Lue keskustelun säännöt.
Miettiikö muut koskaan näitä asioita?
04.05.2019 |
Eilen en saanut unta ja yhtäkkiä tuli pelko siitä, kun jossain vaiheessa ei ole enää vanhempia. En halua niin tapahtuvan :( Heti seuraavaksi tuli mieleen, että itekin vanhenen koko ajan eikä siis minunkaan olemassa olo ole ikuista.
Kommentit (29)
Just kolmenkympin tietämillä tulee monelle nämä elämän ja kuoleman realiteetit mieleen, niin tuli mullekkin, mutta olen käsitellyt aihetta helpommin hyväksyttävään muotoon ajattelemalla esimerkiksi että itehän sitä menee myös sitten vanhempien ja lemmikkiensä perässä kun aika on, ja vanhenemista surullisempaa olisi kuolla nuorena, joten vanheneminen on itseasiassa positiivinen asia ja hyvä saavutus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus ajatellut tuollaisia asioita, lähinnä siten, että me kaikki kuolemme.
En usko, että lakkaan olemasta olemassa, vaan uskon ikuiseen elämään. Toki kuolevainen olen, vaikka kristittynä uskon, että elämäni jatkuu kuoleman jälkeen Taivaassa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ajatus että kukaan ei kuolisi ikinä ja täällä me vaan pyörittäisi on vielä ahdistavampi. Ajattelepa sitä.
Joskus tuli tuollaisia mietittyä.
Kun on kantanut useampia sukulaisia kuopan pohjalle, alkaa olla sinut asian kanssa, eikä se tietoisuus elämän rajallisuudesta ole mitenkään kauhistuttava.
Hyvin monet miettivät tuollaisia. Elämästä ei koskaan tiedä.
Onneksi kaikki voi mennä todella hyvin ja vanhempasi elävät 110-vuotiaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Olen joskus ajatellut tuollaisia asioita, lähinnä siten, että me kaikki kuolemme.
En usko, että lakkaan olemasta olemassa, vaan uskon ikuiseen elämään. Toki kuolevainen olen, vaikka kristittynä uskon, että elämäni jatkuu kuoleman jälkeen Taivaassa.
Mietittekö te koskaan asiaa pidemmälle, vai loppuuko se siihen taivas-sanaan? Millaista olisi elää ikuisesti jossain taivaassa, kaikkeenhan kuitenkin kyllästyy aikanaan. Tuleeko taivaasta kuitenkin jossain vaiheessa helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Paljon helpompaa oli lapsena, kun ei tulleet tuollaiset asiat edes mieleen.
Mulle kyllä tulivat, iäkkäät ja sairaat vanhemmat. Tosin en heidän kuolemaansa kyllä murehtinut ennalta, mutta toki sairaudet vaikuttivat arkeen jonkin verran. Ja nuoretkin vanhemmat voivat kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Olen joskus ajatellut tuollaisia asioita, lähinnä siten, että me kaikki kuolemme.
En usko, että lakkaan olemasta olemassa, vaan uskon ikuiseen elämään. Toki kuolevainen olen, vaikka kristittynä uskon, että elämäni jatkuu kuoleman jälkeen Taivaassa.
Mietittekö te koskaan asiaa pidemmälle, vai loppuuko se siihen taivas-sanaan? Millaista olisi elää ikuisesti jossain taivaassa, kaikkeenhan kuitenkin kyllästyy aikanaan. Tuleeko taivaasta kuitenkin jossain vaiheessa helvetti.
Tottakai miettii, mutta sen uskon ettei taivaaseen kyllästy, ja se on erilaista kuin maan päällä. Yks pappi nettipalstallaan muisteli, kuinka riparilaiset valitti että taivaassa täytyy olla tylsää, kun ei ole vaikeuksia ja haasteita. Pappi oli sanonut että jos ihmiset sellaisia kaipaa, niin kai Jumala niitäkin saa sinne järjestettyä... Jumala on luonut ihmisen ja tietää mikä tälle on hyväksi.
Meikämanne
Stoalainen ajattelutapa auttaa tuomaan tähän perspektiiviä. Aiheen kirjallisuutta suosittelen.