Lue keskustelun säännöt.
Poikani on peliaddikti ja me olemme epäonnistuneet vanhempina
Gamerin äiti
04.05.2019 |
Poikani on jo täysi-ikäinen. Koen, että olemme antaneet hänelle vanhempina liian huonot eväät elämään. Hän viettää illat kotona tietokonepelejä pelaten, hänen omien sanojensa mukaan se on ainoa asia, joka tuottaa hänelle mielihyvää. Sosiaalista elämää ei juuri ole nyt lukion loputtua. Koulu jatkuu syksyllä toisella paikkakunnalla, kesäksi on tiedossa kesätöitä kehnolla palkalla vain pariksi viikoksi. Minusta ei ollut tämän paremmaksi vanhemmaksi eikä miehestänikään. Olen turhautunut, väsynyt ja voimaton. Koen tehneeni vanhempana kaikkeni, mutta se ei riittänyt. Psykologin luona on käyty useaan otteeseen, samoin perheneuvolassa jne. On järjestetty harrastuksia, yhteistä tekemistä, perheen aikaa. Silti pelien maailma vie voiton.
Kohtalotovereita tai neuvoja? Missä menee raja, että pelaaminen pitää lopettaa kokonaan? Rajoitamme sitä jo aikuiselta kaverilta vieläkin, mikä tuntuu aivan älyttömältä.
Kommentit (32)
Onneksi poika pääsee kohta pois elämää rajoittavien vanhempiensa luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte pitäneet sille tiukemman kurin ja estäneet pelaamisen.
Älä sure. Se on yleistä. Pelit vievät mennessään ja niihin kehittyy riippuvuus.
Aika muuttuu ja poikasi saa vielä muuta ajateltavaa ja tekemistä.
Minunkin poikani oli liikaa koneella ja lukio jäi kesken.
Tosin jatkaa myöhemmin muualla.
Älä syyllistä itseäsi liikaa.
Voimia.
Kuitenkin koulu sujuu ja on saanut kesätöitä ja jatkaa opintoja? Huolehtiiko muuten terveydestään, ulkonäöstään, hygienista ja ruokailusta, liikunnasta yms? Eli elämä sujuu muuten hyvin? Onko hän itse onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä? Luuletteko, että pärjää työelämässä ja tulee saamaan töitä? Tällöin perusasiat kunnossa, vaikka pelaisikin paljon.
Onko hänellä adhd-piirteitä? Tämän tyyppiset pojat koukuttuvat helposti esim.peleihin.
Kuulostatte hyviltä ja huolehtivilta vanhemmilta <3
Vierailija kirjoitti:
Älä sure. Se on yleistä. Pelit vievät mennessään ja niihin kehittyy riippuvuus.
Aika muuttuu ja poikasi saa vielä muuta ajateltavaa ja tekemistä.
Ihmiselämä on rajallinen. Moni pelaa vielä sittenkin, kun on 30v tai 40v. Vuosien ja jopa vuosikymmenten työttömyys, eristäytyminen ja kaiken ajan laittaminen pelaamiseen pilaa ihmisen terveyden ja tuhoaa mahdollisuudet muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän harrastaa katsos e-urheilua. ette vaan tajua
Hyvä ystäväni ja hänen miehensä pelaavat ihan älyttömiä määriä tietokoneella. On heillä silti ammatit, ystäväni on jopa varsin menestynyt omassaan, ja parisuhdekin heillä on toisiinsa, ja ihan tyytyväisiä ovat elämäänsä. Toivotaan, että poikasi löytää nörttitytön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hän harrastaa katsos e-urheilua. ette vaan tajua
Tää. Ei tajuu fossiilit sitä kun pitää treenata, että ei häviä lihasmuisti ja reflexit. Ostin eile lavan mad croccii ja meinaan pelata koko yön. Oon vetäny jo 17 tölkkii eilisen ja tän päivän aikana. Iha hyvä pöhinä päällä.
Minunkin poikani aikanaan pelasi kaiket päivät ja yöt. Yritimme rajoittaa ottamalla johdot irti, mikä aiheutti vain riitaa. Surimme kovasti mikä hänestä tulee. Nyt opiskelee ja kaikki on toivottavasti hyvin. Pelaa vieläkin öisin ja pelkään kuinka tulevaisuudessa käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin poikani aikanaan pelasi kaiket päivät ja yöt. Yritimme rajoittaa ottamalla johdot irti, mikä aiheutti vain riitaa. Surimme kovasti mikä hänestä tulee. Nyt opiskelee ja kaikki on toivottavasti hyvin. Pelaa vieläkin öisin ja pelkään kuinka tulevaisuudessa käy.
