Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette ystävyydelle, jossa toinen osapuoli ei koskaan ota yhteytta?
10.05.2019 |
Eli yhteydenotto on aina sinun vastuullasi. Jaksatko pitää yllä tällaista yksipuolista ystävyyttä?
Mitä teette tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Odotan koska yks ystävä ottaa yhteyttä. Nyt on mennyt jo yli kuukausi.
En tiedä viitsinkö mäkään enää viestittää.
Se sanoo aina "soitellaan", eikä soita kuin hädässä.
Tuo on hyvin yleinen tapa toimia. Ei tuolla fraasilla tarkoiteta yhtään mitään. Jos haluaisi oikeasti tavata, niin ottaisi kyllä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua piti huonoissa ystävyyksissä kiinni lapsuudesta periytyvä hylätyksi tulemisen pelko. Ajattelin, että edes jonkinlainen huomio ystävältä on parempi kun ei mitään. En oikein osannut itsekään arvostaa itseäni vanhempien mitätöivän ja syrjivän kasvatuksen jälkeen.
Pitkän terapian jälkeen olen sulkenut takanani monta ovea. Enää en suostu huonoon kohteluun, vaan lähden pois, jos en saa ystävyydestä mitä tarvitsen.
Toimimattomat ihmissuhteet vievät uskomattoman paljon henkisiä voimavaroja. On parempi suunnata energiansa johonkin muuhun.
Ei mikään ystävyys voi olla aina vain toisen osapuolen yhteydenottojen varassa.
Anna olla, voi käydä niin ,että tuo toinen jossain vaiheessa vielä ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitä nyt laskee kumpi ottaa yhteyttä ja kuinka monta kertaa?
Minulla on kaukana asuva ystävä, joka on ollut ystäväni jo vuosikymmeniä ja vaikka lähes aina minä olen se, joka yhteyttä ottaa, niin kyllä se asia siinä maratonpuhelun aikana unohtuu. Tai silloin kun laitan viestin ja ystävä vastaa siihen saman tien, jonka jälkeen laitamme viestejä ainakin kymmenen kappaletta puolin toisin?
Meillä molemmilla on työmme, perheemme ja oma elämämme. Ystävän työ on vapaampaa kuin minulla, joten kun minulle tulee hyvä hetki kiireen keskellä, niin se olen minä joka viestiä laittaa tai soittaa. Ihan sama myös muiden ystävien kanssa, emme katso todellakaan sitä kumpi ottaa enemmän yhteyttä, vaan kun yhteys saadaan, niin se on ihana asia. Juttelu voi kestää minuutista vaikka kolmeen tuntiin, mutta ystävä on ystävä silti.
Ihme nipottajia olette, jos nostatte itsenne korkeammalle jalustalle ystävyydessä sen mukaan, että te otatte enemmän yhteyttä. Ette te tarvitse mitään ystäviä.
Aivan. Oikea ystävä ei kyttää ja mittaile, ei yhteydenpitoa, eikä mitään muutakaan.
Jos tämä on teidän ajatus, niin peli ja ystävyys on jo menetetty.
Aivan. Oikea ystävä ei oleta että toinen on se joka ainoastaan pitää yhteyttä, vaan pitää itsekin yhteyttä ystäväänsä koska ystävä on hänelle tärkeä. Jos ajatus on se ettei itse ota koskaan yhteyttä, niin peli ja ystävyys on jo menetetty.
Mutta ups, ajattelit sitä jo. Minulla on ystävä jonka olen tuntenut 5 vuotiaasta asti, täytin juuri 36.
Ystävyys olisi lakannut olemasta jo monet kerrat, jos jompikumpi meistä ajattelisi kuten sitä ajattelet.
Välillä ei olla nähty pitkiin aikuihin ja sitten taas jatkettu siitä mihin jäätiin. Mutta jos ajattelisin kuten sitä, pääni täyttäisi negatiiviset ja katkerat ajatukset, anteeksi antamattomuus ja se että vaatisin aina kaiken menevän juuri kuten minä haluan.
