Olen huomannut, että valtaosa naisista tuntee vastenmielisyyttä jäyhiä, kylmänoloisia, suorapuheisia ja juroja miehiä kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, AP:n pointissa on varmasti perää. Tosin luulen että tämä ei ole sukupuolisidonnaista, vähän epäilen että miehetkään tykkäävät naisesta joka on jäyhä, kylmänoloinen, suorapuheinen ja juro. 

Vakka ja kansi... me ollaan kummatkin jäyhiä, kylmänoloisia, suorapuheisia jurottajia. Hyvin ollaan sovittu yhteen jo kolmattakymmenettä vuotta ilman turhia riitoja. Ja hauskaa on, keskenämme.

Sääli että sulla on tuollainen huono luonne.

Luonteeni on oikein sopiva itselleni ja puolisolleni, muiden mielipiteet asiasta ei kiinnosta.

Et halua siis ystäviä, tai jos haluat, niin tylsimyksiä. Luulitko, että halusin sinun muuttuvan? Eihän kommentissani siitä ollut kyse. Mainitsin vain tosiasian. Olet surkimus, ja pysyt sellaisena, miksi kuvittelet, että se minua haittaisi?

Se on sinun mielipiteesi ja se ei minua hetkauta. Minullakin on mielipide sinusta ja se ei ole positiivinen.

Niin se onkin minun mielipiteeni, ja se on että sinulla on surkea luonne. Sääliksi ihan käyt. Mä olen sellainen iloinen, nauravainen ja vilkas. En jaksaisi sinunkaltaistasi kylmänoloista ja jäyhää jurottajaa hetkeäkään :)

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama huomio. Todella monelle tuntuu olevan mahdotonta käyttäytyä asiallisesti. Minulla on ollut kymmenen vuoden aikana kolme pidempää suhdetta, ja kaikissa nainen on vaatinut että kotityöt tehdään tasan, mutta esim nurmikonleikkuu, tai mikä tahansa muu jää miehen vastuulle. Pitkin näitä itsekkäitä prinsessoja sitten pois kun eivät osaakkaan elää tasa-arvoisesti. Naisilla on ihme käsitys että heitä ei koske heidän vaatimat asiat ja säännöt. No olen yritykseni yrittänyt ja nyt en enää jaksa naisilla päätäni vaivata.

Millä tavalla ajattelit tämän exiesi haukkumisryöpyn liittyvän avaukseen? Sillä tavallako, että aina kun näet sanan NAINEN riennät oksentamaan kaunasi palstalle?

Joo, en ihmettele jos kaltaisesi ei kiinnosta naisia.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi suomeksi ilkeän, itsekkään ja alistavan miehen itselleen?

Tuskin kukaan sellaista naistakaan ottaisi itselleen. Arvostus, tasaarvo ja rakkaus, siinä loistava paketti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan naiset nimenomaan kiinnostuvat enemmän totisista ja kylmiltä vaikuttavista miehistä. Esim. Tinderissä eniten tykkäyksiä saivat miehet, joiden kasvoilla oli totinen ilme. Jopa pelon ja häpeän ilmeet koettiin viehättävämpänä kuin hymy.

Minä olen lukenut tästä tutkimuksesta myös ja ihmettelin kyllä. Itselleni on aina ollut tärkeää, että mies vaikuttaa helposti lähestyttävältä, hyväntuuliselta ja ystävälliseltä ja tällaiset ihmiset, yllätys, yllätys, hymyilevät paljon. Ehkä sitten olen harvinainen poikkeus.

Tällä elämänkokemuksella olen havainnut, että pelimiehillä on aina suu korvissa ja läppä lentää. Hiljaisemmat ja vakavamieliset miehet on niitä, joita on voinut tosissaan harkita parisuhteeseen ja perheenperustamiseen eikä pelkästään panoiksi.

En ole ikinä törmännyt pelimieheen niin en osaa tuohon sanoa mitään, ehkäpä he ovat sitten tuollaisia. Itseäni aikoinani koulukiusattiin poikien taholta, ja sen vuoksi olen aika arka miesten suhteen. Kylmän ja juron oloiset miehet ovat pelottavia ja heistä tulee sellainen olo että turha mennä heille puhumaan mitään ellei halua kylmää vettä niskaansa. Sen vuoksi lämmin ja ystävällinen mies vetoaa ja onneksi sellaisen löysinkin. Oli tosin aika ujo tapaus (niin kuin itsekin), mutta kuitenkin ystävällinen. 

