Miehellä oli suhde, miten tästä selviää?

Anna hetki aikaa itsellesi ja katso, miltä tuntuu muutaman kuukauden päästä. Ei koko mennyttä elämää kannata hetkessä romuttaa. Pidä arjesta kiinnin, niinkuin pitäisit jos muutaisit omillesi. Kaikesta selviää yksin tai yhdessä, miten sitten päätätkin.

Up

Vierailija kirjoitti:

On mielenkiintoista lukea näitä mielipiteitä.

Kannattaisi muistaa myös  että miehet ja naiset ovat erilaisia, kaikesta nykyisestä tasa-arvo vouhotuksesta huolimatta.

Joku pikapano jollakin reissulla ei todellakaan ole koko elämän kaatamisen paikka, avioerolla.

Jos taas miehellä on pysyvämpi ja pitkähkö suhde toisen naisen kanssa, mies saa varmasti molemmista suhteista jotain; ei ole halua erota perheestään, mutta ei myöskään halua toista naista pysyväksi kumppaniksi.  Aikojen alusta asti on miehillä ollut rakastajattaria, mutta myös naisilla rakastajia.

Usein toinen nainen/mies on pelkkä seksisuhde, lepopaikka, jossa toinen ei vaadi mitään, kuten perussuhteessa.

Jos suhde on pelkkään seksiin perustuvaa, siitä ei kannata edes olla huolissaan.

Tosi huolissaan kannattaa olla, jos mies / nainen todella rakastuu tähän toiseen. Se taitaa olla useimmissa tapauksissa eron paikka.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos avo/avioliitto on pelastettavissa se kannattaa pelastaa. Kummankin pitää vaan "nöyrtyä" omien heikkoukisiensa kanssa. Ja jos suhteessa on vielä tunteita jäljellä myös petettyä kohtaan, liiton jatkaminen  on  aivan varmasti mahdollista. Aivan tarpeeksi on jo tässä yhteikunnassa näitä heikoilla olevia, hampaat irvessä elämää jatkavia yksinhuoltajia.

Tosiasia on myös se, että lähes aina miehet ajattelevat asioita "fyysisesti", heille sukupuolivietti on

on ihan luontoäidin kohdusta annettu ja niin voimakas, että he ovat aina valmiina käyttämään sitä, levittämällä sieminiään niin laajalti kuin mahdollista. Moraaliin en tässä yhteydessä puutu.

 

yrittämässä elämässä eteenpäin, hampaat irvessä

 

Onko tää ap:n mies?

Selviät kyllä ja tulee parempi mieli. Mutta olisi hyvä erota, koska mies ei vaikuta yhtään luotettavalta. Tulee uudelleen näitä tilanteita, mieli/sydän hajoaa joka kerta ja on sun voitto (myöhemmin tajuaa sen) mitä pikemmin pääset eroon hänestä. Vaikkei tunteista heti pääse eroon, voi asua erillään. Elämää on muuallakin ja sinkkuna voi myös olla. On pahinta jos jää pettävien ihmisten kanssa yhteen, kuluttaen puolet elämästään siihen, monille on käynyt niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies jo satavarmasti jättänyt sen toisen naisen? Jos ei, ainoa neuvoni on jättää mies ihan heti ja välittömästi. Et välttämättä sittenkään saa miestä takaisin, mutta kärsimys lyhenee. Ja toisaalta, tuo on ainoa keino saada mies vapaaehtoisesti takaisin. Muulla tavalla kyhätyt systeemit eivät taida olla kovin kestäviä, koska mies ei tee sitä vapaasta halustaan. 

Kyllä on. Jätti heti kun sain tietää ja kerroin että kupit eivät ainakaan tämän takia mene jakoon. Ja olen varma että on ohi, muuten en tosiaan altistaisi itseäni tälle paskalle vaan hörppisin drinkkiä palmun alla samalla kun mies selittää lapsille mihin äiti meni ja kuka toi nainen on.

On jättänyt ihan varmasti toisen naisen.

*tirsk*

Kyllä tällaisessa tilanteessa varmaan jättäisikin, kauhea sutturahan se vaimolle meni ja käräytti. Kyllä se parisuhdetta tiivistää, kun on yhteinen kivitettävä. Pikkurouva kiukuttelee aikansa ja vihaa naikkosta. Miehellä siinä on mukava tilaisuus laittaa taas uutta matoa koukkuun. Ehkä uusi on vähän diskreetimpi ja seksikin enää 250 % huonompaa.