Mutta, ups, et hoksannut että jompi kumpihan se teistä aina yhteyden ottaa. Oletko se ollu joka kerta sinä viimeiset 20 v, ja jos et koskaan ottaisi yhteyttä, ette ikinä tapaisi/puhuisi/viestittelisi toisillenne enää loppuelämänne aikana, mutta silti olisitte niiin hyvät ystävät. Jos olisit ottanut ystävääsi yhteyttä yhden ainoan kerran, eli olisitte yhteyksissä yhden ainoan kerran koko elämäsi aikana, koska muuteoin ei kumpikaan ota mitään yhteyttä, niin miten voit sanoa sitä edes ystävyydeksi, ethän edes tunne toista. Tuollalogiikalla minulla on miljardi ystävää, en vain koskaan pidä heihin mitään yhteyttä, eivätkä he minuun, mutta jes, ystäviä on paljon!!
Tajuat varmaan itsekin, että jomman kumman sitä yhteyttä on otettava, muuten ei ole ystävyyttäkään?
Masennus ja introverttiys… saattaa olla syynä.
Jos ihminen on aina ystävällinen teille, vaikka ei ole muistanut ottaa yhteyttä ja sanoo kuinka oli kiva jutella jne. niin mielestäni sen pitäisi olla osoitus, että yhteydenpito kannattaa, vaikka olisi yksipuolista.
Itse olen jo iässä missä muilla on lapset. Näen facebookin välityksellä kuinka kiireinen elämä heillä on. Näen myös kuinka paljon muita kavereita heillä on, joten olen olemassa, jos minua tarvitaan. En halua ahdistaa kiireisten ihmisten aikatauluja yhteydenotoillani tai saada torjuntaa osakseni. Annan tilaa.
Mutta toivon ettei ystävyys katoa, vaikka minä en ole se aktiivisin osapuoli.
Minulle on kerran 2 kaveria sanonut, että lähetän koko ajan jotakin viestejä ja vaikutti, että he kokivat sen rasittavana. Lähetin ehkä kerran viikossa sellaisia ystävyysaiheisia juttuja ehkä kuukauden verran, koska sain niitä toiselta ystävältä ja niissä kehotettiin jakamaan ne. Olen sen jälkeen varonut "häiriköimästä" ketään viesteillä tai muutenkaan. Somessa laitan viestiä, mutta jos minun viestiin ei reagoida samalla lailla kuin muiden viesteihin, otan yleensä viestini pois, enkä enää häiriköi. Pieniä asioita. Kerran kun on kuullut häiritsevänsä jotakin, vaikka ikää oli sillon puolet vähemmän, en halua toimia niin toistamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ymmärtävät toisiaan. Introverttinä en aina jaksa olla laittamassa viestiä, kun niitä tasa-puolisuuden nimissä pitäisi laittaa jatkuvasti kymmeniä. Olen päätynyt oman jaksamiseni takia ottamaan yhteyttä hyvin harvoin. Yhteydenotto toisinpäin on aina ilo ja kiitos rakkaille ystävilleni jotka hyväksyvät minut mutkattomasti tämänlaisena kuin olen. Ja olen myös luotettava ystävä jonka takana asiat pysyvät ja apua annan aina kun ystäväni tarvitsevat.
Kyllä se on ihan joku muu päävamma kuin introverttiys, joka estää ottamasta yhteyttä kehenkään, mutta kuitenkin ilahtuu kun itseene otetaan kymmenittäin yhteyksiä. Introvertti väsyy yhtälailla, otti sitten itse yhteyttä tai se toinen...
T: Oikea introvertti.
Höpö höpö. Ystäväni eivät pommittele minua yhtäaikaa jatkuvasti, se oli se pointti. Ja kyllä useimmat introvertti -ihmiset nauttivat seurasta ja ystävistä ja ovat sosiaalisia. Tämän vastapainoksi sitten tarvitsee sen oman rauhan ja hiljaisuuden palautuakseen. Ihme negailija olet.
Vaikka itse juuri kirjoitit että viestejä pitäisi laittaa vastavuoroisuuden vuoksi useita kymmeniä jatkuvasti? Niin nyt ne kaverit ei sitten mitään laitakaan? Heh, niinpä.
Introvertti nauttiikin seurasta, mutta ei se estä itse ottamasta yhteyttä muihin myöskään. Se on ihan joku muu päävamma se, ettei itse kykene ottamaan yhteyttä, introverttiyteen se ei liity uon taivaallista, koska intoverttiä kuormittaa sosiaalisuus, ja se on ihan sama miten se elämään tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitä nyt laskee kumpi ottaa yhteyttä ja kuinka monta kertaa?
