Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan ääriäni myöten täynnä tätä naurettavaa pelleilyä!
02.05.2019 |
Kihisen raivosta ja puren hammasta. Tekisi mieleni potkaista jokaista kiusaajaa naamaan ja huuta kurkku suorana miten säälittäviä surkimuksia he ovat.
Enkä nyt puhu omista kiusaajistani, jotka olivat omassa lapsuudessani itsekin lapsia.
Vaan kaikista aikuisista lapsellisuuteen jämähtäneistä ihmisistä, jotka ovat jossain valta-asemassa toisiin nähden ja silti käyttäytyvät erittäin häpeällisesti.
Olen niin pettynyt ihmisiin, ettei minulla ole mitään sanoja sille halveksunnalleni. Kuvittelin joskus että aikuisena ihmiset ovat jotenkin kypsyneet, eivätkä enää ole niin surkeita ja säälittäviä kuin pikkulapset ovat, päättäessään, ettei tuon kanssa leikitä ja tuolle ei puhuta.
"Ei puhuta mitään Mirkulle kun se tulee!" "Joo, ei sanota sille mitään!" "Ok" "Okei!!"
Sitten kun Mirkku tulee välitunnilla toisten luo, niin jokainen mulkoilee halveksivasti ja kääntää selkänsä.
Tosi arvokasta?
Todella arvokasta käytöstä AIKUISILTA????
Kansanedustajat, opettaja, uskovaiset lahkolaiset, koulutetut ihmiset, tehtaassa työskentelevät aikuiset palkansaajat, opiskelijat ja monet muut aikuiset ihmiset olen huomannut käyttäytyvän kuin kakarat.
Vaikka en itse ole enää tuon ala-arvoisen käytöksen kohteena, niin silti se oksettaa minua, ja minun syvästi halveksimaan noita aikuisia kakaroita.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ala jossa on hyvin paljon suorastaan naurettavaa kiusaamista, on sellainen ettei sitä voi sanoa mies tai naisvaltaiseksi.
Miehet osaavat juoruilla ja kieroilla siinä missä naisetkin.
Myös sillä ei ole väliä onko korkeasti vai matalasti koulutettu.
Pissapää ja kakara voi olla vaikka oli millaiset paperit kädessä ja systeemit haaruksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden kiusaaminen, henkinen ja fyysinen väkivalta kaikissa muodoissaan on ihmisen heikkouden ja pelkuruuden osoitus. Heillä on niin heikko itsetunto, että joutuvat alistamaan muita korostaakseen itseensä. Tämä henkinen pikkumunaisuus pitäisi ymmärtää tätä taustaa vasten eikä päästää niitä ihon alle. Nykyään somessa ja keskustelupalstoilla nähdään sallittuna ihmisten kiusaaminen sananvapauden nimessä. Ei se muutu millään puolustuksella hyväksyttäväksi on sen takana kuka tai mikä ryhmä tahansa. Syvempi muutos huonoon suuntaan keskustelukulttuurissa alkoi 5-10 vuotta sitten. Jokainen voi miettiä, mikä oli tämän takana silloin.
Vierailija kirjoitti:
Muiden kiusaaminen, henkinen ja fyysinen väkivalta kaikissa muodoissaan on ihmisen heikkouden ja pelkuruuden osoitus. Heillä on niin heikko itsetunto, että joutuvat alistamaan muita korostaakseen itseensä. Tämä henkinen pikkumunaisuus pitäisi ymmärtää tätä taustaa vasten eikä päästää niitä ihon alle. Nykyään somessa ja keskustelupalstoilla nähdään sallittuna ihmisten kiusaaminen sananvapauden nimessä. Ei se muutu millään puolustuksella hyväksyttäväksi on sen takana kuka tai mikä ryhmä tahansa. Syvempi muutos huonoon suuntaan keskustelukulttuurissa alkoi 5-10 vuotta sitten. Jokainen voi miettiä, mikä oli tämän takana silloin.
No mikä sen takana on? Joku ryhmä vai? Vai joku ilmiö?
Se on kyllä totta, että ihminen joka kovasti pomottaa, on alentuva, painaa toisia alas ja käyttäytyy kuin toinen olisi vähän ressukka, on itse heikko ja säälittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?
Yritin vain sanoa, että jos kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, niin varmasti elämä on ahdistavaa. Ihminen nyt vaan on aika julma eläinlaji eikä muuksi muutu, vaikka miten raivostuisin tai ahdistuisin. Pahoja asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Itse mieluummin pidän osaltani huolen siitä, että mulle tärkeiden ihmisten elämässä asiat ovat pääasiassa hyvin. Se riittää mun mielestäni yhdelle ihmiselle työsaraksi eikä mun tarvitse sen lisäksi vielä raivostua tuhansista inhottavista asioista, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ala jossa on hyvin paljon suorastaan naurettavaa kiusaamista, on sellainen ettei sitä voi sanoa mies tai naisvaltaiseksi.
Miehet osaavat juoruilla ja kieroilla siinä missä naisetkin.
Myös sillä ei ole väliä onko korkeasti vai matalasti koulutettu.
