En saa koruja lahjaksi vaikka toivoisin
Osteleeko teidän puolisot ja/tai muut läheiset teille koruja lahjaksi?
En ole saanut 10 vuoteen lahjaksi yhtään korua, vaikka olen puolisolle varovasti koittanut vihjata. (Muilta läheisiltäni en tällaista odotakaan.) Hän on enemmän tekninen tyyppi, ostaa teknologiaa ja käyttöesineitä. Suhteen alkuaikoina hän osti minulle korvikset ja kaulaketjun, jotka ovat minulla edelleen käytössä, kun uusia ei ole tullut, kihla- ja vihkisormuksia lukuun ottamatta.
Olen todella huono ostamaan itselleni koruja, kun tuntuu väärältä tuhlata niin paljon itseensä. Samasta syystä en ole varmaan riittävän voimakkaasti kertonut miehelleni, että ihan oikeasti kaikista eniten tykkäisin korulahjoista. Onhan joo joku käyttöesine hyödyllinen, mutta sellaisen voin ostaa itsekin jos tarvin. Kai täytyy vain opetella sanomaan puolisolle suoraan, että haluan lahjaksi juuri TUON korun. Ei kauhean romanttista :) Olen kyllä joskus melko suoraan sanonutkin, mutta puoliso on unohtanut koko jutun ja hankkinut lopulta jotain muuta.
Kommentit (47)
Täällä taas niin, että mies tykkää antaa lahjaksi tosi kauniita ja arvokkaita koruja. En vaan "ehdi" niitä kaikkia pitämään kun en ole ihan koruihminen eli arkisin käytän harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä tämän ketjun negatiivista asenneilmapiiriä... Ehkä aloitukseni oli tahattoman provosoiva. Selvennykseksi todettakoon, että arvostan kyllä mieheni antamia lahjoja, sillä hän hankkii monia käytännöllisiä juttuja, joita en olisi itse osannut edes kaivata. Olen kuitenkin melko naisellinen ja esteetikko ja toivoisin edes joskus korulahjaa, koska sellainen tuottaa niin valtavasti iloa koko loppuelämän ajan. Kun taas joku sähköhammasharja on mielestäni ennemminkin välttämättömyys, eikä hemmottelua, mitä kaipaan. Sähköhammaharjan raaskin ostaa milloin vain, kun sellaista tarvin.
Mutta kuten jo totesin, täytyy vain opetella avaamaan suunsa ja ellei tämäkään auta, niin ostaa sitten itse, vaikka tällainen itsensä hemmottelu ei helppoa minulle olekaan. Ap
Ärsyyntyminen johtuu tudennäköisesti siitä että oletat miehen ottavan vihjailuista vaarin ja ostavan sulle sen perusteella sopivan korun.
Kun ei kukaan osaa lukea ajatuksia.
On hölmöä olettaa että mies ymmärtäisi vihjailusta mitä pitää ostaa, kun eihän kukaan muukaan useinkaan ymmärrä.
Jouluisin tehdään toivelistat, samoin häissä jne.
Sano suoraa asiat niin elämä helpottuu.
Se edellinen
Kuten tuossa joku sanoikin, naisille ei pidä antaa itse valitsemiaan koruja tai vaatteita lahjaksi. Jotkut valittavat myös että romantiikka kärsii jos nainen valitseekin sen korun itse, ei ole sen henkilökohtaisempaa kuin lahjakortti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta itse korusi, stanan marakatti! 😂🤣
Viimeisen päälle asiallinen kommentti, kiitos tästä. Koen korujen ostamisen itselleni hankalaksi, koska ne tuntuvat liian kalliilta "noin vain" hankittavaksi. Eli ajattelen kai, että pitäisi olla joku erityinen syy, esim. syntymäpäivät. Mutta kai tähänkin täytyy vaan opetella.
Miehen ostamina eivät sitten enää olekaan kalliita ?
N
Minä ymmärrän sinua AP! Onpas täällä paljon tylsää porukkaa liikkeellä.
