Onko miesmakusi muuttunut iän myötä?

Teininä tykkäsin pitkistä jääkiekkoilijoista, nuorena aikuisena pitkistä nörteistä, sen jälkeen vaaleista miehistä, sen jälkeen miehistä jotka ovat pituisiani ja nykyään etelä-aasialaisista.

Oikeastaan ei.

Nuorena kelpasi vain komea mies, nyt vähän vanhempana älykkyys, status ja omaisuus merkkaavat enemmän kuin komeus.

Ei. Olen aina tykännyt pitkätukkaisista hevareista. Ja menin yhden kanssa naimisiin.

Ei oikeastaan, tummapiirteiset, söpöt miehet viehättävät edelleen.

On. Arvostan luonnetta enemmän kuin ulkonäköä ja sitä, että on samanlaisia kiinnostuksenkohteita.

Ulkonäöllä on vanhetessa vähemmän merkitystä.

Jotenkin joo. Ennen viehätti itseni vastakohdat, nyt tunnen enemmän vetoa itseni kaltaisiin ihmisiin.

Ei mitenkään. Pidän edelleen urheilullisista ja lihaksikkaista miehistä. Pieni isävatsa sallitaan jo tässä iässä.

On, ennen kelpasi vaaleat nykyään vaan tummapiirteiset.

Ei ole, olen aina ollut viehättynyt tummista kolmekymppisistä miehistä :)

n48v

Ei. Poika joka sai teini aikoina jalat katoamaan alta ja kuolan valumaan suusta, tapasin hänet aikuisena 10 vuoden jälkeen sattumalta ja sama fiilis tuli yhä. Piruvie mikä kuumis ja sain tuon jumalaisen olennon aviomiehekseni!

On muuttunut.

Ensin nuoret kiharatukkaiset trubaduurit.

Sitten älykkäät tummat komistukset.

Nykyään älykkäät vaaleat tukevat komistukset.

Olen aina tuntenut vetoa tummiin ja pitkätukkaisiin miehiin, joilla on samanlainen arvomaailma kuin itsellä. Nyt on aviomies ehtinyt jo harmaantua, mutta hiukset ovat pidemmät kuin mulla. Enkä ole mitenkään lyhyttukkainen. Muista asioista ei liiemmin kiistellä kuin siitä, kuinka paljon vaatteita nainen voi ostaa ja kuinka monta soitinta miehellä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kelpasi vain komea mies, nyt vähän vanhempana älykkyys, status ja omaisuus merkkaavat enemmän kuin komeus.

Status ja omaisuus? Eli olet haluat osasi toisen menestyksestä ja rahasta?? Aika iilimato en kehtaisi myöntää olevani noin ahne.

Tottakai. Nuorempana viehätti nuoret miehet, nyt vanhempana tykkää jos on vähän harmaatakin tukassa.

Yhä tykkään eniten pitkistä ja hoikista miehistä vaalealla tai vaaleanruskealla tukalla. Yhä huumorintaju ja kiltteys vievät jalat alta.

Ei. Tykkään edelleen vaaleista, Paul Newmanin näköisistä älykkötyypeistä. Olen ollut naimisissa yli 20 vuotta pitkän, tumman ja hyvännäköisen miehen kanssa. Pitkät ja tummat ei ole koskaan olleet tyyppiäni. Mieheni naistyyppi oli aina pitkä ja tumma kaunotar. Minä olen vaalea ja lyhyt. Sellaista se.

Ei, vaan pienen "välivaiheen" jälkeen maku palasi siihen samaan, mikä kiehtoi aiemminkin. Toki kehitystä on tapahtunut ja keskityn nyt vähän eri asioihin kuin nuorempana, mutta perustyyppi on pitkälti sama. Tosin nykyään tykkään jopa vaaleatukkaisista tyypeistä, kun aiemmin pidin tummia hiuksia parhaimpana vaihtoehtona ja blondit oli no-no.

Ennen: vaaleat pojat joilla niskasta lyhyt tukka, edessä heittoletti silmillä ja hyvä hymy. Silloin tupakointi oli musta seksikästä.

Pahat pojat.

Nyt: Vaalea/punatukkainen viikinkimies parralla. Rauhallisuus. Rentous. Positiivisuus.

Tottakai! Kun ihminen kasvaa täyteen aikuisuuteen, hän ajattelee toisin kuin keskenkasvuisena. Myös kokemukseni on antanut ymmärrystä. Ulkonäkö ei ole kovin puhutellut, toki sen täytyy miellyttää. Rakastan yleensä ihmistä joka antaa vastakaikua ja yhteys pelaa. Jos saisin vielä oikein valita olisi miesihanteeni kuin poikani, tumma, pitkä, harteikas, iloinen, kohtelias, välittävä muistakin kuin itsestään. Tuskin tuollaista löytyy. Mustasukkainen itsekeskeinen ja määräilevä mies on kauhistus.