Pissapää ja kakara voi olla vaikka oli millaiset paperit kädessä ja systeemit haaruksissa.
Olet varmasti oikeassa. Meillä kuitenkin on töissä kaikilla kädet niin täynnä töitä, ettei kenelläkään ole aikaa eikä halua alkaa kesken työpäivän perseilemään. Se kun tarkoittaisi, että muiden lähdettyä jo kotiin perseilijä jäisi itsekseen tekemään omat työnsä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?
Yritin vain sanoa, että jos kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, niin varmasti elämä on ahdistavaa. Ihminen nyt vaan on aika julma eläinlaji eikä muuksi muutu, vaikka miten raivostuisin tai ahdistuisin. Pahoja asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Itse mieluummin pidän osaltani huolen siitä, että mulle tärkeiden ihmisten elämässä asiat ovat pääasiassa hyvin. Se riittää mun mielestäni yhdelle ihmiselle työsaraksi eikä mun tarvitse sen lisäksi vielä raivostua tuhansista inhottavista asioista, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Joo haluat kuitenkin ettei SINUN rakkaitasi kiusattaisi vai?
Mutta jonkun MUUN täytyisi vain tehdä asialle jotain ja SINÄ saisit vain rallatella kaikessa rauhassa?
Aika huonosti menisi sinullakin ja sinun pikkurakkaillasi jos joku MUU ei joskus olisi raivostunut. Tai siis jotkut muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ala jossa on hyvin paljon suorastaan naurettavaa kiusaamista, on sellainen ettei sitä voi sanoa mies tai naisvaltaiseksi.
Miehet osaavat juoruilla ja kieroilla siinä missä naisetkin.
Myös sillä ei ole väliä onko korkeasti vai matalasti koulutettu.
Pissapää ja kakara voi olla vaikka oli millaiset paperit kädessä ja systeemit haaruksissa.
Olet varmasti oikeassa. Meillä kuitenkin on töissä kaikilla kädet niin täynnä töitä, ettei kenelläkään ole aikaa eikä halua alkaa kesken työpäivän perseilemään. Se kun tarkoittaisi, että muiden lähdettyä jo kotiin perseilijä jäisi itsekseen tekemään omat työnsä loppuun.
Eiköhän se ole jo tullut selväksi että teillä on parempi työpaikka. Ja tämä ketju ei koske nyt sinun työpaikkaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen muka hyvä ihminen joka vierestä katsoo kun toisia kiusataan ja vain möllöttää siinä yleisönä kun toinen pidättää itkuaan, ei ansaitse itsekään mitään apua jos joutuu itse kaltoinkohdelluksi.
Ihan yhtä paha on ihminen joka edes auttaa pahaa olemalla passiivinen kuin joku häiriintynyt joka aktiivisesti tekee väärin.
Ei kai kukaan voi sanoa, että en ole tehnyt mitään väärää, enkä ole paha, kun annoin toisen ihmisen tippua mereen, kun tämä piti kaiteesta kiinni roikkuen.
Kyllä sellainen on ihminen on käytännössä tehnyt pahuutta, jättämällä auttamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?
Yritin vain sanoa, että jos kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, niin varmasti elämä on ahdistavaa. Ihminen nyt vaan on aika julma eläinlaji eikä muuksi muutu, vaikka miten raivostuisin tai ahdistuisin. Pahoja asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Itse mieluummin pidän osaltani huolen siitä, että mulle tärkeiden ihmisten elämässä asiat ovat pääasiassa hyvin. Se riittää mun mielestäni yhdelle ihmiselle työsaraksi eikä mun tarvitse sen lisäksi vielä raivostua tuhansista inhottavista asioista, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Joo haluat kuitenkin ettei SINUN rakkaitasi kiusattaisi vai?
Mutta jonkun MUUN täytyisi vain tehdä asialle jotain ja SINÄ saisit vain rallatella kaikessa rauhassa?
Aika huonosti menisi sinullakin ja sinun pikkurakkaillasi jos joku MUU ei joskus olisi raivostunut. Tai siis jotkut muut.
Siis ymmärränkö nyt oikein, että nämä aloituksessa mainitsemasi kansanedustajat, uskovaiset lahkolaiset jne ovat sellaisia henkilöitä, että sinä olet ollut paikalla, kun he ovat kiusanneet jotain toista ihmistä? Jos näin, niin sitten ymmärrän sua. Mä sain aloituksestasi sen käsityksen, että sua vain yleisesti raivostuttaa, kun vaikkapa luet lehdestä, että joku on kiusannut jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?
Yritin vain sanoa, että jos kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, niin varmasti elämä on ahdistavaa. Ihminen nyt vaan on aika julma eläinlaji eikä muuksi muutu, vaikka miten raivostuisin tai ahdistuisin. Pahoja asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Itse mieluummin pidän osaltani huolen siitä, että mulle tärkeiden ihmisten elämässä asiat ovat pääasiassa hyvin. Se riittää mun mielestäni yhdelle ihmiselle työsaraksi eikä mun tarvitse sen lisäksi vielä raivostua tuhansista inhottavista asioista, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Joo haluat kuitenkin ettei SINUN rakkaitasi kiusattaisi vai?