Toisille (kuten myös minulle) se on vain tosi romanttista saada lahjaksi mieheltään jotain naisellista. Olisin ikionnellinen minäkin, jos saisin mieheltä korun lahjaksi. Korut, kukat, kauniit asiat ja hemmottelut lahjana tuovat olon että hän näkee minut kauniina naisena ja haluaa hemmotella, jopa oman mukavuusalueenkin ulkopuolelle menemällä. <3
Yleensä saan jotain käytännöllistä, kuten urheiluvälineitä. Pidän kyllä niistäkin lahjoista, (kunhan ovat henkilökohtaisia, eivätkä kotitöihin liittyviä...) on selvästi mies kuunnellut mitä tarvitsen. Täytyy myöntää, että ei kuitenkaan ole lähellekään yhtä ihanaa ja romanttista.
On ihan ok olla maanläheinen ja käytännöllinen jopa romanttisessa suhteessa, jos sopii omaan ja puolison luonteeseen, mutta eivät kaikki siitä revi iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta itse korusi, stanan marakatti! 😂🤣
Viimeisen päälle asiallinen kommentti, kiitos tästä. Koen korujen ostamisen itselleni hankalaksi, koska ne tuntuvat liian kalliilta "noin vain" hankittavaksi. Eli ajattelen kai, että pitäisi olla joku erityinen syy, esim. syntymäpäivät. Mutta kai tähänkin täytyy vaan opetella.
Miehen ostamina eivät sitten enää olekaan kalliita ?
N
En tarkoita, että miehen pitäisi koruja ostella jatkuvasti, vaan nimenomaan merkkipäivinä ym. kun lahjoja muutenkin ostellaan. Itse ajattelen niin, että esim. syntymäpäivälahjaksi raaskii helpommin ostaa jotain kalliimpaa ja "turhaa", jos se on jotain, mitä toinen on kovasti toivonut. Arkena sitten ostetaan ne käyttöesineet aina tarpeen tullen.
Se, että mies ostaa lahjaksi käyttöesineitä ja minä en raaski koskaan ostaa itselleni koruja (koska eivät ole millään tavalla välttämättömiä) johtaa siihen, etten saa "koskaan" uusia koruja. Tästä pitää nyt sitten vaan opetella pois. Rahat meillä on yhteiset. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä tämän ketjun negatiivista asenneilmapiiriä... Ehkä aloitukseni oli tahattoman provosoiva. Selvennykseksi todettakoon, että arvostan kyllä mieheni antamia lahjoja, sillä hän hankkii monia käytännöllisiä juttuja, joita en olisi itse osannut edes kaivata. Olen kuitenkin melko naisellinen ja esteetikko ja toivoisin edes joskus korulahjaa, koska sellainen tuottaa niin valtavasti iloa koko loppuelämän ajan. Kun taas joku sähköhammasharja on mielestäni ennemminkin välttämättömyys, eikä hemmottelua, mitä kaipaan. Sähköhammaharjan raaskin ostaa milloin vain, kun sellaista tarvin.
Mutta kuten jo totesin, täytyy vain opetella avaamaan suunsa ja ellei tämäkään auta, niin ostaa sitten itse, vaikka tällainen itsensä hemmottelu ei helppoa minulle olekaan. Ap
Ärsyyntyminen johtuu tudennäköisesti siitä että oletat miehen ottavan vihjailuista vaarin ja ostavan sulle sen perusteella sopivan korun.
Kun ei kukaan osaa lukea ajatuksia.
On hölmöä olettaa että mies ymmärtäisi vihjailusta mitä pitää ostaa, kun eihän kukaan muukaan useinkaan ymmärrä.
Jouluisin tehdään toivelistat, samoin häissä jne.
Sano suoraa asiat niin elämä helpottuu.
Se edellinen
Ok, ymmärrän tämän. Olen varmasti antanut miehelle liian hienovaraisia vinkkejä ja nyt tästä ketjusta reipastuneena aion seuraavalla kerralla sanoa suoraan, millaisen lahjan haluan. Vanhakin koira voi oppia uusia temppuja :) ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas niin, että mies tykkää antaa lahjaksi tosi kauniita ja arvokkaita koruja. En vaan "ehdi" niitä kaikkia pitämään kun en ole ihan koruihminen eli arkisin käytän harvemmin.
