Epätodellinen olo -kolmonen masussa.

Meillä on kans kaksi poikaa 3½v ja 2v3kk ja pian syntyy kolmas lapsi. Täälläkin tunteet vaihtelee paniikista ruusunpunaisiin unelmiin. Eiköhän kaikki kuitenkin suju sitten hyvin, kun vauva on maailmassa. Onnellista odotusta ja hyvää vointia koko perheelle!



Mirju 36+2

Tiedän tunteesi, minulla on 4 lasta, 11 v, 9 v ja 3 v ja 1 v ja seuraava syntyy tammikuussa. Kauhunsekaisin tunetein tuijotin plussaa ja en nukkunut kunnolla moneen viikkoon. Nytkin jännittää kovasti se miten jaksan, tiedän että on pakko pärjätä, mutta kuinkahan rätti siinä hommassa sitten lopulta on? itselläni taipumusta masennukseen ja se pelottaa todella paljon, jos tälläisessa tilanteessa masentuisin. Silloin on apu tarpeen.



itse aion ottaa kodinhoitajan muutamaksi päiväksi viikossa vähän ennen synnytystä ja sen jälkeen, meidän ihanassa kunnassa onneksi on tällainen mahdollisuus.



Sen neuvon annan, ota vastaan kaikki tarjottu apu, se säästää omia voimia ja sitten jaksaa taas olla lasten kanssa.



voimia sinulle!

Hirmuisesti onnea odotukseen!



Täälläkin odotetaan kolmatta ja jännittää mutta samalla myös pelottaa hieman. =)



my_selene ja 3. neiti rv 39+1

Ymmärrän tuon olotilan... Itse " samassa jamassa" ;)



Meille ilmoitteli viides lapsi tulostaan äitienpäivänä. Ja siitä lähtien on ollut todella jännä olo. Juuri kuvaamasi " epätodellinen" :) Kyllä se tästä taas!! :)



Nasu

Hurjia olette! ;)



Laskurin mukaan LA olisi tammikuun 20. päivä tai siinä paikkeilla. Miten sitä ihminen on näin hupsu ajatuksissaan, vaikka sama on käyty läpi jo kaksi kertaa?



Hassu sattuma aamulla... istuttiin esikoisen kanssa sohvalla ja katseltiin Viirua ja Pesosta (sadepäivä vapaapäivänä!!! *murinaa*). Sitten siihen könysi pikkuveikka pikkuautojen kanssa ja se meinasi vähän hermostuttaa esikoista. Esikoinen katsoi pikkuveljeään pitkään ja totesi, että meillä pitäisi olla kolme poikaa. Kysyin, että miks pitäisi olla. Isoveikka siihen, että se kolmas voisi leikkiä tuon kansa ja me voitas kattoa rauhassa Pesosta.



Hykerrytti. Ehkä meillä tammikuussa on kolmas muksu. :)

Viikko sitten plussasin ja siitä asti on ajatukset vaihdelleet laidasta laitaan. Toiveissa tämä pikkukolmonen toki oli, mutta oma jaksaminen lähinnä mietityttää. Meilläkin on ennestään kaksi lasta; neiti esikoinen 3½v ja herra juniori 1v9kk. La näyttäisi olevan tammikuun lopulla. Ihanan kamalaa...



Ehkä kaikkein eniten mietin tuon juniorin suhtautumista seuraavaan. Toivottavasti ei tule kauheita mustasukkaisuusdraamoja...



Kiva kuulla, että muillakin samoja mietteitä.

Meillekin kolmas tulossa :) Vauva oli hyvin toivottu, mutta silti oli ekan viikon tai kaksi vähän outo olo ja mietti mitähän tästä tulee. Siitä eteenpäin olen ollut onneni kukkuloilla, meille tulee kolmas! :D



Esikoinen täytti juuri kolme, kakkonen on 1v4kk, joten ikäeroa on noin 1v8kk. Nyt on tulossa ikäeroa noin 1v9kk, joten suht pienet välit lapsilla.