Mutta jonkun MUUN täytyisi vain tehdä asialle jotain ja SINÄ saisit vain rallatella kaikessa rauhassa?
Aika huonosti menisi sinullakin ja sinun pikkurakkaillasi jos joku MUU ei joskus olisi raivostunut. Tai siis jotkut muut.
Siis ymmärränkö nyt oikein, että nämä aloituksessa mainitsemasi kansanedustajat, uskovaiset lahkolaiset jne ovat sellaisia henkilöitä, että sinä olet ollut paikalla, kun he ovat kiusanneet jotain toista ihmistä? Jos näin, niin sitten ymmärrän sua. Mä sain aloituksestasi sen käsityksen, että sua vain yleisesti raivostuttaa, kun vaikkapa luet lehdestä, että joku on kiusannut jotain.
Osan olen todistanut läheltä ja osan havainnut mediasta.
Yleisesti tämä ilmiö kokonaisuutenaan raivostuttaa. Ei ennen raivostuttanut, vaan ärsytti. Nyt on tullut jotenkin mitta täyteen.
Tuokin ärsyttää, kun sulla on tuo asenne, että hällä väliä, ei koske mua, ei tarvii välittää.
Historiassa on ollut onneksi paljon ihmisiä jotka eivät samaa "ei liity muhun" asennetta kanssasi jaa, ja siksi maailma on pikku hiljaa rakentunut oikeudenmukaisemmaksi paikaksi.
Kun tein aloituksen, minua raivostutti syrjiviä hiekkalaatikkoleikkejä leikkivät aikuiset.
Ketjun edetessä alkoi ällöttää passiiviset vierestäkatsojat, kun muistui mieleen se ala-astekulttuuri, jossa kukaan ei tehnyt mitään.
Itsekin lapsena osallistuin sellaiseen ja se hävettää. Nyt ollaan aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?
Yritin vain sanoa, että jos kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, niin varmasti elämä on ahdistavaa. Ihminen nyt vaan on aika julma eläinlaji eikä muuksi muutu, vaikka miten raivostuisin tai ahdistuisin. Pahoja asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Itse mieluummin pidän osaltani huolen siitä, että mulle tärkeiden ihmisten elämässä asiat ovat pääasiassa hyvin. Se riittää mun mielestäni yhdelle ihmiselle työsaraksi eikä mun tarvitse sen lisäksi vielä raivostua tuhansista inhottavista asioista, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Joo haluat kuitenkin ettei SINUN rakkaitasi kiusattaisi vai?
Mutta jonkun MUUN täytyisi vain tehdä asialle jotain ja SINÄ saisit vain rallatella kaikessa rauhassa?
Aika huonosti menisi sinullakin ja sinun pikkurakkaillasi jos joku MUU ei joskus olisi raivostunut. Tai siis jotkut muut.
Siis ymmärränkö nyt oikein, että nämä aloituksessa mainitsemasi kansanedustajat, uskovaiset lahkolaiset jne ovat sellaisia henkilöitä, että sinä olet ollut paikalla, kun he ovat kiusanneet jotain toista ihmistä? Jos näin, niin sitten ymmärrän sua. Mä sain aloituksestasi sen käsityksen, että sua vain yleisesti raivostuttaa, kun vaikkapa luet lehdestä, että joku on kiusannut jotain.
Osan olen todistanut läheltä ja osan havainnut mediasta.
Yleisesti tämä ilmiö kokonaisuutenaan raivostuttaa. Ei ennen raivostuttanut, vaan ärsytti. Nyt on tullut jotenkin mitta täyteen.
Tuokin ärsyttää, kun sulla on tuo asenne, että hällä väliä, ei koske mua, ei tarvii välittää.
Historiassa on ollut onneksi paljon ihmisiä jotka eivät samaa "ei liity muhun" asennetta kanssasi jaa, ja siksi maailma on pikku hiljaa rakentunut oikeudenmukaisemmaksi paikaksi.
Kun tein aloituksen, minua raivostutti syrjiviä hiekkalaatikkoleikkejä leikkivät aikuiset.
Ketjun edetessä alkoi ällöttää passiiviset vierestäkatsojat, kun muistui mieleen se ala-astekulttuuri, jossa kukaan ei tehnyt mitään.
Itsekin lapsena osallistuin sellaiseen ja se hävettää. Nyt ollaan aikuisia.
Okei. No mä olen kyllä puuttunut asiaan, jos olen ollut paikalla, kun jotakuta on kiusattu. Olen puuttunut tilanteissa, joissa on ollut ihan fyysistä väkivaltaakin, vaikka en ole tuntenut sen paremmin tekijää kuin uhriakaan. En myöskään kuuntele, jos joku tulee juoruilemaan mulle jostain kolmannesta henkilöstä. Keskeytän ja sanon suoraan, että en tee niillä tiedoilla yhtään mitään ja juoruilija voi pitää suunsa kiinni. En kuitenkaan menetä yöuniani, jos luen lehdestä tai kuulen uutisista, miten joku on tehnyt jollekin tuntemattomalle jotain pahaa. Muutenhan sitä ei pystyisi nukkumaan ikinä, koska koko ajan maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa. Lisäksi valitsen ihmissuhteeni hyvin tarkkaan eikä kenestäkään juoruilijasta tms tyypistä koskaan tulisi edes kaveriani, ystävästä puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?