Tämäkin on tylsää, jos aina saa jotain, mille ei niin kovin ole käyttöä. Mutta toisaalta korujen arvo säilyy pitkään ja ne voisi tiukan paikan tullen myös myydä. Ei kovin romanttinen ajattelutapa tosin :D
Minä saan aina merkkipäivinä jonkun korun mieheltäni, hän ostaa yhtä tiettyä merkkiä aina. Sellaista jonka tyylistä minä pidän niin paljon että valinta ei oikein voi mennä pieleen. Vihjaan sen verran kun kysyy, että nyt tällä kertaa voisi olla tarvetta korviksille/rannekorulle/tms. ja kerron värin, kulta vai hopea. Ihania lahjoja olen aina saanut. Kannattaa sanoa suoraan että toivot lahjaksi korua, ja myös antaa selkeitä vinkkejä mikä koru ja minkä värinen/tyylinen! Myyjä auttaa miestä valitsemaan kunhan mies ymmärtää suunnata koruostoksille! :)
Oma mieheni onneksi ostaa koruja :) ja tietää myös makuni, toisaalta en ole NIIN muotitietoinen myöskään, että olisin äärimmäisen tarkka. Virheostoksia ei kuitenkaan ole tullut vaikka saan useamman korun vuodessa lahjaksi (huomautan vielä, että tienaan miestäni paremmin). En minäkään olisi tyytyväinen mihinkään käyttötavaraan ellei se ole jokin erityisen toivottu tai erityinen.
Kannattaa sanoa miehelle suoraan. Ei mitkään vihjailut auta.
Te, joiden miehet ostelee teille koruja, hajuvesiä ym. : Oletteko te jossain vaiheessa sanoneet miehillenne, että haluatte tällaisia lahjoja? Vai ovatko miehenne keksineet tämän itse?
Vierailija kirjoitti:
Kaivosteollisuus on yksi pahimpia luonnontuhoajia enkä sen takia itse halua enää koruja. Voisin kuvitella käyttäväni kierrätettyjä koruja, esim. niitä mitä voi ostaa panttilainaamoista, kun ovat jääneet lunastamatta, mutta toisaalta ei ole koskaan iskenyt tarvetta saada sellaisiakaan koruja.
Nykyään internetin aikaan on helppo löytää luotettavilla tahoilla myynnissä olevia käytettyjä/vanhoja koruja. Monia niistä pääsee "livenäkin" näkemään liikkeissä ja huutokaupoissa ympäri maan, eivätkä ne kaikki ole suinkaan panttilainaamoista, vaan kuka tahansa voi laittaa tarpeettoman korunsa myyntiin, samoin kuolinpesät tai eronneet voivat laittaa korunsa kiertoon. Mielestäni niin on parempikin, ei kaikkea kaunista metallia pidäkään sulattaa uusiokäyttöön, silloinhan menetetään paljon korujen design- ja jopa historiallista arvoa. Ei muuta kuin netti laulamaan tai liikkeitä, messuja ja huutokauppoja kiertämään jos korut kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Minä saan aina merkkipäivinä jonkun korun mieheltäni, hän ostaa yhtä tiettyä merkkiä aina. Sellaista jonka tyylistä minä pidän niin paljon että valinta ei oikein voi mennä pieleen. Vihjaan sen verran kun kysyy, että nyt tällä kertaa voisi olla tarvetta korviksille/rannekorulle/tms. ja kerron värin, kulta vai hopea. Ihania lahjoja olen aina saanut. Kannattaa sanoa suoraan että toivot lahjaksi korua, ja myös antaa selkeitä vinkkejä mikä koru ja minkä värinen/tyylinen! Myyjä auttaa miestä valitsemaan kunhan mies ymmärtää suunnata koruostoksille! :)
Sama kirjoittaja jatkaa vielä.. Ajattelin itsekin aikaisemmin etten ehkä käyttäisi arkena kovin näyttäviä koruja, mutta nyt kun niitä on kertynyt jonkin verran, niin minusta on ihanaa pitää vähän hienompiakin koruja arkisin, kun niillä on tunnearvoa sen hienon ulkonäön lisäksi. Eipä ne kehutkaan ole haitanneet mitä olen muilta saanut. Lisäksi tuntuu kivalta kertoa että mieheltä lahjaksi saatu:) eli AP rohkeasti vaan suoraa vinkkiä miehelle seuraavana merkkipäivänä - lahjaksi koru kiitos! Mieskin on tyytyväinen kun ei tarvitse pohtia päätä puhki että mitähän se vaimo haluaa vaan sanot suoraan! ;)
Minun mieheni tykkää ostella minulle koruja, välillä ihan ilman mitään merkkipäivääkin. Hän tietää kyllä makuni ja on osannut ostaa mieleisiä koruja, mutta on silti pyytänyt, että näyttäisin hänelle välillä koruja, joita tahdon.
