Uskovat ihmiset!

Vuosien varrella olen saanut rukousvastauksena esim.

*aviomiehen

*läpäissyt (itselleni) haastavan osion opiskeluista

*saanut työpaikan

*kokenut johdatusta asioissa

Siunausta!

Rukoilin että kykenisi. Jättämään alkoholin ja lihan pois. En ollut täysi juoppo, mutta tylsyyteen tuli juotua paljon. Tapa jolla rukoukseen vastattiin ei ole minua miellyttävä, mutta onpahan sitä muuttunut muutenkin ihmisenä. Olen siis taistellut vuosia vatsani kanssa jopa niin paljon että olen ollut työkyvytön. Lihaa ja alkoholia mahani ei kestä vieläkään, mutta muuten voin jo paremmin (ihme kyllä).

Kiitos teille jotka kerroitte. On niin kiva kuulla aina miten Jumala on vastannut rukouksiin.

Minäkin voisin kertoa. Olen siis lapsena kasvanut uskovassa kodissa, mutta vuosikausia elin maailmassa, peruskoulun jälkeen.

Myös vanhempani lähtivät vuosiksi pois uskon tieltä, mutta tänä päivänä ovat vahvasti uskossa jälleen. Erosivat aikoinaan ja olivat vuosikausia pitäneet vihaa mutta tänä päivänä ovat hyvissä väleissä.

Myös heidän elämässään näkee, miten Jeesus parantaa jälleen välit ja antaa voiman antaa anteeksi. Mun äiti oli todella katkera isälleni. Ja isäni oli alkoholisoitunut.

Mutta itsestäni haluaisin kertoa jotain.

Olin yläasteella koulukiusattu.

Sain silloin pari rukousvastausta.

Yksi liittyi kiusaajiin, kun lähes itkin mennessäni kouluun. Istuin linja-autossa ja mielessäni rukoilin, "Jumala auta, mua pelottaa mennä kouluun."

Tuijotin ikkunasta ja nieleskelin kyyneleitä.

Koululle sitten päästyä, kun astuin autosta, niin samalla kun kävelin, niin tuli jotenkin kevyt olo. Kaikki pelko lähti ja sinä päivänä ihmettelin, kun kumpikaan mun kiusaajista ei tuntunut edes huomaavan mua. Vaikka koulun käytävällä seisoin heidän vierellään. Sanaakaan eivät mulle sanonu.

Myöhemmin vasta ymmärsin, että Jeesus kuuli sen epätoivoisen hiljaisen rukouksen. Ja vaikka tuosta on jo vuosia aikaa, niin tuota ajatellessa nousee kyyneleet silmiin pelkästä kiitollisuudesta Jeesusta kohtaan.

Silloin yläasteen aikana sain toisenkin vastauksen.

Olin nähnyt hirven meidän talon takana pellolla. Halusin nähdä sen lähempää ja juoksin lähemmäs metsän puolelle kiven taakse.

Tuo hirvi kuitenkin kuuli tai vaistosi että olin siellä, sillä se tuijotti sinne suuntaan ja rupes mylvimään. Se ääni oli jo itsessään pelottava, mutta sitten se lähti myös tulemaan kohti.

Silloin rukoilin hädissäni, että Jumala auta.

Ja sitten se hirvi oli astumassa ojan yli, sinne metsän puolelle missä olin piilossa.

Se oli juuri astumassa yli, kun sen jalka yhtäkkiä pysähty ilmaan ja se oli hetken ihan paikallaan, kunnes se kääntyikin pois ja lähti kävelemään toiselle puolen metsää.

Minä juoksin äkkiä kotiin ja päätin että oli viimenen kerta kun rupeen hirviä jahtaamaan.

Tuossa oli pari rukousvastausta. Jos joku haluaa kuulla lisää, miten Jeesus on vastannut ja tehnyt mun elämässä, niin voin kertoa.

Ap

Paljonkin asioita on tullut rukousvastauksena. Hän on johdattanut ja varjellut minua. Yksi merkittävimmistä rukousvastauksista on ollut masennuksesta ja ahdistuksesta parantuminen.

Selkeästi mitattavissa olevat rukousvastaukset ovat varmaan parantumisihmeet. Aina välillä kun rukoilen jonkun puolesta näen kun Jumala parantaa välittömästi. Olen nähnyt esim kun selkäsärky tai issias parantuu. Osan kohdalla olen voinut seurata vuosia eteenpäin ja saanut todeta, että krooniset säryt eivät ole palanneet.

