Lue keskustelun säännöt.
Muita akateemisesti koulutettuja, joilla ei ole hyvää uraa?
04.05.2019 |
Valmistuin 15 vuotta sitten KTM:ksi ja hyvistä arvosanoista ja alan kesätyökokemuksista huolimatta tuolloin oli tosi vaikeaa saada töitä. Päädyin koulutusta vastaamattomaan pätkätyöhön enkä ole koskaan onnistunut pääsemään niihin ”hyviin hommiin”, vaikka olen hakenut. Nyt kun aikaa on kulunut, tuntuu, että olen jo leimaantunut luuseriksi ja koulutuksenikin alkaa jo olla vanhentunut. Työskentelen tällä hetkellä help deskissä.
Muita samassa tilanteessa olevia?
Kommentit (74)
Minulla on amk-tutkinto ja huonosti alkuun lähtenyt työura. Sain vakipaikan jo opiskeluaikana, mutta työ oli raskasta 3-vuorotyötä tehtaassa. Olin monta vuotta kotona lasten kanssa ja palasin työhön alle 30-vuotiaana. Tässä vaiheessa kaikilla opiskelukavereilla oli jo hyvät työpaikat. Meni vielä pari vuotta ennen kuin pääsin vuoroesimieheksi. 36-vuotiaana pääsin päivätyöhön, joka vastasi koulutustani. Ennen sitä jouduin tekemään paljon töitä tämän eteen, kävin mm. kursseja avoimessa yliopistossa ja hankin kokemusta useassa eri vapaaehtoistyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös vastaava tapaus. Koulutuksena luonnontieteellisen alan FM, jonka mukaista työtä olen valmistumisen jälkeen tehnyt vuoden verran, plus toinen matalampi koulutus. Työ"urasta" suurin osa ihan pientä silppua, korkeintaan muutaman kuukauden pätkiä eri paikoissa, suhde kumpaankaan koulutukseen vaihteleva. Itse hahmotan tilanteen syyksi seuraavia tekijöitä:
-akateeminen koulutusala ylipäätään huonommanpuoleisesti työllistävä
-miehen vakityön takia asuminen paikkakunnalla, jossa akateemisen koulutusalan töitä on vähän
-omaan persoonallisuuteen ja vuorovaikutustaitoihin liittyvät tekijät, jotka tekevät työhaastatteluissa pärjäämisen tai työpaikalla yleisesti pidetyksi tulemisen vaikeaksi
-joissain yksittäisissä tilanteissa aivan jäätävän huono tuuri ilman omaa syytä
-aiempien pettymysten aiheuttama itseluottamuspula
Osaan noita asioita voi itse jossain määrin vaikuttaa, osaan ei. Paikkakunnan vaihto on epätodennäköistä, joten yritän pelata nyt näillä korteilla. Tällä hetkellä menossa lisäosaamisen hankkiminen työvoimakoulutuksessa, ja siihen liittyvän harjoittelupaikan kautta toiveena vakityö, mutta samalla katselen kyllä muuallekin, kun ei noista koskaan tiedä. Toivottavasti jossain vaiheessa tärppäisi, vakituinen kokoaikainen työ lähes millä tahansa alalla olisi jo tosi hieno asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan 70% maistereista ei ole hyvää uraa. Tutkintopapereilla ei tee yhtään mitään, vaaditaan niin paljon muutakin.
Esimerkiksi aika moni opettaja on maisteri, ja virkaahan ei ole mahdollisuutta jollei ole pätevä. Eli papereilla "tekee jotain".
Ei valtiollekaan paljon mennä asiantuntijatehtäviin ilman maisterin papereita.
Siis *pelkillä* papereilla ei tee mitään.
Mitä tarkoittaa "pelkät paperit"? Kyllä se tutkinto jotain ihmisestä kertoo ja yli 90 prosentin todennäköisyydellä ne paperit suorittanut ihminen menestyy paremmin kuin sellainen, jolla niitä papereita ei ole.
Useilla akateemisillakin aloilla työkokemuksella on enemmän väliä ja maisterin paperit kivaa ekstraa. Ts. parhaimmat vedetään koulun penkiltä kesätöiden ja harjoittelun kautta. Useilla aloilla arvostetaan ns. omia projekteja koulutöiden sijaan.
Ja niillä arvosanoilla ei ole merkitystä, maisteri on vain mestari koulun käynnissä.Voitko mainita yhdenkin alan, jossa nuo ihmiset olisivat saaneet työpaikkansa ilman sitä akateemista koulutusta.
ICT? Ei ole tavatonta kohdata kovan luokan itseoppinutta ilman alan koulutusta. Minulla oli esim edellisessä työpaikassa yliopiston aikojan sitten kesken jättänyt filologin alku kovan luokan Windows Server asiantuntijana.
Valmistuin maisteriksi 25-vuotiaana. Sain ensimmäisen vakituisen koulutusta vastaavan työn 37-vuotiaana. Sitä ennen oli vakituinen koulutusta vastaamaton työ josta irtisanouduin sekä harjoitteluja ja pienipalkkaista pätkää useita vuosia. Perustin myös perheen huonossa työtilanteessa.
