Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastukset vievät uskon?
02.05.2019 |
Kaipaisin ajatuksia ja suuntaviivoja tilanteeseemme. Tästä on vaikea puhua toisaalla, kun tuntuu, että tähän suhtaudutaan niin jyrkästi.
Olemme viisihenkinen perhe, kaksi aikuista ja kolme lasta. Kaksi lapsista on koululaisia. Olemme uskovaisia, ja kuulumme erääseen uskonyhteisöön. En halua määritellä tarkemmin, mihin.
Ongelma on seuraavanlainen. Kaksi lapsistamme on pidemmän aikaa ilmaissut haluavansa harrastuksen. Toinen lapsi on kiinnostunut eräästä joukkuelajista, jossa siis pelataan yhdessä toisten kanssa. Toinen lapsi taas haaveilee baletista.
Me emme mieheni kanssa näitä pidä pahana. Kuitenkin uskonyhteisössämme näihin suhtaudutaan osin hyvin kielteisesti ja jyrkästi. Oikeastaan asia ei ole tullut esille aiemmin mitenkään, lähinnä nyt keskusteluissa, kun olemme näitä harrastuskuvioita pohtineet.
Koen, että omassa tai miehenkään uskossa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Emme vain kykene ajattelemaan ja näkemään että nämä harrastukset - tuo peli ja baletti - olisivat uskon kannalta mitenkään huono asia tai esimerkiksi veisivät kenenkään uskoa.
Tunnen todella huonoa omatuntoa tästä. Tuntuu, ettei pitäisi tai saisi ajatella näin. Tietysti me voimme tehdä omat valintamme, mutta onko sitten niin, että joudumme ikään kuin välttämään näistä puhumista, jotta emme saisi aikaan pahaa mieltä tai jyrkkiä keskusteluita - joiden pääaiheena emme halua olla. Ja samalla mietin, onko oikein kieltää lapsilta noinkin viattomia harrastuksia siksi, että JOKU TOINEN kokee ne jotenkin vääriksi, huonoiksi? Kuitenkaan en halua loukata muita. Ja taas... entä toisin päin. En kai minäkään oleta että ajatukset olisivat yhteisiä ja että aina toimittaisi samoin, vaikka usko onkin yhteinen. Enkä voi sanoa että loukkaantuisin jonkun lapsen harrastuksista.
Asiallisia neuvoja haluaisin. Aihe on ihan oikeasti vaikea.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelisin että on kyllä liian tiukasti uskonyhteisön liekassa, jos ei uskalla tehdä itsenäisiä päätöksiä lasten harrastuksiin nähden.
Itsellä radikaalimpi juttu. Pidän alkoholin kohtuukäyttöä ja esiaviollista seksiä täysin ok:na, kun taas seurakunnassani niitä pidetään ehdottomasti synteinä. Mutta eipä tuo minua haittaa, elän miten itse haluan. En toki kauheasti erityisesti kuuluta että minä muuten sitten joskus juon saunakaljankin tms, mutta en toisaalta peittelekään tekemisiäni.
Mitä vastaisit, jos joku kysyisi sinulta tuota ihan suoraan tai miten astelisit suhtauduttavan? Jos suhtautuminen olisi kielteistä, niin tunnetko tuosta koskaan ristiriitaa?
Ja joo, ehdottomasti radikaalimpi juttu sulla siellä! Ristiriitansa kullakin , joten hyvä että tulit vastaamaan...
En itse oikein edes ymmärrä, mikä näissä joissain joukkuelajeissa on niin kamalaa (esim. jalkapallo, jääkiekko, salibandy) tai tuossa baletissa. Eikä oikein kukaan ole tätä osannut perustella, kun olemme koettaneet hakea vastauksia tälle. Haluaisimme toimia oikein.