Kaikki kunnia Jeesukselle!

Jumalaa ei ehkä ole olemassa.

Työpaikan saaminen pian valmistumisen jälkeen. Vieläkin samalla työnantajalla, vaikkakin työnkuva jonkin verran muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Jumalaa ei ehkä ole olemassa.

On olemassa☺

Aikani kuluks voisin kuitenkin jotain kertoa.

Elin siis peruskoulun jälkeen niinkuin muutkin, en edes miettinyt uskonasioita.

Koulukiusaaminen oli jättänyt syvät traumat ja vaikka yritin opiskella, niin siitä ei tullut mitään. En kyennyt käymään loppuun kouluja mitä muutaman kerran aloitin ja taas lopetin.

Eräässä paikassa olin muutaman kuukauden työharjottelussa, asuin siis samalla sillä tilalla ja kerran yksi pieni lapsi kertoi mulle, kun oli kuullut muitten aikuisten puhuvan minusta, että olin hylkiö.

Se sattui sydämeen ja tunsin ettei kukaan rakasta mua. Olin silloin 17-v.

En koskaan oo tietääkseni kertonut tuosta kenellekkään , sillä ne sanat on aiheuttanut sellaista häpeää. "Olen hylkiö eikä kukaan voi rakastaa tälläistä ihmistä"

Isäni alkoholisoitui ja vihasin häntä ja halveksin. Hän oli tehnyt pahaa, ja yhdestä asiasta olin saanut trauman joka aiheutti fyysistä pahaa oloa, jos satuin sitä asiaa muistelemaan. Hän oli myöskin täynnä vihaa ja katkeruutta.

En ihmettele, sillä uskossa ollessaan hän kävi jopa aikoinaan vankilassa laulamassa ja evankelioimassa vangeille, ja nyt hän oli eronnut alkoholisoitunut ja epäonnistunut mies.

No minä aloin myöskin käyttämään alkoholia ja harrastelin yhdenillan juttuja.

Lopulta liikuin porukassa, jossa käytettiin muutakin kuin alkoholia.

En nähnyt itselläni tulevaisuutta ja uskoin kuolevani ennenkuin täyttäisin 30v.

Kuitenkin välillä uskonasiat mietityttivät ja olin kiinnostunut kuulemaan jos joku niistä puhui.

Aloin lopulta seurustelemaan miehen kanssa, jonka kanssa sain kaksi lasta. Tuo mies kuitenkin kuoli. Mutta mulla oli elämässä nyt muutakin kuin jatkuva kännääminen ja olin siitä kiitollinen.

Mutta sitten masennuin niin pahasti että erään kerran yritin tappaa itseni.

En onnistunut ja kun heräsin yksinäni, rukoilin Jumalaa, että jos Hän nyt mut pelastaisi eikä antaisi kuolla, niin lupaan antaa elämäni Hänelle ja käydä kasteella.

En kuollut ja kun olin toipunut, muistin mitä olin luvannut. Koin että en voi pettää lupaustani koska Hän todella pelasti kuolemalta. Niinpä ensimmäisen kerran otin yhteyttä seurakuntaan ja kerroin mitä oli tapahtunut ja että haluan päästä kasteelle.

Niinpä kävin kasteella ja muistan miten Jeesus kosketti niin että olisin halunnut olla vain yksin ja itkeä vaan.

Tuon jälkeen alkoi elämä Jeesuksen kanssa, vaikka tein isojakin virheitä, joita jälkeenpäin sain sitten itkeä ja katua.

Mutta rukousvastauksia olen saanut, uuden kodin, uskovia ystäviä, nähnyt kun Jeesus on parantanut rukouksen kautta, viimeisin iso vastaus on ollut, kun tapasin aviomieheni.

Minulle oli Jumala aiemmin puhunut, että Hän antaa puolison.

Olin asennoitunut siihen, että sitä saa odottaa pitkäänkin, mutta lopulta se tapahtui nopeammin kuin olin osannut odottaa.

Myös tuo, että Jeesus on parantanut sisäisesti, on todella iso asia.

Monet kärsivät elinikäisistä traumoista, kun ovat kokeneet pahoja asioita, mutta on yksi joka todella voi ja pystyy parantamaan niistäkin. Sitä ei vaan itse pysty käsittämään, miten se tapahtuu, kun se saattaa tapahtua pikkuhiljaa, ja niin huomaamattomasti, mutta Jeesus pystyy parantamaan.