Onnea odotukseen!



Porenn, tytöt ja Pimpula rv 26

Just ajattelin tulla tänne kirjoittelemaan ihan samasta aiheesta =)



Mullakin 2 poikaa, 5v ja 2v -- aika tasan sen verran =)



... Ja siis se kolmas syntyy (la) 20. 1. 2007...



Hurjaa..



Ei vielä ees kunnon oireita, olo hyvin epätodellinen ja PELOTTAA! Raskaus oli todellinen ylläri, mutta koska olen hyvin paljon aborttia vastaan niin ilollahan tämä on vastaan otettava =) (ja niin, mies on onnessaan, ei tarvii enää ylipuhua mua kolmosta varten... Ja emme käyttäneet kumia, eli tahallista vahinkoa ei ole tullut =)



Mutta kyllä tää tästä....



Ardisia , viikkoja 5 jotakin =)

Säästäisikö kertomisen siihen, että on ultrassa käyty ja elämää mahassa näkynyt?



Olen jotenkin ihan pihalla tästä asiasta. Milloin sinne neuvolaan pitikään soittaa? Ultra muistaakseni oli ennen viikko 12, vai? Kääks. Ei tähän asiaan ehdi yhtään keskittyä, kun on nuo termiitit tuossa juoksemassa. Ja töitäkin pitäisi tehdä. Onneksi on lyhennetty työaika. ;)

täälläkin. Meillä on 2 tyttöä ja kolmatta lasta yritettiin muutama kierto kunnes tärppäsi, siitä huolimatta plussa testin jälkeen meni useampi yö pyöriessä ja miettiessä mitä on tullut tehtyä.



La on 24.1.2007 ja lapset olisivat tällöin 3 vuoden välein, eli suht helpolla varmaan tulen pääsemään kun ovat kuitenkin noinkin suurilla ikäväleillä, mutta silti..miten rahat riittää, miten isot siskot suhtautuvat...plääh ei vissiin pitäisi niin paljon murehtia. Itse soitin neuvolaan ja sain yllätykseskeni ajan jo tälle viikolle ja ultraan täällä meillä mennään tosiaan siinä viikkojen 10-12 aikana.



Meitä kolmansia odottavia taitaa Tammenterhoissa olla enemmänki.

Kyllähän se olo on hiukan epätodellinen. Kolmoselle oli tilaus, mutta ei nyt ihan vielä olisi tarvinnut. :) Mutta tämä tärppäsikin oikeestan samantien kun sai " luvan" . Nyt hiukan kauhistuttaa,että mitenköhän sitä pärjää, mutta eiköhän se hyvin mene. Esikoinen on nyt 3v ja kuopus 1v elikkä kakkoselle ja kolmoselle tulee ikäeroa 1v8kk. Suurinpiirtein. Ykkösellä ja kakkosella on ikäeroa 2v2kk ja hyvin pärjättiin. Saas nähä miten nyt käy.



Ja autokin menee vaihtoon. Kolme turvaistuina tekee turhan tiiviin tunnelman, joten täytyy alkaa jotain isompaa tila-autoa katselemaan. Tuli sekin kokeiltua kun kaverin muksu oli istuimineen kyydissä yhden kauppareissun että takapenkillä on ahdasta kun aikuinen tunkee vielä keskelle istumaan ja pienin on edessä. :)

Talvella vaihdettiin farmari tila-autoon. Syynä oli pitkäjalkaiset pojat, jotka eivät mahtuneet kunnolla turvaistuimissa oikein mihinkään farmariin. Nyt on sitten tilaa isommallekin perheelle.



Miksi tämä raskaus jännittä näin paljon? Olen ollut paljon rennompi kahden edellisen kanssa. Nyt mietin keskenmenoa ja muuta vähän väliä. Yhtä vähän pystyn nyt niille asioille tekemään kuin edellisissäkin raskauksissa. Vai tiedostaakohan sitä vaan nyt paremmin kaikki mahdolliset riskit, kun joka päivä kiitän " korkeampia voimia" noista kahdesta heppulista, en tiedä.



