Aina kun olen ihastunut jonkun miehen ulkonäköön, mies on ihastunut myös minuun
Onkohan se vain sattumaa? Vai onko niin että jos kokee toisen tosi vetävän näköiseksi niin se on todennäköisimmin molemminpuolista? Vai tunnenko itseni jotenkin niin hyvin, että ikään kuin tunnistan ihmismassasta ne sopivimmat jo ulkonäön perusteella? Olen kyllä hämmentynyt tästä. Ei siis kertaakaan ole käynyt niin että olisin ollut ilmaa sellaiselle, johon olen kokenut vahvaa fyysistä vetoa. Sen sijaan hyvin monet jotka eivät minua ole fyysisesti kiinnostaneet eivät myöskään ole olleet kiinnostuneita minusta. Varattuna ollessani minulle juttelemaan tulleet ovat myös olleet ulkoisesti juuri makuuni.
Voiko tämä olla vain sattumaa? Jos ei, mikä selitys tälle voisi olla?
Kommentit (57)
Feromonit! Turha on muuta väittää. Ulkoisesti rumakin nainen voi viehättää miestä, jos hän lähettää feromonejaan ilmoille. Koettu on.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan ulkonäöltä ne "mun tyypit"! Eikä ne ole niitä komeimpia tai ainakaan menestyneimmän näköisiä tosiaankaan aina, paitsi jollain tavalla toki minun silmääni ovat viehättäviä ja eritoten tutun näköisiä. Mutta mulla itselläni on sellainen ongelma, että en näytä ihan täysin siltä, miksi koen itseni (enkä nyt puhu kauneudesta). Siksi ne "mun ihmiset" ei mua aina "tunnista", mutta silloin kun tunnistaa, kyseessä on loppuelämän ihmissuhde (ei välttämättä rakkaussuhde).
Minulla on juuri toisinpäin, etsin erillaisuutta. Erilaisuudesta oppii uusia asioita, kehityn ihmisenä. Jos olisin itseni kaltaisen ihmisen kanssa, lakkaisin oppimasta. Tai ainakin se olisi hidasta.
Ihmissuhteiden kautta ihminen tekee henkistä matkaa. Joskus elämä vain paiskasee erikoisia suhteita eteen. Sitten pitää vain ottaa nämä suhteet lahjana, mahdollisuutena kasvaa henkisesti.
Itse tunnen vetoa miehiin jotka muistuttavat isääni, ja siten myöskin minua ulkonäöltään.
Sen tiedostaminen hankaloittaa suhteita, kun miettii itsekseen olenko tosiaan näin itserakas... mutta ne miehetkin tuntevat vetoa minuun.
You're sexy and you know it. Se ei ole sattumaa, eikä tarvitse olla vaatimaton.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman ilmiön. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että ihminen kokee omia kasvonpiirteitä muistuttavat piirteet miellyttäväksi.
Miksi tämän viestin peukkusuhde on näin negatiivinen? Aika epäjohdonmukaista muutaman muun vastauksen kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Feromonit! Turha on muuta väittää. Ulkoisesti rumakin nainen voi viehättää miestä, jos hän lähettää feromonejaan ilmoille. Koettu on.
Ja millä sinä sen rumuuden arvotat? Eikö loppupeleissä ole kysymys lisääntymisestä ja mahdollisten jälkeläisten elinvoimaisuudesta?
Minä esimerkiksi koen viehättäväksi miehissä fyysisen voiman ja älyn. Tämän lisäksi raha on tavallaan viehättävää, koska sen saamiseksi vaaditaan älyä.
Kaikki nämä antavat turvallisuutta omalla tavallaan.
Eli välttämättä ei ole kysymys vaikkapa kasvojen symmetrisyydestä, jos miehessä on älyä tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen vetoa miehiin jotka muistuttavat isääni, ja siten myöskin minua ulkonäöltään.
Sen tiedostaminen hankaloittaa suhteita, kun miettii itsekseen olenko tosiaan näin itserakas... mutta ne miehetkin tuntevat vetoa minuun.
Itseäni taas viehättää miehet, jotka ovat täysin päinvastaisia kuin isäni. Tuoksuvatkin lumoavalle, ja isää muistuttavien ominaistuoksu on luotaantyöntävä. Uskon, että isää muistittavat ovat geneettisesti itseäni liian lähellä ja biologia ohjaa näiden vastakkaisten miesten suuntaan. Ja puhun tässä seksuaalisesta himosta, en siitä kenellä on kivoin luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feromonit! Turha on muuta väittää. Ulkoisesti rumakin nainen voi viehättää miestä, jos hän lähettää feromonejaan ilmoille. Koettu on.