Yritin vain sanoa, että jos kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, niin varmasti elämä on ahdistavaa. Ihminen nyt vaan on aika julma eläinlaji eikä muuksi muutu, vaikka miten raivostuisin tai ahdistuisin. Pahoja asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Itse mieluummin pidän osaltani huolen siitä, että mulle tärkeiden ihmisten elämässä asiat ovat pääasiassa hyvin. Se riittää mun mielestäni yhdelle ihmiselle työsaraksi eikä mun tarvitse sen lisäksi vielä raivostua tuhansista inhottavista asioista, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Joo haluat kuitenkin ettei SINUN rakkaitasi kiusattaisi vai?
Mutta jonkun MUUN täytyisi vain tehdä asialle jotain ja SINÄ saisit vain rallatella kaikessa rauhassa?
Aika huonosti menisi sinullakin ja sinun pikkurakkaillasi jos joku MUU ei joskus olisi raivostunut. Tai siis jotkut muut.
Siis ymmärränkö nyt oikein, että nämä aloituksessa mainitsemasi kansanedustajat, uskovaiset lahkolaiset jne ovat sellaisia henkilöitä, että sinä olet ollut paikalla, kun he ovat kiusanneet jotain toista ihmistä? Jos näin, niin sitten ymmärrän sua. Mä sain aloituksestasi sen käsityksen, että sua vain yleisesti raivostuttaa, kun vaikkapa luet lehdestä, että joku on kiusannut jotain.
Osan olen todistanut läheltä ja osan havainnut mediasta.
Yleisesti tämä ilmiö kokonaisuutenaan raivostuttaa. Ei ennen raivostuttanut, vaan ärsytti. Nyt on tullut jotenkin mitta täyteen.
Tuokin ärsyttää, kun sulla on tuo asenne, että hällä väliä, ei koske mua, ei tarvii välittää.
Historiassa on ollut onneksi paljon ihmisiä jotka eivät samaa "ei liity muhun" asennetta kanssasi jaa, ja siksi maailma on pikku hiljaa rakentunut oikeudenmukaisemmaksi paikaksi.
Kun tein aloituksen, minua raivostutti syrjiviä hiekkalaatikkoleikkejä leikkivät aikuiset.
Ketjun edetessä alkoi ällöttää passiiviset vierestäkatsojat, kun muistui mieleen se ala-astekulttuuri, jossa kukaan ei tehnyt mitään.
Itsekin lapsena osallistuin sellaiseen ja se hävettää. Nyt ollaan aikuisia.
Okei. No mä olen kyllä puuttunut asiaan, jos olen ollut paikalla, kun jotakuta on kiusattu. Olen puuttunut tilanteissa, joissa on ollut ihan fyysistä väkivaltaakin, vaikka en ole tuntenut sen paremmin tekijää kuin uhriakaan. En myöskään kuuntele, jos joku tulee juoruilemaan mulle jostain kolmannesta henkilöstä. Keskeytän ja sanon suoraan, että en tee niillä tiedoilla yhtään mitään ja juoruilija voi pitää suunsa kiinni. En kuitenkaan menetä yöuniani, jos luen lehdestä tai kuulen uutisista, miten joku on tehnyt jollekin tuntemattomalle jotain pahaa. Muutenhan sitä ei pystyisi nukkumaan ikinä, koska koko ajan maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa. Lisäksi valitsen ihmissuhteeni hyvin tarkkaan eikä kenestäkään juoruilijasta tms tyypistä koskaan tulisi edes kaveriani, ystävästä puhumattakaan.
Hyvin olet toiminut. Noin pitääkin toimia.
En sille voi mitään että olen asioita kyseenalaistava ja pohtiva luonne. Väkisinkin tulee mietittyä maailmanmenoa ja ilmiöitä. Se on ihan luonnollista.
Minusta tuo että jos jota kuta alkaa joku huono asia nyppimään, ja syytät häntä sitten liiallisesta maailman tuskasta ja yöunien menettämisestä on vähän tympeää.
Se on sellaista mitätöintiä.
Palstalla aika yleistä kylläkin. Oli asia kuin asia, josta palstalla avaudut niin aina on joku sanomassa jotain mitätöivää tyyliin, eikö sulla mitään isompia ongelmia ole, ja etkö mitään muuta mieti.
Ainakin itse äänestin persuja vain tämän ulossulkemisen ja kiusaamisen takia, vaikka en kannata heitä. Vituttaaa vain ankarasti tuo muiden moraaliposeeraaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Kunpa voisin antaa tälle aloitukselle tuhat yläpeukkua. Tai jotain hyvää tahtoisin aloittajalle antaa, en vain tiedä mitä. En tiedä mitä hyvää ihmisillä on tapana toisilleen antaa koska minulle ei ole koskaan mitään hyvää annettu.