Tein uskossa ollessa pahoja mokia, ja välillä ajattelin ettei Jeesus enää rakasta mua. Mutta aina uudestaan Hän veti takaisin luoksensa ja sain nähdä ja kokea miten armollinen Jeesus on langennutta ihmistä kohtaan. Ja kukaan ei rakasta ihmistä niin paljon kuin Jeesus rakastaa. Ap

Ihmeellisiä pieniä ja isoja rukousvastauksia Hän on antanut läpi elämän, päivittäin. Kaikkiin ei ole vastattu, mutta sekin on ollut tärkeää, muokannut ajan saatossa sydäntäni. Olen suostunut siihen, että tapahtuu Hänen tahtonsa, ei minun. Mutta olen saanut perheen, Hän on monet työtilanteet luotsannut läpi, antanut läheisiä ystäviä, toisten uskovien tuen ympäri maailmaa, varjellut onnettomuuksilta, parantanut ihmissuhteita, muuttanut minua, antanut uskoa ja voimaa, tehnyt vapaaksi. Kaikkein ihmeellisintä on silti kaiken tällaisen jälkeenkin se, kuinka Hän on todellinen, Häneen voi tutustua yhä paremmin. Hän on läsnä, rukoillessani ja muulloinkin. Tämä yhteys on minulle tullut kaikkein tärkeimmäksi elämässä. Jeesus on mahtava, kaikki Hänessä on iloa, valoa ja rakkautta.

Ihmisillä on selkeä tarve uskoa johonkin ja siksi on hyvä että on uskontoja, varsinkin sellaisia jotka tuovat hyvää niin uskoville kuin muillekin ihmisille. Sitten on myös uskontoja jotka tuovat hyvän mielen vain sitä harrastaville ja muille kärsimyksiä esim. ilmastouskonto.

Minun jumalani on edesmennyt mätä peruna (kavereiden kesken mätperuna), johon minulla on telepaattinen yhteys.

Ostin juuri käytetyn auton ja kysyin mätperunalta neuvoa. Kuinka ollakkaan auto osoittautui paljon paremmaksi kuin mitä olisi ollut ilman mätperunan vaikutusta. Tuokin on minulle selkeä todiste mätperunan jumaluudesta. Esittäkääpä todisteet että on huuhaata, ihan sama mitä esitätte en usko kumminkaan.

Yhtään kertaa en ole kuullut että mätperuna olisi aiheuttanut pahaa kenellekkään.

Mätperunaan uskominen on ihanaa !

Vierailija kirjoitti:

Aikani kuluks voisin kuitenkin jotain kertoa.

Elin siis peruskoulun jälkeen niinkuin muutkin, en edes miettinyt uskonasioita.

Koulukiusaaminen oli jättänyt syvät traumat ja vaikka yritin opiskella, niin siitä ei tullut mitään. En kyennyt käymään loppuun kouluja mitä muutaman kerran aloitin ja taas lopetin.

Eräässä paikassa olin muutaman kuukauden työharjottelussa, asuin siis samalla sillä tilalla ja kerran yksi pieni lapsi kertoi mulle, kun oli kuullut muitten aikuisten puhuvan minusta, että olin hylkiö.

Se sattui sydämeen ja tunsin ettei kukaan rakasta mua. Olin silloin 17-v.

En koskaan oo tietääkseni kertonut tuosta kenellekkään , sillä ne sanat on aiheuttanut sellaista häpeää. "Olen hylkiö eikä kukaan voi rakastaa tälläistä ihmistä"

Isäni alkoholisoitui ja vihasin häntä ja halveksin. Hän oli tehnyt pahaa, ja yhdestä asiasta olin saanut trauman joka aiheutti fyysistä pahaa oloa, jos satuin sitä asiaa muistelemaan. Hän oli myöskin täynnä vihaa ja katkeruutta.

En ihmettele, sillä uskossa ollessaan hän kävi jopa aikoinaan vankilassa laulamassa ja evankelioimassa vangeille, ja nyt hän oli eronnut alkoholisoitunut ja epäonnistunut mies.

No minä aloin myöskin käyttämään alkoholia ja harrastelin yhdenillan juttuja.

Lopulta liikuin porukassa, jossa käytettiin muutakin kuin alkoholia.

