naiset, etenkin yh:t, yrittäkää opettaa tytöillenne edes perusasiat tekniikasta

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni esimerkiksi perusruuanlaiton opettaminen on turhaa siksi, että se on niin yksinkertaista. Muistaakseni köksän tunteja pidettiinkin yleisesti hengailuna. Mitään uutta en muista noilla tunneilla oppineeni. Minua taas kiinnostaa, mitä kikkoja teille opetettiin.

Ei kaikille opeteta kotona ruuanlaittoa. Mun vanhemmat opetti kotona lähinnä miten einekset lämmitetään mikrossa. Köksän opeilla innostin välillä tekemään oikeaa ruokaa, koko perheelle. Pyykinpesukoneeseenkaan emme saaneet koskea, mulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä miten pyykki lajitellaan jne.

Köksän hyödyt:

- Arjenhallintataidot !!! Ehdottoman tärkeitä, ehkä tärkein opittu asia koko kouluaikana.

- Rahankäyttö ja taloudellinen ajattelu, todella tärkeää!!! Kun muutin omilleni, köksän opeilla pärjäsin hyvin todella vähällä

- Miten suunnitella terveellinen ja edullinen ruokavalio

- Varmistetaan että perustaidoista tärkeimmät on hallussa (pyykit, ruoka, siivous, taloudenhoito, sisältyen esim. kaikki ne ruoanlaittoon ja leivontaan liittyvät pienet asiat mitä reseptikirjassa ei lue, vaan oletetaan olevan tiedossa)

- Miten siivotaan jääkaappi tai sulatetaan pakastin, ja tieto että nämä asiat ylipäätään kuuluu tehdä

- Miten suunnitella kodin siivoukset, miten usein mitäkin pitää tehdä ja mitä aineita tarvitaan, miksi siivoaminen on tärkeää

Mukavia tuntejahan ne olivatkin, sen lisäksi että olivat hyödyllisiä.

Eipä mullekaan esimerkiksi matematiikasta tunneista ollut suurta hyötyä, kun osasin yleensä kaiken jo ennestään. Oli pelkkää rentoilua mulle ne tunnit.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n äiti ei aikanaan kertonut, että ei se mopon akku mihinkään pilalle kylmässä säilytettynä mene vaan siinä oli jotain muuta vikaa. Ehkä vika ei ollut akussa, jos ei käynnistynyt apuvirralla eikä laturi auttanut.

Mutta oikeasti: kyllä omaan asuntoon muuttavalle tyttärelle voi laittaa lahjaksi akkuporakoneen ja pojalle sekä pölynimurin että sähkövatkaimen.

Mopo lähtee polkimesta käyntiin mutta akku on entinen

Vierailija kirjoitti:

Meillä naapurin mies tuli oma-aloitteisesti kysymään, että katottaisko lähteekö se teidän tytön skootteri talven jäljiltä käyntiin. Ei lähtenyt ja hän vei akun latautumaan.

Ihania tuollaiset miehet.

Onko meillä ollut jotenkin erikoisen kestäviä akkuja, kun ei ole ollut mitään suurempia ongelmia kylmän talvisäilytyksen jälkeen, kun en todellakaan ole tiennyt, että niitä pitäisi siirtää lämpimään. Sen ymmärrän, että mopoissa ei ehkä ole yhtä hyvät akut kuin autoissa, jotka hyrähtävät käyntiin talven jälkeen avainta kääntämällä, kun kevät koittaa ja puolen vuoden seisokin jälkeen otetaan liikenteeseen.

Tuli myös mieleen, että otatkohan AP liian tosissaan tuon uuden roolisi isäpuolena?

Näistä teksteistä vähän huokuu sellainen asenne, että koet tehtäväksesi jotenkin pistää teini ruotuun ja stressaat kasvatusvaihtoehdoista?

Näkisin, että kun olet tullut tytön elämään vasta hänen ollessa teini, voisit ihan hyvin olla lähinnä sellainen turvallinen aikuinen talossa ja tuki hänen äidilleen.

Tietysti sitä kasvatustakin tulee siinä sivussa varmaan väkisinkin tehtyä, mutta ei sinun tarvitse siitä stressiä ottaa.

Oletteko nyt varmoja, että tämä "tyttö" ei olekin oikeasti poika? Hän toimii niin kuin tyypillinen mies tai poika, eli ei lue käyttöohjeita vaan antaa mennä.

Ehkä akku kesti sen ensimmäisen talven eikä tytölle siksi tullut mieleenkään, että toisena syksynä pitäisikin toimia toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko muistuttanut akusta, jos kyseessä olisi ollut teinipoika?

En, jos hänkin sitä olisi laittamassa toista kertaa talviteloille

Itse kerroit, että konsultoit vaimoa joka kerta ennen kuin laitat uuden villavaatteen pesuun, mutta tyttöä et neuvo ja neuvot pojalle vain kerran? Miten tuo menee niin kuin omasta mielestä? Vai myönnätkö suosiolla, että oma oppimiskapasiteettisi vaatii jatkuvaa toistoa, mutta tytöt ovat niin fiksuja, että tietävät ilman opettamista ja pojatkin oppivat kerran kertomalla?

Ei tullut kysymään ja edellisenä talvena en ollut kuvioissa, silloin en tiedä mitä moponsa kanssa teki. Oletin että homma on hoidossa.