Olemmekin tehneet niin, että miehen koneelle olen tehnyt kansion, johon kerään lahja vaihtoehtoja, joista mies voi sitten aina valita, mitä ostaa. Hän itse inhoaa sitä, kun saa lahjaksi jotakin josta ei pidä, eikä tahdo antaa minulle epämieluista lahjaa ja pyysi itse tuollaista kansiota. Aika ajoin päivittelen sitä kansiota ja poistan tavaroita sieltä, jotka mies on ostanut minulle. Itselleni on hauska sitten arvuutella, mitä mies mahtaa niistä vaihtoehdoista ostaa ja tiedän varmasti saavani sellaista, mitä tahdon tai tarvitsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole saanut 30 vuoteen yhtäkään lahjaa mieheltä. Mies on kyllä ollut sama koko ajan.
Ostatko sinä miehellesi lahjoja?
Miten tämä liittyy asiaan?
Ymmärrän hyvin. Mun seurustelukumppani oppi nopeasti mun korumaun: tyylikäs, simppeli, siro.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen fiksaatio teillä harakoilla on kaikkeen kiiltavään ja kalliiseen? Toivoisitte lahjaksi jotain ennalta ilmoitettua ja käytännöllistä. Naisille ei muutenkaan kannata hankkia omin päin mitään "ulospäin näkyvää" vaatetta tai koristeita jos ei ole ihan 100% varma että miellyttää lahjan saajaa ja tulee käytettyä muutenkin kuin kerran antajan mieliksi.
Arvasitte varmaan että olen mies.
1. En tarvitse mitään käytännöllistä. Minulla on kaikki tarvetavara jo olemassa.
2. Mieheni on ostanut minulle kaulakorun, jollaista en olisi ostanut itse. Pidän sitä lähes joka päivä, koska ilmeisesti mies on ajatellut että se pukisi minua. Olen lahjasta iloinen ja näytän sen käyttämällä sitä, vaikka en koekaan että se olisi minun tyyliseni.
3. Kauniita koruja saa myös edullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden miehet ostelee teille koruja, hajuvesiä ym. : Oletteko te jossain vaiheessa sanoneet miehillenne, että haluatte tällaisia lahjoja? Vai ovatko miehenne keksineet tämän itse?
Mulla aiemmat poikaystävät (kaksi kappaletta) on tajunneet itse ostaa näitä. Luulin siksi että on jotenkin yleistä tietoa, että nainen voisi suurella todennäköisyydellä tykätä. Siksi hämmentää kun nykyinen ei tajua, ostaa miehekkäitä lahjoja. En ole vielä saanut sanottua kun uusi tilanne ja jotenkin noloa antaa ilmi ettei lahjat olleet ihan täyskymppejä.
Tasan ei käy onnen lahjat! Minun mieheni taas osti aina kalliita kultakoruja, vaikka en ole edes mikään koruihminen. Minulla on sellaisiakin Kalevalan Korun kultakoruja, jotka on tehty tilaustyönä (ei bulkkitavaraa siis). Lopulta kielsin ostamasta koruja lahjaksi. No onhan nyt mistä ottaaa, kun tulee juhlia ym.
Tytär saa ne perinnöksi ja voi nuo myydä halutessaan pois.
Nyt olen itse ostanut muutaman vintage-korun, tyyliin Sarpanevan 71-lukua. Ne ostan saadakseni vähän voittoa, kun myyn ne muutaman vuoden kuluttua.
Ostatko sinä miehellesi lahjoja?