Lue keskustelun säännöt.
Mikä ratkaisuksi?
11.05.2019 |
Meillä epätasa-arvoinen suhde miehen kanssa. Olen joustanut todella paljon ja hoidan oikeastaan kaikki kotihommat ja lastenhoidon. Asiasta on keskusteltu useasti ja muutosta ehkä hetken näkyvissä, ennen kuin huomaan taas olevamme alkupisteessä. Nyt lähiaikoina olen pyytänyt ainoastaan yhtä asiaa miehen hoitamaan kotihommista. Se on noin joka toinen päivä tehtävä ja vie noin 5min. Nyt kuitenkin olen huomannut itse joutuneeni senkin tekemään taas noin kahden viikon ajan. Olen asiasta maininnut, mutta nalkuttaja en ole. Joten olen sen sitten itse hoitanut kun ei ole mitään tapahtunut.
Mistä tämä kertoo? Arvostuksen puutteesta? Välinpitämättömyydestä? Ja tärkein, miten saisin tämän ratkaistua?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jää tuohon suhteeseen, jos yrityksestä huolimatta mies ei ota vastuuta, niin tilanne tuskin on mihinkään muuttumassa.
Vierailija kirjoitti:
Älä jää tuohon suhteeseen, jos yrityksestä huolimatta mies ei ota vastuuta, niin tilanne tuskin on mihinkään muuttumassa.
Siinähän se onkin, kun periaatteessa asiahan on näin. Mutta niin kauan kun jaksan ja hoidan, meidän elämä oikeasti on mukavaa. Ja lapset pieniä. Aina mä vaan toivon, että mies muuttuis sen verran. Ja nalkuttaa en jaksa, siitä saadaan vaan hirveät riidat aikaan ja kaikille paha mieli. Tunnen olevani ansassa ja kulkevani päättymätöntä rinkiä. Millä saisin miehen ymmärtämään, että oikeasti tarkoitan kun pyydän apua ja kerron, etten jaksa itse aivan kaikkea hoitaa...
Jos olet puhunut asiasta miehelle, eikä muutosta tapahdu, niin eihän sille muuta ratkaisua löydy. Tuskinpa voit väkivalloinkaan ajaa miestä kiinni imurin varteen. Eli et voi tehdä muuta kuin hyväksyä tilanteen ja jatkaa kuten tähänkin asti tai erota, oli lapset pieniä tai ei. Jos joka tapauksessa joudut hoitaa kodin ja lapset yksin, niin sama kai se on, hoidatko ne miehen pyöriessä nurkissa vai ilman. Voi olla jopa helpompaa ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä miehet ovat kasvaneet niin, että äiti, tai joku muu, on tehnyt kaiken. Oma mieheni heräsi asiaan eron jälkeen, kun oli jo myöhäistä. Vuosia yritin puhua ja hetkeksi aina muuttui. Lopulta olin niin katkera, etten enää jaksanut sanoa asioista enkä panostaa suhteeseen ja pikkihiljaa yhteys ja rakkaus kuooi. Se on ihan älyttömän surullista, koska kaikki olisi voinut mennä aivan toisin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä miehet ovat kasvaneet niin, että äiti, tai joku muu, on tehnyt kaiken. Oma mieheni heräsi asiaan eron jälkeen, kun oli jo myöhäistä. Vuosia yritin puhua ja hetkeksi aina muuttui. Lopulta olin niin katkera, etten enää jaksanut sanoa asioista enkä panostaa suhteeseen ja pikkihiljaa yhteys ja rakkaus kuooi. Se on ihan älyttömän surullista, koska kaikki olisi voinut mennä aivan toisin :(
Huomaan välillä jo olevani katkera tähän tilanteeseen. Ja olenkin jo alkanut elämään siten, että suunnittelen kaiken kombolla minä ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jousta niin paljoa.