Lue keskustelun säännöt.
Karmeita työelämän kohtaloita
09.05.2019 |
Olen 30v ollut työelämässä 16 vuotiaasta lähtien, olen todenteolla kuoleman väsynyt siihen että jokaisessa työyhteisössä on vakavia ongelmia.
Tulin siihen tulokseen että minun kaltaiseni ihminen on juurikin se ihminen ketä ei haluta työelämässä. Olen kiltti, iloinen, hyvätahtoinen, empaattinen, tehokas ja rehellinen. Työpaikan katelliset hyeenat onnistuvat aina saamaan minua tuntemana itteäni huonoksi ja riittämättömäksi.
Mielenterveyteni on välillä romahtamispisteessä, nuorena kestin mutta nyt ei enää. En vain enää henkisesti voi sietää nämä tunnekylmät jotka eivät muuta tee kuin arvostaa työtäsi, ulkonäköäsi tai elämäsi.
Lähipiirissä/ystäväpiireissä ja heidän tutuissa on jo 7 tapausta jotka ovat jääneet pois työelämästä personaallisuuden takia. Mikä näitä yhdistää? Se että nämä kaikki ovat olleet tunnollisia, kilttejä, omistautuneita, eivät juoruile, jotkut heistä kauniita ja hyväntahtoisia.
3 joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle (50-60 välillä), eräs 34 vuotias ollut jo vuoden sairaslomalla koska työyhteisössä on systemaattisesti jätetty ulos tapahtumista, asioista, työtehtävistä, 1 tehnyt hyeena pomosta rikosilmoituksen.
Joko Suomessa vuonna 2019 voitaisi ruveta kohtelemaan toisiaamme arvokkaasti ja hyvin, taustasta, personaallisuudesta tai ulkonäöstä huolimatta? Mikä siinä on noin vaikeeta elää rauhassa tällä planeetalla muiden kanssa?
Olen järkyttävän surullinen siitä että hyviä ihmisiä savustetaan työpaikalta ulos, hyväntahtoisuus, kauneus ja kiltteys nähdään mätänä. Työterveyslääkärit ja viisaat ihmiset taas tsemppaavat ja tunnistavat ilmiön.
Täällä alkaa jo olemaan iso joukko naisia jotka eivät enää tee lapsia, poistuvat työelämä koska pelkävät ilkeitä ihmisiä. Ei kukaan siedä loputtomasti huonoa kohtelua työpaikasta toiseen, vuodesta toiseen.
Itse olen kiltti ihminen ja kun sitä näköjään nähdään tautina niin päätin olla hankimatta lapsia koska kasvattaisin heistä hyviä ja kilttejä, tiedän minkä helvetin joutuvat kokemaan sitten kun päästään kouluun ja töihin.
Itse olen kiltti, tykkään kaunista ja pehmeistä arvoista, minun kaltaisia pitäisi ampua pois häiritsemästä muita.
Poistamalla hyvät ja kiltit saadaan aikaan hyvin kieroutuneen, sadistisen yhteiskunnan kuten nyt jo alkaa olemaan. Ilkeät, kapeakatseiset ja kylmät kasvattavat lapsista samanlaisia.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin pois työelämästä ja eristäydyin, olen yksinäinen, köyhä, terve ja syrjäytynyt, en ole koskaan elämässäni ollut näin onnellinen ja rauhassa kun ei tarvitse kokoajan olla taistelemassa kaikesta.
Tämä on loppujen lopuksi aika hyvää elämää olla "työtön". On aikaa omille jutuille mikä on itselleni todella tärkeää ja saa elää ihan sellaisen rytmin mukaan kuin itse haluaa. Työttömyysturvalla tulee toimeen vallan mainiosti kun rahaa osaa käyttää. Oikeastaan tässä on oppinut elämään ns.ekologisesti ja huomaa ettei se ihminen paljoa rahaa edes tarvitse. Montakin asiaa pystyy käytännössä tekemään ilmaiseksi kun käyttää luovuuttaan. En ole koskaan ymmärtänyt termiä "syrjäytynyt" En koe itseäni syrjäytyneeksi vaikka en käy töissä ja olen ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Koko ajanhan tässä ikäänkuin ihmisten ilmoilla on ja yhteiskunnassa tavalla tai toisella kiinni. En edes kaipaa ihmisiä elämääni rakastan kun saan olla yksin. Tulevaisuudessa toki haluan elämänkumppanin mutta se on tulevaisuudessa. Töihin olen valmis menemään jos vain pääsen, lukuisista hakemuksista huolimatta en ole vielä tullut valituksi. Tuo on hyvä pointti että on terve. Se onkin ainoa asia millä on väliä elämässä. Mainitsemasi kilpailu onkin aivan älytöntä ja kun miettii että kaikki perustuu siihen loppujen lopuksi niin onhan yhteiskunta siltä osin sairas, meillä riittäisi kaikille kaikkea mutta kun ei, minkä hienon lahjan olemmekaan turmelemassa omaa tyhmyyttämme ja heikkouttamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavikset saavat olla työelämässä rauhassa, mutta jos erottuu kauneudella tai tehokkuudella, hait iskevät heti. Pahinta on jos on molempia. Jos on vielä kilttikin, eikä osaa puolustautua, se on tervemenoa.
Joo siis mäkään en ymmärrä et miks hyväntahtosuus ja ilosuus on niin iso punanen vaate joillekki.... Camoon??? Oikeesti...... :D
Itekki tiiän joitain sairaseläkkeellä olevia, jotka on kilttejä ihmisiä ja justiinsa ei viihdy ympäristössä missä ihmiset on ns. pikkusielusia. En sitten tiedä kuinka iso syy toi on ollut siinä, ettei hän ole työelämässä.
Ja sit tiedän esim suvusta esimiehiä, jotka on just ns. yrittäny kytkeä tunteet off-asentoon, ja muita alentavaa käytöstä joka esitetään ns. vahvuutena. En tiedä miks tunnen noitaki paljon. :D
Mutta sit tunnen myös ihmisiä, jotka on tosi tykättyjä, hyväsydämisiä ja tekee paljon töitä..:))
Eihän se oo kovin paha kohtalo jos tuntee ettei oo arvoisessaan työssään ja jos on vaikka rikas mies joka maksaa sulle enemmän rahaa ku mitä töistä tulis koskaan saamaan. Mut epäoikeudenmukasuus on kamala asia. Sekä kieroutuneet elämänarvot..
Ja just yhteistyöllähän monet asiat onnistuu.... sellasessa ympäristössä pitäis olla valmis yhteistyöhön kaikkien kanssa, ei vaan niiden, jotka sattuu miellyttää omaa silmää tai olee päällisin puolin samanhenkisiä. Vähän laajempaa avarakatseisuutta kaivataan ja sydämen sivistystä, sekä oman ittensä vahvistamista ja ittensä rakastamista aidosti, ei muita polkemalla koska se ei oo merkki aikuisesta ihmisestä
Minä lähdin pois työelämästä ja eristäydyin, olen yksinäinen, köyhä, terve ja syrjäytynyt, en ole koskaan elämässäni ollut näin onnellinen ja rauhassa kun ei tarvitse kokoajan olla taistelemassa kaikesta.