopeta kyselemistä" "Siihen on syy miksi sellainen asia on olemassa kuin uteliaisuus"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyselykaudet on tärkeitä vaiheita kehityksessä.
Ja lisäksi mistä ne lapset oppisi jos ei kysymällä :)
Kyselykaudet? Mitä ne on? Ja miksi pitäisi jotain kausittaisesti kysellä?
Okei minä en matki "kyselyikäistä"... en vain ole ajatellut runsasta kyselyä minään tavallisena kehitysvaiheena.
Vierailija kirjoitti:
"Tärkeintä on ettet koskaan lopeta kyselemistä" "Siihen on syy miksi sellainen asia on olemassa kuin uteliaisuus"
Entä kun kyseleminen kiinnostaa enemmän kuin vastausten saaminen? Mistä silloin on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyselykaudet on tärkeitä vaiheita kehityksessä.
Ja lisäksi mistä ne lapset oppisi jos ei kysymällä :)
Kyselykaudet? Mitä ne on? Ja miksi pitäisi jotain kausittaisesti kysellä?
Okei minä en matki "kyselyikäistä"... en vain ole ajatellut runsasta kyselyä minään tavallisena kehitysvaiheena.
2-3 vuotiaan, mikä toi on-kausi. Ja 3-4 vuotiaan miksi toi on-kausi.
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/2-3-v/2-3-vuotia…
Ihan tavallista kehitykseen kuuluvaa.
Jäsentymätön kiintymyssuhde?