Vieläkin pää pyörällä. Ensi viikolla ajattelin soittaa neuvolaan. Asutaan aika pienellä paikalla ja neuvolan terveydenhoitaja on taatusti ihmeissään, kun näissä asioissa sinne soittelen. Luultavasti kuitenkin positiivisesti yllättynyt. On aika ihana ihminen kaikin puolin.

Ja vauva oli suunniteltu, mutta silti hirvittää vähän. Vanhemmat lapset on 3v4kk ja 1v6kk. Niiden kanssa on jo niin helppoa, että nyt tuntuu et mihinkähän sitä on taas päänsä pistänyt. Mutta ennen plussaamista kuitenkin koko ajan tuntui siltä, ettei meidän lapset ole tässä ja haluan vielä kokea vauva-ajankin yms... Mutta onnellinen olen silti ja eiköhän tästä myllerryksestä selviä.

Hih! =) aika hassuu!



muhun iski myös alussa kauhee paniikki et mitä jos siellä ei oo vauvaa joten menin alkuraskauden ultrassa. pieni vauva siellä köllötteli. sitten sen jälkeen aloin pelkää että jos siinä on jotain vikaa (ajattelin että kahen terveen lapsen jälkeen on pakko jotain mennä pieleen, mulla ei voi olla niin hyvä tuuri tai en oo niin hyvä ihminen et mulla suotais 3 tervettä lasta) joten mentiin 4d-ultraan, hyvä etten ängenny itteeni lapsivesipunktioon.



ikää mulla 22v ja suvussa ei mitään " vammoja" joten en edes kuulu riskiryhmään. vieläkin pelkään että jotain menee pieleen ja odotan kovasti että saan vauvan jo syliini! =)



onnea teille odotukseen! ihan normaalia että alkaa miettiä asioita mut älkää ottakaa stressiä siitä. asioilla on tapana järjestyä! aurinkoista kesää kaikille! =)



my_selene ja 3. neiti rv 39+3

munkin lapset suunniteltuja mutta silti ovat aina olleet isoja ihania ylläreitä kun ei lapsensaanti ole itsestäänselvyys.



tämä kolmannen odotus on ollu mulle yhtä jännittävää kuin eka. toka meni siinä sivulla kun oli alle 1v ikäinen tyttö. kovasti tytöt jo odottavat pikkusiskoansa. =)



m_s ja tytöt

Minullakin on omien laskujen mukaan l.a 24.1.07 :)

Nyt alkoi jännittää. :)

Esikoisen ja kuopuksen ikäero on 1 v. 7 kk ja tähän toiseen väliin tulee 1 v. 11 kk. Kroppa ainakin on kovilla.



Meillä kävi myös niin, et viel ei ollut tarkoitus aloittaa yritystä, mutta oltiin vähän huolettomia, koska vaikutti siltä ettei mulla ois ovista siinä kierrossa ollenkaan (kuivaa saharaa koko ajan) ja edellisiä ei oo ollut helppo saada alulle. Mutta kuinkas kävi, ikäänkuin ekasta tärppäsi..



Kyllä mä silti olin ja olen edelleen sikailoinen vaikka raskaus on ollut rankka ja kaikkea on tähän saumaan sattunut, minkä takia elämä oli varsinkin alkuraskauden pahoinvointien ja väsymysten keskellä vieläkin rankempaa.



Mulla on myös tuo fiilis, et suodaanko meille oikeasti kolmannen kerran hyvin mennyt raskaus (ei vakavia ongelmia) ja terve lapsi?! rakenneultraan asti olin aika epävarma ja peloissani asiasta, mutta koska siinäkin kaikki oli hyvin, niin olen huoahtanut helpotuksesta. 25+ viikolla aion kuitenkin maksaa itseni kipeäksi ja mennä vielä 4d ultraan ja jos sekin on klaari, niin pitää kai uskoa :)



Raskaus on mulle aina kovaa aikaa, synnytyksen jälkeen helpottaa siinä mielessä, että oman kropan saa ikäänkuin takaisin, vaikka univelkaa vietävästi onkin. Odotan sitä aikaa vaikka tulee olemaan todella rankkaa. Lapset on kuitenkin niin suuri lahja..



