Lue keskustelun säännöt.
Päiväkotien äitienpäiväkortit, joissa lapsi kertoo negatiivisia asioita äidistä
12.05.2019 |
Ennen äitienpäivää nauroin kavereille, että eihän ne päiväkotien työntekijät oikeasti voi kirjoittaa äideille kortteihin mitään, että "mun äiti on aina somessa" tms sisältöä, tuskin on niin sadisteja, että juuri äitienpäivänä haluaa olla ilkeitä ja kouluttaa äitejä. Järkytys oli aamulla melkoinen, kun toisenlainen asia (kuopuksen raskausajalta, joka ei tietenkään tule kortista ilmi, tuskin lapsi asiaa ymmärsi) mikä mielestäni on täysin sopimaton äitienpäiväkorttiin, luki oman lapsen kortissa. Onko muille tullut kyseisistä aikuisten kurjoittamista korteista paha mieli?
En todellakaan odota mitään kuningatarkohtelua tänään, mutta jos nyt edes ei tahallaan aikuiset loukkaisi. Edelleen itkettää kortti, vaikka järjellä yritän selittää itselleni että ehkä eivät kuitenkaan tarkoittaneet pahaa ja kyse vain hormoneista.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitti:
Tämän täytyy olla jotain "Duudson huumoria", jota kuuluisi ymmärtää.?
Täditkään tuskin tykkäisivät itsestään, joillain vastaavilla argumenteilla höystetyistä kesälomakorteista, joita tulee yllättäen ja pyytämättä.
Yhdet vanhemmat kerran totesivatkin hymyillen, että sovitaanko ettei me uskota kaikkea mitä lapsemme kertovat teistä ja me ei uskota kaikkea mitä he kertovat teistä😊
Tää kyllä nostaa vähän tuntosarvet pystyyn. Joskus on todellakin syytä kuunnella ja uskoa lasta. Kaikilla ei ole hyvät kotiolot, ja voi olla että opettaja on ainoa turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Aika karua jos lapsi sitten rohkaistuu kertomaan kotioloistaan saadakseen apua, eikä häntä uskota...
Joskus kyllä ihmettelee, mistä lapset keksii noita juttujaan. Poika oli päiväkodissa selittänyt, että isi juo aina kaljaa sellasesta ruskeasta pullosta. Tiedän tämän siksi, kun tuttavani on töissä tässä päiväkodissa. Toinen työntekijä oli heti heilutellut tuntosarvia, että no no niin, nyt lasua kehiin, juoppo isä lapsella.
Ihmeteltiin kovasti, mistä oli tuon keksinyt, koska mieheni on absolutisti. Minä kyllä juon joskus siiderin saunan jälkeen. Mutta mies ei ole juonut oikeastaan koskaan ja viimeiset joi joskus kun aloin odottaa esikoista. Verenpaineen kanssa ongelmia ja alkoholi nosti verenpainetta niin, että sai kovia päänsärkykohtauksia. Heitti sitten kokonaan pois.
En kokenut olevani tilivelvollinen päiväkodille mieheni verenpaineista ja päänsäryistä, joten en alkanut tätä asiaa selittelemään, kun kuulin tuttavani kautta lapsen puheista. Siellä luulkoot minun puolesta mitä haluaa. Liekö joku vuosi isänpäiväkortissa sitten lukee, että minun isä juo kaljaa illat pitkät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän saa taas lukea "ollaanpa sitä herkkänahkaisia, kun loukkaannutaan negatiivisista kommenteista äitienpäiväkorteissa". Siirretäänpä sama aikuisten maailmaan. Minna saa pikkujouluissa 10 v kiitosmerkin kera työkavereiden tekemän kortin. Kortissa lukee:
- Töissä Minna usein...tekee paljon virheitä ja laiskottelee salaa.
- Parasta Minnassa on...hän tietää aina parhaat juorut ja kertoo niitä iloisesti eteenpäin.
- Minnan lempiruokaa on...ihan kaikki, näkeehän sen jo painosta!
- Minnan harrastus on...maanantaipoissaoloista päätellen tissuttelu, ellei ole yltynyt ryyppäämiseksi.
- Työkaverina Minna on...helvetin rasittava.
