Entisaikaiset pitkät avioliitot ja pettäminen

Ja vielä linkki:

https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/sek…

Up

Lapsi ei kärsi erosta, kun se hoidetaan ilman riitaa ja tappelua, eikä lapsien tarvitse kuulla kaikkia aikuisten keskusteluja. Ennen suhteista ei erottu, mutta naisen asema on ollut erilainen kuin nykyisin, nainen ei tehnyt töitä ja mies on saanut olla väkivaltainen naista kohtaan, varmasti pettämistä on ollut suhteissa, joissa ollaan oltu "pakon edestä".

Ei järvi soutamisesta kulu.

Jos salasuhteen molemmat osapuolet ovat varattuja perheellisiä, saattaa olla parempi polttaa liekki loppuun kuin erota. Jos toinen osapuoli on sinkku, muuttuu tilanne helposti sen sinkun hyväksikäytöksi, lupaillaan kaikenlaista ja toinen luottavaisena odottaa yhteisen elämän alkua.

Mutta pettäminen ei ole koskaan mikään pakko, vaikka ihastuisi tai jopa rakastuisi. Aina voi pysyä uskollisena sen hetkisessä suhteessaan ja olla myös eroamatta uuden ihastuksen vuoksi.

Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.

Ennenvanhaan ihmisten keski-ikä oli huomattavasti alhaisempi. Suurella todennäköisyydellä toinen puolisoista kuoli jo nuorella iällä, esim. varsin moni nainen kuoli synnytykseen. Tämä vähensi reilusti avioerojen tarvetta. Tämän lisäksi toki monet kävivät vieraissa ahkeraan.

En usko että perhe-elämä voi toimia jos toisella tai jopa molemmilla olis salasuhde jota pidettäisi niin kauan yllä että arki tulis siinäkin vastaan. Aika hankala järjestellä niin ettei kukaan koskaan sais ikinä tietää. Eikö myös se aika jonka salasuhteelle Antais ole omalta perheeltä ja omilta lapsilta pois. Ja lapset kasvaa niin nopeasti. Se aika kun ne sua tarvii ois hyvä antaa heille.

Naiset ei voinu erota, kun olivat kotona, eikä tuloja ollut. Ei koulutusta eikä koskaan kodin ulkopuolella töissä, esim. maatalon emäntä

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.

Tilastollisesti ei pidä paikkaansa. Noin puolet pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.

Tilastollisesti ei pidä paikkaansa. Noin puolet pettää.

Mutta ei läheskään jokaisen ihastuksen kanssa, ihastuksiahan tulee pitkän liiton aikana helposti kymmeniä. Harvalla niin paljon sivusuhteita on. Ihastumisen ei tarvitse johtaa seksiin.

Sun linkki vie tutkimukseen, jossa kysellään asioita vuonna 1971 - hyvänen aika, eihän tuosta ole edes 50 vuotta. Ja toiseksi tuo on kyselytutkimus, ei siis mitään faktaa. Jos tuolloin kyselyyn valikoitui tietynlaisia vastaajia eikä tulokset välttämättä pidä paikkaansa. Ihan varmasti oltiin ns. uskottomia, mutta missä määrin, sitä on hankala pelkällä kyselyllä selvittää.

Lisäksi nuo on Kontulan tutkimuksia, joissa tiedonkeruu on ollut sillä tavalla hauskaa, että etsittiin tietoisesti tietynlaisia vastauksia.

Pettämiseen liittyy aika harvoin mitään isompia tunteita. Olet reissussa, kohtaat toisen (1971 ravintolassa), vietätte yhteisen yön ja se oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.

Tilastollisesti ei pidä paikkaansa. Noin puolet pettää.

Käsittääkseni jossain vaiheessa eikä siis jokaisessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.

Tilastollisesti ei pidä paikkaansa. Noin puolet pettää.

Käsittääkseni jossain vaiheessa eikä siis jokaisessa suhteessa.

Niin? Sanottiinko jossain toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.

Tilastollisesti ei pidä paikkaansa. Noin puolet pettää.

Käsittääkseni jossain vaiheessa eikä siis jokaisessa suhteessa.

No sehän onkin parempi

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan ihmisten keski-ikä oli huomattavasti alhaisempi. Suurella todennäköisyydellä toinen puolisoista kuoli jo nuorella iällä, esim. varsin moni nainen kuoli synnytykseen. Tämä vähensi reilusti avioerojen tarvetta. Tämän lisäksi toki monet kävivät vieraissa ahkeraan.

Nämä "ennenvanhaan" tilastot alkavat 70-luvulta, joka oli seksuaalisen vapautumisen aikaa. Toki ehkäisypillerin keksiminen ja etenkään n naisten seksuaalinen liberalisoitumnen on vaikuttanut myös pettämisen lisääntymiseen koskapa seksin harrastamisen automaattinen seuraus ei enää ollut vauva satunnaisenkaan kumppanin kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Sun linkki vie tutkimukseen, jossa kysellään asioita vuonna 1971 - hyvänen aika, eihän tuosta ole edes 50 vuotta. Ja toiseksi tuo on kyselytutkimus, ei siis mitään faktaa. Jos tuolloin kyselyyn valikoitui tietynlaisia vastaajia eikä tulokset välttämättä pidä paikkaansa. Ihan varmasti oltiin ns. uskottomia, mutta missä määrin, sitä on hankala pelkällä kyselyllä selvittää.