En nähnyt itselläni tulevaisuutta ja uskoin kuolevani ennenkuin täyttäisin 30v.

Kuitenkin välillä uskonasiat mietityttivät ja olin kiinnostunut kuulemaan jos joku niistä puhui.

Aloin lopulta seurustelemaan miehen kanssa, jonka kanssa sain kaksi lasta. Tuo mies kuitenkin kuoli. Mutta mulla oli elämässä nyt muutakin kuin jatkuva kännääminen ja olin siitä kiitollinen.

Mutta sitten masennuin niin pahasti että erään kerran yritin tappaa itseni.

En onnistunut ja kun heräsin yksinäni, rukoilin Jumalaa, että jos Hän nyt mut pelastaisi eikä antaisi kuolla, niin lupaan antaa elämäni Hänelle ja käydä kasteella.

En kuollut ja kun olin toipunut, muistin mitä olin luvannut. Koin että en voi pettää lupaustani koska Hän todella pelasti kuolemalta. Niinpä ensimmäisen kerran otin yhteyttä seurakuntaan ja kerroin mitä oli tapahtunut ja että haluan päästä kasteelle.

Niinpä kävin kasteella ja muistan miten Jeesus kosketti niin että olisin halunnut olla vain yksin ja itkeä vaan.

Tuon jälkeen alkoi elämä Jeesuksen kanssa, vaikka tein isojakin virheitä, joita jälkeenpäin sain sitten itkeä ja katua.

Mutta rukousvastauksia olen saanut, uuden kodin, uskovia ystäviä, nähnyt kun Jeesus on parantanut rukouksen kautta, viimeisin iso vastaus on ollut, kun tapasin aviomieheni.

Minulle oli Jumala aiemmin puhunut, että Hän antaa puolison.

Olin asennoitunut siihen, että sitä saa odottaa pitkäänkin, mutta lopulta se tapahtui nopeammin kuin olin osannut odottaa.

Myös tuo, että Jeesus on parantanut sisäisesti, on todella iso asia.

Monet kärsivät elinikäisistä traumoista, kun ovat kokeneet pahoja asioita, mutta on yksi joka todella voi ja pystyy parantamaan niistäkin. Sitä ei vaan itse pysty käsittämään, miten se tapahtuu, kun se saattaa tapahtua pikkuhiljaa, ja niin huomaamattomasti, mutta Jeesus pystyy parantamaan.

Tein uskossa ollessa pahoja mokia, ja välillä ajattelin ettei Jeesus enää rakasta mua. Mutta aina uudestaan Hän veti takaisin luoksensa ja sain nähdä ja kokea miten armollinen Jeesus on langennutta ihmistä kohtaan. Ja kukaan ei rakasta ihmistä niin paljon kuin Jeesus rakastaa. Ap

Kiitos, kun kerroit tarinasi! Ihana kun olet löytänyt valheiden läpi totuuden. Taivaallisten silmien edessä edessä sinä et koskaan, yhtenäkään hetkenä ole ollut hylkiö vaan aina rakas, arvostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikani kuluks voisin kuitenkin jotain kertoa.

Elin siis peruskoulun jälkeen niinkuin muutkin, en edes miettinyt uskonasioita.

Koulukiusaaminen oli jättänyt syvät traumat ja vaikka yritin opiskella, niin siitä ei tullut mitään. En kyennyt käymään loppuun kouluja mitä muutaman kerran aloitin ja taas lopetin.

Eräässä paikassa olin muutaman kuukauden työharjottelussa, asuin siis samalla sillä tilalla ja kerran yksi pieni lapsi kertoi mulle, kun oli kuullut muitten aikuisten puhuvan minusta, että olin hylkiö.

Se sattui sydämeen ja tunsin ettei kukaan rakasta mua. Olin silloin 17-v.

En koskaan oo tietääkseni kertonut tuosta kenellekkään , sillä ne sanat on aiheuttanut sellaista häpeää. "Olen hylkiö eikä kukaan voi rakastaa tälläistä ihmistä"

Isäni alkoholisoitui ja vihasin häntä ja halveksin. Hän oli tehnyt pahaa, ja yhdestä asiasta olin saanut trauman joka aiheutti fyysistä pahaa oloa, jos satuin sitä asiaa muistelemaan. Hän oli myöskin täynnä vihaa ja katkeruutta.

