Jos saisit nyt päättää niin olisitko jättänyt kiusaamatta

En kiusaa ku ei siitä mitää hyötyä ole miks pitää tieten tahtoen aiheuttaa toiselle paha olo vaikka ehkä tietäis ettei oo niin suosittu ja ryyppää joka viikonloppu mitähän väliä sillä on antakaa olla jokasen rauhas prkle

En tajunnut silloin kiusaavani. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että jotkin sanomiseni ovat voineet olla loukkaavia. Vaikka olen luullut olevani hauska sarkastisesti piikitellessäni. Vielä nyt aikuisenakin toivon ajoittain, että olisin pitänyt suuni kiinni, mutta sammakoita karkaa vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi jättänyt kiusaamatat, koska tavallaan kaikki kiusasivat kaikkia ja kestivät sen. Ainakin melkein. Se on biologiaa ja ainahan heikompia on nokittu. Ja nokitaan viel äaikuisenakin. Heikkous on sairautta.

Kyllä sinä ja kaltaisesi ovat mukavia ihmisiä.

Minua kiusattiin lapsena, koska sairastin syöpää. Olin laiha, kalju ja istuin pyörätuolissa. Stressasin joka päivä kouluunmenoa niin hirvittävästi, että sain 9-vuotiaana vatsahaavan. Ihania muistoja.

Ihan käsittämätöntä. Voin vain kuvitella miltä sinusta on tuntunut. Tuon ikäinen on hirveän pieni vielä. Tuollainen sairaus ja siihen päälle vielä kiusaaminen. Ihminen voi olla tosi vahva. Kunpa voisin muuttaa noita aikoja. Pitäisi aina muistaa se, että todella ei voi tietää mitä toinen ihminen käy läpi. Ei saisi ikinä tuottaa lisää vahinkoa ja vaurioita ei ihmiselle. Ei tietysti muutenkaan. Toivottavasti tulevat päiväsi ovat täynnä rakkautta, iloa ja lämpöä. Kenenkään ei pitäisi kokea tuollaista, ei etenkään vielä kehittyvän nuoren ihmisen.

Tästä kommentista huomaa, että on olemassa todella hienotunteisia ja älykkäitä ihmisiä.

Huomaa, että olet vahva, ajatteleva ja fiksu ihminen.

En jättäisi edelleenkään kiusaamatta sitä perheensä koiraa hakannutta luuseria.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin nyt päättää, niin olisin jättänyt kiusaamatta niitä paria ihmistä, joita yläasteella kiusasin. En tiedä, mitä heille nykyään kuuluu eikä se vaikuttaisi päätökseeni.

Näin yksioikeinen en osaisi olla, monimutkainen on se nuorten yhteiskunta. Monilla kiusaajilla se ensimmäinen ajatusmalli se on se kiusaamisen kautta opittu, että nää 50 plussaajaa, onko osalla se ymmärrys että meitä kiusaajia kaivattiin... meistä tuli lääkäreitä (vakuutus), opettajia (wilma-intoilijoita), kuppareita, hääräreitä. Ehkä myös kiusatut jotka nyt työttömiä niin ymmärtää sen luonnonlain. Kiusaaja on kiusaaja, harvalla jää yläasteelle se kiusaamisen nautinto. Itse olin koulukiusaaja ja ylpeä vieläkin joka hetkestä, se on osa mua ja useimpia kiusaajia se sellainen kova pärjääminen ja itkuiikkojen syvällinen inho ja halveksunta

up

up