Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä työstä ja kovasta tahdista? Uupumisen jälkeen. Kokemuksia ja neuvoja kaivataan.
07.05.2019 |
Uuvuin aika pahasti vuosi sitten.
Sitä ennen olin erittäin tarmokas, tunnollinen, ahkera ja jopa intohimoinen työtäni kohtaan.
Annoin siinä kaikkeni ja halusin tehdä sekä asiakkaat että työnantajat tyytyväisiksi.
Kova tahti ei haitannut, se tuntui ajoittain jopa eufooriselta ja tuntui hyvältä pitää montaa lankaa kädessä. Tunsin olevani jotain sekä menestyin ja palkka nousi useita kertoja.
Otin vielä toisenkin työn päälle ja se oli sitten menoa...
Tuli stoppi ja stressi lisäsi alkoholin kulutusta.
Jälkeenpäin mietittynä tuntuu, että olin jopa jonkinlaisessa psykoosissa siinä uupumisen keskellä.
Vieläkin ahdistaa miettiä sitä aikaa jolloin revin itseäni, olin vihainen ja ihan hukassa.
Mutta oli siitä paljon hyötyäkin. Siitä lähti tuskailu ja henkinen kasvu. Elämässä meni tärkeysjärjestykset uusiksi, enää en halua, että identiteettini perustuu työhön.
En saa töistä ainakaan tästä samasta työstä enää minkäänlaisia kiksejä, innostusta eikä intohimoa ole.
Ei ole kiinnostusta muuta kuin, että teen työni niin kuin pitää ja lähden sitten kotiin.
En edes pyri tekemään parhainta suoritusta joka asiassa.
Ei kiinnosta mielistellä ketään oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Oma vapaa-aika on arvokasta ja rakasta, niin kuin minäkin voin nykyään jo itsestäni sanoa.
Tämä on samalla hieman surullista mutta myöskin estää uupumisen uudestaan.
Kenties siitä on vieläkin rippeitä jäljellä.
Odotan vapaita ja kauden loppumista vaikka olen vasta allekirjoittanut uuden työsopimuksen.
Olen toki tehnyt töitä vuoden aikana paljonkin mutta nyt puoli vuotta vain sen verran, että tulen toimeen.
Tällä hetkellä sitten joudun tekemään koko puolen vuoden eestäkin.
Pitkiä päiviä, vapaita vähän ja työ on todella raskasta, etenkin kun kesä on kunnolla alkanut.
Mistä saan intoa ja motivaatiota?
En ole lainkaan sama ihminen ainakaan työn puolesta kuin ennen.
Onko mulle käynyt näin?
Kommentit (23)
Kiitos ylläolevat kokemuksien jakamisesta, sekä neuvoista!
Yritän nyt tosiaan tehdä vain sen verran kun täytyy. En halua olla nyt tällä kertaa se jolle halutaan tuputtaa kaikki ylimääräinen koska tiedetään etten kieltäydy.
Nyt pidän pääni ja myöskin työnantaja sen tietää.
Tarvitsen vapaata ja lepoa paljonkin, Huomaan, etten vieläkään ole täysin voimissani. Voi olla, että siksi alaa kohtaan olen niin negatiivinen mutta toisaalta, tunnen kyllä itseni ja tiedän, että sovin toisenlaiseen työhön. Sillä minua kiinnostaa kovastikin asiat, jotka eivät sitten kohtaa nykyisessä työssä vaan päinvastoin, ne tappelevat omien arvojeni kanssa ja se on vähän ikävää.
Alkoholi ei ole minulle enää ongelma. En oikeastaan koe tarvetta rentoutua enää alkoholin avulla. Joskus pari kertaa kuukaudessa juon yhden tai kaksi ja sitten menen nukkumaan mutta humaltumista en kestä. Sekin ahdistaa.
Viime vuonna tuli hyvin selväksi miten pahasti mieli ja keho voi mennä sekaisin, jos tekee töitä hulluna, ei lepää kunnolla ja ottaa alkoholia milloin mihinkin syyhyn.