Minulla on kaukana asuva ystävä, joka on ollut ystäväni jo vuosikymmeniä ja vaikka lähes aina minä olen se, joka yhteyttä ottaa, niin kyllä se asia siinä maratonpuhelun aikana unohtuu. Tai silloin kun laitan viestin ja ystävä vastaa siihen saman tien, jonka jälkeen laitamme viestejä ainakin kymmenen kappaletta puolin toisin?
Meillä molemmilla on työmme, perheemme ja oma elämämme. Ystävän työ on vapaampaa kuin minulla, joten kun minulle tulee hyvä hetki kiireen keskellä, niin se olen minä joka viestiä laittaa tai soittaa. Ihan sama myös muiden ystävien kanssa, emme katso todellakaan sitä kumpi ottaa enemmän yhteyttä, vaan kun yhteys saadaan, niin se on ihana asia. Juttelu voi kestää minuutista vaikka kolmeen tuntiin, mutta ystävä on ystävä silti.
Ihme nipottajia olette, jos nostatte itsenne korkeammalle jalustalle ystävyydessä sen mukaan, että te otatte enemmän yhteyttä. Ette te tarvitse mitään ystäviä.
Ihan samaa mieltä.
Jos ystävän kanssa on lämpimissä väleissä eikä tosiaan ole mitään kränää, niin missä on ongelma?
Ehkä todennäköisimmin olette nauttineet vaan siitä, että joku huomioi teitä olette haluttuja ja kun tätä ei enää saakkaan siltä "ystävältä", niin se on välit poikki ja heihei.Lainaamani kirjoittaja on ihan oikeassa, ei se mitään ystävyyttä ainakaan teidän taholta ollutkaan eikä tollasella asenteella todellisia sellaisia saakkaan.
Kyllä se on sinun ystävyytesi joka ei ole ystävyyttä nähnytkään. Ihminen joka pitää sinua tärkeänä ystävänään soittaa sinulle ja kertoo syövästään. Tämän jälkeen et ikinä enää kysy mitä hänelle kuuluu. Hienoa toimintaa, kun eihän niiltä ystäviltä tarvitse koskaan kysyä mitä kuuluu, eikä tukea mitenkään vaikeissa tilanteissa, kun ne on jotain ihan randomtyyppejä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika paljon ihmisiä, jotka on kasvatettu sillä tavalla, etteivät he osaa esittää suoraan mielipiteitään. Tällaiset ihmiset saattavat esittää olevansa iloisia toisten yhteydenotoista, koska kokevat sen olevan kohtelias tapa toimia. Omalta osaltaan he ovat täysin passiivisia yhteydenpidon suhteen.
He eivät ole mitään oikeita ystäviä, vaan ihmisiä, jolla on henkisiä ongelmia. Oikea ystävyys on tekoja, ei pelkkiä kauniita sanoja. Tällaiset ihmiset on syytä jättää omaan arvokkaaseen yksinäisyyteensä, koska maallikko ei tuollaisia toisten henkisiä blokkeja (estyneisyts, ongelmat itseilmaisussa) osaa auttaa avaamaan
Poistan kaikki hänen yhteystietonsa ja unohdan hänet. Pärjäät paremmin ilman tuollaista päiväsi pilaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin yritin pitää välejä yllä jos ihminen vaikutti kivalta ja kehui että on mukava tavata yms. Ajattelin ettei elämässä ole koskaan liikaa hyviä ihmisiä. Kukaanhan ei ole täydellinen ja ihmisten aktiivisuudessa on eroa.
Nykyään olen muuttanut toimintaani ja tiputan tällaiset ihmiset suoraan ö-mappiin. Ellei ystävyys toimi kunnolla, niin antaa olla sitten. Elämä on liian lyhyt huonoihin ihmissuhteisiin.