Minäkin kuvittelin lapsena että aikuistuessaan ihmiset oppivat paremmiksi ihmisiksi. Mutta ei. He vain oppivat kiusaamaan paremmin. Kuusivuotias vasta harjoittelee kiusaamista, on vielä amatööri. Kuusikymmentävuotias on kiusannut koko elämänsä, hän on siinä jo huippuammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?
Yritin vain sanoa, että jos kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, niin varmasti elämä on ahdistavaa. Ihminen nyt vaan on aika julma eläinlaji eikä muuksi muutu, vaikka miten raivostuisin tai ahdistuisin. Pahoja asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Itse mieluummin pidän osaltani huolen siitä, että mulle tärkeiden ihmisten elämässä asiat ovat pääasiassa hyvin. Se riittää mun mielestäni yhdelle ihmiselle työsaraksi eikä mun tarvitse sen lisäksi vielä raivostua tuhansista inhottavista asioista, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Joo haluat kuitenkin ettei SINUN rakkaitasi kiusattaisi vai?
Mutta jonkun MUUN täytyisi vain tehdä asialle jotain ja SINÄ saisit vain rallatella kaikessa rauhassa?
Aika huonosti menisi sinullakin ja sinun pikkurakkaillasi jos joku MUU ei joskus olisi raivostunut. Tai siis jotkut muut.
Siis ymmärränkö nyt oikein, että nämä aloituksessa mainitsemasi kansanedustajat, uskovaiset lahkolaiset jne ovat sellaisia henkilöitä, että sinä olet ollut paikalla, kun he ovat kiusanneet jotain toista ihmistä? Jos näin, niin sitten ymmärrän sua. Mä sain aloituksestasi sen käsityksen, että sua vain yleisesti raivostuttaa, kun vaikkapa luet lehdestä, että joku on kiusannut jotain.
Osan olen todistanut läheltä ja osan havainnut mediasta.
Yleisesti tämä ilmiö kokonaisuutenaan raivostuttaa. Ei ennen raivostuttanut, vaan ärsytti. Nyt on tullut jotenkin mitta täyteen.
Tuokin ärsyttää, kun sulla on tuo asenne, että hällä väliä, ei koske mua, ei tarvii välittää.
Historiassa on ollut onneksi paljon ihmisiä jotka eivät samaa "ei liity muhun" asennetta kanssasi jaa, ja siksi maailma on pikku hiljaa rakentunut oikeudenmukaisemmaksi paikaksi.
Kun tein aloituksen, minua raivostutti syrjiviä hiekkalaatikkoleikkejä leikkivät aikuiset.
Ketjun edetessä alkoi ällöttää passiiviset vierestäkatsojat, kun muistui mieleen se ala-astekulttuuri, jossa kukaan ei tehnyt mitään.
Itsekin lapsena osallistuin sellaiseen ja se hävettää. Nyt ollaan aikuisia.
Okei. No mä olen kyllä puuttunut asiaan, jos olen ollut paikalla, kun jotakuta on kiusattu. Olen puuttunut tilanteissa, joissa on ollut ihan fyysistä väkivaltaakin, vaikka en ole tuntenut sen paremmin tekijää kuin uhriakaan. En myöskään kuuntele, jos joku tulee juoruilemaan mulle jostain kolmannesta henkilöstä. Keskeytän ja sanon suoraan, että en tee niillä tiedoilla yhtään mitään ja juoruilija voi pitää suunsa kiinni. En kuitenkaan menetä yöuniani, jos luen lehdestä tai kuulen uutisista, miten joku on tehnyt jollekin tuntemattomalle jotain pahaa. Muutenhan sitä ei pystyisi nukkumaan ikinä, koska koko ajan maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa. Lisäksi valitsen ihmissuhteeni hyvin tarkkaan eikä kenestäkään juoruilijasta tms tyypistä koskaan tulisi edes kaveriani, ystävästä puhumattakaan.
Hyvin olet toiminut. Noin pitääkin toimia.
En sille voi mitään että olen asioita kyseenalaistava ja pohtiva luonne. Väkisinkin tulee mietittyä maailmanmenoa ja ilmiöitä. Se on ihan luonnollista.
Minusta tuo että jos jota kuta alkaa joku huono asia nyppimään, ja syytät häntä sitten liiallisesta maailman tuskasta ja yöunien menettämisestä on vähän tympeää.
Se on sellaista mitätöintiä.
Palstalla aika yleistä kylläkin. Oli asia kuin asia, josta palstalla avaudut niin aina on joku sanomassa jotain mitätöivää tyyliin, eikö sulla mitään isompia ongelmia ole, ja etkö mitään muuta mieti.
