Kaverini sanoi: "Eihän kukaan nyt toisten lapsista tykkää!"

Pidän muidenkin lapsista.

Noinhan se on, omat etusijalla tietenkin

Rehellisesti en pidä muiden lapsista. Lopulta ovat aivan samanlaisia kuin omani, mutta silti todella ärsyttäviä. Toki kohtelen lapsia ja vanhempiaan mukavasti - koska oletan muiden ihmisten ajattelevan minun lapsestani että tämä on ärsyttävä tapaus.

Ihan oikein sanoi.

Ihan tottahan tuo on.

Omia lapsia ei ole, ja muiden lapsista en tykkää, aikka niiden kanssa touhuankin paljon.

Ja kaikki joilla on omia lapsia, sanovat että muiden lapset ovat perseestä, heidän lapset pimpistä :)

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se on, omat etusijalla tietenkin

Tietysti omat ovat etusijalla. Väite kuuluikin, ettei toisten lapsista voi pitää. Kukaan.

Se on totta. Todellista välittämistä on vain vanhemmilla ja isovanhemmilla.

Onpa surullista. Onneksi en ole avannut tuota lapsivihaketjua.

Riippuu lapsesta. Laumoissa he ovat yleensä rasittavia ihan puhtaasti desibelien takia. Omia ei ole. 

Neutraali suhtautuminen, en erityisesti pidä automaattisesti, mutta en myöskään mitenkään vihaa tai ajattele, että ovatpa ärsyttäviä. Kuvitteleeko jotkut vanhemmat, että heidän lapsensa oikeasti olisivat muiden silmissä jotenkin erityisiä? Tai siis no varmaan kuvittelevat, esim. sellaiset isät/äidit, jotka näyttävät vaikka jatkuvasti muille kuvia siitä omasta vauvastaan/taaperostaan/lapsestaan ja sitten odottavat, että muut ihailevat innoissaan. Ei joku random vauva tai taapero herätä mitään tunteita tai fiilistä että voi että kun on söpö ja ihana jne. Ei, ne lapset on söpöjä lähinnä vanhempien silmissä, ei muiden.

Hyvää uusperhearkea vaan kaikille tältä pohjalta!

Outoa että noin moni äiti ei tykkää toisten lapsista. Minä olen vela ja tykkään kuitenkin lähes kaikista lapsista.

No vanha sanontahan on, että omat lapset ja muiden kakarat! :D Taitaa olla totta toinen puoli.

Vierailija kirjoitti:

Outoa että noin moni äiti ei tykkää toisten lapsista. Minä olen vela ja tykkään kuitenkin lähes kaikista lapsista.

Sama. Laittaa miettimään, että onko tässä jokin biologinen systeemi? Alkaa inhota toisten lapsia omien jälkeläisten saamisen jälkeen?

Pidän kovasti monista muiden lapsista eikä se liity mitenkään siihen ”menevätkö omat edelle”.

Kyllä mä ainakin pidän muidenkin lapsista, välitän heistä, lapset herättää minussa hellyyttä ja suojelunhalua. Ja ystävien lapsia ihan rakastan. Se ei poissulje sitä että omat on kaikista rakkaimmat ja tärkeimmät.

Kaikki ihmiset eivät pidä lapsista, nipin napin omistaan, jos niitä on. Jos edes omistaan. Sitten on sellaisia kuin tyttäremme perhepäivähoitaja, joka tuntui tykkäävän kaikista tasapuolisesti ja paljon.

Kyllä mä tykkään! Olen aina tykännyt. Ehkä se johtuu siitäkin että itselläni on vain yksi lapsi (ja kaipuu useampaan) ja siitä että en työssä kohtaa lapsia. Lasten kanssa touhuaminen on hyvää vastapainoa kuormittavalle työlle.

Läheisten lapsista tykkään tosi paljon ja hoidan heitä mielellään. Oman lapsen kaverit on aina tervetulleita meille. Lisäksi teen pienimuotoisesti vapaaehtoistyötä jossa saan touhuta ihan vieraidenkin muksujen kanssa.

Omiani rakastan ja heistä tykkään, veljen lapsista myös. Tykkään periaatteessa muistakin lapsista, mutta en osaa olla niiden kanssa.

Tämä kaverini on viettänyt paljon aikaa sukulaislastensa kanssa, ollut mm. lapsenvahtina pienestä pitäen. Tuli jotenkin tosi surullinen olo noiden lasten takia, kun kuulin tämän mielipiteen. (ap.)