Lue keskustelun säännöt.
Entisaikaiset pitkät avioliitot ja pettäminen
04.05.2019 |
Lueskelin paria parisuhteessa olevien ihastumiseen liittyvää keskustelua. Isossa osassa kommenteista oltiin sitä mieltä, että ensin ero, ennen kuin tunteista voi edes vihjata ihastukselle.
Ennenvanhaan avioerot olivat todella paheksuttua ja harvinaisia - ja pettäminen ilmeisen yleistä, ainakin jostain lukemieni tilastojen mukaan (ainakin yleisempää kuin nykyään). Jäin miettimään, että kumpi lopulta on se parempi vaihtoehto, ainakaan perheessä jossa on erosta kärsiviä lapsia: kun ihastuu/rakastuu toiseen, ottaa ero (ja kaikki sen seuraukset niin lapsille kuin puolisollekin) vai aloittaa salasuhde ja polttaa se liekki loppuun siinä (sillä ennemmin tai myöhemminhän kaikki suhteet arkipäiväistyvät).
Itselleni asia ei ole mitenkään ajankohtainen - mutta jäin vain miettimään...
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan ihmisten keski-ikä oli huomattavasti alhaisempi. Suurella todennäköisyydellä toinen puolisoista kuoli jo nuorella iällä, esim. varsin moni nainen kuoli synnytykseen. Tämä vähensi reilusti avioerojen tarvetta. Tämän lisäksi toki monet kävivät vieraissa ahkeraan.
Historian kuluessa avioeron saaminen on myös ollut kiven takana, vieraissa käymistä on hillinnyt yhteisön kyttäys ja se, että se oli kriminalisoitu ja ankarasti rangaistu Suurimmalla osasta kansasta eli köyhillä maatyöläisillä ei myöskään raskaiden työpäivien lomassa/jälkeen ollut aikaa/energiaa/mahdollisuuksia lähteä vieraisiin. Puhun nyt siis hiukan vanhemmista ajoista, kuin muutama vuosikymmen sitten;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että vielä 100 vuotta sitten avioliitto oli myös (tosin ei ensisijaisesti?) taloudellinen sopimus. Ei siitä lähdetty noin vain, koska sopimuksen rikkominen merkitsi toiselle osapuolelle usein sellaisia taloudellisia ongelmia, joita pidettiin eroa hakevan / lähtijän vikana. Siksi ero usein tarkoitti samaa asiaa kuin kaiken omaisuuden jättämistä jätetylle (tuo ap:n tutkimus alkaa 1971, jolloin näin ei toki enää ollut, mutta edelleen etsittiin syyllistä eroon ja maksettiin korvauksia).
Kyllä meillä 100 vuotta sittenkin oli avoliittoja eli susipareja ja 1800-luvun loppuhan oli rakkauden aikaa eli silloin yhdeksi avioliiton perusteeksi tuli tunne, ei enää talous. Ja taiteilijapiireissä kaikenlaiset avoliitonomaiset suhteet olivat varsin tuttuja.
Ennen vanhaan oltiin vaan ihastuneita, mutta ei petetty tai jätetty. Nykyään tuntuu olevan ajatus että sille pitää tehdä jotain jos ihastuu. Ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei kärsi erosta".
No tämähän on bullshittiä. Tämä on vain mantra, jota jokainen eroava hokee, että ei luhistuisi huonon omantunnon alle. Tästä on ihan tutkittua tietoa, että avioero vaikuttaa kyllä lapsiin ja hyvin usein negatiivisesti.
Ennen ajateltiin kokonaisuutta. Myös taloudellinen tilanne painoi.
Omien vanhempieni ikäluokassa ei kyllä pettäminen ole ollut yleistä, ei ainakaan maaseudulla. Ei pettämiseen ollut aikaa eikä tilaisuutta ja raskaudenpelko oli hyvä syy olla pettämättä. Kotikylälläni ei taatusti ollut ketään, joka olisi pettänyt. Herännäisyys oli voimakasta, kaikki tunsivat toisensa, kodin ulkopuolella ei paljon liikuttu, eikä varsinkaan yksin. Kaikki olivat täystyöllistettyjä aamusta iltaan.
Kaupungeissa tilanne on varmasti ollut vähän toisenlainen, on tavannut enemmän vieraita ihmisiä ja tilaisuuksia pettää on ollut paremmin. Esim. isäni veljenvaimo petti miestään ja lapsihan siitä oli seurauksena ja ero tuli, tämä on ainoa tietämäni tapaus meidän suvusta ennen 1960-lukua. Kovasti paheksuttu oli tuo nainen ja hairahdus leimasi hänen koko loppuelämänsä, hänen oma sukunsakin hylkäsi hänet, aika kovaa. Se ei riittänyt pettämisen tai eron syyksi, että rakkaus on loppunut. Jos puoliso oli ns. kunnollinen, oltiin yhdessä koko elämä, vaikka tosiaan sitä rakkautta ei olisi ollut enää vuosikymmeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei kärsi erosta".
No tämähän on bullshittiä. Tämä on vain mantra, jota jokainen eroava hokee, että ei luhistuisi huonon omantunnon alle. Tästä on ihan tutkittua tietoa, että avioero vaikuttaa kyllä lapsiin ja hyvin usein negatiivisesti.
Ennen ajateltiin kokonaisuutta. Myös taloudellinen tilanne painoi.