Vierailija kirjoitti:

On mielenkiintoista lukea näitä mielipiteitä.

Kannattaisi muistaa myös  että miehet ja naiset ovat erilaisia, kaikesta nykyisestä tasa-arvo vouhotuksesta huolimatta.

Joku pikapano jollakin reissulla ei todellakaan ole koko elämän kaatamisen paikka, avioerolla.

Jos taas miehellä on pysyvämpi ja pitkähkö suhde toisen naisen kanssa, mies saa varmasti molemmista suhteista jotain; ei ole halua erota perheestään, mutta ei myöskään halua toista naista pysyväksi kumppaniksi.  Aikojen alusta asti on miehillä ollut rakastajattaria, mutta myös naisilla rakastajia.

Usein toinen nainen/mies on pelkkä seksisuhde, lepopaikka, jossa toinen ei vaadi mitään, kuten perussuhteessa.

Jos suhde on pelkkään seksiin perustuvaa, siitä ei kannata edes olla huolissaan.

Tosi huolissaan kannattaa olla, jos mies / nainen todella rakastuu tähän toiseen. Se taitaa olla useimmissa tapauksissa eron paikka.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos avo/avioliitto on pelastettavissa se kannattaa pelastaa. Kummankin pitää vaan "nöyrtyä" omien heikkoukisiensa kanssa. Ja jos suhteessa on vielä tunteita jäljellä myös petettyä kohtaan, liiton jatkaminen  on  aivan varmasti mahdollista. Aivan tarpeeksi on jo tässä yhteikunnassa näitä heikoilla olevia, hampaat irvessä elämää jatkavia yksinhuoltajia.

Tosiasia on myös se, että lähes aina miehet ajattelevat asioita "fyysisesti", heille sukupuolivietti on

on ihan luontoäidin kohdusta annettu ja niin voimakas, että he ovat aina valmiina käyttämään sitä, levittämällä sieminiään niin laajalti kuin mahdollista. Moraaliin en tässä yhteydessä puutu.

 

yrittämässä elämässä eteenpäin, hampaat irvessä

 

Silloin kannattaa suosiolla sopia avoin suhde, jos ajattelee noin kevytmielisesti.

Pettäminen on pääsääntöisesti seurausta huonosta suhteesta.

Nosta kytkintä, vaikka ottaa koville ja on hemmetin raskasta.

On tietysti miehiä, jotka pettää kaikkien kanssa kaikissa suhteissa,

mutta silloinkin lähteminen on ainoa ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

No mä olen pettänyt nainen, joka sai jäädä.

Jatkan tarinaa. En vaan tiedä, jäänkö pysyvästi. Ei meidän suhteesta tullut ”entistä parempi”. Meilläkin oli kaikki hyvin silloin, kun aloitin suhteen. Nytkin periaatteessa on kaikki ihan hyvin. Mies ärsyttää välillä ja silloin mä yritän entistä enemmän, koska tuntuu, että se on mun velvollisuus. Mies myös yrittää olla sellainen, ettei sitä tarvitsisi pettää. Yliyrittää sängyssä, joskus huomaan, että se on poissaoleva ja mietin, ajatteleeko minua sen toisen kanssa. Ja joskus mä mietin sitä toista miestä. Kaipaan niitä kuumia hetkiä ja nauramista. Olisinpa voinut pitää kaiken, mutta piti valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen pettänyt nainen, joka sai jäädä.

Jatkan tarinaa. En vaan tiedä, jäänkö pysyvästi. Ei meidän suhteesta tullut ”entistä parempi”. Meilläkin oli kaikki hyvin silloin, kun aloitin suhteen. Nytkin periaatteessa on kaikki ihan hyvin. Mies ärsyttää välillä ja silloin mä yritän entistä enemmän, koska tuntuu, että se on mun velvollisuus. Mies myös yrittää olla sellainen, ettei sitä tarvitsisi pettää. Yliyrittää sängyssä, joskus huomaan, että se on poissaoleva ja mietin, ajatteleeko minua sen toisen kanssa. Ja joskus mä mietin sitä toista miestä. Kaipaan niitä kuumia hetkiä ja nauramista. Olisinpa voinut pitää kaiken, mutta piti valita.

