Miksi en tunne enää vetoa vastakkaiseen sukupuoleen?

Up

huh toivottavasti emme törmää 

Sama vaiva ollut jo 10 vuotta. Ihmiset luulee että en löydä ketään mutta totuus on että en edes yritä. En jaksa nähdä yhtään vaivaa, edes yhden viestin lähettämisen verran. Koska ei kiinnosta. Yksin on paljon parempi, myös seksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sama vaiva ollut jo 10 vuotta. Ihmiset luulee että en löydä ketään mutta totuus on että en edes yritä. En jaksa nähdä yhtään vaivaa, edes yhden viestin lähettämisen verran. Koska ei kiinnosta. Yksin on paljon parempi, myös seksi. 

I feel you.

Puoli vuotta on vähän aikaa. Et ole valmis ja halukas emotionaalisesti investoimaan kehenkään uuteen.

Lisäksi aikuistut tuossa iässä ja miesten huomio ei enää pönkitä egoasi niin vahvasti. Biologisesta näkökulmasta nyt on viime hetket alkaa työstää sitä, millainen suhteen pitää olla, että se on aidosti merkityksellinen ja kestää ehkä lapsetkin.

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on vähän aikaa. Et ole valmis ja halukas emotionaalisesti investoimaan kehenkään uuteen.

Lisäksi aikuistut tuossa iässä ja miesten huomio ei enää pönkitä egoasi niin vahvasti. Biologisesta näkökulmasta nyt on viime hetket alkaa työstää sitä, millainen suhteen pitää olla, että se on aidosti merkityksellinen ja kestää ehkä lapsetkin.

Siis voi jestas mikä vastaus taas. Aloittajahan ihan selkeästi mainitsi, ettei eksä merkkaa enää hänelle mitään muuta kuin ilmaa, ja sinä tulet tänne pätemään että hän ei ole valmis investoimaan kehenkään uuteen? Väität siis että hän ei ole valmis uuteen suhteeseen koska ei ole päässyt yli edellisestä? Missä ihmeessä sun luetunymmärtämistaidot ovat?

Ja toisekseen mitä aktuaalista hittoa, väität että naisen viimeiset tsäänssit lisääntyä ovat 27-vuotiaana? Kevyesti vielä sellaiset 13 vuotta hyvää aikaa lisääntyä. Mene takas peruskouluun, ole kiltti.

"Ajatusmaailmani oli, mitä enemmän sain uusia kokemuksia eri miesten kanssa, sitä parempi. Haalin niitä kokemuksia avosylin aina. Silloin tuntui, että mikään ei riittänyt minulle."

Olisiko kyseessä jonkinlainen vastavoima tälle? Entinen seksuaalisuuteen suuntautunut patologiasi on kadonnut ja nyt elimistösi hylkii kaikkea entisestä muistuttavaa. Tasapainotila on ehkä joskus edessä, tuskin muutuit aseksuaaliksi terapiassa.

Tulit terapiassa ikään kuin uskoon, näin vertauskuvallisesti. Uskoon tulleethan kokevat niin ison muutoksen itsessään, että joillain esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen tapahtuu automaattisesti ilman muita toimia ja tupakan polttaminen alkaakin olla inhottava ajatus.

Vierailija kirjoitti:

"Ajatusmaailmani oli, mitä enemmän sain uusia kokemuksia eri miesten kanssa, sitä parempi. Haalin niitä kokemuksia avosylin aina. Silloin tuntui, että mikään ei riittänyt minulle."

Olisiko kyseessä jonkinlainen vastavoima tälle? Entinen seksuaalisuuteen suuntautunut patologiasi on kadonnut ja nyt elimistösi hylkii kaikkea entisestä muistuttavaa. Tasapainotila on ehkä joskus edessä, tuskin muutuit aseksuaaliksi terapiassa.

Tulit terapiassa ikään kuin uskoon, näin vertauskuvallisesti. Uskoon tulleethan kokevat niin ison muutoksen itsessään, että joillain esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen tapahtuu automaattisesti ilman muita toimia ja tupakan polttaminen alkaakin olla inhottava ajatus.

No en ole kyllä mihinkään tekouskoon tullut. Olen ollut kristinuskossa kymmenen vuotta ja se asia ei muutu. En ole tullut mihinkään muuhun uskoon enkä aio tulla. T. Aloittaja

Olen neljäkymmentä täyttänyt mies ja avioliitossa kymmenen vuotta. Kaikki haluni ovat hävinneet naisia kohtaan, rakastan kyllä vaimoani mutta en vaan enää koe himoa naisia kohtaan, en osaa selittää miksi, ei vaan enää viisari värähdä millään tavalla. Ja selvennyksi että en ole homokaan. Avioliitossa vaan ongelma on se se että vaimoltani eivät ole himot hävineet minnekään, eli jossain kohtaa minun on pakko sanoa hänelle että hänen on etsittävä joku toinen ellemme päädy vapaaseen suhteeseen.

Mielenkiintoista

On

Up

Olet muuttunut ihminen. Simple.

Sitä se ikä teettää....33v alkaa taas panettamaan kun bio kello tikittää ja pitäis vauvaa alkaa työntämään alapäästä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Olen neljäkymmentä täyttänyt mies ja avioliitossa kymmenen vuotta. Kaikki haluni ovat hävinneet naisia kohtaan, rakastan kyllä vaimoani mutta en vaan enää koe himoa naisia kohtaan, en osaa selittää miksi, ei vaan enää viisari värähdä millään tavalla. Ja selvennyksi että en ole homokaan. Avioliitossa vaan ongelma on se se että vaimoltani eivät ole himot hävineet minnekään, eli jossain kohtaa minun on pakko sanoa hänelle että hänen on etsittävä joku toinen ellemme päädy vapaaseen suhteeseen.

