Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nuoret ihmiset eivät siedä yhtään epämukavuutta

Vierailija
03.05.2019 |

Lähinnä työelämässä. Kaiken pitäisi aina olla kivaa ja koskaan ei saisi väsyttää, jos on vähän uupunut olo niin jäädään kotiin koska ''työ on rasittanut mua liikaa.''

Ystäväni on tällainen. Tekee kevyttä työtä neljänä päivän viikossa viitisen tuntia kerrallaan, ja kuulemma soitti tänään olevansa kipeä vaikka ei ole, koska ei vaan jaksa mennä kun ''mä oon koko ajan töissä''. Siis miten korkeat odotukset joillakin ihmisillä on elämän suhteen? Että aina on seesteistä ja kivaa? Todellinen työuupumus sitten erikseen ja sekin voi tosiaan tulla, mutta tuntuu että monella on nykyään tämä kynnys todella matalalla.

Kommentit (61)

Vierailija
41/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyään, kun mitään kosketusta työelämään ei välttämättä ole lapsuuden tai nuoruuden aikana, nuori voi valita opiskelupaikan todella epärealistisin perustein. Se on ymmärrettävää ja silloin täytyy olla vaihtoehto myös alan vaihtoon. Aktiivinen asenne sen itselle tyydyttävän työympäristön selvittämiseksi on kunnioitettavaa, vaati se sitten alan vaihtoa tai ei. On nimen omaan vastuullista toimia itse sellaisen tilanteen korjaamiseksi, jossa työ selvästi ei itselle sovi syystä tai toisesta. 

Tuollainen ap:n kuvaama töistä luistaminen on sitten eri asia. Se on vastuutonta ja usein syö koko työyhteisön motivaatiota, epäoikeuden kokemuksen ja lisätehtävien kasaantumisen kautta. Yhtä lailla vastuuttomia motivaation syöjiä ovat nämä "jäärät", jotka valittavat työkavereilleen päivät pitkät työn epäkohdista ja sälyttävät itse vastuitaan muille "kun vähän väsyttää" tai kun tupakkatauko vaan vahingossa venyy puolella tunnilla tai mistä syystä milloinkin - mutta ilmestyväthän he sentään töihin venkuilematta ja ovat siksi mielestään Parempia Ihmisiä! Peiliin katsomisen paikka yhtä lailla molemmilla: mitä vastuu teille merkitsee? 

Jos kaikki vaan tyytyisivät mihin tahansa määrään epämukavuutta, meillä ei olisi mitään työntekijän oikeuksia. Kehitystä tulee, koska joku uskaltaa sitä vaatia. Hävetkää siis yhtä lailla te, jotka suostutte mukisematta kärsimään työn vuoksi. Tällä hetkellä mennään kehityksessä markkinatalouden ehdoilla, ei inhimillisyyden. Työelämän tehokkuuden vaatimukset ovat kasvaneet melkein alalla kuin alalla aiempiin vuosikymmeniin verrattuna, se on fakta. Eikö olisi vain oikein tätä ajatellen lisätä esimerkiksi joustavuutta työaikojen suunnitteluun? Kaikki me emme ole samoin eväin elämässä liikkellä, eikä siinä mielestäni ole mitään hävettävää. Kaikille tulisi silti olla mahdollista löytää jonkinlainen kestävä rytmi ja tasapaino elämäänsä. 

Yleensä vaikkapa se kokemus omien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä kasvattaa myös työssä viihtymistä. Toki aina jää varmasti jonkin suuruinen ryhmä, joka aina vaan etsii parempaa, eikä halua tyytyä siihen tosiasiaan, että elämässä on aina kurjuutta. Jokseenkin järkevä ihminen tajunnee jossain vaiheessa, että vika on itsessä ja omissa odotuksissa ja siihen, mitä ei voi muuttaa, täytyy sopeutua. 

Vierailija
42/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No nämä nuoret eivät koskaan tule näkemään eläkeikää tai eläkettä kun kaikki rahat on kipattu suurille ikäluokille.