Ei kukaan väitä, ettei ero vaikuttaisi lapsiin. Kyse on siitä, että vanhempien onneton parisuhde vaikuttaa lapsiin enemmän. Joten suhteessa pakotettuun perhehelvettiin ero aiheuttaa lapselle vähemmän kärsimystä ja samalla opettaa, ettei mitä tahansa tarvitse sietää parisuhteessakaan. Vai olisitko itse mieluummin avioerolapsi vai ydinperhelapsi kodissa, jossa vanhemmat vihaavat toisiaan ja riitelevät jatkuvasti, isä käy vieraissa ja äiti itkee ja juo suruunsa?
Siitä voin olla samaa mieltä, että liian helposti ei pidä erota (arjen tylsyyden takia), mutta pettämistä, alistamista, juopottelua tms ei tarvitse sietää.
Olipa kerrankin VIISAS ALOITUS. Näinhän se on ,kaikki ihastumiset ja rakastumiset tulevat aikansa kestettyään tiensä päähän. Ja lapset kärsivät aina erossa,.Se on faktaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa kerrankin VIISAS ALOITUS. Näinhän se on ,kaikki ihastumiset ja rakastumiset tulevat aikansa kestettyään tiensä päähän. Ja lapset kärsivät aina erossa,.Se on faktaa.
Siitäkö ei kärsi, että toinen vanhempi ravaa vieraissa ja toinen itkee itsensä uneen?
Tämän jutun mukaan avioliitossa syntyneiden lasten, joiden isä ei ole aviomies, on pysynyt historiallisesti vakiona. Kai tästä voi päätellä, että on sitä pettämistä ollut ennenkin.
Yksi 50 isästä kasvattaa lasta, joka ei ole hänen omansa
https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2016040721378220
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.
Tilastollisesti ei pidä paikkaansa. Noin puolet pettää.
Käsittääkseni jossain vaiheessa eikä siis jokaisessa suhteessa.
Niin? Sanottiinko jossain toisin?
Annettiin ainakin ymmärtää. Ensimmäinen kommentoija sanoi, että useimmiten ihmiset eivät petä avioliitossa ihastuessaan johon toinen kommentoija sanoi, että tilastojen mukaan puolet pettää.
Jep. Väitteet "puolet ihmisistä pettää jossain vaiheessa elämäänsä" ja "suurin osa ihastuksista ei johda puolison pettämiseen" eivät ole mitenkään ristiriidassa. Eli toisin kuin toinen kommentoija antoi ymmärtää, tilastot eivät ole ainakaan mitenkään yksiselitteisesti eri mieltä kuin ensimmäinen kommentoija.
Raija Cacciatorelta on tänään mielipidekirjoitus Hesarissa avioerojen ja lasten/nuorten masennusten + liian varhaisen seksuaalisen elämän aloittamisen yhteydestä. Täyttä asiaa ja etenkin, kun on päässyt näkemään läheltä näitä fiksusti hoidettujen avioerojen ja heidän teinien elämää. Suorastaan elvistellään sillä, että 14-vuotiaalla on poikaystävä tai ramppaa bileissä ym. jatkuvasti. Koulu käydään keskinkertaisesti mutta mitä väliä, kun sosiaalinen elämä on nuorella niin aktiivista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itselleni asia ei ole mitenkään ajankohtainen - mutta jäin vain miettimään.."
mistäs sä ap tiedät, onko asia ajankohtainen vai ei. Kumppanisi voi tälläkin hetkellä olla salasuhteessa jonkun kanssa. Miten itse toimisit, jos tällaista paljastuisi. Nielisitkö tappiosi?
Itse en voisi jatkaa suhdetta jos toinen pettäisi. En itse niin tekisi, joten se että meillä olisi valtava ero moraalissa estäisi suhteen jatkamisen. Joten jos tuntuu että että suhteessa pitää päästä muiden kanssa olemaan niin se on ero ja sitten voi touhuta mitä haluaa. Mutta toisen selän takana touhuaminen on niin alhaista että se on siinä. Kunnioitus kumppania kohtaan häviää tasan sillä hetkellä joten miten voi edes jotain kulisseja pitää pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Itselleni asia ei ole mitenkään ajankohtainen - mutta jäin vain miettimään.."
mistäs sä ap tiedät, onko asia ajankohtainen vai ei. Kumppanisi voi tälläkin hetkellä olla salasuhteessa jonkun kanssa. Miten itse toimisit, jos tällaista paljastuisi. Nielisitkö tappiosi?
Mistäpäs tiedät, olenko parisuhteessa??
Mutta kyllä olen, ja olen joskus miettinyt, miten suhtautuisin jos mies pettämisestä jäisi kiinni. Meillä on hyvä parisuhde, viihdymme yhdessä ihan ystävinäkin ja lapset vielä sen verran pieniä, että tuskin eroa ottaisin. Mutta olisihan se kriisi. Ehkä tämä on niitä asioita, jossa tieto lisäisi tuskaa ja mieluummin olisin tietämättä asiasta (sillä edellytyksellä, että muu maailma ei siitä tietäisi, mikä tekisi minut naurunalaiseksi). AP
Annettiin ainakin ymmärtää. Ensimmäinen kommentoija sanoi, että useimmiten ihmiset eivät petä avioliitossa ihastuessaan johon toinen kommentoija sanoi, että tilastojen mukaan puolet pettää.