Oletko varma, että opiskelee oikeasti ja opinnot etenevät?
Vierailija kirjoitti:
Minusta et voi enää rajoittaa tai oikeastaan tehdä mitään. Aikuinen tekee omat päätöksensä ja valintansa ja vastuu on siirtynyt hänelle itselleen. Ymmärrän kuitenkin sen, että koette epäonnistuneeni. Niin minäkin oman lapseni kanssa, joka on selkeästi hyvin helposti addiktoituva tapaus. Hyvin mahdollista, että hänestä tulee peliriippuvainen hänen muutettua pois kotoa. En silti keksi mitään, mitä voisin nyt tehdä toisin. Meillä on peliajat ja yritetään kaikkemme, että oppisi itse rajoittamaan pelaamistaan. Yritetään keksiä keinoja, joilla löytäisi mielekästä tekemistä pelaamisen lisäksi. Juuri tämä on mielestäni lapselle ongelma, että mikään muu ei tuota iloa kuin pelaaminen ja siksi ajatukset pyörivät pelkästään pelaamisen ympärillä. Tätä on hirveän vaikea vanhempana muuttaa, enkä edes usko, että se on välttämättä edes mahdollista.
Lapsi valitsee oman polkunsa. Ei me vanhempina voida syyttää kaikesta itseämme. Teimme parhaamme niillä tiedoilla ja taidoilla siinä ajassa, ja se riittää.
Antakaahan pojan pelata. Kyllä hän itse sen huomaa jossain vaiheessa, että siinä menee aika hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaaminen loppuu, kun alkaa kiinnostaa tyttöjen alapää. Yläpää tulee sitten myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin koulu sujuu ja on saanut kesätöitä ja jatkaa opintoja? Huolehtiiko muuten terveydestään, ulkonäöstään, hygienista ja ruokailusta, liikunnasta yms? Eli elämä sujuu muuten hyvin? Onko hän itse onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä? Luuletteko, että pärjää työelämässä ja tulee saamaan töitä? Tällöin perusasiat kunnossa, vaikka pelaisikin paljon.
Onko hänellä adhd-piirteitä? Tämän tyyppiset pojat koukuttuvat helposti esim.peleihin.
Kuulostatte hyviltä ja huolehtivilta vanhemmilta <3
Kiitos. Hyviä kysymyksiä, kaikkia noita on pohdittu ja seurattu. Kyllä käy suihkussa ja parturissa, käy salilla ja tekee vaaditut kotityöt. Minusta vain on todella outoa, että hienointa nuoruuttaan elävä nuorimies viettää iltansa täällä kotona nettimaailmassa, kun koko "oikea elämä" tapahtuu tuolla ulkona. En tietenkään ymmärrä hänen peliyhteisöstään mitään, mutta arvelen, että sen kautta ei saa oikeita ystävyyssuhteita eikä mitään pysyvää. Voin olla tietenkin väärässäkin. Poika sanoo olevansa onnellinen, mutta luulen, että sanoo niin vain koska ei halua huolestuttaa meitä. Hän on kuitenkin kiltti ja välittää toisten tunteista - vaikka todella usein turnaukset menevät vaikkapa perheen yhteisten ruokailuhetkien ohi.
En tiedä, mikä on tässä asiassa normaalia tai kohtuullista ja kuinka huolissani minun on oikeutettua olla. Olen ahdistunut ja hermostunut ja pelkään, että poikamme päätyy syrjäytyneiden nuorten suureen joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän itse sen huomaa jossain vaiheessa, että siinä menee aika hukkaan.
Mistät tiedät? Ja miten tiedät, että jos tuollainen huomaaminen tapahtuu, niin se tapahtuu lähitulevaisuudessa eikä esim. vasta sitten, kun poika on keski-ikäinen?
Ja edelleen: mitä se muu elämänsisältö on mikä saa ihmisen hylkäämään riippuvuutensa ja keskittymään siihen muuhun? Puoliso se ei ainakaan ole, koska kukaan nainen ei tule miestä hakemaan asunnostaan pelikoneen ääreltä. Lapsi se ei myöskään ole, sillä lasta ei voi mies saada ilman naista. Työkään se tuskin on, sillä työn saadakseen pitää kehittää itseään ja hankkia työkokemusta, koulutus yms. Siihenkään en kauheasti usko, että joku harrastus yhtäkkiä korvaisi pelaamisen, koska harvassa ovat ne harrastukset joista saa saman tyyppisiä kokonaisvaltaisia kiksejä kuin pelaamisesta ja toisaalta harrastuksistakin on vaikea innostua jos ei kokeile niitä ja anna niille mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen loppuu, kun alkaa kiinnostaa tyttöjen alapää. Yläpää tulee sitten myöhemmin.