Taloudellinen selviäminen on alkanut pelottaa. Miten ihmeessä pystyy maksamaan kolmen lapsen tarhamaksut kun palaan töihin plus lainan lyhennykset ja kaikki muut normaalit menot. Eihän mun rahat riitä kahdenkaan lapsen kanssa!!! Ja mun palkka on melkein naisten keskitasoa..Ei nyt ihan lähellä, mutta melkein.



Tiedän, että muuten jaksan kyllä sitten kun kolmas on maailmassa. Tää raskausaika on hankalaa ja sitten se taloudellinen tilanne jatkossa..Mutta kyllä kaikki selviää varmasti, en tosiaan huolistani huolimatta voisi olla onnellisempi!!



Blues kera pikkukolmosen rv 23 tasan

Juu,



minullakin niinkin maallinen asia kuin raha mietityttää. Olin putkeen reilu kolme vuotta kotona esikoisen ja juniorin kanssa. Sen jälkeen aloitin työt puolikkaalla työajalla ja nyt olen tehnyt vajaata työaikaa vuoden verran. En ole saanut nauttia täydestä palkasta moneen, moneen vuoteen.



Lasten välissä ostettiin talo ja lainan määrä kasvoi hiukan, remonttiin meni tolkuttomasti rahaa ja autokin piti vaihtaa. En vieläkään tajua, miten selvittiin miehen palkalla ja kotihoidontuella. Muistan kyllä, että talous oli tiukalla, mutta niin siitä vaan päästiin yli.



Tietyllä tapaa olen aika luottavainen raha-asioissa. Aina sitä jotain keksii ja onneksi lapset ovat tottuneet syömään suomalaista perusruokaa... ;)



Kunhan nyt todetaan, että elämää tuolla mahassa on, alan tosissani murehtia tulevaa. :D No ei vaan, mites se sanonta meneekään.. kyllä luonto käenpojan puuhun hoitaa. Vai oliko se tikanpoika..? :)

Siis meillekin kolmatta odotellaan, 4- ja 2-vuotiaille vauvasisarusta loka-marraskuussa. Täällä näkyy pyörivän paljon kolmannen odottajia, ja samanlaisia tunteita tuntuu monilla olevan: ensin sitä vain toivoisi lasta, ei ajatustakaan siitä, tulisiko niitä joskus lisää. Sitten onkin jo aika selvää, että täytyyhän sille ensimmäiselle kaveri saada. Ja sitten jää sellainen outo olo, että oliko tämä nyt tässä... mutta oikein hyvää perustelua ei löydy, miksi vielä lisää.



Me päädyimme pian siihen, että ei tämä hullunmylly tästä voi pahentuakaan, joten kyllä yksi vielä jotenkin mahtuu mukaan, vaikka kotikin on aika pieni. Onnekseni olen tullut aina helposti raskaaksi, vaikka tämän kolmosen tekemiseen oli kyllä tosi vaikea löytää aikaa :-) - meidän lapset kun ei nuku.



Talous mietityttää vähän täälläkin, mutta aika uhkarohkeasti meillä on nyt järjestelty niin, että lasten kanssa on paljon aikaa olla, vaikka se merkitseekin pennien laskemista. Onneksi tavaraa ja vaatetta on edellisiltä paljon varastossa, kaverit lainaa ja isovanhemmat ostaa mielellään puuttuvaa. Ajattelen kuten edellinenkin kirjoittaja, että kyllä elämä kantaa. Tässä on muutama tärkeä vuosi, kun lapset ovat pieniä, tehdään töitä sitten myöhemmin. Pitää vaan toivoa, ettei auto/pesukone/tietokone hajoa yllättäen.



Hyvää viikonloppua ja odotusta!



Marisol 18+2