Elämässä pärjää loistavasti kunhan on viisas, tuntee itsensä ja rakastaa!

Oon elämässäni nähnyt, kuullut ja kokenut kaikenlaista ja tulen vielä näkemäänkin.
Voin sanoa, että aina en ole ollut "viisas", mutta elämä ja Jumala on hionut tämän kaiken hengen hedelmän minusta esille.

Meinaan etenkin sitä, kun puhutaan nykyään paljon narsismista ja kuinka se on työpaikoillakin yleistyvä onglema.

Olen mäkin kohdannut narsisteja töissä, mutta kaiken itsetutkiskelun ja koulukiusaamishaavojen parantamisen jälkeen ei narsistit yksinkertaisesti saa mua uhrikseen vaikka pommittaisivatkin ym.

Itse näen narsistin lähinnä reppanana, oman elämänsä tiedostamattomana uhrina, jonka on elämä on varmasti erittäin raskasta ja pimeää. He ovat kuin rikkinäisiä koneita. Täten miten heillä voisi olla valtaa minun tunteisiini tai ajatuksiini?

Se tapaus missä työpaikkanarsistin uhri teki itsemurhan on aivan järkyttävä siinäkin suhteessa, että miten ei uhri sen vertaa osaa arvostaa itseään, että lähtisi menemään työpaikalta, jos ei muuten osaa suojata itseään narskulta?
Ei ole tarkoitus haukkua, uskon etten ole ainoa joka ihmettelee tapausta.

Nykyään ei meinaa edes pokka pitää narsistin seurassa, koska huvittaa vaa lähinnä se skenaario ja kuvitelmat mitä tyypin päässä liikkuu, vaikka yrittäisi nöyryyttää tms. tyypillistä toimintaa.

Loppujenlopuksi, rakastan myös narsistia. Eihän hän loppupeleissä ole, kun tiedostamaton ympäristönsä ja lapsuutensa uhri.