Eikö joku polyamoria olisi parempi ratkaisu sulle?

Saisit pitää kaikki kenet haluaisit, et satuttaisi muita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen pettänyt nainen, joka sai jäädä.

Jatkan tarinaa. En vaan tiedä, jäänkö pysyvästi. Ei meidän suhteesta tullut ”entistä parempi”. Meilläkin oli kaikki hyvin silloin, kun aloitin suhteen. Nytkin periaatteessa on kaikki ihan hyvin. Mies ärsyttää välillä ja silloin mä yritän entistä enemmän, koska tuntuu, että se on mun velvollisuus. Mies myös yrittää olla sellainen, ettei sitä tarvitsisi pettää. Yliyrittää sängyssä, joskus huomaan, että se on poissaoleva ja mietin, ajatteleeko minua sen toisen kanssa. Ja joskus mä mietin sitä toista miestä. Kaipaan niitä kuumia hetkiä ja nauramista. Olisinpa voinut pitää kaiken, mutta piti valita.

Eikö joku polyamoria olisi parempi ratkaisu sulle?

Saisit pitää kaikki kenet haluaisit, et satuttaisi muita jne.

Ei. Mulla tai meillä on perhe eikä siihen sovi polyamoria. Siihen sopi salasuhde. Enkä halua, että miehelläni olisi muita naisia. Ei mulle ole ok, että mua petettäisiin. Tiedän, sallin itselleni sen, mitä en hänelle. Mies halusi pelastaa suhteen ja pitää minut. Niin mäkin halusin, mutta en ole täysin onnellinen. Paska tilanne.

No toivottavasti homma ei toistu, kun niin pääsee usein käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen pettänyt nainen, joka sai jäädä.

Jatkan tarinaa. En vaan tiedä, jäänkö pysyvästi. Ei meidän suhteesta tullut ”entistä parempi”. Meilläkin oli kaikki hyvin silloin, kun aloitin suhteen. Nytkin periaatteessa on kaikki ihan hyvin. Mies ärsyttää välillä ja silloin mä yritän entistä enemmän, koska tuntuu, että se on mun velvollisuus. Mies myös yrittää olla sellainen, ettei sitä tarvitsisi pettää. Yliyrittää sängyssä, joskus huomaan, että se on poissaoleva ja mietin, ajatteleeko minua sen toisen kanssa. Ja joskus mä mietin sitä toista miestä. Kaipaan niitä kuumia hetkiä ja nauramista. Olisinpa voinut pitää kaiken, mutta piti valita.

Eikö joku polyamoria olisi parempi ratkaisu sulle?

Saisit pitää kaikki kenet haluaisit, et satuttaisi muita jne.

Ei. Mulla tai meillä on perhe eikä siihen sovi polyamoria. Siihen sopi salasuhde. Enkä halua, että miehelläni olisi muita naisia. Ei mulle ole ok, että mua petettäisiin. Tiedän, sallin itselleni sen, mitä en hänelle. Mies halusi pelastaa suhteen ja pitää minut. Niin mäkin halusin, mutta en ole täysin onnellinen. Paska tilanne.

On toi aika paska tilanne miehellesikin, jos kuitenkin kaipaat sitä toista miestä.

Varmaan hänelle se pahin painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa näiden toisia naisia halveksuvien tiedostaa, että ne varatut miehet ovat pitäneet heitä kuitenkin niin houkuttavina, että ovat olleet valmiita ottamaan riskin menettää oma vaimonsa.

Minä olen ollut molempia, petetty ja toinen nainen. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Joku toinen nainen oli joskus lämpimämpi ja tarjosi hetkiä, joita mieheni kaipasi. Sitten myöhemmin minä olin jollekin, itse asiassa useammalle miehelle fantasia, jota he jaksoivat piirittää pitkään saadakseen minut. Kukaan mies ei pettäisi, jos toinen nainen olisi inhottava luuska.

Ei se toinen nainen minuakaan inhimillistänyt, miksi ihmeessä minun pitäisi ajatella häntä ihmisenä tai miettiä miten paha olla hänellä on? Hän on minulle luuska, koska sen voin hänen käyttäytymisestään päätellä. Enempää en tässä tunnetilassa uhraa hänelle energiaa.

Suhde on kestänyt jokusen kuukauden.