Lääkäriin siitä. Testot voi olla matalalla, miehen vaihdevuodet menossa. 

Salitreeniä raskailla painoilla ja syö eläinrasvaa. Lisäravinteeksi sinkkiä. Kyllä alkaa viisari väräjään.

Tietysti jos et halua palata vanhaan, niin asia erikseen. 

t. M42

käytätkö mielialalääkettä serotoniinia? 

Vierailija kirjoitti:

käytätkö mielialalääkettä serotoniinia? 

En käytä. Mielialani on oikein tasapainoinen ja hyvä ilman jotain humpuukilääkitystä. Ei pitäisi kenenkään muunkaan käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ja heti alkuun, että en tunne vetoa siis myöskään samaan sukupuoleen.

Erosin puoli vuotta sitten todella raskaasta ja huonosta suhteesta. Sen jälkeen elämäni on ollut paljon vapaampaa, helpompaa, tasaisempaa ja olen todella onnellinen. Olen käsitellyt eroani ammattiauttajan kanssa ja olen päässyt erosta todella hyvin yli. Alku oli vaikeaa ja ikävöin häntä silloin, mutta nykyään en enää koskaan ajattele häntä, eikä hän merkitse minulle enää yhtään mitään. Suhde kesti reilun vuoden jos sillä on väliä.

Kun olen nyt toipunut ja päässyt elämään elämää jollaista haluan, olen huomannut että en enää koe minkäänlaista vetovoimaa miehiä kohtaan. Ja olen siis täysin hetero. Ennen suurinpiirtein elin vain miehiä varten, ja he olivat ainoa sisältö elämässäni. Ajatusmaailmani oli, mitä enemmän sain uusia kokemuksia eri miesten kanssa, sitä parempi. Haalin niitä kokemuksia avosylin aina. Silloin tuntui, että mikään ei riittänyt minulle. Olin varmaankin naispuolinen playeri jos näin voi sanoa.Aina kun olimme mieheni kanssa tauolla tai erottu, käytin heti tilaisuuden hyväksi ja olin uuden miehen kanssa.

Nyt kun olen sinkku, minulla ei ole enää mitään tarvetta moiseen. Ei minkäänlaisia haluja olla kenenkään miehen kanssa. En kaipaa seksiä enkä miehen kosketusta, en mitään miehistä. Yksikään mies ei ole saanut minua enää edes ulkonäöllisesti syttymään, eikä sen johdu siitä että kaipaisin eksääni. En jaksa enää edes ajatella häntä.

En missään nimessä halveksu miehiä, en vain kiinnostu heistä enää siinä mielessä. Tuntuu että ikäänkuin olisin vapautunut jostain pakkomieleisistä kahleista eron jälkeen.

Osaatteko sanoa mikä minulla on? En koe tilannettani epämiellyttäväksi, lähinnä vaan mielenkiintoiseksi. :) ikää 27.

Aika parantaa, jotenkin tekstistä edelleen paistaa paljon läpi eksän ajatuset ja miten mietit vieläkin asioita.

Kyllä se kiinnostus sit jossain kohtaa palautuu ja tulee se olo kun joku kiinnostava tulee lähelle että nyt sukat pyörii.

m44seassa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja heti alkuun, että en tunne vetoa siis myöskään samaan sukupuoleen.

Erosin puoli vuotta sitten todella raskaasta ja huonosta suhteesta. Sen jälkeen elämäni on ollut paljon vapaampaa, helpompaa, tasaisempaa ja olen todella onnellinen. Olen käsitellyt eroani ammattiauttajan kanssa ja olen päässyt erosta todella hyvin yli. Alku oli vaikeaa ja ikävöin häntä silloin, mutta nykyään en enää koskaan ajattele häntä, eikä hän merkitse minulle enää yhtään mitään. Suhde kesti reilun vuoden jos sillä on väliä.

Kun olen nyt toipunut ja päässyt elämään elämää jollaista haluan, olen huomannut että en enää koe minkäänlaista vetovoimaa miehiä kohtaan. Ja olen siis täysin hetero. Ennen suurinpiirtein elin vain miehiä varten, ja he olivat ainoa sisältö elämässäni. Ajatusmaailmani oli, mitä enemmän sain uusia kokemuksia eri miesten kanssa, sitä parempi. Haalin niitä kokemuksia avosylin aina. Silloin tuntui, että mikään ei riittänyt minulle. Olin varmaankin naispuolinen playeri jos näin voi sanoa.Aina kun olimme mieheni kanssa tauolla tai erottu, käytin heti tilaisuuden hyväksi ja olin uuden miehen kanssa.

Nyt kun olen sinkku, minulla ei ole enää mitään tarvetta moiseen. Ei minkäänlaisia haluja olla kenenkään miehen kanssa. En kaipaa seksiä enkä miehen kosketusta, en mitään miehistä. Yksikään mies ei ole saanut minua enää edes ulkonäöllisesti syttymään, eikä sen johdu siitä että kaipaisin eksääni. En jaksa enää edes ajatella häntä.

En missään nimessä halveksu miehiä, en vain kiinnostu heistä enää siinä mielessä. Tuntuu että ikäänkuin olisin vapautunut jostain pakkomieleisistä kahleista eron jälkeen.

Osaatteko sanoa mikä minulla on? En koe tilannettani epämiellyttäväksi, lähinnä vaan mielenkiintoiseksi. :) ikää 27.

Aika parantaa, jotenkin tekstistä edelleen paistaa paljon läpi eksän ajatuset ja miten mietit vieläkin asioita.

Kyllä se kiinnostus sit jossain kohtaa palautuu ja tulee se olo kun joku kiinnostava tulee lähelle että nyt sukat pyörii.

Höpö höpö