Ei enää sitä virhettä uudestaan.
Täytyy vielä lukea uudestaan viestejänne ja ottaa neuvoja käsittelyyn paremmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi, tunnistan ajatuksesi. Itse uuvuin vuosi sitten, ja joitakin asioita työpaikalla on korjaantunutkin sen jälkeen. Työkuorma on silti liikaa, enkä edelleenkään suoriudu siitä, mitä pidin ennen kohtuullisena tasona. Tosin olen aina ollut kuulemma ahkera ja tehokas. Nyt en ole, ja se kieltämättä on itsetuntemukselle kriisi.
Sairasloma oli jälkikäteen katsoen liian lyhyt, muu lepo on saatu pitämällä tiukasti pois yliryökertymät ja rästiin jääneet lomat, niitä olikin aika paljon. Huomaan muuttuvani katkeraksi siitä, että edelleen teen silti enemmän töitä kuin muut verrokkini, ja turhaudun, kun aidosti tärkeitä asioita hoidetaan huonosti. Se lienee verrokeilleni selviytymiskeino, mutta se taas vaikuttaa niin monen muun elämään ja työhön kuormaa lisäävästi. Motivaatio jatkaa tässä tehtävässä ja työtiimissä on hukassa, vaikka työn omakseni koinkin. Nyt on vain riittämättömyys, turhaumus ja motivaatio pula. Näin vuodessa on kuitenkin jo henkinen irrottautuminen tapahtunut. Pelkään silti sitäkin, osaanko valita seuraavaa työpaikkaa paremmin. Tästäkin paikasta luulin hyvää hakiessani, mutta tilanne vain pahenee työkuorman ja epätasapainon suhteen jatkuvasti. Esimies välttelee pulmia, jotka vaatisivat ratkaisua, myös niin, että ylemmäs kaunistellaan ja hänelle kuuluvia päätöksiä valutetaan tehtäväksi alas, jottei niistä esimies joudu vastuuseen.
Tärkein hakukriteerini on ensi kerralla hyvä johto ja asiallinen ilmapiiri. Kun johtaminen toimii, on työkuormakin priorisoitua ja tasapuolista. Nyt menin lankaan firman hyvällä maineella. Kuinka sen seuraavaa paikkaa hakiessa välttäisin?
Hei, kiva kun vastasit.
Millaista työsi on ollut tähän saakka?
Hektistä, luovaa, asiakaspalveluhenkistä?
Kaipaatko haasteita enemmän vai rauhallisempaa ympäristöä?
Minulla itselläni on ehkä tämä ongelma alanvaihdon suhteen, että olen kyllä omistautunut kun olen oikeasti innostunut, saan aikaa käytettyä tehokkaasti ja tuottavasti. Tiedän myös minussa olevan yrittäjähenkeä mutta kaipaan myös paljon rauhaa ja itsenäistä työskentelyä.
Tahdon tehdä asiat tavallani mutta olen myös kiltti, joten usein jään jalkojen alle.
Siksi en osaa tuoda todellista persoonaani ja tietojani kunnolla esiin koska en osaa ottaa tilaa omakseni jos ympärillä on myös muita enkä pysty tuomaan koko potentiaalia esiin, en osaa käyttää sitä.
Tarvitsen myös haasteita, sillä kyllästyn nopeasti mutta myöskin liika hälinä vie akut.
Näitä pohdiskellessa joutuu kyllä vähän epätoivoisiin hetkiin välillä. Mikä on se juttu, joka oikeasti voisi olla elämässä yksi suurin sisältö ja innostava sekä jatkuva projekti.
Minun tapauksessani vielä 40 vuotta.
Itselläni ei ole rahaa liiakseen, tarvitsen säästöjä vielä paljonkin.
Onneksi sinulla on kuitenkin sen myötä asiat hyvin. Toivottavasti löydät suunnan jota kohti mennä ja voit nauttia siitä.
Ap