Kiitos vielä kaikille vastaajille.

-AP

Sinusta hän on luuska, sinun miehesi mielestä kaiken riskin arvoinen. Mitä se kertoo sinusta miehesi silmissä?

Ei kukaan ole käskenyt sinun miettiä sitä toista naista ja käyttää häneen energiaa vaan ymmärtää, että ihmisenä ja naisena hän ei ole sinua huonompi. Jos hän on luuska, sinä olet sitten se kotiluuska, jonka luota piti päästä välillä parempaan syliin. Tilanteesta on vastuussa yksin miehesi.

Kyllä hän on ihmisenä moraaliton, jos lähtee tietoisesti varatun matkaan. Kuitenkin suurin liero on ap:n mies. Jssap!

Ja ap, taidat olla nyt vain hieman kriisin kieltämisvaiheessa. Odotappa pari kk niin saattaa olla, että ettet halua nähdä miestä enää silmissäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.

Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.

Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?

Täällä.

Kerroin tapahtuneesta silloin itse miehelleni. Olin kyllä ihastunut siihen toiseen mieheen, mutta tajusin rakastavani ja haluavani enemmän omaa miestäni. Tajusin siis hänen paremmuutensa.

Joitain vuosia sen jälkeen meillä menikin oikein hyvin.

Sitten tuli muita isoja ongelmia mieheni kanssa ja ihastuin taas ihan toiseen mieheen. En alkanut pettää ja katkaisin välit. Sitten ihastuin myöhemmin kolmanteen vieraaseen mieheen ja sitten neljänteen jne. En alkanut pettää silloinkaan, mutta se johtui osittain ehkä myös hyvien tilaisuuksien puutteesta. En voi siis vannoa, että yksin omasta pidättäytymisestäni siis.

Mieheni tietää näistä kaikista ihastumisistani kaiken tapahtuneen ja saa puolestani lukea esim kännykkääni milloin haluaa jne. Se lienee ainoa, mikä on jotenkin pitänyt luottamuksen rippeitä koossa.

En allekirjoita sitä, että kerran pettäjä olisi aina pettäjä, mutta kyllä minussa selvästi on tällainen taipumus. En tiennyt sitä ennen, ei sitä ole kiva myöntää itsestään.

Ap:n miehen kirjoitus kuulosti selittelyltä. Hän ei ole myöntänyt oikeaa vikaa itsessään, eikä tunnu kunnioittavan aidosti vaimoa eikä toista naista. Kirjoituksen sävy oli myös kummallisen pirteä.

Itse tunnistan nykyään noiden pettämisimpulssieni takana sellaista asennoitumista itsessäni, että niinä hetkinä ajattelen hyvin itsekeskeisesti, että mitä minä haluan, enkä ajattele muita. Ja syytän ihastumisesta muihin miehiin omaa miestäni, että hän on tehnyt väärin asian x, joten olisin lähestulkoon itse uhri tässä ja ansaitsisin muilta huomiota. Hieman myös suljen todellisen elämän pois mielestäni olemalla ajattelematta, mitä seurauksia siitä voisi olla, kuvittelen, että ei se haittaisi, jos ei jäisi kiinni.

Nämä siis ovat pettäjäkandidaatin itsekkäitä ajatuksia. Minua on auttanut, että ryhdyn tietoisesti ajattelemaan vieraan miehen perhettä ja lapsia (hekin ovat olleet varattuja). Siinä kohtaa tunnen empatiaa niitä viattomia lapsia kohtaan, he ansaitsevat vakaan kodin ja molemmat vanhemmat. No ehkä ne flirttailevat varatut miehet pettävät jonkun muun kanssa sitten, mutta minulle se stoppi tulee tällaisen miettimisestä.

Ainoa toimiva hoito pettämisen jälkeen jatkamiseen on pettäjän oma henkinen kasvu ja henkinen aikuostuminen, siihen sen toisen on vain harmillisen mahdotonta vaikuttaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mielenkiintoista lukea näitä mielipiteitä.

Kannattaisi muistaa myös  että miehet ja naiset ovat erilaisia, kaikesta nykyisestä tasa-arvo vouhotuksesta huolimatta.

Joku pikapano jollakin reissulla ei todellakaan ole koko elämän kaatamisen paikka, avioerolla.