Tarkoitukseni ei ollut mitätöidä. Olen itsekin ollut nuorena sellainen, joka kauhistui monenlaisista asioista, joita maailmassa tapahtui. Uutiset ovat aina olleet täynnä pahoja asioita. Sotia, sairauksia, väkivaltaa, murhia, itsemurhia, onnettomuuksia, luonnonmullistuksia jne jne jne. Iän myötä vaan opin, että ei sillä tavalla voi koko elämäänsä elää, koska muuten koko elämä menee pelkkään murehtimiseen. Koittaa tehdä hyviä asioita ympärillään, koska koko maailmaa ei kuitenkaan voi pelastaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Kunpa voisin antaa tälle aloitukselle tuhat yläpeukkua. Tai jotain hyvää tahtoisin aloittajalle antaa, en vain tiedä mitä. En tiedä mitä hyvää ihmisillä on tapana toisilleen antaa koska minulle ei ole koskaan mitään hyvää annettu.
Minäkin kuvittelin lapsena että aikuistuessaan ihmiset oppivat paremmiksi ihmisiksi. Mutta ei. He vain oppivat kiusaamaan paremmin. Kuusivuotias vasta harjoittelee kiusaamista, on vielä amatööri. Kuusikymmentävuotias on kiusannut koko elämänsä, hän on siinä jo huippuammattilainen.
=D
Kiitos. En taida itsekään tietää mitä hyvää minulle voisi antaa, kun en minäkään sellaista ole hirveästi saanut.
Ehkä se riittää hyväksi, ettei ainakaan anna mitään pahaa.
Tuo on ihan hyvä että antaa ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?
Yritin vain sanoa, että jos kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, niin varmasti elämä on ahdistavaa. Ihminen nyt vaan on aika julma eläinlaji eikä muuksi muutu, vaikka miten raivostuisin tai ahdistuisin. Pahoja asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Itse mieluummin pidän osaltani huolen siitä, että mulle tärkeiden ihmisten elämässä asiat ovat pääasiassa hyvin. Se riittää mun mielestäni yhdelle ihmiselle työsaraksi eikä mun tarvitse sen lisäksi vielä raivostua tuhansista inhottavista asioista, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Joo haluat kuitenkin ettei SINUN rakkaitasi kiusattaisi vai?
Mutta jonkun MUUN täytyisi vain tehdä asialle jotain ja SINÄ saisit vain rallatella kaikessa rauhassa?
Aika huonosti menisi sinullakin ja sinun pikkurakkaillasi jos joku MUU ei joskus olisi raivostunut. Tai siis jotkut muut.
Siis ymmärränkö nyt oikein, että nämä aloituksessa mainitsemasi kansanedustajat, uskovaiset lahkolaiset jne ovat sellaisia henkilöitä, että sinä olet ollut paikalla, kun he ovat kiusanneet jotain toista ihmistä? Jos näin, niin sitten ymmärrän sua. Mä sain aloituksestasi sen käsityksen, että sua vain yleisesti raivostuttaa, kun vaikkapa luet lehdestä, että joku on kiusannut jotain.
Osan olen todistanut läheltä ja osan havainnut mediasta.
Yleisesti tämä ilmiö kokonaisuutenaan raivostuttaa. Ei ennen raivostuttanut, vaan ärsytti. Nyt on tullut jotenkin mitta täyteen.
Tuokin ärsyttää, kun sulla on tuo asenne, että hällä väliä, ei koske mua, ei tarvii välittää.
Historiassa on ollut onneksi paljon ihmisiä jotka eivät samaa "ei liity muhun" asennetta kanssasi jaa, ja siksi maailma on pikku hiljaa rakentunut oikeudenmukaisemmaksi paikaksi.
Kun tein aloituksen, minua raivostutti syrjiviä hiekkalaatikkoleikkejä leikkivät aikuiset.
Ketjun edetessä alkoi ällöttää passiiviset vierestäkatsojat, kun muistui mieleen se ala-astekulttuuri, jossa kukaan ei tehnyt mitään.
Itsekin lapsena osallistuin sellaiseen ja se hävettää. Nyt ollaan aikuisia.
Okei. No mä olen kyllä puuttunut asiaan, jos olen ollut paikalla, kun jotakuta on kiusattu. Olen puuttunut tilanteissa, joissa on ollut ihan fyysistä väkivaltaakin, vaikka en ole tuntenut sen paremmin tekijää kuin uhriakaan. En myöskään kuuntele, jos joku tulee juoruilemaan mulle jostain kolmannesta henkilöstä. Keskeytän ja sanon suoraan, että en tee niillä tiedoilla yhtään mitään ja juoruilija voi pitää suunsa kiinni. En kuitenkaan menetä yöuniani, jos luen lehdestä tai kuulen uutisista, miten joku on tehnyt jollekin tuntemattomalle jotain pahaa. Muutenhan sitä ei pystyisi nukkumaan ikinä, koska koko ajan maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa. Lisäksi valitsen ihmissuhteeni hyvin tarkkaan eikä kenestäkään juoruilijasta tms tyypistä koskaan tulisi edes kaveriani, ystävästä puhumattakaan.
Hyvin olet toiminut. Noin pitääkin toimia.
En sille voi mitään että olen asioita kyseenalaistava ja pohtiva luonne. Väkisinkin tulee mietittyä maailmanmenoa ja ilmiöitä. Se on ihan luonnollista.
Minusta tuo että jos jota kuta alkaa joku huono asia nyppimään, ja syytät häntä sitten liiallisesta maailman tuskasta ja yöunien menettämisestä on vähän tympeää.