Ja sitä rataa. Kuka pitäisi korttia hassunhauskana ja hyvänä ideana, vaikka jokaikinen sana olisi totta? Kenelle tulisi mieleen, että näm asiat Minnassa pitää ottaa esille merkkipäivänä kortin muodossa?
No miksi äideille pitäisi?
Onneksi olen vela.
Tuo siirto aikuisten maailmaan ei ihan toimi. Jos aikuiset kirjoittelisivat tuollaisia asioita onnittelukorttiin tai vastaavaan, he taatusti tietäisivät olevansa loukkaavia. (Toki myös aikuiset voivat loukata toisiaan tahattomasti, mutta ne ovat erityyppisiä juttuja.) Lapsi taas, sanoi mitä tahansa, ei ajattele onko se kohteliasta tai miltä se saajasta tuntuu. Lasten suorapuheisia juttuja myös usein pidetään hauskoina joka tapauksessa, joten ylöskirjaajan kohdallakaan ei voida olettaa loukkaamisen tarkoitusta.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä jo pieni lapsi tajuaa mikä idea on merkkipäivissä. Nyt tää on tällainen päikyn aikuisten tapa nauraa lapsille ja äideille.
No onhan se oikeasti hauskaa. Kun osa vanhemmista on niin nirppanokkaisia ja kuvittelee huonopalkkaisten hoitajien olevan heidän palvelijoitaan. Vaaditaan yksilöllistä hoitoa niin, että ei sellaiseen kukaan taivu. Herätä meidän lumihiutale 3.5 minuutin päästä, kun on nukahtanut ja vaihda sisälle kultakimallesukkahousut ja iltapäivästä punainen mekko, kun niin tykkää ja ulkona ei tarvitse kurapukua ja sitä ja tuota. Sitten haukutaan hoitajia joskus ihan törkeästi.
Jos siihen pieneen palkkaan saa hitusen hupia näistä korkeista, niin liekö se kovin paha. Kivoille vanhemmille ei kirjoiteta näitä lasten sanomisia, vaan muotoillaan ne mukaviksi. Mutta osalle vanhemmista voi pikkuisen näpäyttää takaisin, kun tuntuu, ettei heidän lumihiutaleitaan osaa kukaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän saa taas lukea "ollaanpa sitä herkkänahkaisia, kun loukkaannutaan negatiivisista kommenteista äitienpäiväkorteissa". Siirretäänpä sama aikuisten maailmaan. Minna saa pikkujouluissa 10 v kiitosmerkin kera työkavereiden tekemän kortin. Kortissa lukee:
- Töissä Minna usein...tekee paljon virheitä ja laiskottelee salaa.
- Parasta Minnassa on...hän tietää aina parhaat juorut ja kertoo niitä iloisesti eteenpäin.
- Minnan lempiruokaa on...ihan kaikki, näkeehän sen jo painosta!
- Minnan harrastus on...maanantaipoissaoloista päätellen tissuttelu, ellei ole yltynyt ryyppäämiseksi.
- Työkaverina Minna on...helvetin rasittava.
Ja sitä rataa. Kuka pitäisi korttia hassunhauskana ja hyvänä ideana, vaikka jokaikinen sana olisi totta? Kenelle tulisi mieleen, että näm asiat Minnassa pitää ottaa esille merkkipäivänä kortin muodossa?
No miksi äideille pitäisi?
Onneksi olen vela.
Tuo siirto aikuisten maailmaan ei ihan toimi. Jos aikuiset kirjoittelisivat tuollaisia asioita onnittelukorttiin tai vastaavaan, he taatusti tietäisivät olevansa loukkaavia. (Toki myös aikuiset voivat loukata toisiaan tahattomasti, mutta ne ovat erityyppisiä juttuja.) Lapsi taas, sanoi mitä tahansa, ei ajattele onko se kohteliasta tai miltä se saajasta tuntuu. Lasten suorapuheisia juttuja myös usein pidetään hauskoina joka tapauksessa, joten ylöskirjaajan kohdallakaan ei voida olettaa loukkaamisen tarkoitusta.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä jo pieni lapsi tajuaa mikä idea on merkkipäivissä. Nyt tää on tällainen päikyn aikuisten tapa nauraa lapsille ja äideille.