Tuo ei pidä paikkaansa. Eläkerahaa on kerätty niin valtavia summia, että se raha ei lopu kesken. Ja ne on vielä sijoittamalla kymmenkertaistettu vuosikymmenien aikana. Ne minkä -40-50 luvulla syntyneet on tehnyt töinä, ei koske sinun eläkettäsi/työpanosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen varmaan aika tyypillinen nuori mössöiliini. Kauhee tuskastuttavaa kun jalka vipattaa menemään, mutta pitäisi pysyä yhdessä suhteessa ja yhdessä työpaikassa. Nyt juuri irtisanouduin ihan ok työstä, kun tylsistyin siihen. Ei tarjoa tarpeeksi haastetta, kutsumusta ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Toisaalta olen ehkö rohkeampi kun uskallan lähteä, enkä ole kuin vanhemmat iläpolvet joita meilläkin on töissä monia, jotka ovat olleeet samassa paikassa +20 vuotta eivätkä ikinä ole eded kokeilleet mihin muuhun heistä olisi. Eli oikeastaan kumpihan meistä on se mössöliini?

Vierailija
44/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä evoluutio karsii vässykät pois, jollainen olen itsekin. En vain jaksa raskasta työtä. Kärsin myös TULES kivuista. Toivottavasti työtahti vain kiristyy ja varmaan joskus teidän, jotka nyt haukutte meitä laiskoja, suotitustaso on liian matala ja joudutte samaan asemaan kuin ne, jotka ei enä kestä nykyistä työtahtia.

Vierailija
45/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
46/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on myös ns. kasvatusasiantuntijoiden vika. He jankkaavat aina vaan kiihtyvällä tahdilla siitä, miten lapset saavat traumoja kaikesta mahdollisesta. Sen takia ennen aivan normaalit asiat lasten elämässä ovat muuttuneet "julmiksi" ja "epäinhimillisiksi", mikä vaan ruokkii tätä asennetta, että epämukavuutta ei kestetä ja oma napa tulee ensin.

Myös koulumaailma ja opot opettavat, että pitää opiskella sellaista alaa ja tehdä sellaista työtä joka "on kivaa". Aika vähissä on olleet ne työt, joissa on ollut pelkästään kivaa ainakin allekirjoittaneella 1988-2019 jaksolla. Silti on purtu hammasta ja ostettu omakotitalo Espoosta.

Mikään ala, työ tai ammatti ei ole aina kivaa. Silti on kuitenkin parempi tavoitella sellaista työtä jossa pääsääntöisesti viihtyisi ja joka olisi itselleen sopiva kuin tehdä epäsopivaa työtä joka vituttaa päivästä toiseen. Kummasta luulet työnantajan hyötyvän enemmän, töissään viihtyvä tekijä tai vittuuntunut ihminen vailla motivaatiota työhönsä? Miksi me "nykyajan nuoret aikuiset" emme saisi tavoitella itsellemme sopivaa ja miellyttävää työtä? Vain siksi koska te vanhat ja viisaat ette ole saaneet samoja mahdollisuuksia? Pitäisikö meidänkin tehdä vuodesta toiseen työtä jossa emme viihdy vain ostaaksemme omakotitalon Espoosta? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aha. Olin 19, kun kirjoitin lukiosta joulukuussa. Heti tammikuussa aloitin työkkärin määräämän työharjoittelun päiväkodissa, ettei olisi tullut karenssia, kun kuitenkin asuin kotona. Aloitin 3-5-vuotiailla, mutta Englannintaitoni vuoksi minut siirrettiin alle 3-vuotiaille pian. Olin sen 6kk aikana kolmesti pois. Joka kerralla syynä kamala migreeni. Mutta muuten tein työni hyvin. Vaihdoin kakkavaipat, puin ja riisuin, syötin ja pesin, leikin ja lohdutin. Tunsin lasten henkilökohtaiset tarpeet.