Ja millä sinä sen rumuuden arvotat? Eikö loppupeleissä ole kysymys lisääntymisestä ja mahdollisten jälkeläisten elinvoimaisuudesta?
Minä esimerkiksi koen viehättäväksi miehissä fyysisen voiman ja älyn. Tämän lisäksi raha on tavallaan viehättävää, koska sen saamiseksi vaaditaan älyä.
Kaikki nämä antavat turvallisuutta omalla tavallaan.
Eli välttämättä ei ole kysymys vaikkapa kasvojen symmetrisyydestä, jos miehessä on älyä tarpeeksi.
Moni älykäs mies pitää rahan ja fyysisen voiman tavoittelemista täysin turhanpäiväisinä asioina. Eihän se toki heidän naisen saantiaan helpota.
-ohis-
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen vetoa miehiin jotka muistuttavat isääni, ja siten myöskin minua ulkonäöltään.
Sen tiedostaminen hankaloittaa suhteita, kun miettii itsekseen olenko tosiaan näin itserakas... mutta ne miehetkin tuntevat vetoa minuun.
Tuo riippuu siitä, minkälainen isäsuhde sinulla on ollut.
Kaikissa suhteissa peilaamme itseämme äitiä isää, veljeä tai siskoa muistuttavien ominaisuuksien kanssa. Tai sitten näiden ominaisuuksien puuttumisen.
Sinulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus, kun haluat samuutta. Toisaalta et ole kovin rohkea ja turvallisuushakuisuus rajoittaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feromonit! Turha on muuta väittää. Ulkoisesti rumakin nainen voi viehättää miestä, jos hän lähettää feromonejaan ilmoille. Koettu on.
Ja millä sinä sen rumuuden arvotat? Eikö loppupeleissä ole kysymys lisääntymisestä ja mahdollisten jälkeläisten elinvoimaisuudesta?
Minä esimerkiksi koen viehättäväksi miehissä fyysisen voiman ja älyn. Tämän lisäksi raha on tavallaan viehättävää, koska sen saamiseksi vaaditaan älyä.
Kaikki nämä antavat turvallisuutta omalla tavallaan.
Eli välttämättä ei ole kysymys vaikkapa kasvojen symmetrisyydestä, jos miehessä on älyä tarpeeksi.Moni älykäs mies pitää rahan ja fyysisen voiman tavoittelemista täysin turhanpäiväisinä asioina. Eihän se toki heidän naisen saantiaan helpota.
-ohis-
Miten olisi älykästä olla huolehtimatta omasta terveydestään? Tai vaikka kuinka tekisi uraauurtavia tutkimuksia laboratoriossa, kyllä siihenkin tarvitaan rahaa.
Tällainen välinpitämättömyys omasta hyvinvoinnista ei ole kovin fiksua. Tämä on myös signaali naiselle, että mies ei huolehdi mahdollisista jälkeläisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen vetoa miehiin jotka muistuttavat isääni, ja siten myöskin minua ulkonäöltään.
Sen tiedostaminen hankaloittaa suhteita, kun miettii itsekseen olenko tosiaan näin itserakas... mutta ne miehetkin tuntevat vetoa minuun.
Tuo riippuu siitä, minkälainen isäsuhde sinulla on ollut.
Kaikissa suhteissa peilaamme itseämme äitiä isää, veljeä tai siskoa muistuttavien ominaisuuksien kanssa. Tai sitten näiden ominaisuuksien puuttumisen.Sinulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus, kun haluat samuutta. Toisaalta et ole kovin rohkea ja turvallisuushakuisuus rajoittaa elämääsi.
Tämä diagnoosi osui oikeaan.
Minulla oli turvallinen isä, ja pidän turvallisen tuntuisista miehistä. Sitä en vain tajua miksi nämä miehetkin pitävät minusta. Ehkä heidän äitinsä muistuttaa minua? Jos ei ulkonäöltään, niin luonteeltaan? Ainakin kiukuttelevat kuin olisin heidän äitinsä, eli siksi olen vielä sinkku.
Mutta ei noita kannata miettiä liikaa.
En ole tasoteoreetikko, mutta kyllä itsekin olen huomannut, että ns. heikomman tason miehet eivät musta välitä, mutta ihastujat ovat aina kovatasoisia kuten itsekin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen vetoa miehiin jotka muistuttavat isääni, ja siten myöskin minua ulkonäöltään.