En usko. Netti tarjoaa esim. fetissiporńoa jolla pystyy luomaan korvikkeen sille, että ei ole eikä osaa olla tyttöjen kanssa tekemisissä.
Moni pelaaja turruttaa mielensä vaikka jollain animelonkeroporńolla eikä lopulta edes ajattele tyttöjä.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen loppuu, kun alkaa kiinnostaa tyttöjen alapää. Yläpää tulee sitten myöhemmin.
Jokaista hetero gameria kiinnostaa naisen alapää. Minuakin kiinnostaa. Mua ei vaan kiinnosta hypätä vanteen läpi nätisti kuin puudeli ja saada siitä palkaksi pillua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen loppuu, kun alkaa kiinnostaa tyttöjen alapää. Yläpää tulee sitten myöhemmin.
En usko. Netti tarjoaa esim. fetissiporńoa jolla pystyy luomaan korvikkeen sille, että ei ole eikä osaa olla tyttöjen kanssa tekemisissä.
Moni pelaaja turruttaa mielensä vaikka jollain animelonkeroporńolla eikä lopulta edes ajattele tyttöjä.
Tämä :D ja moni ostaa tekopillun joka tuntuu samalta kuin oikea pillu. Se vie täydellisesti naisen tarpeen ja ei tarvitse edes katsoa pornoa vaan se pelkkä silikoonipetroolipillu takaa jopa kovemmat orkut kuin nainen.
Nainen on korvattavissa. Yksikään nainen ei alista tai kiristä itsenäistä miestä enää pillullaan!
Rebel Gamer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen loppuu, kun alkaa kiinnostaa tyttöjen alapää. Yläpää tulee sitten myöhemmin.
En usko. Netti tarjoaa esim. fetissiporńoa jolla pystyy luomaan korvikkeen sille, että ei ole eikä osaa olla tyttöjen kanssa tekemisissä.
Moni pelaaja turruttaa mielensä vaikka jollain animelonkeroporńolla eikä lopulta edes ajattele tyttöjä.
Tämä :D ja moni ostaa tekopillun joka tuntuu samalta kuin oikea pillu. Se vie täydellisesti naisen tarpeen ja ei tarvitse edes katsoa pornoa vaan se pelkkä silikoonipetroolipillu takaa jopa kovemmat orkut kuin nainen.
Nainen on korvattavissa. Yksikään nainen ei alista tai kiristä itsenäistä miestä enää pillullaan!
Tämä! Gamers rise up!
Vierailija kirjoitti:
Minunkin poikani aikanaan pelasi kaiket päivät ja yöt. Yritimme rajoittaa ottamalla johdot irti, mikä aiheutti vain riitaa. Surimme kovasti mikä hänestä tulee. Nyt opiskelee ja kaikki on toivottavasti hyvin. Pelaa vieläkin öisin ja pelkään kuinka tulevaisuudessa käy.
Hahahahahahaaha
Minusta et voi enää rajoittaa tai oikeastaan tehdä mitään. Aikuinen tekee omat päätöksensä ja valintansa ja vastuu on siirtynyt hänelle itselleen. Ymmärrän kuitenkin sen, että koette epäonnistuneeni. Niin minäkin oman lapseni kanssa, joka on selkeästi hyvin helposti addiktoituva tapaus. Hyvin mahdollista, että hänestä tulee peliriippuvainen hänen muutettua pois kotoa. En silti keksi mitään, mitä voisin nyt tehdä toisin. Meillä on peliajat ja yritetään kaikkemme, että oppisi itse rajoittamaan pelaamistaan. Yritetään keksiä keinoja, joilla löytäisi mielekästä tekemistä pelaamisen lisäksi. Juuri tämä on mielestäni lapselle ongelma, että mikään muu ei tuota iloa kuin pelaaminen ja siksi ajatukset pyörivät pelkästään pelaamisen ympärillä. Tätä on hirveän vaikea vanhempana muuttaa, enkä edes usko, että se on välttämättä edes mahdollista.
Lapsi valitsee oman polkunsa. Ei me vanhempina voida syyttää kaikesta itseämme. Teimme parhaamme niillä tiedoilla ja taidoilla siinä ajassa, ja se riittää.