Lue keskustelun säännöt.
Näin meillä äitienpäivänä :(
12.05.2019 |
Käytiin äitini ja mommojen haudoilla.
Kaupan kautta kotiin ja minä leivoin kakun.
Ei äitienpäivätoivotuksia lapselta (teini) tai mieheltä, ei edes yhtä valkovuokkoa.
Pyykit heitin koneeseen tuossa hetki sitten.
Nyt saan ruveta tekemään ruokaa perheelle.
Yleensä olen saanut edes ruusukimpun ja äitienpäivätoivotukset.
Prkle vinkkukin loppu, joten en voi edes istahtaa viinilasin kanssa sohvalle.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää olla piilopullo. Muista se.
Samallavaivalla pidät piilo pänikkää🍷
Vaikeampi piilottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne, joiden lapset (olivat miten hankalan teini-ikäisiä tahansa), eivät ole vielä tänään onnitelleet, voisivat nyt käydä huomauttamassa lapsilleen asiasta. Minä ainakin olisin jo komentanut onnittelemaan, jos onnittelua ei olisi vielä kuulunut. Enkä ole minään hullu tai hullunvaativa äiti. Mun mielestä onnittelu kuuluu vain käytöstapoihin ja käytöstavatkin pitää opettaa.
Samaa mieltä. En ole mitään aamupalaa sänkyyn saanut ikinä, enkä haluaisi, mutta heti kun heräsin huusin 13v pojalle, että nyt voit laittaa kahvit tulemaan. Hetken päästä nousin ja otin kahvikupin, menin sohvalle sitä hörppimään ja ei ollut mennyt varmaan viittä minuuttiakaan ja kun lapsia (pari teiniä ja ekaluokkalainen) ei näkynyt niin aloin kyllä hermostua ja huomautin heti asiasta, että anteeksi vaan, mutta mikäs päivä tänään on?! :D
Vierailija kirjoitti:
Minä niin TIESIN tämän!
https://www.vauva.fi/keskustelu/3463369/se-aika-vuodesta-etta-nyt-ollaa…
Me kaikki tiedettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Etkö saanut Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalia?
Ei tässä nyt mitään mitalia kaivata, mut voishan edes toivottaa hyvää äitienpäivää. Se tuskin on liikaa vaadittu.
Ap
Samaa mieltä.
Moukkamaista käytöstä. Yksi päivä vuodessa eikä mitään huomioimista. Mistä tuollaisia äijiä on löytynyt jotta tiedän kiertää kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kotityöt ja ruuanlaitto perheelle heti ja lähde yksin ulos syömään ja juomaan lasi viiniä.
Lähtisin heti jos ois rahaa, mutta tilillä 10€ ja palkkapäivä tiistaina.
Taidanpa mennä ripustamaan pyykit ja laittamaan toisen koneellisen päälle.
Ap
no ainakaan et tee ruokaa kenellekään! mene mieluummin vaikka parin tunnin kävelylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne, joiden lapset (olivat miten hankalan teini-ikäisiä tahansa), eivät ole vielä tänään onnitelleet, voisivat nyt käydä huomauttamassa lapsilleen asiasta. Minä ainakin olisin jo komentanut onnittelemaan, jos onnittelua ei olisi vielä kuulunut. Enkä ole minään hullu tai hullunvaativa äiti. Mun mielestä onnittelu kuuluu vain käytöstapoihin ja käytöstavatkin pitää opettaa.
Samaa mieltä. En ole mitään aamupalaa sänkyyn saanut ikinä, enkä haluaisi, mutta heti kun heräsin huusin 13v pojalle, että nyt voit laittaa kahvit tulemaan. Hetken päästä nousin ja otin kahvikupin, menin sohvalle sitä hörppimään ja ei ollut mennyt varmaan viittä minuuttiakaan ja kun lapsia (pari teiniä ja ekaluokkalainen) ei näkynyt niin aloin kyllä hermostua ja huomautin heti asiasta, että anteeksi vaan, mutta mikäs päivä tänään on?! :D
Mitähän mahdatte vaatia syntymäpäivänänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se on vähän siitä kiinni, miten sivistyneiksi lapset ja miehen kasvattaa.