No onhan se oikeasti hauskaa. Kun osa vanhemmista on niin nirppanokkaisia ja kuvittelee huonopalkkaisten hoitajien olevan heidän palvelijoitaan. Vaaditaan yksilöllistä hoitoa niin, että ei sellaiseen kukaan taivu. Herätä meidän lumihiutale 3.5 minuutin päästä, kun on nukahtanut ja vaihda sisälle kultakimallesukkahousut ja iltapäivästä punainen mekko, kun niin tykkää ja ulkona ei tarvitse kurapukua ja sitä ja tuota. Sitten haukutaan hoitajia joskus ihan törkeästi.
Jos siihen pieneen palkkaan saa hitusen hupia näistä korkeista, niin liekö se kovin paha. Kivoille vanhemmille ei kirjoiteta näitä lasten sanomisia, vaan muotoillaan ne mukaviksi. Mutta osalle vanhemmista voi pikkuisen näpäyttää takaisin, kun tuntuu, ettei heidän lumihiutaleitaan osaa kukaan hoitaa.
Olet väärässä työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitti:
Tämän täytyy olla jotain "Duudson huumoria", jota kuuluisi ymmärtää.?
Täditkään tuskin tykkäisivät itsestään, joillain vastaavilla argumenteilla höystetyistä kesälomakorteista, joita tulee yllättäen ja pyytämättä.
Yhdet vanhemmat kerran totesivatkin hymyillen, että sovitaanko ettei me uskota kaikkea mitä lapsemme kertovat teistä ja me ei uskota kaikkea mitä he kertovat teistä😊
Tää kyllä nostaa vähän tuntosarvet pystyyn. Joskus on todellakin syytä kuunnella ja uskoa lasta. Kaikilla ei ole hyvät kotiolot, ja voi olla että opettaja on ainoa turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Aika karua jos lapsi sitten rohkaistuu kertomaan kotioloistaan saadakseen apua, eikä häntä uskota...
Ennemminkin siellä hoidossa on jotain paskaa. Jota peitellään hysteerisesti.
Ai ne vanhemmat peittelisi?
Juu. Älykäs hoitajako se siellä? Hoitajat peittelee, päiväkodin johto jne. Olen mm löytänyt kadulta hukattuja päiväkotilapsia. Joiden vanhemmille ei tasan koskaan kerrottu sieltä päiväkodista, että lapset hukattiin kesken päivän kertaalleen kadulle.
Tuohan Pyyntö tuli niiltä vanhemmilta. Ja kaikella huumorilla. Mutta täällä nyt heistäkin leimattiin jo ongelmatapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän saa taas lukea "ollaanpa sitä herkkänahkaisia, kun loukkaannutaan negatiivisista kommenteista äitienpäiväkorteissa". Siirretäänpä sama aikuisten maailmaan. Minna saa pikkujouluissa 10 v kiitosmerkin kera työkavereiden tekemän kortin. Kortissa lukee:
- Töissä Minna usein...tekee paljon virheitä ja laiskottelee salaa.
- Parasta Minnassa on...hän tietää aina parhaat juorut ja kertoo niitä iloisesti eteenpäin.
- Minnan lempiruokaa on...ihan kaikki, näkeehän sen jo painosta!
- Minnan harrastus on...maanantaipoissaoloista päätellen tissuttelu, ellei ole yltynyt ryyppäämiseksi.
- Työkaverina Minna on...helvetin rasittava.
Ja sitä rataa. Kuka pitäisi korttia hassunhauskana ja hyvänä ideana, vaikka jokaikinen sana olisi totta? Kenelle tulisi mieleen, että näm asiat Minnassa pitää ottaa esille merkkipäivänä kortin muodossa?
No miksi äideille pitäisi?
Onneksi olen vela.
Tuo siirto aikuisten maailmaan ei ihan toimi. Jos aikuiset kirjoittelisivat tuollaisia asioita onnittelukorttiin tai vastaavaan, he taatusti tietäisivät olevansa loukkaavia. (Toki myös aikuiset voivat loukata toisiaan tahattomasti, mutta ne ovat erityyppisiä juttuja.) Lapsi taas, sanoi mitä tahansa, ei ajattele onko se kohteliasta tai miltä se saajasta tuntuu. Lasten suorapuheisia juttuja myös usein pidetään hauskoina joka tapauksessa, joten ylöskirjaajan kohdallakaan ei voida olettaa loukkaamisen tarkoitusta.