Jäyhät ja kylmät jurottajat ovat ihmistyyppinä kyllätodella oksettavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, AP:n pointissa on varmasti perää. Tosin luulen että tämä ei ole sukupuolisidonnaista, vähän epäilen että miehetkään tykkäävät naisesta joka on jäyhä, kylmänoloinen, suorapuheinen ja juro. 

Vakka ja kansi... me ollaan kummatkin jäyhiä, kylmänoloisia, suorapuheisia jurottajia. Hyvin ollaan sovittu yhteen jo kolmattakymmenettä vuotta ilman turhia riitoja. Ja hauskaa on, keskenämme.

Sääli että sulla on tuollainen huono luonne.

Luonteeni on oikein sopiva itselleni ja puolisolleni, muiden mielipiteet asiasta ei kiinnosta.

Et halua siis ystäviä, tai jos haluat, niin tylsimyksiä. Luulitko, että halusin sinun muuttuvan? Eihän kommentissani siitä ollut kyse. Mainitsin vain tosiasian. Olet surkimus, ja pysyt sellaisena, miksi kuvittelet, että se minua haittaisi?

Se on sinun mielipiteesi ja se ei minua hetkauta. Minullakin on mielipide sinusta ja se ei ole positiivinen.

Niin se onkin minun mielipiteeni, ja se on että sinulla on surkea luonne. Sääliksi ihan käyt. Mä olen sellainen iloinen, nauravainen ja vilkas. En jaksaisi sinunkaltaistasi kylmänoloista ja jäyhää jurottajaa hetkeäkään :)

Enkä minä kaltaistasi turhan naurajaa. Onneksi ei tarvitse jaksaakaan.

milloin aletaan ymmärtää sen sijaan että pelätään ja vihataan toisia? otsikon kuvainen mies tai nainen on lukossa itsensä kanssa eikä sellaiseen ole niin helppo tutustua. ehkä hän on kokenut hirveitä asioita ja suree tai pelkää tulevansa uudelleen loukatuksi. itse ainakin olen. silloin tarvitaan aikaa, hoitoa, lempeyttä ja rakkautta että kukka alkaa taas kukkia. on normaalia, että on tunnekylmä jos sinulle on oltu tunnekylmiä. vain rakastava ilmapiiri luo rakkautta. joten ensin on hyvä opetella rakastamaan itseään ja puhua itselleen kauniisti arvostavasti ja kunnioittavasti. ensin se tuntuu hassulta ja vieraalta. sitten kun jaksaa uskoa siihen, alkaa kuulla muualtakin mukavia kommentteja joihin voi aina heikolla hetkellä palata. "oi miten hyvältä tuntui kun hän minua kehaisi silloin, tai huomasi jotain erityistä juuri minussa" Pikku hiljaa sitä alkaa ajatella että olen ihan kiva ja mukava ihminen ja ansaitsen hyvää. Siitä alkaa rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama huomio. Todella monelle tuntuu olevan mahdotonta käyttäytyä asiallisesti. Minulla on ollut kymmenen vuoden aikana kolme pidempää suhdetta, ja kaikissa nainen on vaatinut että kotityöt tehdään tasan, mutta esim nurmikonleikkuu, tai mikä tahansa muu jää miehen vastuulle. Pitkin näitä itsekkäitä prinsessoja sitten pois kun eivät osaakkaan elää tasa-arvoisesti. Naisilla on ihme käsitys että heitä ei koske heidän vaatimat asiat ja säännöt. No olen yritykseni yrittänyt ja nyt en enää jaksa naisilla päätäni vaivata.

Kymmenen vuoden aikana kolme avoliittoa? Huhhuh. Etpä menisi jatkoon, jos sinuun tutustuisin.

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät kestä totuutta.

Ajatteletko, että suorapuheisuus tarkoittaa absoluuttisten faktojen kertomista? Minulla on kyllä enemmän havaintoja törkeiden mielipiteiden laukomisesta. Pieni ero.

No kappas?!

Olen itsessäni huomannut, että tunnen vastenmielisyyttä jäyhiä, kylmänoloisia, suorapuheisia ja juroja miehiä kohtaan. Ehkä se on jotain evolutionaalista itsesuojaluvaistoa, ken tietää..