Sen tiedostaminen hankaloittaa suhteita, kun miettii itsekseen olenko tosiaan näin itserakas... mutta ne miehetkin tuntevat vetoa minuun.
Itseäni taas viehättää miehet, jotka ovat täysin päinvastaisia kuin isäni. Tuoksuvatkin lumoavalle, ja isää muistuttavien ominaistuoksu on luotaantyöntävä. Uskon, että isää muistittavat ovat geneettisesti itseäni liian lähellä ja biologia ohjaa näiden vastakkaisten miesten suuntaan. Ja puhun tässä seksuaalisesta himosta, en siitä kenellä on kivoin luonne.
Kukapa nyt haluaisi oman isänsä kanssa seurustella? Tai itsensä?
Geneettisesti liian lähellä, toisaalta liian kaukanakaan olevat eivät tuoksu hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen vetoa miehiin jotka muistuttavat isääni, ja siten myöskin minua ulkonäöltään.
Sen tiedostaminen hankaloittaa suhteita, kun miettii itsekseen olenko tosiaan näin itserakas... mutta ne miehetkin tuntevat vetoa minuun.
Tuo riippuu siitä, minkälainen isäsuhde sinulla on ollut.
Kaikissa suhteissa peilaamme itseämme äitiä isää, veljeä tai siskoa muistuttavien ominaisuuksien kanssa. Tai sitten näiden ominaisuuksien puuttumisen.Sinulla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus, kun haluat samuutta. Toisaalta et ole kovin rohkea ja turvallisuushakuisuus rajoittaa elämääsi.
Tämä diagnoosi osui oikeaan.
Minulla oli turvallinen isä, ja pidän turvallisen tuntuisista miehistä. Sitä en vain tajua miksi nämä miehetkin pitävät minusta. Ehkä heidän äitinsä muistuttaa minua? Jos ei ulkonäöltään, niin luonteeltaan? Ainakin kiukuttelevat kuin olisin heidän äitinsä, eli siksi olen vielä sinkku.
Mutta ei noita kannata miettiä liikaa.
Kumppaniehdokkaissa voi viehättää ominaisuudet ristiin rastiin. Naisena viehätyn miehistä, joissa on samoja piirteitä kuin äidissäni, en tietysti kaikista piirteistä. Tykkään pehmoilusta. Ja joistain piirteistä, jotka muistuttavat isääni ja taas tietyt piirteet, joissa näen sisaruksiani. Se, miksi jostain ihmisestä viehättyy, on aika monen asian summa.
Vierailija kirjoitti:
En ole tasoteoreetikko, mutta kyllä itsekin olen huomannut, että ns. heikomman tason miehet eivät musta välitä, mutta ihastujat ovat aina kovatasoisia kuten itsekin olen.
Mulla kanittaa tuo sana kovatasoinen. Tarkoitatko tulotasoa? Jotain urheilusuorituksen tasoa? Menestystä opinnoissa tai työelämässä?
Minulle taso voi tarkoittaa tasoa, mihin pääsee meditoidessa. Taso voi olla kauneudentajun taso. Mitä vain.
Sanasta taso löydän heti kymmenen eri näkökulmaa. Mielikuvitus on seksikästä ja älykästä.
Hiukan yritystä peliin!
Vain pikkutytöt ihastuvat. Lapsellista hempeilyä.
t. TOSINAINEN
Tismalleen sama kokemus. Harvoin olen ollut kiinnostunut kenestäkään, mutta ne neljä kertaa kun se tunne on tullut voimakkaana, on myös mies ollut hyvin voimakkaasti kiinnostunut minusta. En tiedä mistä se johtuu, mutta se vain vetovoima on vain jotain uskomatonta. Ehkä vain osataan suunnata se kiinnostunut juuri niihin "oikeisiin" ? Hyvä intuitio? Itse ainakin uskon näin.
Mä tunnistan ulkonäöltä ne "mun tyypit"! Eikä ne ole niitä komeimpia tai ainakaan menestyneimmän näköisiä tosiaankaan aina, paitsi jollain tavalla toki minun silmääni ovat viehättäviä ja eritoten tutun näköisiä. Mutta mulla itselläni on sellainen ongelma, että en näytä ihan täysin siltä, miksi koen itseni (enkä nyt puhu kauneudesta). Siksi ne "mun ihmiset" ei mua aina "tunnista", mutta silloin kun tunnistaa, kyseessä on loppuelämän ihmissuhde (ei välttämättä rakkaussuhde).