Tässä vaiheessa se palkankorotusta hamuava lastentarhanopettaja voisi tehdä tilanteesta kasvatuksellisen ja kertoa lapselle kortin tarkoitus eli vanhemman ilahduttaminen juhlapäivänä. Kertoa miksi ihmisiä onnitellaan ja mitkä asiat on sopivia kortteihin ja mitkä ei. Pohtia mistä asioista vanhempi ilahtuu, tuleeko jostain paha mieli.
Siinä ei ole mitään kasvatuksellista, että kirjoitetaan vaan lapsen sanomiset korttiin
Tässä nyt vinkkejä alkuun, miten sitä parempaa palkkaa voisi ansaita. T. DI 4500 euroa kuussa.
Hei, kertoisitko konkreettisia esimerkkejä sinua loukanneista jutuista, joita olet lasten tekemissä korteissa saanut? Entä annoitko palautetta asiasta suoraan lastesi päiväkotiin? Kuinka henkilökunta reagoi palautteeseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi vuonna ei meillä tehdä päiväkodissa mitään kortteja. Jokuhan voi pahastua, jos kortissa on lapsen piirtämä kukka ja kokee sen kettuiluksi, koska heille ei koskaan osteta kukkia, koska ovat pahasti allergisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös äitienpäiväkortissa ”Miksi tykkään äidistä”- otsikon alla, että ”äiti tykkää tehdä töitä” ja ”äiti tykkää aina jutella työkavereiden kanssa”. Tosiasiassa teen lyhennettyä työaikaa ja olen hyvin läsnäoleva äiti.
Eihän nuo mitään ilkeitä kommentteja olleet, mutta olisin toivonut tuollaisen otsikon alle jotain muutakin. Tiedän, että päiväkodin työntekijät ovat joskus kuittailleet siitä, kun olen ollut vuoden aikana kaksi kertaa 3 päivän työmatkalla (alan messut) tyyliin: ”jahas, rouvalla taas menoja” tms. Siksi epäilen että tuo kortin piikki on ollut heiltä tietoinen. Mieheni tekee reissutyötä, mutta saa pk-tädeiltä aina ensiluokkaista kohtelua.
Mitä sun työmatkat päiväkodin työntekijöille kuuluu? Onpa asiatonta käytöstä. Toisaalta miten he edes tietävät työmatkoistasi niin tarkkaan, asutteko jollain pikkupaikkakunnalla jossa tiedetään kaikkien asiat.
Mulle on käynyt ihan samalla tavalla, tästä on jo tosi monta vuotta aikaa... Tein työtä johon kuului paljon matkustamista, ei mitään "kivoja" reissuja, vaan aina ikävien asioiden hoitamista asiakkailla milloin missäkin. Aamuyöstä sinne ja myöhään illalla takaisin, seuraavana päivänä aamusta duuniin ja sitten taas taas aamulennolla jonnekin... Matkoihin ei voinut itse vaikuttaa yhtään, vaan lähdöt saattoivat tulla tosi nopealla aikataululla ja reissuja saattoi olla useita viikossa. Jossain kohtaa keskellä sitä kiirettä sitten pääsin itse hakemaan lapsia päiväkodista, kun siellä tädit kommentoivat tyyliin "ai sua ei olekaan näkynyt kun vaan reissaat ympäriinsä... onneksi lapsilla on kuitenkin isä joka välittää heistä". Vieläkin alkaa päässä suhista kun ajattelen tätä... Olimme eronneet ja vuoroviikkojärjestelmä pyöri, paitsi kun oli niitä reissuja niin lapset olivat välillä "minunkin" viikoilla isällään (joka ei kuitenkaan halunnut luopua "omista" arkipäivistään). Eli lopputulos oli, että mulla oli koko ajan ihan kauhea ikävä lapsia, ravasin pitkin Euroopan teollisuusalueita, tein toimistopäivinä kaikki rästiduunit ja olin ihan kuolemanväsynyt. Jälkikäteen mietin, että ehkä tarhan tätien ajatus "matkasta Italiaan" oli lähempänä jotain lomareissua kuin sitä mitä se todellisuudessa oli (= 16h työpäivä, ongelmien ratkomista asiakkailla, ei yhtäkään kunnon ateriaa ja sama seuraavana päivänä uudestaan).