Se on sellaista mitätöintiä.
Palstalla aika yleistä kylläkin. Oli asia kuin asia, josta palstalla avaudut niin aina on joku sanomassa jotain mitätöivää tyyliin, eikö sulla mitään isompia ongelmia ole, ja etkö mitään muuta mieti.
Tarkoitukseni ei ollut mitätöidä. Olen itsekin ollut nuorena sellainen, joka kauhistui monenlaisista asioista, joita maailmassa tapahtui. Uutiset ovat aina olleet täynnä pahoja asioita. Sotia, sairauksia, väkivaltaa, murhia, itsemurhia, onnettomuuksia, luonnonmullistuksia jne jne jne. Iän myötä vaan opin, että ei sillä tavalla voi koko elämäänsä elää, koska muuten koko elämä menee pelkkään murehtimiseen. Koittaa tehdä hyviä asioita ympärillään, koska koko maailmaa ei kuitenkaan voi pelastaa.
No ei kai kenenkään mielenterveys kestä jos kaikesta mahdollisesta maailman pahuudesta kantaa huolta.
Mutta eikö tuo ole vähän mustavalkoista, että jos joku juttu jos ärsyttää, niin se on sitten kaikesta huolehtimista?
Siis onko vain on ja off?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ahdistavaa tuollainen elämä.
Mä en juurikaan edes kiinnitä huomiotani ihmisiin. Paitsi niihin, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä. Töissä tietenkin joutuu tekemään työnantajan määräämiä töitä työnantajan määräämien ihmisten kanssa, mutta eipä ole tullut vielä kertaakaan tilannetta, että joku työkaveri olisi kieltäytynyt tekemästä töitä kanssani. Jos tulisi, se olisi työnantajan ongelma eikä mun. Vapaa-ajallahan ei tarvitse edes ajatella työkavereitaan, jos ei halua.
Oman pers... eikun navan ympärillä on varmasti ihan mukava pyöriä, jos on sellainen luonne.
Minusta työpaikoilla vietetään aika paljon aikaa, ja se on sietämätöntä jos meno on luin lastentarhassa.
Ei minunkaan kanssa ole kieltäydytty työskentelemästä töissä, mutta olen silti raivoissani kun näen että jotain toista kohdellaan lapsellisesti vaikka ollaan jo aikuisia.
Ehkä joku empatia tai sympatia juttu, joka sulta puuttuu, tai jota pystyt ulottamaan vain omiin pikku pikku pikku ympyröihisi.
Työpaikoilla tosiaan vietetään paljon aikaa, mutta itse olen työssä, jossa 99% siitä ajasta menee ihan töihin keskittymiseen. Ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia mihinkään lastentarhamenoihin. Kun päivän hommat on tehty, lähdetään kotiin. Ehkä miesvaltaisella alalla on jotain vaikutusta asiaan, en tiedä.
Siinä olet ihan oikeassa, että elän elämääni mieluummin minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa kuin alkaisin perehtyä kansanedustajien, uskovaisten lahkolaisten - ja mitä kaikkia nyt luettelitkaan - elämään. Minua kiinnostaa elämässä ihan muut asiat kuin ihmiset.
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?
Yritin vain sanoa, että jos kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, niin varmasti elämä on ahdistavaa. Ihminen nyt vaan on aika julma eläinlaji eikä muuksi muutu, vaikka miten raivostuisin tai ahdistuisin. Pahoja asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Itse mieluummin pidän osaltani huolen siitä, että mulle tärkeiden ihmisten elämässä asiat ovat pääasiassa hyvin. Se riittää mun mielestäni yhdelle ihmiselle työsaraksi eikä mun tarvitse sen lisäksi vielä raivostua tuhansista inhottavista asioista, mitä ihmiskunnassa tapahtuu.
Joo haluat kuitenkin ettei SINUN rakkaitasi kiusattaisi vai?
Mutta jonkun MUUN täytyisi vain tehdä asialle jotain ja SINÄ saisit vain rallatella kaikessa rauhassa?
Aika huonosti menisi sinullakin ja sinun pikkurakkaillasi jos joku MUU ei joskus olisi raivostunut. Tai siis jotkut muut.
Siis ymmärränkö nyt oikein, että nämä aloituksessa mainitsemasi kansanedustajat, uskovaiset lahkolaiset jne ovat sellaisia henkilöitä, että sinä olet ollut paikalla, kun he ovat kiusanneet jotain toista ihmistä? Jos näin, niin sitten ymmärrän sua. Mä sain aloituksestasi sen käsityksen, että sua vain yleisesti raivostuttaa, kun vaikkapa luet lehdestä, että joku on kiusannut jotain.
Osan olen todistanut läheltä ja osan havainnut mediasta.
Yleisesti tämä ilmiö kokonaisuutenaan raivostuttaa. Ei ennen raivostuttanut, vaan ärsytti. Nyt on tullut jotenkin mitta täyteen.
Tuokin ärsyttää, kun sulla on tuo asenne, että hällä väliä, ei koske mua, ei tarvii välittää.
