Onko miesmakusi muuttunut iän myötä?

Minne mun kommentti katosi?

Eli nuorena tykkäsin jännämiehistä ja nykyisin älykkäistä ja kilteistä mutta miehisillä ominaisuuksilla kuitenkin.

No on. Ihmettelisin kyllä, jos jonkun miesmaku olisi pysynyt pikkutytöstä aikuisuuteen samanlaisena.

Ala-asteikäisenä, kun ensimmäiset julkkisihastukset tulivat, makuani vastasi esimerkiksi Jasper Pääkkönen ja Backstreet Boysin Nick Carter. Yläasteella aloin tuntea vetoa räppäreihin ja minusta melkeinpä aika moni lökäpöksy oli kuuma, kunhan oli vaan ne isot housut, mutta söpöimpiä olivat Rockin Da Northin Joniveli ja Fintelligensistä Elastinen. Mutta kai se tärkeintä tuohon aikaan oli tosiaan ne roikkuvat XXXXL-housut.

Jossain vaiheessa parikymppisenä tykkäsin tatuoiduista kaljupäistä, mutta nyt kyseinen miestyyppi on muuttunut puistattavaksi. Nyt tykkään sellaisista, joilla on tummat ja paksut lyhyet hiukset. Tykkään myös että mies on lyhyt, noin 170-175 cm ja hoikka.

Ohhoh, meinasin tulla tekemään tänne aloituksen ihan just samalla otsikolla, mutta joku toinen oli tehnyt sen jo!!!

Asiaan: Eipä ole miesmaku juuri muuttunut. Tuohon yllä olevaan kommenttiin viitaten, kyllä munkin eka julkkisihastus oli NKOTB:n Joe McIntyre, mikä on myöhemmin tuntunut täysin käsittämättömältä... Mutta mä olin silloin jotain 11 v. tms. Eli jos niin kauas verrataan, niin on muuttunut. Siinä varhaisteininä myös tykkäsin tummista miehistä (tai pojista oikeastaan), kai jotenkin massan mukana kun "kaikki muutkin".

Mutta n. ysiluokkalaisesta saakka miesmaku on ollut hyvin pitkälti samanlainen: vaaleat, isokokoiset, urheilulliset miehet, nam ja  <3! Tietynlainen poikamaisuus suuri plussa.

Miesmakuni on muuttunut hurjan paljon, olisi huolestuttavaa jos se ei olisi.

Mutta en ole koskaan painottanut tietynlaisia ulkonäkökriteereitä. Enkä hakenut statusta tai rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kelpasi vain komea mies, nyt vähän vanhempana älykkyys, status ja omaisuus merkkaavat enemmän kuin komeus.

= Tultu enemmän tietoiseksi omasta markkina-arvosta suhteutettuna nuorena tavoiteltujen miesten markkina-arvoon.

17-vuotiaana olin ihastunut 18-vuotiaaseen poikaan. Poika oli hoikka, ja hintelä,olin silti ihastunut. 20-vuotiaana olin ihastunut 24 vuotiaaseen, samanlainen rakenne, rock jäbä. NYt olen 30v ja oma mies on 31v ja hän on erittäin hot. ! Mutta on sellainen pyöreä, nallerkahumainen ja karvainen. Aloin tykätä tollaisista 26-vuotiaana.

Tietysti. Jo "ihannemiehen" ikä on muuttunut sitä mukaan kuin itse olen vanhentunut. Nuorempana ikäraja oli tiukempi ja poikaystävät max pari vuotta vanhempia, nykyisen puolison kanssa ikäeroa on kahdeksan vuotta.

Nuorena ei myöskään ollut odotuksia miehen älykkyydelle tai sivistykselle. Ex-aviopuolisoni oli duunari-yrittäjä, ei harrastanut kulttuuria mutta oli SM-tason urheilija. Ei mielellään puhunut edes englantia ja siksi minun piti matkoilla hoitaa kaikki asiat. Ei lukenut kirjoja, ei seurannut yhteiskuntaa. Mutta yritteliäs ja ahkera. Sittemmin aloin odottaa mieheltä myös paljon enemmän sivistystä, keskustelutaitoa, kielitaitoa ja vuorovaikutustaitoja. Nykyinenkin puoliso on yrittäjä mutta hänellä on asiantuntijayritys.

Ulkonäön suhteen ristiveriset tai tummat ovat vetäneet puoleensa lukuun ottamatta ensimmäistä poikaystävää, joka oli pellavapää. En pidä erityisen pitkistä miehistä, 170-175 on oma ihannepituuteni miehelle. Ruumiinrakenne mieluummin normaalipainoinen/tanakka kuin hoikka saati hintelä.

Nuorena pidin punkkareista ja persoonallisista tyypeistä, nyt pidän 50+ miehiä, jotka esittävät rokkaria, hieman hassuina.

Tottakai. Nyt katselen hopeakettuja ilolla.

Teininä kelpasi kuka vain, nyt nuorena aikuisena ei kukaan.

On muuttunut! Nuorena tykkäsin Miami Vicessa Rico Tubbsista. Nyt nelikymppisenä Sonny Crockett on paljon hotimpi! 😂

Ei. Aina olen pitänyt samantyylisistä miehistä. Minua ei ole koskaan kiinnostanut toisen ulkonäkö vaan luonne ja asenne, tosin iän myötä tähän luonteeseen ja asenteeseen on tullut tarkennuksia, jos sen jotenkin niin voi ilmaista. Esimerkiksi ystävällinen mies, mutta miten ystävällisyys ilmenee arjessa ja minun kanssani?

Pelkkä raami ei tehnyt vaikutusta, kun olin 20, eikä tee näin 42-vuotiaanakaan. Hyvästä raamista ei ole haittaa, mutta ei sillä minun kanssa suhteeseen pääse.

Ei ole miesmakua. Paskansieto toleranssi on nykyään nolla joten se karsii kaikki pois.

Vierailija kirjoitti:

On, ennen kelpasi vaaleat nykyään vaan tummapiirteiset.

Mulla on käynyt just samoin. 

Miehen henkisen kypsyyden taso on tullut tärkeämmäksi.

Joskus varhaisteininä innostuin sinisistä silmistä ja vaaleista hiuksista. Sittemmin olen vakiintunut innostumaan tummista hiuksista ja ruskeista silmistä.

Nojaa, saman miehen kanssa ollut suhteessa nyt 28 vuotta, olin teini kun tapasimme. Eli kai on muuttunut niin että tykkään vain tästä vanhemmasta versiosta.

Ei. Olen aina pitänyt mukavan näköisistä, oli sitten vaalea, tumma tai punatukkainen, pitkä tai pätkä, hoikka tai tukevampi. Naama ratkaisee aina :)

On muuttunut. Osaan arvostaa Lempeää, luotettavaa ja päihteetöntä miestä.

Ennen kiinnosti hyvännäköinen ja turvallinen mies. Nyt kiinnostaa energinen, aikaansaapa, hellä ja positiivinen mies.

Valitettavasti ei. Olen nuoresta saakka ollut tosi nirso ja vain ne komeimmat ja hyväkroppaisimmat noin 30v miehet ovat kelvanneet. Tämä on vähän huono siksi, että nyt kun itse olen yli 50v lievästi ylipainoinen nainen, niin on jo vähän hankalampi saada noita miehiä... Eli aika vähän on sutinaa :D