Katsoitteko Valmentaja-floppileffan?

Vierailija kirjoitti:

Elokuva nauratti vain niissä kohdissa kun Kalle Laitela näkyi ihan toisenlaisessa roolissa mediapomo Tynkkysenä.

Niin ja paremmin näyttelee kyllä Kalle Laitelaa kun tuota hahmoa.

Se oli hyvä leffa!

Olen varmaan niin amatööri katsoja että en huomannut filmissä amatööriohjaajan tekemiä virheitä:))) Jos sellaisia siis oli.

Viihdyttävä ja kiinnostavasti Sarasvuon taustoja avaava elokuva.

Kokkari harrastelijaohjaaja tekee paskanjauhaja kokkarista elokuvan. Voiko enää mitään mielenkiinnotomampaa keksiä? 

Vierailija kirjoitti:

Ei suurta yleisöä jaksa kiinnostaa mikään Sarasvuo tai nyt seuraavan heppaleffan Kivimäki tms. Nää on ihan pienen niche-porukan kiinnostuksen kohteita.

Ja sitten itketään kun ei tule teatteriin riittävästi maksavia katsojia. No daa-a.

Olisko se Apulanta-leffan jonkinlainen semi-suosio saanut Temosen kuvittelemaan, että midaksen kosketuksella aihe kuin aihe toimii? Vaikka tuossakin se kiinnostus keskittyi Apulantaan bändinä, ei Temosen ohjaustyöhön sinänsä.

Apulanta-elokuvassa oli samaa kömpelyyttä, mutta Apulannan biisit pelastivat jonkun verran.

Vierailija kirjoitti:

Katsottiin. Ja meistä oli hyvä leffa. Kiinnostavaa oli tulla tietämään tarina Sarasvuon takana. Ei moni suomalainen tuohon yritteliäisyyden määrään pysty:)! Jari ampui koko ajan korkealta ja kovaa.

Tuli taas todettua että Suomeen mahtuu vain 1 mielipide kerrallaan. Mediassa todettiin että leffa on huono. Ja sitten se oli kaikkien mielestä huono. Niidenkin jotka eivät olleet edes katsoneet.

Elokuvalla oli hyvin vähän tekemistä Sarasvuon kanssa. Sarasvuohan on oikeasti karismaattinen, elokuvan roolihahmo ei sitä ollut. Eikä vika ollut näyttelijässä.

Jos Sarasvuo kiinnostaa, niin kannattaa kuunnella hänen radio-ohjelmiaan Yle puheelta tai Areenasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suurta yleisöä jaksa kiinnostaa mikään Sarasvuo tai nyt seuraavan heppaleffan Kivimäki tms. Nää on ihan pienen niche-porukan kiinnostuksen kohteita.

Ja sitten itketään kun ei tule teatteriin riittävästi maksavia katsojia. No daa-a.

Olisko se Apulanta-leffan jonkinlainen semi-suosio saanut Temosen kuvittelemaan, että midaksen kosketuksella aihe kuin aihe toimii? Vaikka tuossakin se kiinnostus keskittyi Apulantaan bändinä, ei Temosen ohjaustyöhön sinänsä.

Apulanta-elokuvassa oli samaa kömpelyyttä, mutta Apulannan biisit pelastivat jonkun verran.

Apulanta-leffassa minua häiritse itse Temosen roolin ja isäsuhteen korostaminen koka ajan. Ei tuntunut mitenkään relevantilta aihe ja leffan otsikko huomioon ottaen...

Olisin halunnut katsoa teatterissa, mutta poistui aika nopeasti levityksestä. Näkyykö se Ruudussa? 

Vierailija kirjoitti:

Olisin halunnut katsoa teatterissa, mutta poistui aika nopeasti levityksestä. Näkyykö se Ruudussa? 

Näkyy Ruudussa.

Leffa on tosi epätasainen. Alkuosa on ihan kuin jotain komediaa/parodiaa mutta loppuosa (viimeiset 30-40 min) on ihan vakavaa draamaa. Mielestäni olisi ollut paljon parempi jos loppuosan tyyli olisi pidetty koko leffan ja olisi editoitu hieman lyhyemmäksi.

Leffan perusteella Sarasvuo dokannut jossain vaiheessa todella reippaasti (en tiedä sitten onko totta).

Mikko Nousiainen on ihan ok näyttelijä varmasti mutta ei yllä karismassa Sarasvuon tasolle. Varmasti onkin hankala näyteltävä, on aika voimakas persoona kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Se oli hyvä leffa!