Historiassa on ollut onneksi paljon ihmisiä jotka eivät samaa "ei liity muhun" asennetta kanssasi jaa, ja siksi maailma on pikku hiljaa rakentunut oikeudenmukaisemmaksi paikaksi.
Kun tein aloituksen, minua raivostutti syrjiviä hiekkalaatikkoleikkejä leikkivät aikuiset.
Ketjun edetessä alkoi ällöttää passiiviset vierestäkatsojat, kun muistui mieleen se ala-astekulttuuri, jossa kukaan ei tehnyt mitään.
Itsekin lapsena osallistuin sellaiseen ja se hävettää. Nyt ollaan aikuisia.
Okei. No mä olen kyllä puuttunut asiaan, jos olen ollut paikalla, kun jotakuta on kiusattu. Olen puuttunut tilanteissa, joissa on ollut ihan fyysistä väkivaltaakin, vaikka en ole tuntenut sen paremmin tekijää kuin uhriakaan. En myöskään kuuntele, jos joku tulee juoruilemaan mulle jostain kolmannesta henkilöstä. Keskeytän ja sanon suoraan, että en tee niillä tiedoilla yhtään mitään ja juoruilija voi pitää suunsa kiinni. En kuitenkaan menetä yöuniani, jos luen lehdestä tai kuulen uutisista, miten joku on tehnyt jollekin tuntemattomalle jotain pahaa. Muutenhan sitä ei pystyisi nukkumaan ikinä, koska koko ajan maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa. Lisäksi valitsen ihmissuhteeni hyvin tarkkaan eikä kenestäkään juoruilijasta tms tyypistä koskaan tulisi edes kaveriani, ystävästä puhumattakaan.
Hyvin olet toiminut. Noin pitääkin toimia.
En sille voi mitään että olen asioita kyseenalaistava ja pohtiva luonne. Väkisinkin tulee mietittyä maailmanmenoa ja ilmiöitä. Se on ihan luonnollista.
Minusta tuo että jos jota kuta alkaa joku huono asia nyppimään, ja syytät häntä sitten liiallisesta maailman tuskasta ja yöunien menettämisestä on vähän tympeää.
Se on sellaista mitätöintiä.
Palstalla aika yleistä kylläkin. Oli asia kuin asia, josta palstalla avaudut niin aina on joku sanomassa jotain mitätöivää tyyliin, eikö sulla mitään isompia ongelmia ole, ja etkö mitään muuta mieti.
Tarkoitukseni ei ollut mitätöidä. Olen itsekin ollut nuorena sellainen, joka kauhistui monenlaisista asioista, joita maailmassa tapahtui. Uutiset ovat aina olleet täynnä pahoja asioita. Sotia, sairauksia, väkivaltaa, murhia, itsemurhia, onnettomuuksia, luonnonmullistuksia jne jne jne. Iän myötä vaan opin, että ei sillä tavalla voi koko elämäänsä elää, koska muuten koko elämä menee pelkkään murehtimiseen. Koittaa tehdä hyviä asioita ympärillään, koska koko maailmaa ei kuitenkaan voi pelastaa.
No ei kai kenenkään mielenterveys kestä jos kaikesta mahdollisesta maailman pahuudesta kantaa huolta.
Mutta eikö tuo ole vähän mustavalkoista, että jos joku juttu jos ärsyttää, niin se on sitten kaikesta huolehtimista?
Siis onko vain on ja off?
Yleensä empaattiset ihmiset tuntevat huolta useammasta kuin yhdestä epäoikeudenmukaisuudesta tai vääryydestä, mitä maailmassa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Sä varmaan ymmärrät että hiekkalaatikkopelit jatkuu aikuisinakin. Ei ne mihinkään häviä, eikä ihmiset vanhetessaan fiksuunnu.
Joo tyhmät pysyy ikuisesti tyhmänä ja lapsena sitä oli vain pakko sietää. Mutta mikä onni ja autuus: aikuisena saa vaihtaa maisemaa jos tyypit on idiootteja. Vaihda työtä, kumppania, jätä tyhmät kaverit, vaihda vaikka maata. Jossain on kivoja ihmisiä, sydämellisiä ja hyviä. Olen löytänyt sellaisia, niitä on oikeasti olemassa.
Voit nauraa partaasi kun suljet sen kanalan oven viimeisen kerran ja mietit miten ne jää sinne toisiaan nokkimaan ja pyörittämään pientä piiriään ja sinä pääset vapauteen.
Alue: Aihe vapaa
Ei se ole mitään "toisen elämään perehtymistä" jos huomaa typerää ja lapsellista käytöstään ympärillään ja reagoi siihen kuten tervepäinen ihminen reagoi.
Jos sinä nyt jotenkin pystyt kulkemaan laput silmillä ja olemaan täydellisen välinpitämätön ympäröivästä maailmasta, kunhan vaan sinä ja sinun lapsesi voitte hyvin, niin onnea vaan sinulle.
Jotenkin nihkeää tuollainen oman perseen ympärillä pyöriminen minusta on.
Miksi kirjoitit tätän ketjuun muuten?
Miksi "perehdyt nyt elämääni"?