Onko se sitten ajatuksena, että joukkuelajeissa on paljon sellaisia, jotka uskovat aivan toisin tai eivät usko lainkaan, tulee herkemmin vaikutteita muualta...? Vai onko se ne pelit ja ikään kuin se voittoon pyrkiminen? Tai baletissa - Onko se ajatus tanssimisesta. Tiedän, että monessa muussakin uskonyhteisössä tanssimisen suhtaudutaan vaihdellen. Ymmärränkin ajatuksen tasolla esim. kielteisyyden jotain tankotanssia tai tansseista käymistä kohtaan, mutta eihän tässä ole siitä kysymys. Baletti ei myöskään lajimuotona ole kovin räväkkä, musiikki on useimmiten klassista,... Toki osa ballerinoista meikkaa, vaatetuksen voi katsoa olevan niukkaa - mutta yhtä vähänhän sitä on päällä uimarannalla, vesijumpassa tms. Ja nythän on kysymys alakouluikäisistä!
Sen mitä nyt olen ottanut selvää, niin kummassakaan lajissa harjoitukset eivät olisi samaan aikaan kuin viikon kohokohdat (voit nyt itse mieltää, onko kyse jumalanpalveluksista, kokouksista tai seuroista, en halua kirjoittaa nyt kovin tarkoin - sama asia kuitenkin) eivätkä siten asettaisi uskoa ja harrastusta ristiriitaan keskenään. Uskonelämä itsessään taas koostuu aika paljon muustakin kuin sunnuntain menoista, joten en niin näe osuutta harrastuksilla tuossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kultissa lasten baletti tai joku peli on "syntistä" - jätä kultti. Jos kultti perustuu Raamatulle niin tuollaista kieltoa ei Raamatussa ole. Kiinnostaako sinua seurata Jumalaa vai kulttia? Jos Jumalaa niin ehkä vielä puhut hänelle.
Urheilussa on kiellettyä se kilpailu ja tanssissa viettelevä liikunta.
Ei kai teillä muuta vaihtoehtoa ole kuin etsiä samoin uskovista perheistä lapsille kavereita, joiden kanssa voivat sitten höntsäillä jotain pihaleikkejä harrastuksenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten indoktrinoiminen uskonyhteisöihin pitäisi kieltää, niihin liittymisen ikärajaksi 30 vuotta.
Tämän takia en käsitä mitä hyvää tietyissä uskontopiireissä kun joutuu miettimään saako lapseni harrastaa yms. Mitäs ne muut uskontopiirissä ajattelee.
Jos mun lapseni haluaa harrastaa, ei sen pitäisi kuulua kenellekkään muulle. Oma perhe, oma asia.
Toivotan onnea jatkossa koska tulee aina miettimään hamaan loppuun asti että mitäs ne muut ajattelee jos me tehdään näin tai näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta hyvä aloitus! Vaakakupissa siis ovat lasten toiveet versus se, miten tärkeä uskonyhteisön hyväksyntä teistä on. Minulla ei ole lapsia, mutta samassa tilanteessa epäröimättä priorisoisin omien lasteni onnellisuuden. Joukkuelaji ja baletti opettavat paljon tehokkaammin hyödyllisiä ominaisuuksia kuin uskonyhteisön sanelemat kiellot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelisin että on kyllä liian tiukasti uskonyhteisön liekassa, jos ei uskalla tehdä itsenäisiä päätöksiä lasten harrastuksiin nähden.
Itsellä radikaalimpi juttu. Pidän alkoholin kohtuukäyttöä ja esiaviollista seksiä täysin ok:na, kun taas seurakunnassani niitä pidetään ehdottomasti synteinä. Mutta eipä tuo minua haittaa, elän miten itse haluan. En toki kauheasti erityisesti kuuluta että minä muuten sitten joskus juon saunakaljankin tms, mutta en toisaalta peittelekään tekemisiäni.
Mitä vastaisit, jos joku kysyisi sinulta tuota ihan suoraan tai miten astelisit suhtauduttavan? Jos suhtautuminen olisi kielteistä, niin tunnetko tuosta koskaan ristiriitaa?