Olen varmaan niin amatööri katsoja että en huomannut filmissä amatööriohjaajan tekemiä virheitä:))) Jos sellaisia siis oli.

Viihdyttävä ja kiinnostavasti Sarasvuon taustoja avaava elokuva.

Mutta kun se ei mitään elämäkertaa, vaan ihan keksittyä juttua. Tai mediasta luettua. Sarasvuo ei itse ollut elokuvan teossa mukana eikä halunnut koko asiaa edes kommentoida. Temonenkin muistaakseni alkuun sanoi, että sarasvuon tapainen henkilö.

Aihe sinänsä olisi kiinnostava - tällaista humpuukia ja silkka pzkaa yritysten työntekijät joutuivat käymään läpi, etsimään jotain vtun sisäistä vai ulkoista sankaria, leikkaa ja liimaa ja hyppää sitten avantoon ja hakkaa pzkaksi pölynimuri. Ja noissahan oli hulppeita hintoja, tuli kyllä nelikenttäanalyysille hintaa...mut näistä (ja notre dameista) sen näkee, että löysää rahnaa on, vaikkei sitä muka ole, riistetään yrittäjää ja yrityksiä ja verotus vie kaiken ja liibalaaba.

Onhan tämäkin tavallaan melko rohkeaa oikeistolaiselta kokkari-ohjaajalta ottaa aiheeksi ja näyttää, miten sisällyksetön ja näkemyksetön kliseejargoni muutetaan hehkutuksella ja muutamalla näyttävällä silmänkääntötempulla hetken ajan Tosi Cooliksi -jutuksi. Keisarin uudet kledjut -juttu. Vanha stoori. Mut hieman samasta asiasta ja ajastakin tehty suomalainen dokkari Riot on kertoo kaiken paremmin, ironisemmin ja osuvammin - mitä vain voi hetken aikaa myydä epätoivoisille ja ahneille.

Katsoin. Ei mielestäni ollut mikään floppi, vaan ihan perustasoa oleva kotimainen elokuva. Ainoa asia mikä pisti silmään oli se, että Jussi Parviaista esittävä hahmo oli kuin suoraan penkkareista.

Elokuvan ongelma on siinä, että ei ole selkeästi valittu tehdäänkö ironista vai paatoksellista sankaritarinaa. Onko sankari vai antisankari? Tästähän olisi saanut samantyyppisen komedian kuin esimerkiksi samoista asioista kertovat Wolf of Wall Street tai The Big SHort. Ja noihan oli oscar-kamaa. Ja ehkä Temonen on yrittänytkin tavoitella ironisella kertojaäänellä samaa tunnelmaa kuin ko leffoissa, mut ohjaajan taidot eivät vain riitä, eikä hän saa näyttelijöistä irti sitä karismaa, mikä tällainen tarina vaatisi ollakseen uskottava.

Koska samaa kertomustahan nämä ovat, kertomusta siitä, miten silkalla röyhkeydellä ja häpeämättömyydellä sokaistaan ainakin joksikin aikaa ahneiden ja vähän muidenkin silmät ja saadaan ne uskomaan mitä ihmeellisimpään humpuukiin ja kikkakolmosiin. Tatu Sinisalon Parviaisessa oli sitä hillitöntä yliampumista ja komiikkaa, jota tämä elokuva olisi ehkä vaatinut enemmän ja ripoteltuna koko elokuvaan alusta loppuun. Ja kliseitäkin voi käyttää, jos niillä sanoo jotain olennaista tai uutta, mutta klisee pysyy tylsänä kliseenä, Tuukka-darling, jos menestyminen on kuvissa yhtä kuin alaston nainen heiluttamassa przettään. Olisiko vähän kulunut? Toisaalta Temonen uskalsi näyttää homoeroottisuutta ja miesten välistä flirttailua ja ihastumista varsin luontevasti. Mutta näyttelijät pitäisi saada sellaisiin suorituksiin, että he olisivat uskottavia, nyt esimerkiksi Nousiainen ei tavoita sitä Sarasvuon karismaa, joka pitkälti mahdollisti hänen huuhaamenestyksensä. Nyt kun karisma puuttuu, katsoja vain ihmettelee, et mikä tossa äijässä hirveässä takatukassaan on ihmisiä viehättänyt. Juttu ei avaudu.