Mitä tekisit jos törmäisit karhuun metsässä tai metsätiellä?

Itse asiassa pelkään juuri näin tapahtuvan. Asutaan syrjäisellä mökillä, ihan lähellä ei pahemmin asukkaita ole. Puoliso oli tuossa joitain viikkoja sitten metsässä rämpimässä ja oli törmännyt siellä tyhjään karhunpesään, etäisyyttä mökistämme arviolta vähän päälle kilometri. Lisäksi joitain päiviä sitten puoliso oli ollut koiran kanssa lenkillä täsä ihan lähellä. Koira oli yllättäen jähmettynyt ja jäänyt tuijottamaan metsikköön, puoliso oli kuullut kuinka jokin isompi oli katkonut kaukana oksia mennessään. Ei tietenkään ole varmuutta, oliko se karhu, mutta yksi mahdollisuushan se on, kun kerran karhu on ihan oikeasti näillä main hengaillut.

Ja miulla on tietenkin paha karhufobia. Iltapimeällä pelottaa ihan vietävästi mennä edes huussiin. Välillä olen päivälläkin vähän levoton kun kävelen koiran kanssa näitä metsäteitä. Koitan sentään lohduttaa itseäni ajatuksella, että koira todennäköisesti ilmoittaisi jo varhain, jos karhu olisi lähipiirissä, että ennen koiran reagointia ei tarvitsisi olla paniikissa. Ja muutenkin tiedän kyllä, että karhut pyrkivät väistämään ihmisiä. Mutta ei tuo järkiajattelu aina oikein meinaa auttaa.

Mutta niin, saatoinpa poiketa jo vähän aiheesta. Mitenkö reagoisin, jos törmäisin karhuun? Vaikea sanoa, pahimmillaan menisin täyteen paniikkiin. Ehkä jähmettyisin paikoilleni. Oon kuitenkin koittanut iskostaa pääkoppaan ohjeita toiminnasta karhuun törmäämisessä: hiljainen perääntyminen ja hiljainen puhe, ei liian kovia ääniä, ei saa katsoa silmiin. Jos tulee kohti, maahan vatsalleen, niska ja pää suojattava, esitettävä kuollutta... On nämä jo tullut ulkoa opeteltua, mutta eri asia sitten osaisiko niitä ohjeita tositilanteessa kuitenkaan noudattaa. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse koskaan testata taitoja tositilanteessa.

Törmäys olisi varmaan aika pehmeä.

Vierailija kirjoitti:

Säikähtäisin ihan vi7usti ja varmaan toimisin alkukantaisen vaistojen varassa. En tiedä etukäteen miten.

Oltiin ystävän kanssa lenkillä ja meitä kohti rynnisti hirvi. Ystävän vaistot pakotti hänet selkäni taakse piiloon ja mun vaistot käski mut näyttämään hurjan suurelta ja äänekkäältä. Hirvi näytti hyvin hämmästyneeltä kohdatessaan 157 senttisen käsiään ilmassa taputtavan kuivan mummon. Karhukilpenä en kyllä halua toimia:)

Jähmetyin täysin. Kaikki oppi haihtui pois päästä. Karhu onneksi hallitsi homman ja kääntyi pois ja meni metsään. Seisoin jähmettyneenä ikuisuudelta tuntuneen ajan, jalat vaan eisuostuneet toimimaan :) Ja senkin jälkeen hyvin huonosti, aivan vetelinä.