Lisäksi nuo on Kontulan tutkimuksia, joissa tiedonkeruu on ollut sillä tavalla hauskaa, että etsittiin tietoisesti tietynlaisia vastauksia.

Pettämiseen liittyy aika harvoin mitään isompia tunteita. Olet reissussa, kohtaat toisen (1971 ravintolassa), vietätte yhteisen yön ja se oli sitten siinä.

Kyselyn vastaajien otanta täyttää tieteellisen otannan kriteerit ja edustaa hyvin tätä populaatiota. Toki vastaaminen on aina ollut vapaaehtoista, mutta varsinkin noilla vuosikymmenellä vastausprosentit olivat korkeita. Sitähän ei tietysti tiedetä vastasivatko ihmiset rehellisesti, mutta en ymmärrä miten muutenkaan kuin kysymällä kenenkään naimisista voitaisiin tietoja saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun linkki vie tutkimukseen, jossa kysellään asioita vuonna 1971 - hyvänen aika, eihän tuosta ole edes 50 vuotta. Ja toiseksi tuo on kyselytutkimus, ei siis mitään faktaa. Jos tuolloin kyselyyn valikoitui tietynlaisia vastaajia eikä tulokset välttämättä pidä paikkaansa. Ihan varmasti oltiin ns. uskottomia, mutta missä määrin, sitä on hankala pelkällä kyselyllä selvittää.

Lisäksi nuo on Kontulan tutkimuksia, joissa tiedonkeruu on ollut sillä tavalla hauskaa, että etsittiin tietoisesti tietynlaisia vastauksia.

Pettämiseen liittyy aika harvoin mitään isompia tunteita. Olet reissussa, kohtaat toisen (1971 ravintolassa), vietätte yhteisen yön ja se oli sitten siinä.

Kyselyn vastaajien otanta täyttää tieteellisen otannan kriteerit ja edustaa hyvin tätä populaatiota. Toki vastaaminen on aina ollut vapaaehtoista, mutta varsinkin noilla vuosikymmenellä vastausprosentit olivat korkeita. Sitähän ei tietysti tiedetä vastasivatko ihmiset rehellisesti, mutta en ymmärrä miten muutenkaan kuin kysymällä kenenkään naimisista voitaisiin tietoja saada.

Se, että otanta täyttää tieteellisen otannan kriteerit, ei merkitse yhtään mitään muuta kuin sen, että kyseessä on tieteellinen otanta. Vastaajat edustavat tiettyä populaatiota riittävän kattavasti jne., mutta se ei vielä kerro mitään varsinaisesta tiedonkeruusta, vain otannasta.

Koska ei voida olla varmoja, vastattiinko rehellisesti vai ei, niin vastauksia ei pidä käsitellä totuutena, ainoastaan annettuina vastauksina. Vastaajat vastaavat niin kuin heille on totta tai niin kuin he haluavat asian tutkimuksessa kertoa. tietenkin luotetaan siihen, että osa jättää kertomatta ja osa liioittelee, mutta silti en suhtautuisi näihin tyyliin "suomalaisten asenteet ovat lientyneet" -tyyppisesti, vaan "kyselyyn annetuissa vastauksissa asenteet ovat lientyneet".

Kannattaa muistaa, että 1970-luku oli seksuaalisen vapautumisen aikaa ja silloin kuuluikin vastata, että syrjähyppely on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.

Tilastollisesti ei pidä paikkaansa. Noin puolet pettää.

Käsittääkseni jossain vaiheessa eikä siis jokaisessa suhteessa.

No sehän onkin parempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.

Tilastollisesti ei pidä paikkaansa. Noin puolet pettää.

Käsittääkseni jossain vaiheessa eikä siis jokaisessa suhteessa.

No sehän onkin parempi

Ei ehkä parempi, mutta koen että on aika iso ero siinä, kun petin poikaystävää 16-vuotiaana kuin että pettäisin aviomiestä ja lasteni isää nyt kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Jos salasuhteen molemmat osapuolet ovat varattuja perheellisiä, saattaa olla parempi polttaa liekki loppuun kuin erota. Jos toinen osapuoli on sinkku, muuttuu tilanne helposti sen sinkun hyväksikäytöksi, lupaillaan kaikenlaista ja toinen luottavaisena odottaa yhteisen elämän alkua.

>Mutta pettäminen ei ole koskaan mikään pakko, vaikka ihastuisi tai jopa rakastuisi. Aina voi pysyä uskollisena sen hetkisessä suhteessaan ja olla myös eroamatta uuden ihastuksen vuoksi.<

Jos olen oikein ymmärtänyt, yleisintä liiton aikana ihastuessa, on nimeomaan olla pettämättä ja jatkaa liittoa. Suurin osa ihmisistä on melko suoraselkäisiä.

Näin, hyvä jos ollaan luontevia, ei robotteja.