minua kiinnostaa jäyhä mies kyllä mutta olen itsekin niin solmussa itseni kanssa ja aika heikko tukemaan tarpeeksi toista joten tarvitsen itse avoimemman miehen joka ei ole niin solmussa itsensä kanssa. ei se tarkoita ettenkö välittäisi myös jäyhistä, mutten tarpeeksi ollakseni hänen kanssaan. kun hän avautuu hieman, silloin kiinnostun, muuten on vaikea olla toisen kanssa jos toinen jurottaa koko ajan ja käy jotain läpi mitä hän ei kerro minulle. kaipaan jakamista ja yhteisiä elämyksiä ja tunteita

normaali ihminen haluaa toisille hyvää kuten itselleen ja käyttäytyy sen mukaan kuten vain osaa. Se, miten hyvin hän sen osaa, tuo jokainen kaikessa joka päivä ilmi. Sen perusteella Suomessa on paljon pahoinvointia ja tunnekylmyyttä. Toisesta ei voi tietää kuinka hän käyttäytyy joten se selviää olemalla kontaktissa. usein ollaan tunnekylmiä ja tämä koskee myös naisia takaisin ja sitten yllättyy joidenkin kohdalla todella iloisesti. en ymmärrä, miksi suomalaiset osoittavat ainakin Helsingissä joka päivä etteivät välitä toisistaan. kukaan ei uskalla katsoa kehenkään eikä ottaa kontaktia kukaan ei uskalla. kaikki pelkäävät jotain.

Mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, AP:n pointissa on varmasti perää. Tosin luulen että tämä ei ole sukupuolisidonnaista, vähän epäilen että miehetkään tykkäävät naisesta joka on jäyhä, kylmänoloinen, suorapuheinen ja juro. 

Vakka ja kansi... me ollaan kummatkin jäyhiä, kylmänoloisia, suorapuheisia jurottajia. Hyvin ollaan sovittu yhteen jo kolmattakymmenettä vuotta ilman turhia riitoja. Ja hauskaa on, keskenämme.

Sääli että sulla on tuollainen huono luonne.

Luonteeni on oikein sopiva itselleni ja puolisolleni, muiden mielipiteet asiasta ei kiinnosta.

Et halua siis ystäviä, tai jos haluat, niin tylsimyksiä. Luulitko, että halusin sinun muuttuvan? Eihän kommentissani siitä ollut kyse. Mainitsin vain tosiasian. Olet surkimus, ja pysyt sellaisena, miksi kuvittelet, että se minua haittaisi?

Se on sinun mielipiteesi ja se ei minua hetkauta. Minullakin on mielipide sinusta ja se ei ole positiivinen.

Niin se onkin minun mielipiteeni, ja se on että sinulla on surkea luonne. Sääliksi ihan käyt. Mä olen sellainen iloinen, nauravainen ja vilkas. En jaksaisi sinunkaltaistasi kylmänoloista ja jäyhää jurottajaa hetkeäkään :)

Eihän sun tarvitsekaan. 😂 Taidat tosin puhua palturia omasta luonteestasi. Ei iloiset ihmiset ala haukkumaan ketään tai alennu provosoimaan palstaillessa. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, AP:n pointissa on varmasti perää. Tosin luulen että tämä ei ole sukupuolisidonnaista, vähän epäilen että miehetkään tykkäävät naisesta joka on jäyhä, kylmänoloinen, suorapuheinen ja juro. 

Vakka ja kansi... me ollaan kummatkin jäyhiä, kylmänoloisia, suorapuheisia jurottajia. Hyvin ollaan sovittu yhteen jo kolmattakymmenettä vuotta ilman turhia riitoja. Ja hauskaa on, keskenämme.

Sääli että sulla on tuollainen huono luonne.

Luonteeni on oikein sopiva itselleni ja puolisolleni, muiden mielipiteet asiasta ei kiinnosta.

Et halua siis ystäviä, tai jos haluat, niin tylsimyksiä. Luulitko, että halusin sinun muuttuvan? Eihän kommentissani siitä ollut kyse. Mainitsin vain tosiasian. Olet surkimus, ja pysyt sellaisena, miksi kuvittelet, että se minua haittaisi?

Se on sinun mielipiteesi ja se ei minua hetkauta. Minullakin on mielipide sinusta ja se ei ole positiivinen.

Niin se onkin minun mielipiteeni, ja se on että sinulla on surkea luonne. Sääliksi ihan käyt. Mä olen sellainen iloinen, nauravainen ja vilkas. En jaksaisi sinunkaltaistasi kylmänoloista ja jäyhää jurottajaa hetkeäkään :)

Eihän sun tarvitsekaan. 😂 Taidat tosin puhua palturia omasta luonteestasi. Ei iloiset ihmiset ala haukkumaan ketään tai alennu provosoimaan palstaillessa. Ohis

Kylläpäs alkavat. Vahingoniloiset, toisen onnettomuudesta iloitsevat, kateelliset ja pilkalliset ihmiset tekevät sitä ihan jatkuvasti.

