Oppiarvo, titteli vai palkka tärkeintä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikee sanoo. Lentäjät ei kauheesti kiinnosta, toisaalta ois paljon poissa. Se on plussaa. Lentäjämiwjet ei varmaa kiinnostuis musta vaikka ulkonäkö ois täys kymppi, tai sit kiinnostuiskin😂mut ne on pikkutarkkoja luonteita, mun vastakohtia. Johtaja voi olla luotettava mies, tai sitten määräilevä vallan väärinkäyttäjä ja myös voi olla Iso palkka ja vähän vapaa aikaa. Maisteri ei tietääkseni ole ammatti😂😂😂😂😂

Eihän aloituksen tarkoitus ollut verrata ammatteja vaan koulutuksen, ammatin ja palkan tärkeyttä.

Maisteri kelpaisi itselleni. Riippuu toki, minkä alan maisteri. Itse pidän humanisteista, oon ihan täysillä ihastunut yhteen nyt. Maisterin kaa olisi jotain yhteistä ja kiinnostavinta keskustella, jos alastaan innostunut. Lentäjän palkka menee lentäjän tilille, ei minun. Poissaolevan miehen kanssa ei ole kiva seurustella. Johtajaksi voi päästä kuka tahansa k-pää, vävypoika tai ruskeakieli.

Valitsin näistä vaihtoehdoista maisterin. Pidän itseni kehittämisestä, uuden oppimisesta, mietiskelemisestä ja pohdiskelusta. Ajattelen, että näistä vaihtoehdoista ja näillä tiedoilla olisi kaikkein todennäköisintä, että toinen maisteri olisi kanssani eniten samoilla linjalla näissä asioissa. Tosin eihän näiden asioiden arvostaminen automaattisesti maisterin tutkintoa vaadi, mutta näillä tiedoilla valitsin näin.

Taas näitä älyttömiä kyselyitä. Kenellä mahtaa reaalitodellisuudessa olla tyrkyllä samanaikaisesti sekä maisteri, johtaja että lentäjä ja vieläpä niin että kaikki ovat sekä henkisesti että fyysisesti täsmälleen yhtä hyviä ja kiinnostavia keskenään ja jokainen heistä on vieläpä yhtä kiinnostunut sinusta?

Valitsin maisteri puhtaasti siksi, että itse olisin mieluiten maisteri noista vaihtoehdoista. Puolison valinnassa mietin ihan toisenlaisia asioita kuin koulutusta, titteliä tai palkkaa.

Lentäjän epäsäännöllinen työ voisi mietityttää, mutta tuskin muodostuisi kynnyskysymykseksi itselleni. Ja jos se johtaja on joku pienyrittäjä, niin saattaa työajat olla hurjat silloinkin. Maisteri taas voi olla joku tutkijanplanttu, jota näkee perhearjessa yhtä paljon kuin Viisikoissa Paulin isää, eli ei juuri koskaan.

Eihän noista voi valita, sillä jokainen noista on loppupeleissä merkityksetön. Itselläni oli tärkeintä se, että kumppanin on älykäs ja mukava. Osaa käyttäytyä ja on huomaavainen. On kiinnostunut juuri minusta ja haluaa jakaa elämänsä kanssani. Kaikessa tässä samanlainen tausta ja samanlaiset arvot auttavat. Näillä spekseillä kumppaniksi valikoitui mukava ihminen , jonka sosioekonominen asema on sama kuin itselläni ja jonka kanssa se yhteiselämä sujuu helposti koska on yhteinen pohja ja samanlaiset arvot.

Kaikki pitää olla. Mitä tekee tyhmällä kumppanilla, joka tienaa paljon? Mitä hyötyä on köyhästä tohtorista? Onko yksiössä asuva juopunut entinen johtaja jotenkin ihannekumppani?

Otan sen, joka on hoitanut asiansa kunnolla ja omaa nuo kaikki.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Itse näkisin tuon tutkintoasian yhtenä harrastuksena muiden joukossa, jossa on tarkoitus kilpailla yhdessä identiteettiryhmässä ja alakulttuurissa. Joku harrastaa judoa, joku tennistä, toinen yliopistoa tai AMK:ta, joku valloittaa vuoria jne. ja kaikki ovat keksineet erilaisia tapoja mitata edistymistä omassa harrastuksessa. 

Muita kulttuureja ja elämäntapoja edustaville ihmisille näiden ihmisten kieli on enemmän tai vähemmän vierasta eikä tuota suoraan lisäarvoa ellei ihminen hakeudu saman kulttuurin pariin.

Jos se tutkinto ei johda sellaiseen asemaan, missä pääsee käyttämään valtion väkivaltakoneistoa välikätenä ja muuten vaikuttamaan asiaan, sillä ei ole vaikutusta muualla kuin oman alakulttuurin sisällä ja tietysti on eri asia olla ylilääkäri kuin vaikka sosiologian professori, koska näistä ensimmäiseksi mainittu työskentelee meille kaikille yhteisten ja tärkeiden asioiden parissa ja voi vaikuttaa konkreettisesti ihmisten elämään ja kuolemaan. 

Jos taas ihmisellä ei ole rahaa, ei voi esim.valita millaista hoitoa saa sairauteen, missä ja milloin, mitä syö tai millaisiin ihmisiin pääsee tutustumaan ja missä. Rahalla voi päästä sisään mihin piireihin tahansa, kun taas tutkinnoilla ovet aukeavat lähinnä oman alakulttuurin sisällä. 

Joku tutkinto sinänsä tai esim.musta vyö ovat saavutuksia, joiden avulla ihminen rakentaa identiteettiään ja navigoi maailmassa, jossa toimimista rajoittaa rahan määrä. Omassa alakulttuurissa arvostettu saavutus auttaa vahvistamaan minuutta ja luovimaan sellaisten ongelmien ja vaikeuksien läpi, joita rahakkaampi ei mieti ollenkaan tai jotka satuttavat tätä vähemmän. Myös esim.uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen voi vaikuttaa samalla tavalla. 

Molemmat sukupuolet näyttävät elävänsä arvojensa mukaisesti. Naiset opiskelevat sivistyäkseen ja miehet yrittävät menestyä työelämässä vaurastuakseen.