Sinä äitienpäivänä sain tarhasta kortin, jossa luki: "Äiti on aina väsynyt ja meillä syödään mikroruokaa". Joo, niin olin tosi väsynyt, mutta silti pidin jotenkin tärkeänä tehdä oikeaa kotiruokaa vaikka viimeisillä voimilla. Mutta, meillä oli yhtenä päivänä ollut valmisruokaa, ja lapsi oli ensimmäistä kertaa saanut käyttää mikroa ihan itse, mikä oli hänestä tosi hienoa. Osui ja upposi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös äitienpäiväkortissa ”Miksi tykkään äidistä”- otsikon alla, että ”äiti tykkää tehdä töitä” ja ”äiti tykkää aina jutella työkavereiden kanssa”. Tosiasiassa teen lyhennettyä työaikaa ja olen hyvin läsnäoleva äiti.
Eihän nuo mitään ilkeitä kommentteja olleet, mutta olisin toivonut tuollaisen otsikon alle jotain muutakin. Tiedän, että päiväkodin työntekijät ovat joskus kuittailleet siitä, kun olen ollut vuoden aikana kaksi kertaa 3 päivän työmatkalla (alan messut) tyyliin: ”jahas, rouvalla taas menoja” tms. Siksi epäilen että tuo kortin piikki on ollut heiltä tietoinen. Mieheni tekee reissutyötä, mutta saa pk-tädeiltä aina ensiluokkaista kohtelua.
Mitä sun työmatkat päiväkodin työntekijöille kuuluu? Onpa asiatonta käytöstä. Toisaalta miten he edes tietävät työmatkoistasi niin tarkkaan, asutteko jollain pikkupaikkakunnalla jossa tiedetään kaikkien asiat.
Mulle on käynyt ihan samalla tavalla, tästä on jo tosi monta vuotta aikaa... Tein työtä johon kuului paljon matkustamista, ei mitään "kivoja" reissuja, vaan aina ikävien asioiden hoitamista asiakkailla milloin missäkin. Aamuyöstä sinne ja myöhään illalla takaisin, seuraavana päivänä aamusta duuniin ja sitten taas taas aamulennolla jonnekin... Matkoihin ei voinut itse vaikuttaa yhtään, vaan lähdöt saattoivat tulla tosi nopealla aikataululla ja reissuja saattoi olla useita viikossa. Jossain kohtaa keskellä sitä kiirettä sitten pääsin itse hakemaan lapsia päiväkodista, kun siellä tädit kommentoivat tyyliin "ai sua ei olekaan näkynyt kun vaan reissaat ympäriinsä... onneksi lapsilla on kuitenkin isä joka välittää heistä". Vieläkin alkaa päässä suhista kun ajattelen tätä... Olimme eronneet ja vuoroviikkojärjestelmä pyöri, paitsi kun oli niitä reissuja niin lapset olivat välillä "minunkin" viikoilla isällään (joka ei kuitenkaan halunnut luopua "omista" arkipäivistään). Eli lopputulos oli, että mulla oli koko ajan ihan kauhea ikävä lapsia, ravasin pitkin Euroopan teollisuusalueita, tein toimistopäivinä kaikki rästiduunit ja olin ihan kuolemanväsynyt. Jälkikäteen mietin, että ehkä tarhan tätien ajatus "matkasta Italiaan" oli lähempänä jotain lomareissua kuin sitä mitä se todellisuudessa oli (= 16h työpäivä, ongelmien ratkomista asiakkailla, ei yhtäkään kunnon ateriaa ja sama seuraavana päivänä uudestaan).
Sinä äitienpäivänä sain tarhasta kortin, jossa luki: "Äiti on aina väsynyt ja meillä syödään mikroruokaa". Joo, niin olin tosi väsynyt, mutta silti pidin jotenkin tärkeänä tehdä oikeaa kotiruokaa vaikka viimeisillä voimilla. Mutta, meillä oli yhtenä päivänä ollut valmisruokaa, ja lapsi oli ensimmäistä kertaa saanut käyttää mikroa ihan itse, mikä oli hänestä tosi hienoa. Osui ja upposi.