Mulla sama. Meni aikansa että tajusin niinkin typerän toimintamallin, että nähdessä kysellään kahville, ja että olisi niin kiva nähdä! Että tule käymään, laita viestiä, niin varmasti lähdetään kahville/shoppailemaan, vaikka ei ole oikeasti aikomustakaan tehdä niin :D :D Ajattelin että olen epäkohtelias, jos en soita, kun toinen pyytää soittamaan, mutta toimimalla niin kuin toinen pyysi ja toiveen esitti, olinkin epäkohtelias, ja minun olisi pitänyt kahvikutsusta ymmärtää ettei hän todellakaan halua kanssani kahville :D :D
Merkillistä on tämä "hyvätapaisuus ja kohteliaisuus", että valehtelu ja myöhemmin puhelimeen vastaamattomuus ja kaikenlaisten meriselitysten keksiminen onkin toisen huomioonottamista, ja pyynnön mukaan toimiminen moukkamaisuutta :D :D
Ps, itse voin innoissani moikata vnhaa tuttua ja rupatella kassajonossa, mutta koskaan, en koskaan pyydä ketään kahville jos en oikeasti sitä tarkoita! yhyestä tapaamisesta selviää kunnialla ilman katteettomia pyyntöjä ja lupauksiakin, toivottaa vain hyvät päivänjatkot/viikonloput/kesälomat erotessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin yritin pitää välejä yllä jos ihminen vaikutti kivalta ja kehui että on mukava tavata yms. Ajattelin ettei elämässä ole koskaan liikaa hyviä ihmisiä. Kukaanhan ei ole täydellinen ja ihmisten aktiivisuudessa on eroa.
Nykyään olen muuttanut toimintaani ja tiputan tällaiset ihmiset suoraan ö-mappiin. Ellei ystävyys toimi kunnolla, niin antaa olla sitten. Elämä on liian lyhyt huonoihin ihmissuhteisiin.
Mulla sama. Meni aikansa että tajusin niinkin typerän toimintamallin, että nähdessä kysellään kahville, ja että olisi niin kiva nähdä! Että tule käymään, laita viestiä, niin varmasti lähdetään kahville/shoppailemaan, vaikka ei ole oikeasti aikomustakaan tehdä niin :D :D Ajattelin että olen epäkohtelias, jos en soita, kun toinen pyytää soittamaan, mutta toimimalla niin kuin toinen pyysi ja toiveen esitti, olinkin epäkohtelias, ja minun olisi pitänyt kahvikutsusta ymmärtää ettei hän todellakaan halua kanssani kahville :D :D
Merkillistä on tämä "hyvätapaisuus ja kohteliaisuus", että valehtelu ja myöhemmin puhelimeen vastaamattomuus ja kaikenlaisten meriselitysten keksiminen onkin toisen huomioonottamista, ja pyynnön mukaan toimiminen moukkamaisuutta :D :D
Ps, itse voin innoissani moikata vnhaa tuttua ja rupatella kassajonossa, mutta koskaan, en koskaan pyydä ketään kahville jos en oikeasti sitä tarkoita! yhyestä tapaamisesta selviää kunnialla ilman katteettomia pyyntöjä ja lupauksiakin, toivottaa vain hyvät päivänjatkot/viikonloput/kesälomat erotessa.
Erittäin hyvä tapa toimia! Henkisesti aikuinen ihminen osaa toimia niin, ettei anna koko ajan ristiriitaisia viestejä toisille, vaan pyrkii seisomaan sanojensa takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just se tyyppi joka ei ota yhteyttä. Lähinnä johtuunee huonosta itsetunnosta. Tulee sellainen fiilis että mitä minä nyt ketään kyselen kahville tai mihinkään. Kuka nyt mun kanssa haluais lähteä. Tai kuka mun juttuja haluais kuunnella.
Eli ilahtuisitko, jos sinuun ottaisi tämä yksi ystävä yhteyttä edes kerran vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ymmärtävät toisiaan. Introverttinä en aina jaksa olla laittamassa viestiä, kun niitä tasa-puolisuuden nimissä pitäisi laittaa jatkuvasti kymmeniä. Olen päätynyt oman jaksamiseni takia ottamaan yhteyttä hyvin harvoin. Yhteydenotto toisinpäin on aina ilo ja kiitos rakkaille ystävilleni jotka hyväksyvät minut mutkattomasti tämänlaisena kuin olen. Ja olen myös luotettava ystävä jonka takana asiat pysyvät ja apua annan aina kun ystäväni tarvitsevat.
Kyllä se on ihan joku muu päävamma kuin introverttiys, joka estää ottamasta yhteyttä kehenkään, mutta kuitenkin ilahtuu kun itseene otetaan kymmenittäin yhteyksiä. Introvertti väsyy yhtälailla, otti sitten itse yhteyttä tai se toinen...