Ja veljeni ovat kumpikin tehneet nuorina aikuisina työtä. Toinen on 23 ja on jo saanut vakituisen työpaikan. 21-vuotias veljeni taas työskentelee työväenteatterissa. Minä olen 29 ja edelleen päiväkodissa töissä.:)

Vierailija
48/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ihan toinen kokemus. Itse kuvittelen olevani siitä puolivälistä, 40v.

Vanhemmat, 50+, on tarkkoja kaikista oikeuksistaan ja jos on vähänkin jotain vaivaa niin kotiin jäädään. Asennekin on yleensä valittava eikä uudet työhön liittyvät jutut kiinnosta lainkaan, vaikka it-alalla kyllä pitäisi. Mitään ylimääräistä ei tehdä.

Minua nuoremmat taas ottaa liiankin innolla kaiken vastaan, ja hommansa tulee tekemään ihan liian räkäisenä jos flunssa vaivaa. Välillä tekisi mieli sanoa että ei se työtapakoulutus nyt niin innostava ole että siitä kannattaisi koko ajan fiilistellä. Mutten toisaalta ole vielä 50+, niin en kehtaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kovasti on erilaisia kokemuksia, ja sehän on hyvä että näitä tulee ilmi! 

Tarkennan vielä että olen itse 24v ja ympärilläni on suht samanikäisiä, osa vähän nuorempia kuin minä. Vanhempien ihmisten työmoraaliin en osaa ottaa kantaa, koska mun vanhin työkaveri taitaa olla 27v.

T. AP

Vierailija
50/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kyllä muakin väsyttää tänään olla duunissa, kun pelailin aamu kahteen ja nyt pitää 7 tuntia jaksaa toimistolla, enkä saa siitä edes kolmea tonnia korvaukseks. Kuitenkin ihmisillä pitää olla harrastuksia, ettei elämä oo pelkkä työntekoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Töissä on ikävää, mutta onneksi pappa betalar

Vierailija
52/61 |
03.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole ammattilainen mutta psykiatrini aikanaan sanoi että mun ei pitäisi tehdä täyttä työpäivää. Ikinä. Miksikö? Koska vedän niin sata lasissa että poltan itseni loppuun alta aikayksikön. Siis teen omat hommani ja sitten vielä päälle ties mitä niin kauan että romahdan, ja sehän ei hyödytä ketään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/61 |
04.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmisten elämä on nykyään niin helppoa ja moni on itsekäs hedonisti, jonka maailma kaatuu jos joutuu yhtään epämukavuusalueelle.

Vierailija
54/61 |
04.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Te nuorison paskuudesta kitisevät ette ymmärrä, että työelämä on nuorille hyvin erilaista nykyään. Ennen mentiin 15-vuotiaana töihin ja oltiin samassa paikassa eläkeikään asti. Nykyään on 15-20 vuotta työelämässä olleita, jotka eivät ole koskaan olleet vakituisessa työssä. En yhtään ihmettele, että ihmiset väsyvät. Työelämä on nykyään todella epävarmaa eikä yksikään nuori tule ikipäivänä nauttimaan samoista eduista kuin te vanhemmat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/61 |
04.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta on ihan oikein, josei halua kärsiä elämästä tällä elintason tasolla.

Vierailija
56/61 |
04.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten kun vähän tympäisee niin "mun täytyisi varmaan vaihtaa alaa, ei tämä ollutkaan mun kutsumus". Me vanhan ajan jäärät vaan sanotaan itsellemme että kitinät pyllyyn, ei työn aina kuulu hauskaa ollakaan mutta se vaan hoidetaan silti. Ja jonain tympäisee enemmän ja toisina vähemmän, joskus on jopa ihan mukavaa, mutta mitään aloja ei aleta vaihtelemaan ellei oikeasti ole pakottava syy.

Sama koskee parisuhdetta. Eletään sen hetken fiiliksillä. Kun ei ole kivaa, erotaan.

Sitoutuminen ja vastuullisuus ovat lähes yhtä pahoja kirosanoja kuin nöyryys.