Ja isä olisi ollut sankari kun siltä kuuluisalta miesten vaativalta työltä olisi kerran viikossa hakenut reissujen välissä lapset. Mikroruokaa olisi ihasteltu, miten mies osaa hellittää ja aina ei tarvitse suorittaa ja olla täydellinen, vaan läsnäolo on tärkeää. Kortissa olisi lukenut miten isällä on tärkeä työ.
Vierailija kirjoitti:
Ensi vuonna ei meillä tehdä päiväkodissa mitään kortteja. Jokuhan voi pahastua, jos kortissa on lapsen piirtämä kukka ja kokee sen kettuiluksi, koska heille ei koskaan osteta kukkia, koska ovat pahasti allergisia.
Voi kuule, aivan ihania äitienpäiväkortteja tuli neljältä lapseltani 90-luvulla, vaikka ei silloin udeltu, millainen äiti sulla on ja mitä äiti tekee ja huutaako äiti ja onko se kiltti. Korteissa oli lapsen piirros ja onnittelu ja lapsen nimi alla. Aivan ihania kortteja olivat.
Missä vaiheessa on keksitty tämä, että pitää lapsilta kysellä vanhemmista ja sitten niitä raapustetaan kortteihin, että Äiti on aina väsynyt ja Äiti tykkää nukkua ja Äiti huutaa aina ja Äiti on lihava. Ihan hyvin pärjättiin ennenkin ilman näitä tämmöisiä raapustuksia. Miksi ei pärjättäisi nykyäänkin. Ihmeissäni nimittäin luen tätä ketjua, että kenenkähän idea se tämmöinen pöljäily taas on. Asiat voi pitää yksinkertaisina ja silloin ne ovat hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi vuonna ei meillä tehdä päiväkodissa mitään kortteja. Jokuhan voi pahastua, jos kortissa on lapsen piirtämä kukka ja kokee sen kettuiluksi, koska heille ei koskaan osteta kukkia, koska ovat pahasti allergisia.
Voi kuule, aivan ihania äitienpäiväkortteja tuli neljältä lapseltani 90-luvulla, vaikka ei silloin udeltu, millainen äiti sulla on ja mitä äiti tekee ja huutaako äiti ja onko se kiltti. Korteissa oli lapsen piirros ja onnittelu ja lapsen nimi alla. Aivan ihania kortteja olivat.
Missä vaiheessa on keksitty tämä, että pitää lapsilta kysellä vanhemmista ja sitten niitä raapustetaan kortteihin, että Äiti on aina väsynyt ja Äiti tykkää nukkua ja Äiti huutaa aina ja Äiti on lihava. Ihan hyvin pärjättiin ennenkin ilman näitä tämmöisiä raapustuksia. Miksi ei pärjättäisi nykyäänkin. Ihmeissäni nimittäin luen tätä ketjua, että kenenkähän idea se tämmöinen pöljäily taas on. Asiat voi pitää yksinkertaisina ja silloin ne ovat hyviä.
Nykyään arvostetaan lapsen omaa ääntä, ja sitä ihan tarkoituksellisesti pyritään tuomaan esiin. Siksi päiväkodissa aikuinen toimii todellakin kirjurina, eikä pyri erityisesti muokkaamaan lapsen viestiä, vaikka se olisi miten absurdi. Kyllä siellä tiedetään, että lapsi saattaa sanoa jonkun ihan hatusta vedetyn jutun, mutta se on joka tapauksessa se lapsen viesti. Siellä tiedetään myös paljon muutakin vanhemmista, koska lapset kyllä paljastavat kotioloistaan kaikenlaista ihan puhumattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi vuonna ei meillä tehdä päiväkodissa mitään kortteja. Jokuhan voi pahastua, jos kortissa on lapsen piirtämä kukka ja kokee sen kettuiluksi, koska heille ei koskaan osteta kukkia, koska ovat pahasti allergisia.
