50v mies ei pääse yli 80v äidin kuolemasta? Normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en pääse yli isäni kuolemasta.

M 46

Olisko sitten aika ryhdistäytyä?

Ensin isäni kasvatti minut ja sitten teimme töitä rinta rinnan 30 vuotta. Luuletko että elämänmuutos on helppo?

Kerro toki miten elämäni palautuu ns nomaaliksi.

Sanon tämän hyvällä -- minusta sinä olet onnekas että sinulla oli noin läheinen suhde isääsi ja sait tehdä hänen kanssaan yhdessä jotakin kehittävää pitkään. Sanoisin että se on todella harvinaista aikuisiällä. Useimmat ihmiset muuttavat kauas toisaalle ellei ole isosta kaupungista, ja sitten nähdään vanhempia lähinnä juhlapäivinä ja soitellaan.

Samaa mieltä. Ja lisäksi sitten kadutaan ettei vietetty tarpeeksi aikaa yhdessä, jos vanhempi vaikka yllättäen kuolee kun itse asuu satojen tai tuhansien kilometrien päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei pääse yli edes koiran kuolemasta.

Miten niin edes?

On tieteellisesti tutkittu tosiasia että lemmikin menettämisen suru voi olla jopa suurempi kuin jonkun läheisen ihmisen menetyksen aiheuttama.

Tieteellinen tutkimus, joopa joo.

Ihmisellä on muitakin ongelmia, jos ei parissa kuukaudessa pääse koiran kuoleman yli. Masennusta tmv.

Siinä tekee osansa Varmasti se että Liisa ei ollut edes sairas menehtyessään vaan menehtyi hoitovirheeseen.

Alitajuista seksuaalisuutta ja oidipuskompleksia. Ihmisen ei tule roikkua vanhemmissaan aikuisiässä. Häiriintynyttä ja pervessiä.

Kaikkein eniten läheisen kuolemassa pelottaa ainakin minua se, että kadottaa muistonsa läheisestä pikkuhiljaa haalistuen.

-keski-ikäinen mies-

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten läheisen kuolemassa pelottaa ainakin minua se, että kadottaa muistonsa läheisestä pikkuhiljaa haalistuen.

-keski-ikäinen mies-

Niinhän kaikille käy. Se on ihmisen osa. Jokaisen tulee hyväksyä unohdus.

Teemun äidin kuolemasta kai noin vuosi? Mä olen 50v ja äiti kuoli neljä vuotta sitten. vieläkin mua aika ajoin itkettää se. Ja varsinkin nyt äitienpäivän aikaan. Harmittaa, kun olisi niin paljon kerrottavaa äidille. 

Vierailija kirjoitti:

Teemun äidin kuolemasta kai noin vuosi? Mä olen 50v ja äiti kuoli neljä vuotta sitten. vieläkin mua aika ajoin itkettää se. Ja varsinkin nyt äitienpäivän aikaan. Harmittaa, kun olisi niin paljon kerrottavaa äidille. 

Itket?

Miksi ihmeessä hänelle haluat jaaritella?

Tosi outoa, etteivät ihmiset sisäistä ihmiselämän kokonaisuutta johon kuolema kuuluu luontaisena osana.

Heikot tunnetaidot. Eivät tunne itseään.