Kaikki lähtee itsestä ja päätyy toiseen - sinuun kirjoitti:

milloin aletaan ymmärtää sen sijaan että pelätään ja vihataan toisia? otsikon kuvainen mies tai nainen on lukossa itsensä kanssa eikä sellaiseen ole niin helppo tutustua. ehkä hän on kokenut hirveitä asioita ja suree tai pelkää tulevansa uudelleen loukatuksi. itse ainakin olen. silloin tarvitaan aikaa, hoitoa, lempeyttä ja rakkautta että kukka alkaa taas kukkia. on normaalia, että on tunnekylmä jos sinulle on oltu tunnekylmiä. vain rakastava ilmapiiri luo rakkautta. joten ensin on hyvä opetella rakastamaan itseään ja puhua itselleen kauniisti arvostavasti ja kunnioittavasti. ensin se tuntuu hassulta ja vieraalta. sitten kun jaksaa uskoa siihen, alkaa kuulla muualtakin mukavia kommentteja joihin voi aina heikolla hetkellä palata. "oi miten hyvältä tuntui kun hän minua kehaisi silloin, tai huomasi jotain erityistä juuri minussa" Pikku hiljaa sitä alkaa ajatella että olen ihan kiva ja mukava ihminen ja ansaitsen hyvää. Siitä alkaa rakkaus.

Otsikossa kuvaillut piirteet voivat olla myös luontaisia persoonallisuuden piirteitä, eivät siis välttämättä merkkejä lukoista. Tunnekylmyys on vahvasti sidoksissa geeneihin, joten siihen vaikuttaminen voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta.

Itse rakastan yhtä tällaista miestä. Kaiken sen jurouden alla kun olikin lämmin ja huumorintajuinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee itsestä ja päätyy toiseen - sinuun kirjoitti:

milloin aletaan ymmärtää sen sijaan että pelätään ja vihataan toisia? otsikon kuvainen mies tai nainen on lukossa itsensä kanssa eikä sellaiseen ole niin helppo tutustua. ehkä hän on kokenut hirveitä asioita ja suree tai pelkää tulevansa uudelleen loukatuksi. itse ainakin olen. silloin tarvitaan aikaa, hoitoa, lempeyttä ja rakkautta että kukka alkaa taas kukkia. on normaalia, että on tunnekylmä jos sinulle on oltu tunnekylmiä. vain rakastava ilmapiiri luo rakkautta. joten ensin on hyvä opetella rakastamaan itseään ja puhua itselleen kauniisti arvostavasti ja kunnioittavasti. ensin se tuntuu hassulta ja vieraalta. sitten kun jaksaa uskoa siihen, alkaa kuulla muualtakin mukavia kommentteja joihin voi aina heikolla hetkellä palata. "oi miten hyvältä tuntui kun hän minua kehaisi silloin, tai huomasi jotain erityistä juuri minussa" Pikku hiljaa sitä alkaa ajatella että olen ihan kiva ja mukava ihminen ja ansaitsen hyvää. Siitä alkaa rakkaus.

Otsikossa kuvaillut piirteet voivat olla myös luontaisia persoonallisuuden piirteitä, eivät siis välttämättä merkkejä lukoista. Tunnekylmyys on vahvasti sidoksissa geeneihin, joten siihen vaikuttaminen voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta.

Haluaisitko sinä pariutua feneettisesti tunnekylmän juntturan kanssa, joka hyvin todennäköisesti sitten periyttäisi tuota ominaisuutta lapsillennekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan naiset nimenomaan kiinnostuvat enemmän totisista ja kylmiltä vaikuttavista miehistä. Esim. Tinderissä eniten tykkäyksiä saivat miehet, joiden kasvoilla oli totinen ilme. Jopa pelon ja häpeän ilmeet koettiin viehättävämpänä kuin hymy.

Minä olen lukenut tästä tutkimuksesta myös ja ihmettelin kyllä. Itselleni on aina ollut tärkeää, että mies vaikuttaa helposti lähestyttävältä, hyväntuuliselta ja ystävälliseltä ja tällaiset ihmiset, yllätys, yllätys, hymyilevät paljon. Ehkä sitten olen harvinainen poikkeus.

Tällä elämänkokemuksella olen havainnut, että pelimiehillä on aina suu korvissa ja läppä lentää. Hiljaisemmat ja vakavamieliset miehet on niitä, joita on voinut tosissaan harkita parisuhteeseen ja perheenperustamiseen eikä pelkästään panoiksi.