Jos taas miehellä on pysyvämpi ja pitkähkö suhde toisen naisen kanssa, mies saa varmasti molemmista suhteista jotain; ei ole halua erota perheestään, mutta ei myöskään halua toista naista pysyväksi kumppaniksi.  Aikojen alusta asti on miehillä ollut rakastajattaria, mutta myös naisilla rakastajia.

Usein toinen nainen/mies on pelkkä seksisuhde, lepopaikka, jossa toinen ei vaadi mitään, kuten perussuhteessa.

Jos suhde on pelkkään seksiin perustuvaa, siitä ei kannata edes olla huolissaan.

Tosi huolissaan kannattaa olla, jos mies / nainen todella rakastuu tähän toiseen. Se taitaa olla useimmissa tapauksissa eron paikka.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos avo/avioliitto on pelastettavissa se kannattaa pelastaa. Kummankin pitää vaan "nöyrtyä" omien heikkoukisiensa kanssa. Ja jos suhteessa on vielä tunteita jäljellä myös petettyä kohtaan, liiton jatkaminen  on  aivan varmasti mahdollista. Aivan tarpeeksi on jo tässä yhteikunnassa näitä heikoilla olevia, hampaat irvessä elämää jatkavia yksinhuoltajia.

Tosiasia on myös se, että lähes aina miehet ajattelevat asioita "fyysisesti", heille sukupuolivietti on

on ihan luontoäidin kohdusta annettu ja niin voimakas, että he ovat aina valmiina käyttämään sitä, levittämällä sieminiään niin laajalti kuin mahdollista. Moraaliin en tässä yhteydessä puutu.

 

yrittämässä elämässä eteenpäin, hampaat irvessä

 

Silloin kannattaa suosiolla sopia avoin suhde, jos ajattelee noin kevytmielisesti.

Vähän ot, mut mulle ei aukee tää "kehoni on omani, teen sillä mitä haluan." Joo-o, onhan se, mutta jos sen kumppanin kanssa ei oo sovittu et sivussa voi pitää muitakin, vesittää tältä osin sen toisen mahdollisuuden oman kehonsa suojaamiseen. Esim kondylooma ja herpes tarttuu oikein mukavasti vaikka kumiukko ois käytössä, joten salaseksisuhde ei koskaan 100%:sti ole vaaraton omalle kumppanille. Eikö sen kumppanin terveydellä ja oikeudella hallita sitä mitä sp-tauteja kantaa ole pskankaan väliä? Vaikkei uskottomalla ois tunteita mukana vieraissa käydessään, mulle tää on paljon suurempi luottamuksen rikkominen kuin se "harmiton pikapano, joka ei merkannut mitään."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen pettänyt nainen, joka sai jäädä.

Jatkan tarinaa. En vaan tiedä, jäänkö pysyvästi. Ei meidän suhteesta tullut ”entistä parempi”. Meilläkin oli kaikki hyvin silloin, kun aloitin suhteen. Nytkin periaatteessa on kaikki ihan hyvin. Mies ärsyttää välillä ja silloin mä yritän entistä enemmän, koska tuntuu, että se on mun velvollisuus. Mies myös yrittää olla sellainen, ettei sitä tarvitsisi pettää. Yliyrittää sängyssä, joskus huomaan, että se on poissaoleva ja mietin, ajatteleeko minua sen toisen kanssa. Ja joskus mä mietin sitä toista miestä. Kaipaan niitä kuumia hetkiä ja nauramista. Olisinpa voinut pitää kaiken, mutta piti valita.

Eikö joku polyamoria olisi parempi ratkaisu sulle?

Saisit pitää kaikki kenet haluaisit, et satuttaisi muita jne.

Ei. Mulla tai meillä on perhe eikä siihen sovi polyamoria. Siihen sopi salasuhde. Enkä halua, että miehelläni olisi muita naisia. Ei mulle ole ok, että mua petettäisiin. Tiedän, sallin itselleni sen, mitä en hänelle. Mies halusi pelastaa suhteen ja pitää minut. Niin mäkin halusin, mutta en ole täysin onnellinen. Paska tilanne.

On toi aika paska tilanne miehellesikin, jos kuitenkin kaipaat sitä toista miestä.

Varmaan hänelle se pahin painajainen.