Minulle tuli äitienpäivätoivotukset ja jo ennalta tiedusteltiin mitä haluan. Ja kerroin suoraan.
Niin, on niitä perheitä joissa äiti sanoo aamuisin lapsilleen: hyvää huomenta, kulta, onko hyvä aamu?
Ja niitä joissa kuuluu: jumalauta nyt ylös, enkö oo jo sanonut.
Kumpien lapset ahertavat äidille kiitokset äitienpäivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOspa lapsesi ja mies käy sitten haudalla, kun kuolet. Ihan järjetöntä sännätä jonnekin hautuumaalle äitienpäivänä ja lapselle moista mallia näyttää. Olisit vain alkanut juhlistaa päivää heti aamusta sinun päivänä. Itse tarjosin heti aamulla lapsille kakkua. Oli kivaa. Päivällä käytiin pizzalla.
Te, jotka itkette, ettei mies ole teitä onnitellut, niin onko mies teidän kumppaninne vai lapsenne?
Tuossa yksikin puhuu miehen kasvattamisesta, mutta vaikuttaa itse kovin keskenkasvuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän mahdatte vaatia syntymäpäivänänne?[/quote]
Onnittelut! Tosin on ollut tapana myös juhlistaa jotenkin muutenkin. Vaikka kahvittelu yhdessä. Ja meidän perheessä nyt on tapana tuoda päivänsankarille aamiainen sänkyyn (on se meistä kuka tahansa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne, joiden lapset (olivat miten hankalan teini-ikäisiä tahansa), eivät ole vielä tänään onnitelleet, voisivat nyt käydä huomauttamassa lapsilleen asiasta. Minä ainakin olisin jo komentanut onnittelemaan, jos onnittelua ei olisi vielä kuulunut. Enkä ole minään hullu tai hullunvaativa äiti. Mun mielestä onnittelu kuuluu vain käytöstapoihin ja käytöstavatkin pitää opettaa.
Samaa mieltä. En ole mitään aamupalaa sänkyyn saanut ikinä, enkä haluaisi, mutta heti kun heräsin huusin 13v pojalle, että nyt voit laittaa kahvit tulemaan. Hetken päästä nousin ja otin kahvikupin, menin sohvalle sitä hörppimään ja ei ollut mennyt varmaan viittä minuuttiakaan ja kun lapsia (pari teiniä ja ekaluokkalainen) ei näkynyt niin aloin kyllä hermostua ja huomautin heti asiasta, että anteeksi vaan, mutta mikäs päivä tänään on?! :D
Mitähän mahdatte vaatia syntymäpäivänänne?
Samat vaadin eli huomioimista ja onnittelut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain ensimmäistä kertaa erilaisen äitienpäivän. En odota enkä vaadi mitään, koska on tämä aika turha päivä kuitenkin. Yleensä se on kukkia ja suukko poskelle ja kahvit sänkyyn.. Nyt oli mies panostanut niin paljon, että jotenkin huvitti. Oli leiponut aamuyöllä patonkia valmiiksi ja salaa yöllä muutenkin marinoinut kanoja ja laitellut kippoja ja kuppeja valmiiksi. Mies vei retkelle metsään ja grillailtiin kahdestaan ja juteltiin kaikenlaista. Tuli kyllä hyvä mieli. Täysin puun takaa tällainen. Arvostan.
Kaikki ne, joiden lapset (olivat miten hankalan teini-ikäisiä tahansa), eivät ole vielä tänään onnitelleet, voisivat nyt käydä huomauttamassa lapsilleen asiasta. Minä ainakin olisin jo komentanut onnittelemaan, jos onnittelua ei olisi vielä kuulunut. Enkä ole minään hullu tai hullunvaativa äiti. Mun mielestä onnittelu kuuluu vain käytöstapoihin ja käytöstavatkin pitää opettaa.