Voi kuule, aivan ihania äitienpäiväkortteja tuli neljältä lapseltani 90-luvulla, vaikka ei silloin udeltu, millainen äiti sulla on ja mitä äiti tekee ja huutaako äiti ja onko se kiltti. Korteissa oli lapsen piirros ja onnittelu ja lapsen nimi alla. Aivan ihania kortteja olivat.
Missä vaiheessa on keksitty tämä, että pitää lapsilta kysellä vanhemmista ja sitten niitä raapustetaan kortteihin, että Äiti on aina väsynyt ja Äiti tykkää nukkua ja Äiti huutaa aina ja Äiti on lihava. Ihan hyvin pärjättiin ennenkin ilman näitä tämmöisiä raapustuksia. Miksi ei pärjättäisi nykyäänkin. Ihmeissäni nimittäin luen tätä ketjua, että kenenkähän idea se tämmöinen pöljäily taas on. Asiat voi pitää yksinkertaisina ja silloin ne ovat hyviä.
Yksinkertaisinta on kun lapset tekevät ne kortit kotona :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän saa taas lukea "ollaanpa sitä herkkänahkaisia, kun loukkaannutaan negatiivisista kommenteista äitienpäiväkorteissa". Siirretäänpä sama aikuisten maailmaan. Minna saa pikkujouluissa 10 v kiitosmerkin kera työkavereiden tekemän kortin. Kortissa lukee:
- Töissä Minna usein...tekee paljon virheitä ja laiskottelee salaa.
- Parasta Minnassa on...hän tietää aina parhaat juorut ja kertoo niitä iloisesti eteenpäin.
- Minnan lempiruokaa on...ihan kaikki, näkeehän sen jo painosta!
- Minnan harrastus on...maanantaipoissaoloista päätellen tissuttelu, ellei ole yltynyt ryyppäämiseksi.
- Työkaverina Minna on...helvetin rasittava.
Ja sitä rataa. Kuka pitäisi korttia hassunhauskana ja hyvänä ideana, vaikka jokaikinen sana olisi totta? Kenelle tulisi mieleen, että näm asiat Minnassa pitää ottaa esille merkkipäivänä kortin muodossa?
No miksi äideille pitäisi?
Onneksi olen vela.
Tuo siirto aikuisten maailmaan ei ihan toimi. Jos aikuiset kirjoittelisivat tuollaisia asioita onnittelukorttiin tai vastaavaan, he taatusti tietäisivät olevansa loukkaavia. (Toki myös aikuiset voivat loukata toisiaan tahattomasti, mutta ne ovat erityyppisiä juttuja.) Lapsi taas, sanoi mitä tahansa, ei ajattele onko se kohteliasta tai miltä se saajasta tuntuu. Lasten suorapuheisia juttuja myös usein pidetään hauskoina joka tapauksessa, joten ylöskirjaajan kohdallakaan ei voida olettaa loukkaamisen tarkoitusta.
Tässä vaiheessa se palkankorotusta hamuava lastentarhanopettaja voisi tehdä tilanteesta kasvatuksellisen ja kertoa lapselle kortin tarkoitus eli vanhemman ilahduttaminen juhlapäivänä. Kertoa miksi ihmisiä onnitellaan ja mitkä asiat on sopivia kortteihin ja mitkä ei. Pohtia mistä asioista vanhempi ilahtuu, tuleeko jostain paha mieli.
Siinä ei ole mitään kasvatuksellista, että kirjoitetaan vaan lapsen sanomiset korttiin
Tässä nyt vinkkejä alkuun, miten sitä parempaa palkkaa voisi ansaita. T. DI 4500 euroa kuussa.
Hei, kertoisitko konkreettisia esimerkkejä sinua loukanneista jutuista, joita olet lasten tekemissä korteissa saanut? Entä annoitko palautetta asiasta suoraan lastesi päiväkotiin? Kuinka henkilökunta reagoi palautteeseesi?
Minustakin tuo vuoropuhelu vanhemman ja henkilökunnan kanssa olisi paljon parempi tapa saada asiaan korjaus, kun tänne kirjoittaminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän saa taas lukea "ollaanpa sitä herkkänahkaisia, kun loukkaannutaan negatiivisista kommenteista äitienpäiväkorteissa". Siirretäänpä sama aikuisten maailmaan. Minna saa pikkujouluissa 10 v kiitosmerkin kera työkavereiden tekemän kortin. Kortissa lukee:
- Töissä Minna usein...tekee paljon virheitä ja laiskottelee salaa.