Vierailija
57/61 |
04.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan tuskin kutsumustyönään siivoilee niitä paskarantuja julkisista pöntöistä, mitä mukavuussakki ei vaivaudu raapimaan pois vaikka vessaharja olisi vieressä. Joten epämukavuus on välttämätöntä, eikä mistään tulisi mitään jos kaikki elelisi vaan mukavasti.

Vierailija
58/61 |
04.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työelämän ongelmat johtuvat suoraan suomalaisesta kulttuurista, joka on tähän asti perustunut vaikenemiseen, tunnekylmyyteen, salailuun, häpeään ja yksin pärjäämiseen. Kaikki heikkous on ollut ehdottoman kiellettyä näyttää.  Sama ajattelumalli on siirtynyt töihin. Kaikki pitää vaan kestää. Sitä samaa työtä todellakin tehtiin 40 vuotta, vaikka olisi vihannut sitä joka päivä ja pomo kohdellut kuin tiskirättiä, mutta kun meidän kulttuurimme ei salli heikkouden ja avuttomuuden näyttämistä. Mistään ei saisi valittaa, kaikki epäkohdat on kestettävä ja töihin on tultava vaikka 40 asteen kuumeessa, että saa arvostusta muilta eikä joudu häpeämään flunssan aiheuttamaa heikkoutta.

Vielä päälle kolmekymppiset kantavat harteillaan häpeän ja yksin pärjäämisen kulttuurin traumaa, koska heidän vanhempansa ovat oppineet siihen omissa lapsuudenkodeissaan. Mielestäni ollaan menossa kyllä parempaan suuntaan. Nuorempi polvi alkaa olla avoimempaa, uskaltaa puhua vaikeista asioista ja hakea apua. Nuorten uupumus ja mielenterveysongelmat eivät ole lisääntyneet vaan siihen haetaan avoimemmin apua. Nuorilla on myös mahdollisuus kouluttautua useampaan ammattiin, jos ensimmäinen valinta osoittautui vääräksi tai häntä kiinnostaa niin moni asia, ettei osa valita vain yhtä. Nykyään arvot ovat pehmeämmät ja elämä saa olla mukavaakin. Töissä ollaan iso osa päivästä, joten siellä halutaan viihtyä. 

Vierailija
59/61 |
04.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

25-30-vuotiailla on ihan älyttömän paljon mielenterveysongelmia, siis erityisesti masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Näihin ei puututtu silloin, kun ongelmat alkoivat eli suurin piirtein teini-iässämme siinä 2000-luvun paikkeilla. Silloin puhuttiin paljon siitä, miten mt-ongelmien hoidossa siirrytään avohoitoon, kouluissa ei ollut edes terveydenhoitajaa yleensä paikalla, psykologille pääsystä oli turha haaveillakaan vaikka tarvetta olisi ollut. Eikä teini osaa hoitoon itse hakeutuakaan. Lisäksi finanssikriisi iski juuri silloin, kun olisi pitänyt hankkia kesätyökokemusta tai töitä opintojen ohelle. Duunikokemusta saivat ne, jotka pääsivät vanhempien työpaikoille vähän harjoittelemaan, eli siis puhtaasti sukulaissuhteilla.

Voi olla, että sillä ap:n osa-aikaisessa työsuhteessa olevalla kaverilla on taustalla mt-ongelmia. Tai sitten voi olla, että hän on vain kyllästynyt painamaan turhaa duunia. Erityisesti omien arvojen vastainen työ (vaikkapa turhan tavaran tai riistopalveluiden myyminen) aiheuttaa masennusta. Työelämässä ollaan lisäksi jämähdetty liikaa tehdastyöaikaan, monia töitä kun on nyky-yhteiskunnassa aivan turha tehdä nimenomaan 8-16 ma-pe (vaikka ap:n esimerkkikaveri ei tällaista teekään), joustoa vaaditaan vain työntekijältä, työnantaja harvemmin joustaa.

Turhan kärsimyksen välttäminen on myös erittäin inhimillistä ja järkevää.

Vierailija
60/61 |
04.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Curking-vanhemmat siloittelevat lastensa tien, ettei vaan tule paha mieli. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän seitsemän