Moni täällä on jo yrittänyt sinulle sanoa, että tyttö on lapsi ja lapsi ei tiedä, että mopon talvisäilytyksessä on jotain kysyttävää. Turvallinen aikuinen opettaa ja muistuttaa eikä oleta, että asia on hallussa. Näköjään asia ei mene sinulla jakeluun, kuten jakeluun ei mene villavaatteiden oikea pesutapakaan. Fiksumpi ihminen oppisi kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Tuli myös mieleen, että otatkohan AP liian tosissaan tuon uuden roolisi isäpuolena?

Näistä teksteistä vähän huokuu sellainen asenne, että koet tehtäväksesi jotenkin pistää teini ruotuun ja stressaat kasvatusvaihtoehdoista?

Näkisin, että kun olet tullut tytön elämään vasta hänen ollessa teini, voisit ihan hyvin olla lähinnä sellainen turvallinen aikuinen talossa ja tuki hänen äidilleen.

Tietysti sitä kasvatustakin tulee siinä sivussa varmaan väkisinkin tehtyä, mutta ei sinun tarvitse siitä stressiä ottaa.

Itseään on paha arvioida. Selvää on myös että tuossa iässä pääosa kasvatuksesta on kertakaikkiaan tehty. Teiniltä pienen kiukuttelunkin ymmärtää ja tilanteensa ei ole ollut aivan helppo mutta minuakin hieman ottaa päähän asenteensa että asia olisi jotenkin minun syytäni. Tämä siis AP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni esimerkiksi perusruuanlaiton opettaminen on turhaa siksi, että se on niin yksinkertaista. Muistaakseni köksän tunteja pidettiinkin yleisesti hengailuna. Mitään uutta en muista noilla tunneilla oppineeni. Minua taas kiinnostaa, mitä kikkoja teille opetettiin.

Ei kaikille opeteta kotona ruuanlaittoa. Mun vanhemmat opetti kotona lähinnä miten einekset lämmitetään mikrossa. Köksän opeilla innostin välillä tekemään oikeaa ruokaa, koko perheelle. Pyykinpesukoneeseenkaan emme saaneet koskea, mulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä miten pyykki lajitellaan jne.

Köksän hyödyt:

- Arjenhallintataidot !!! Ehdottoman tärkeitä, ehkä tärkein opittu asia koko kouluaikana.

- Rahankäyttö ja taloudellinen ajattelu, todella tärkeää!!! Kun muutin omilleni, köksän opeilla pärjäsin hyvin todella vähällä

- Miten suunnitella terveellinen ja edullinen ruokavalio

- Varmistetaan että perustaidoista tärkeimmät on hallussa (pyykit, ruoka, siivous, taloudenhoito, sisältyen esim. kaikki ne ruoanlaittoon ja leivontaan liittyvät pienet asiat mitä reseptikirjassa ei lue, vaan oletetaan olevan tiedossa)

- Miten siivotaan jääkaappi tai sulatetaan pakastin, ja tieto että nämä asiat ylipäätään kuuluu tehdä

- Miten suunnitella kodin siivoukset, miten usein mitäkin pitää tehdä ja mitä aineita tarvitaan, miksi siivoaminen on tärkeää

Mukavia tuntejahan ne olivatkin, sen lisäksi että olivat hyödyllisiä.

Eipä mullekaan esimerkiksi matematiikasta tunneista ollut suurta hyötyä, kun osasin yleensä kaiken jo ennestään. Oli pelkkää rentoilua mulle ne tunnit.

Meillä teoreettisissa aineissa sai lisätehtäviä, jos tunnilla opettavat asiat olivat jo tuttuja. Varmaan ala-asteella olisi saanut tarvittaessa suorittaa yliopiston opintoja, jos kaikki alkeellisempi olisi jo tullut opittua. Köksässä asiat tehtiin yleensä ryhmissä.

Hassua, että tavallinen arki rahankäyttöinen, ruuanlaittoineen ja siivouksineen on joidenkin kotona niin outoa, että sen oppii vasta koulussa. Oliko vanhempasi päihdeongelmaisia? Saitko mitään lastensuojelun tukitoimia? Toivottavasti elämässäsi menee nyt paremmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli myös mieleen, että otatkohan AP liian tosissaan tuon uuden roolisi isäpuolena?

Näistä teksteistä vähän huokuu sellainen asenne, että koet tehtäväksesi jotenkin pistää teini ruotuun ja stressaat kasvatusvaihtoehdoista?

Näkisin, että kun olet tullut tytön elämään vasta hänen ollessa teini, voisit ihan hyvin olla lähinnä sellainen turvallinen aikuinen talossa ja tuki hänen äidilleen.

Tietysti sitä kasvatustakin tulee siinä sivussa varmaan väkisinkin tehtyä, mutta ei sinun tarvitse siitä stressiä ottaa.

Itseään on paha arvioida. Selvää on myös että tuossa iässä pääosa kasvatuksesta on kertakaikkiaan tehty. Teiniltä pienen kiukuttelunkin ymmärtää ja tilanteensa ei ole ollut aivan helppo mutta minuakin hieman ottaa päähän asenteensa että asia olisi jotenkin minun syytäni. Tämä siis AP.

Joo, ei se sinun syytäsi ole ja se pitää tehdä teinille selväksi, ettei ole kenenkään syytä vaan inhimillinen vahinko.

Teinit on usein vähän tuollaisia, että syyttelevät vanhempia tms. jos joku menee pieleen.

Pitää vaan olla lähtemättä mukaan siihen show’hun, eli ei alkaa mielistelemään ja nöyristelemään eikä toisaalta draamailemaankaan.

Jos nyt jotain hyvää tuosta tilanteesta löytää, niin ainakin se pitää sinua turvallisena aikuisena kun uskaltaa käyttäytyä noin.