Totta munassa olisi paska tilanne miehelle, jos tietäisi, että mä mietin toista miestä, kun me ollaan sängyssä ja muutenkin. En aina tietenkään mieti. En tietty kerro miehelle. Ajattelen vaan sitä, että ei ne ”kotiin jääneet” aina ole onnellisia enää. Sitä vaan haluaa tehdä oikein ja välttää vielä isompaa sotkua. Rakastan kyllä miestäni, aina olen rakastanut.

Onko ap ajatellut tasoittaa tilejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kyselllä täällä miten eteenpäin, kun palsta on täynnä katkeria petettyjä naisia, joiden ainoa neuvo on, että eroa.

Olisi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla edes yhden naisen tarina, joka on itse pettänyt, ollut ehkä jonkinmoinen suhdekin ja jäänyt kiinni, eikä ole seurannut eroa.

Ja mieskään ei halunnut eroa, vaan antoi anteeksi, halusi jatkaa, eikä nainenkaan loppupelissä halunnut erota, kunhan vaan etsi uusia kokemuksia ( valloituksia, ihailua..)ja irrotteli liikaa. Miten on ?

Täällä.

Kerroin tapahtuneesta silloin itse miehelleni. Olin kyllä ihastunut siihen toiseen mieheen, mutta tajusin rakastavani ja haluavani enemmän omaa miestäni. Tajusin siis hänen paremmuutensa.

Joitain vuosia sen jälkeen meillä menikin oikein hyvin.

Sitten tuli muita isoja ongelmia mieheni kanssa ja ihastuin taas ihan toiseen mieheen. En alkanut pettää ja katkaisin välit. Sitten ihastuin myöhemmin kolmanteen vieraaseen mieheen ja sitten neljänteen jne. En alkanut pettää silloinkaan, mutta se johtui osittain ehkä myös hyvien tilaisuuksien puutteesta. En voi siis vannoa, että yksin omasta pidättäytymisestäni siis.

Mieheni tietää näistä kaikista ihastumisistani kaiken tapahtuneen ja saa puolestani lukea esim kännykkääni milloin haluaa jne. Se lienee ainoa, mikä on jotenkin pitänyt luottamuksen rippeitä koossa.

En allekirjoita sitä, että kerran pettäjä olisi aina pettäjä, mutta kyllä minussa selvästi on tällainen taipumus. En tiennyt sitä ennen, ei sitä ole kiva myöntää itsestään.

Ap:n miehen kirjoitus kuulosti selittelyltä. Hän ei ole myöntänyt oikeaa vikaa itsessään, eikä tunnu kunnioittavan aidosti vaimoa eikä toista naista. Kirjoituksen sävy oli myös kummallisen pirteä.

Itse tunnistan nykyään noiden pettämisimpulssieni takana sellaista asennoitumista itsessäni, että niinä hetkinä ajattelen hyvin itsekeskeisesti, että mitä minä haluan, enkä ajattele muita. Ja syytän ihastumisesta muihin miehiin omaa miestäni, että hän on tehnyt väärin asian x, joten olisin lähestulkoon itse uhri tässä ja ansaitsisin muilta huomiota. Hieman myös suljen todellisen elämän pois mielestäni olemalla ajattelematta, mitä seurauksia siitä voisi olla, kuvittelen, että ei se haittaisi, jos ei jäisi kiinni.

Nämä siis ovat pettäjäkandidaatin itsekkäitä ajatuksia. Minua on auttanut, että ryhdyn tietoisesti ajattelemaan vieraan miehen perhettä ja lapsia (hekin ovat olleet varattuja). Siinä kohtaa tunnen empatiaa niitä viattomia lapsia kohtaan, he ansaitsevat vakaan kodin ja molemmat vanhemmat. No ehkä ne flirttailevat varatut miehet pettävät jonkun muun kanssa sitten, mutta minulle se stoppi tulee tällaisen miettimisestä.

Ainoa toimiva hoito pettämisen jälkeen jatkamiseen on pettäjän oma henkinen kasvu ja henkinen aikuostuminen, siihen sen toisen on vain harmillisen mahdotonta vaikuttaa yhtään.

Iso kiitos tästä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko ap ajatellut tasoittaa tilejä?

Olen pienen hetken leikkinyt ajatuksella, mutta en kykenisi aiheuttamaan tällaista tuskaa kenellekään. Muut miehet tulkoon (jos ikinä enää ketään siedän silmissäni) kun tämä peli on pelattu loppuun.

Ap

up