T: Oikea introvertti.
Höpö höpö. Ystäväni eivät pommittele minua yhtäaikaa jatkuvasti, se oli se pointti. Ja kyllä useimmat introvertti -ihmiset nauttivat seurasta ja ystävistä ja ovat sosiaalisia. Tämän vastapainoksi sitten tarvitsee sen oman rauhan ja hiljaisuuden palautuakseen. Ihme negailija olet.
Vaikka itse juuri kirjoitit että viestejä pitäisi laittaa vastavuoroisuuden vuoksi useita kymmeniä jatkuvasti? Niin nyt ne kaverit ei sitten mitään laitakaan? Heh, niinpä.
Introvertti nauttiikin seurasta, mutta ei se estä itse ottamasta yhteyttä muihin myöskään. Se on ihan joku muu päävamma se, ettei itse kykene ottamaan yhteyttä, introverttiyteen se ei liity uon taivaallista, koska intoverttiä kuormittaa sosiaalisuus, ja se on ihan sama miten se elämään tulee.
Minulla on eräs työporukka johon en kykene ottamaan yhteyttä. Se johtuu siitä, että kiusaajani on monen heistä ystävä, joka on kutsuttu häihin sun muaalle. Minä taas olen erkaantunut porukasta, enkä uskalla ottaa yhteyttä, koska huonot vibat. Somekäytöksen mukaan hylkivät minua. Mun jutuista ei tykätä, eikä melkein vastata jos kommentoin heidän kuviin jotakin. Siitä tiedän ettei kaikki ole ok välillämme. Tuttu työyhteisö, joten tiedän miten siellä kohdellaan ihmisiä. Harmillinen tilanne, koska joistakin heistä pidin tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika paljon ihmisiä, jotka on kasvatettu sillä tavalla, etteivät he osaa esittää suoraan mielipiteitään. Tällaiset ihmiset saattavat esittää olevansa iloisia toisten yhteydenotoista, koska kokevat sen olevan kohtelias tapa toimia. Omalta osaltaan he ovat täysin passiivisia yhteydenpidon suhteen.
He eivät ole mitään oikeita ystäviä, vaan ihmisiä, jolla on henkisiä ongelmia. Oikea ystävyys on tekoja, ei pelkkiä kauniita sanoja. Tällaiset ihmiset on syytä jättää omaan arvokkaaseen yksinäisyyteensä, koska maallikko ei tuollaisia toisten henkisiä blokkeja (estyneisyts, ongelmat itseilmaisussa) osaa auttaa avaamaan
Eli sinä jättäsit sellaisen ihmisen, jolla on esim masentuneisuutta ja sosiaalista estyneisyyttä, ihan omiin oloihinsa? Sellaisenkin ihmisen, jonka olet tuntenut monet vuosikymmenet ja olet hänen kanssaan ollut aiemmin paljon tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika paljon ihmisiä, jotka on kasvatettu sillä tavalla, etteivät he osaa esittää suoraan mielipiteitään. Tällaiset ihmiset saattavat esittää olevansa iloisia toisten yhteydenotoista, koska kokevat sen olevan kohtelias tapa toimia. Omalta osaltaan he ovat täysin passiivisia yhteydenpidon suhteen.
He eivät ole mitään oikeita ystäviä, vaan ihmisiä, jolla on henkisiä ongelmia. Oikea ystävyys on tekoja, ei pelkkiä kauniita sanoja. Tällaiset ihmiset on syytä jättää omaan arvokkaaseen yksinäisyyteensä, koska maallikko ei tuollaisia toisten henkisiä blokkeja (estyneisyts, ongelmat itseilmaisussa) osaa auttaa avaamaan
Eli sinä jättäsit sellaisen ihmisen, jolla on esim masentuneisuutta ja sosiaalista estyneisyyttä, ihan omiin oloihinsa? Sellaisenkin ihmisen, jonka olet tuntenut monet vuosikymmenet ja olet hänen kanssaan ollut aiemmin paljon tekemisissä?
En ole terapeutti enkä ole vastuussa kaikista maailman ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika paljon ihmisiä, jotka on kasvatettu sillä tavalla, etteivät he osaa esittää suoraan mielipiteitään. Tällaiset ihmiset saattavat esittää olevansa iloisia toisten yhteydenotoista, koska kokevat sen olevan kohtelias tapa toimia. Omalta osaltaan he ovat täysin passiivisia yhteydenpidon suhteen.