- Parasta Minnassa on...hän tietää aina parhaat juorut ja kertoo niitä iloisesti eteenpäin.
- Minnan lempiruokaa on...ihan kaikki, näkeehän sen jo painosta!
- Minnan harrastus on...maanantaipoissaoloista päätellen tissuttelu, ellei ole yltynyt ryyppäämiseksi.
- Työkaverina Minna on...helvetin rasittava.
Ja sitä rataa. Kuka pitäisi korttia hassunhauskana ja hyvänä ideana, vaikka jokaikinen sana olisi totta? Kenelle tulisi mieleen, että näm asiat Minnassa pitää ottaa esille merkkipäivänä kortin muodossa?
No miksi äideille pitäisi?
Onneksi olen vela.
Tuo siirto aikuisten maailmaan ei ihan toimi. Jos aikuiset kirjoittelisivat tuollaisia asioita onnittelukorttiin tai vastaavaan, he taatusti tietäisivät olevansa loukkaavia. (Toki myös aikuiset voivat loukata toisiaan tahattomasti, mutta ne ovat erityyppisiä juttuja.) Lapsi taas, sanoi mitä tahansa, ei ajattele onko se kohteliasta tai miltä se saajasta tuntuu. Lasten suorapuheisia juttuja myös usein pidetään hauskoina joka tapauksessa, joten ylöskirjaajan kohdallakaan ei voida olettaa loukkaamisen tarkoitusta.
Tässä vaiheessa se palkankorotusta hamuava lastentarhanopettaja voisi tehdä tilanteesta kasvatuksellisen ja kertoa lapselle kortin tarkoitus eli vanhemman ilahduttaminen juhlapäivänä. Kertoa miksi ihmisiä onnitellaan ja mitkä asiat on sopivia kortteihin ja mitkä ei. Pohtia mistä asioista vanhempi ilahtuu, tuleeko jostain paha mieli.
Siinä ei ole mitään kasvatuksellista, että kirjoitetaan vaan lapsen sanomiset korttiin
Tässä nyt vinkkejä alkuun, miten sitä parempaa palkkaa voisi ansaita. T. DI 4500 euroa kuussa.
Hei, kertoisitko konkreettisia esimerkkejä sinua loukanneista jutuista, joita olet lasten tekemissä korteissa saanut? Entä annoitko palautetta asiasta suoraan lastesi päiväkotiin? Kuinka henkilökunta reagoi palautteeseesi?
Minustakin tuo vuoropuhelu vanhemman ja henkilökunnan kanssa olisi paljon parempi tapa saada asiaan korjaus, kun tänne kirjoittaminen
Julkinen paine panee törtöt kuriin.
Ette kai te nyt oikeasti ala itkeä lapsen edessä siksi, että kortti ei ole mieluinen?
Sitten ihmetellään kun äitiys ei kiinnosta. Äideistä on tullut jotain ihme kiritettäviä joille kuka vaan saa laukoa mitä vaan ja lasten edessä viedään se vähäinen auktoriteetti.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ihmetellään kun äitiys ei kiinnosta. Äideistä on tullut jotain ihme kiritettäviä joille kuka vaan saa laukoa mitä vaan ja lasten edessä viedään se vähäinen auktoriteetti.
Miten niin kuka vaan? Se oma lapsi niitä laukoo, ja sillä varmaan siihen on oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten ihmetellään kun äitiys ei kiinnosta. Äideistä on tullut jotain ihme kiritettäviä joille kuka vaan saa laukoa mitä vaan ja lasten edessä viedään se vähäinen auktoriteetti.
Miten niin kuka vaan? Se oma lapsi niitä laukoo, ja sillä varmaan siihen on oikeus.
Hoitajahan sitä ohjailee. Ja ei kuule lapsikaan saa ihan mitä vaan päästellä.
Yllätys että joku äityli pahoittaa mielensä jo äitienpäiväkortista. Koittakaa kasvaa ensin itse aikuisiksi ja sitten vasta pukata niitä kersoja.
Ai niin ja neulalla siis ompelen tai parsin.