En ole ikinä törmännyt pelimieheen niin en osaa tuohon sanoa mitään, ehkäpä he ovat sitten tuollaisia. Itseäni aikoinani koulukiusattiin poikien taholta, ja sen vuoksi olen aika arka miesten suhteen. Kylmän ja juron oloiset miehet ovat pelottavia ja heistä tulee sellainen olo että turha mennä heille puhumaan mitään ellei halua kylmää vettä niskaansa. Sen vuoksi lämmin ja ystävällinen mies vetoaa ja onneksi sellaisen löysinkin. Oli tosin aika ujo tapaus (niin kuin itsekin), mutta kuitenkin ystävällinen. 

Heh, tämä on varmaan sitä tahallista naiiviutta. Mikä muu voisi selittää noin lapsellisen väitteen?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee itsestä ja päätyy toiseen - sinuun kirjoitti:

milloin aletaan ymmärtää sen sijaan että pelätään ja vihataan toisia? otsikon kuvainen mies tai nainen on lukossa itsensä kanssa eikä sellaiseen ole niin helppo tutustua. ehkä hän on kokenut hirveitä asioita ja suree tai pelkää tulevansa uudelleen loukatuksi. itse ainakin olen. silloin tarvitaan aikaa, hoitoa, lempeyttä ja rakkautta että kukka alkaa taas kukkia. on normaalia, että on tunnekylmä jos sinulle on oltu tunnekylmiä. vain rakastava ilmapiiri luo rakkautta. joten ensin on hyvä opetella rakastamaan itseään ja puhua itselleen kauniisti arvostavasti ja kunnioittavasti. ensin se tuntuu hassulta ja vieraalta. sitten kun jaksaa uskoa siihen, alkaa kuulla muualtakin mukavia kommentteja joihin voi aina heikolla hetkellä palata. "oi miten hyvältä tuntui kun hän minua kehaisi silloin, tai huomasi jotain erityistä juuri minussa" Pikku hiljaa sitä alkaa ajatella että olen ihan kiva ja mukava ihminen ja ansaitsen hyvää. Siitä alkaa rakkaus.

Otsikossa kuvaillut piirteet voivat olla myös luontaisia persoonallisuuden piirteitä, eivät siis välttämättä merkkejä lukoista. Tunnekylmyys on vahvasti sidoksissa geeneihin, joten siihen vaikuttaminen voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta.

mä ne itse usko geeneihin tunnekylmyydessä vaan ympäristöstä opittuun ja ympäristön kohtelun vaikutuksiin lapsena ja nuorena. olen nähnyt kun ihmistä kohdellaan hyvin hän avautuu ja on luonteva omassa persoonassaan. kun häntä ei huomioida tai kohdella tarpeeksi hyvin, hän jäätyy ja tulee jäyhäksi. näin karrikoiden tämän itse näen saa olla vapaasti eri mieltä. mun filosofia on että ihmistä täytyy kohdella hyvin. harvassa on syntymästään jäyhät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee itsestä ja päätyy toiseen - sinuun kirjoitti:

milloin aletaan ymmärtää sen sijaan että pelätään ja vihataan toisia? otsikon kuvainen mies tai nainen on lukossa itsensä kanssa eikä sellaiseen ole niin helppo tutustua. ehkä hän on kokenut hirveitä asioita ja suree tai pelkää tulevansa uudelleen loukatuksi. itse ainakin olen. silloin tarvitaan aikaa, hoitoa, lempeyttä ja rakkautta että kukka alkaa taas kukkia. on normaalia, että on tunnekylmä jos sinulle on oltu tunnekylmiä. vain rakastava ilmapiiri luo rakkautta. joten ensin on hyvä opetella rakastamaan itseään ja puhua itselleen kauniisti arvostavasti ja kunnioittavasti. ensin se tuntuu hassulta ja vieraalta. sitten kun jaksaa uskoa siihen, alkaa kuulla muualtakin mukavia kommentteja joihin voi aina heikolla hetkellä palata. "oi miten hyvältä tuntui kun hän minua kehaisi silloin, tai huomasi jotain erityistä juuri minussa" Pikku hiljaa sitä alkaa ajatella että olen ihan kiva ja mukava ihminen ja ansaitsen hyvää. Siitä alkaa rakkaus.

Otsikossa kuvaillut piirteet voivat olla myös luontaisia persoonallisuuden piirteitä, eivät siis välttämättä merkkejä lukoista. Tunnekylmyys on vahvasti sidoksissa geeneihin, joten siihen vaikuttaminen voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta.

Haluaisitko sinä pariutua feneettisesti tunnekylmän juntturan kanssa, joka hyvin todennäköisesti sitten periyttäisi tuota ominaisuutta lapsillennekin?

En pysty pelkästään tuon perusteella vastaamaan. Kokonaisuus ratkaisee.