En ihmettele, sillä uskossa ollessaan hän kävi jopa aikoinaan vankilassa laulamassa ja evankelioimassa vangeille, ja nyt hän oli eronnut alkoholisoitunut ja epäonnistunut mies.

No minä aloin myöskin käyttämään alkoholia ja harrastelin yhdenillan juttuja.

Lopulta liikuin porukassa, jossa käytettiin muutakin kuin alkoholia.

En nähnyt itselläni tulevaisuutta ja uskoin kuolevani ennenkuin täyttäisin 30v.

Kuitenkin välillä uskonasiat mietityttivät ja olin kiinnostunut kuulemaan jos joku niistä puhui.

Aloin lopulta seurustelemaan miehen kanssa, jonka kanssa sain kaksi lasta. Tuo mies kuitenkin kuoli. Mutta mulla oli elämässä nyt muutakin kuin jatkuva kännääminen ja olin siitä kiitollinen.

Mutta sitten masennuin niin pahasti että erään kerran yritin tappaa itseni.

En onnistunut ja kun heräsin yksinäni, rukoilin Jumalaa, että jos Hän nyt mut pelastaisi eikä antaisi kuolla, niin lupaan antaa elämäni Hänelle ja käydä kasteella.

En kuollut ja kun olin toipunut, muistin mitä olin luvannut. Koin että en voi pettää lupaustani koska Hän todella pelasti kuolemalta. Niinpä ensimmäisen kerran otin yhteyttä seurakuntaan ja kerroin mitä oli tapahtunut ja että haluan päästä kasteelle.

Niinpä kävin kasteella ja muistan miten Jeesus kosketti niin että olisin halunnut olla vain yksin ja itkeä vaan.

Tuon jälkeen alkoi elämä Jeesuksen kanssa, vaikka tein isojakin virheitä, joita jälkeenpäin sain sitten itkeä ja katua.

Mutta rukousvastauksia olen saanut, uuden kodin, uskovia ystäviä, nähnyt kun Jeesus on parantanut rukouksen kautta, viimeisin iso vastaus on ollut, kun tapasin aviomieheni.

Minulle oli Jumala aiemmin puhunut, että Hän antaa puolison.

Olin asennoitunut siihen, että sitä saa odottaa pitkäänkin, mutta lopulta se tapahtui nopeammin kuin olin osannut odottaa.

Myös tuo, että Jeesus on parantanut sisäisesti, on todella iso asia.

Monet kärsivät elinikäisistä traumoista, kun ovat kokeneet pahoja asioita, mutta on yksi joka todella voi ja pystyy parantamaan niistäkin. Sitä ei vaan itse pysty käsittämään, miten se tapahtuu, kun se saattaa tapahtua pikkuhiljaa, ja niin huomaamattomasti, mutta Jeesus pystyy parantamaan.

Tein uskossa ollessa pahoja mokia, ja välillä ajattelin ettei Jeesus enää rakasta mua. Mutta aina uudestaan Hän veti takaisin luoksensa ja sain nähdä ja kokea miten armollinen Jeesus on langennutta ihmistä kohtaan. Ja kukaan ei rakasta ihmistä niin paljon kuin Jeesus rakastaa. Ap

Kiitos, kun kerroit tarinasi! Ihana kun olet löytänyt valheiden läpi totuuden. Taivaallisten silmien edessä edessä sinä et koskaan, yhtenäkään hetkenä ole ollut hylkiö vaan aina rakas, arvostettu.

Kiitos kauniista sanoista ja Siunausta sun ja teidän muidenkin elämään!

Mietin usein ja rukoilen kaikkien lasten ja nuorten puolesta, jotka eivät saa kokea että kukaan rakastaisi heitä ja monet kokevat pahempiakin asioita kuin mitä itse oon koskaan kokenut.

Tämän maailman lapset ja nuoret eivät tarvii mitään niin paljoa, kuin saada tuntea Jeesus ja Hänen rakkauttaan.

Uskon että nyt on jokaisen uskovan aika lähteä viemään evankeliumia kaduille ja kujille, ei kuitenkaan omissa voimissa vaan Jeesuksen johdatuksessa, sinne, missä ei välttämättä olla kuultukaan Hänestä.

Uskon että Jeesus kutsuu työhön nyt monia sellaisia, jotka on ehkä odottaneet jo pitkään, että saisivat tehdä Jumalan työtä. Tulee halu lähteä liikkeelle julistamaan Jeesusta.