Hyvän ystäväni poika valitsi ammatin ihan palkan ja etenemismahdollisuuksien perusteella, harkitsi kahden ammatin välillä, akateemisia molemmat, valitsi toisen.Nyt kandin papereilla tekee maisteriopintojen ohessa töitä, ja tienaa enemmän, kuin minä, terveysalalla akateemisen tutkinnon ja 25 työvuoden (Kaikki lisät)jälkeen.
Sanoisin nuorille, että harkitkaa tarkkaan, mitä alaa lähdette opiskelemaan.Työ on työtä 25 vuoden jälkeen, vaikka olisi kuinka "mieleisellä" alalla-kannattaa myös valitessaan miettiä myös työn muita puolia:työaika(vuorotyö-päivötyö), työllistyminen, työn vaativuus(fyysisesti raskas, psyykkisesti raskas), palkkaus, etenemismahdollisuudet.Nämä asiat nimittäin merkitsevät pitkässä juoksussa paljon enemmän, kuin "työn kiinnistavuus".Nyt valitsisin ihan toisen alan kuin nyt, ja perusteena olisi palkka.Pinnallista?Ei, vaan realistista, niin kuin sanoin, työ on työtä 25 vuoden jälkeen- elämä olisi helpompaa paremmilla tuloilla ja vaikka joku muuta väittää, niin myös onnellisempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissa asuu ~viisikymppinen rouva, humanistitohtori, joka sai ensimmäisen "oikean" ja vakituisen työpaikan hiljattain. Ja toki yliopiston tutkijana.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa on hyvä tehdä selkeitä ratkaisuja jos ns. Oman alan ura ei ole sellainen kuin haluaisi tai se ei käynnisty. Ammattiidentiteettiä VOI ja SAA uudistaa täysin.
TV. Maisteri josta tulikin duunari (onnellinen sellainen)
Tämä. Ihan sama mulla. Koko elämää ei voi pyrkiä suuntaan joka ei lähde nousuun, edes hitaaseen sellaiseen. Opiskelin tosi pitkälle, mutta musta tuli ihan käytännön työntekijä. Mutta se on työ jota rakastan ja oikeestaan harmittaa että piti opiskella liikaa ja sitten jumittaa liian pitkään ennen suunnan vaihtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko hyödyntänyt liittoa, siellähän on vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko hyödyntänyt liittoa, siellähän on vaikka mitä.
Kuten mitä?
T. Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on amk-tutkinto ja huonosti alkuun lähtenyt työura. Sain vakipaikan jo opiskeluaikana, mutta työ oli raskasta 3-vuorotyötä tehtaassa. Olin monta vuotta kotona lasten kanssa ja palasin työhön alle 30-vuotiaana. Tässä vaiheessa kaikilla opiskelukavereilla oli jo hyvät työpaikat. Meni vielä pari vuotta ennen kuin pääsin vuoroesimieheksi. 36-vuotiaana pääsin päivätyöhön, joka vastasi koulutustani. Ennen sitä jouduin tekemään paljon töitä tämän eteen, kävin mm. kursseja avoimessa yliopistossa ja hankin kokemusta useassa eri vapaaehtoistyössä.
Kotiäitiys (useita vuosia) on valitettavasti todella tuhoisaa uralle.
Itsellä on maisterin tutkinto ja olen tyytyväinen työhöni. Kouluttautuminen on siitä viheliäistä hommata, ettei siinä todellakaan ole takeita kuitenkaan työpaikasta. Ja koulutusvalinnat tehdään yleensä niin nuorena, ettei työelämästä ole vielä kokemusta, eli ei oikein voi tietää edes, mitä on valitsemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse räpistelin yli nelikymppiseksi, kunnes löysin suuntautumisen, jossa oli töitä ja etenemismahdollisuuksia ja sain vakituisen työsuhteen. Viisikymppisenä olen päässyt jo esimieheksi ja vähän yli keskivertosuomalaisen palkan. Sattuman kauppaa. Olen humanisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko hyödyntänyt liittoa, siellähän on vaikka mitä.
Kuten mitä?
T. Sivusta
Esim mentorointi
Juu, kyllä, olen naisvaltaisella alalla, ja miehiä suositaan.Mieshakijat saavat kaikki toimen, vaikka olisivat juuri valmistuneita tai vasta aloittaneet työt.Pomo aina ihan toitottaa, miten kiva on, jos joku mies tulee töihin meille, näin ei ole naisten kohdalla. Saavat aina ne halutuimmat vastuualueet ja mukavimmat tehtävät.Viereisen yksikön esimies kysyi minulta kun eräs meillä sijaisena ollut mies haki heille vakituista työpaikkaa, että minkälainen tämä mies on.Ei kysynyt naisista samaa.Mies oli vasta valmistunut.Miehet on meillä yhtä hyviä/huonoja työntekijöitä, kuin naiset, mutta heitä suositaan.Neuvoksi sanoisin miehille, että hakeutukaa sotealalla, ei tarvitse olla kuin keskiverto työntekijä, niin ura kyllä urkenee teille!