He eivät ole mitään oikeita ystäviä, vaan ihmisiä, jolla on henkisiä ongelmia. Oikea ystävyys on tekoja, ei pelkkiä kauniita sanoja. Tällaiset ihmiset on syytä jättää omaan arvokkaaseen yksinäisyyteensä, koska maallikko ei tuollaisia toisten henkisiä blokkeja (estyneisyts, ongelmat itseilmaisussa) osaa auttaa avaamaan
Eli sinä jättäsit sellaisen ihmisen, jolla on esim masentuneisuutta ja sosiaalista estyneisyyttä, ihan omiin oloihinsa? Sellaisenkin ihmisen, jonka olet tuntenut monet vuosikymmenet ja olet hänen kanssaan ollut aiemmin paljon tekemisissä?
Miten sinä toimit ihmisen kanssa, joka ei vaikuta haluavan pitää sinuun yhteyttä? Jokaisella on omat taistelunsa käytävänä. Kukin elää niin hyvin kuin osaa.
Jotenkin outo tuo ystäväni kun pari vuotta sitten nähtiin 3-4 kertaa viikossa ja nyt ei viestejä enää tule.
Haukkuu entisiä kavereitaan.
Haukkuuko mua kohta jollekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just se tyyppi joka ei ota yhteyttä. Lähinnä johtuunee huonosta itsetunnosta. Tulee sellainen fiilis että mitä minä nyt ketään kyselen kahville tai mihinkään. Kuka nyt mun kanssa haluais lähteä. Tai kuka mun juttuja haluais kuunnella.
Eli ilahtuisitko, jos sinuun ottaisi tämä yksi ystävä yhteyttä edes kerran vuodessa?
En ole tuo jonka kommenttiin vastasit, mutta sama tilanne.
Minusta olisi ainakin mukavaa, jos näin kävisi. Tämä vahvistaisi minuakin ja voisin alkaa ottamaan yhteyttä taas. Olen ollut viimeiset 7 vuotta ihmisraunio, joten itsensä keräilyyn menee hetki ja ihmissuhteiden elvyttämiseen myös. Se helpottuu jos ystävät ovat armollisia. Osa ei ole ja ohittaa minut täysin esim somessa. Heihin en uskalla ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika paljon ihmisiä, jotka on kasvatettu sillä tavalla, etteivät he osaa esittää suoraan mielipiteitään. Tällaiset ihmiset saattavat esittää olevansa iloisia toisten yhteydenotoista, koska kokevat sen olevan kohtelias tapa toimia. Omalta osaltaan he ovat täysin passiivisia yhteydenpidon suhteen.
He eivät ole mitään oikeita ystäviä, vaan ihmisiä, jolla on henkisiä ongelmia. Oikea ystävyys on tekoja, ei pelkkiä kauniita sanoja. Tällaiset ihmiset on syytä jättää omaan arvokkaaseen yksinäisyyteensä, koska maallikko ei tuollaisia toisten henkisiä blokkeja (estyneisyts, ongelmat itseilmaisussa) osaa auttaa avaamaan
Eli sinä jättäsit sellaisen ihmisen, jolla on esim masentuneisuutta ja sosiaalista estyneisyyttä, ihan omiin oloihinsa? Sellaisenkin ihmisen, jonka olet tuntenut monet vuosikymmenet ja olet hänen kanssaan ollut aiemmin paljon tekemisissä?
Aiemmin olen sortunut yliymmärtämään ihmisiä oman hyvinvointini kustannuksella. Nykyään mietin asioita siitä näkökulmasta mikä on oma etuni ja mikä on toisen etu. Viime kädessä jokainen on itse vastuussa siitä, että hakee ongelmiinsa apua.
Minua piti huonoissa ystävyyksissä kiinni lapsuudesta periytyvä hylätyksi tulemisen pelko. Ajattelin, että edes jonkinlainen huomio ystävältä on parempi kun ei mitään. En oikein osannut itsekään arvostaa itseäni vanhempien mitätöivän ja syrjivän kasvatuksen jälkeen.
Pitkän terapian jälkeen olen sulkenut takanani monta ovea. Enää en suostu huonoon kohteluun, vaan lähden pois, jos en saa ystävyydestä mitä tarvitsen.