Ja joo, ehdottomasti radikaalimpi juttu sulla siellä! Ristiriitansa kullakin , joten hyvä että tulit vastaamaan...
En itse oikein edes ymmärrä, mikä näissä joissain joukkuelajeissa on niin kamalaa (esim. jalkapallo, jääkiekko, salibandy) tai tuossa baletissa. Eikä oikein kukaan ole tätä osannut perustella, kun olemme koettaneet hakea vastauksia tälle. Haluaisimme toimia oikein.
Onko se sitten ajatuksena, että joukkuelajeissa on paljon sellaisia, jotka uskovat aivan toisin tai eivät usko lainkaan, tulee herkemmin vaikutteita muualta...? Vai onko se ne pelit ja ikään kuin se voittoon pyrkiminen? Tai baletissa - Onko se ajatus tanssimisesta. Tiedän, että monessa muussakin uskonyhteisössä tanssimisen suhtaudutaan vaihdellen. Ymmärränkin ajatuksen tasolla esim. kielteisyyden jotain tankotanssia tai tansseista käymistä kohtaan, mutta eihän tässä ole siitä kysymys. Baletti ei myöskään lajimuotona ole kovin räväkkä, musiikki on useimmiten klassista,... Toki osa ballerinoista meikkaa, vaatetuksen voi katsoa olevan niukkaa - mutta yhtä vähänhän sitä on päällä uimarannalla, vesijumpassa tms. Ja nythän on kysymys alakouluikäisistä!
Sen mitä nyt olen ottanut selvää, niin kummassakaan lajissa harjoitukset eivät olisi samaan aikaan kuin viikon kohokohdat (voit nyt itse mieltää, onko kyse jumalanpalveluksista, kokouksista tai seuroista, en halua kirjoittaa nyt kovin tarkoin - sama asia kuitenkin) eivätkä siten asettaisi uskoa ja harrastusta ristiriitaan keskenään. Uskonelämä itsessään taas koostuu aika paljon muustakin kuin sunnuntain menoista, joten en niin näe osuutta harrastuksilla tuossa.
Ap
Jos minulta kysyttäisiin suoraan näistä asioista, sanoisin mielipiteeni suoraan. Seurakunnassa on myös jokunen minulle tutumpi ihminen, joka tietää että olen varsin liberaali näissä asioissa. Mutta en tosiaan erityisemmin huutele, koska se voi loukata joitain toisin ajattelevia ja aiheuttaa sellaisia kiistoja jotka ei hyödytä yhtään ketään. Jotkut vanhemmat ihmiset varsinkin on sellaisia että ne alkaa suorastaan pelätä Jumalan tuomioita ja apokalypsia jos syntisyys lisääntyy, joten he voivat oikeasti ahdistua pahasti ajatuksesta että seurakuntaankin on pesiytynyt heidän mielestä hirvittävimpiä syntejä avoimesti harjoittavia.
Minua ei kovin paljoa ahdista tuo ristiriita, johtuen ehkä siitä että olen aika räväkkä ihminen joka tavallaan jopa nautin kaikenlaisisita ristiriitatilanteista.Toisaalta tiedän, että jos joutuisin lähtemään seurakunnasta, pärjäisin ilmankin, löytäisin uuden uskonyhteisön vaikka luterilaisista lähetysliikkeistä tms. Minulle on tärkeintä opin hengelliset ydinasiat ja yhteys toisiin uskoviin, nämä muut opinseikat on minulle lopulta melko yhdentekeviä. Sellaiset kuten että onko nuoren maan kreationisti vai ei, juoko alkoholia vai ei, mitä ajattelee homoseksuaalisuudesta jne. Jopa se, mitä ajattelee kasteen ajankohdasta, että onko se aikuisena vai lapsena.
Tanssimiseen liittyy omassakin seurakunnassa tiettyjä ennakkoluuloja varsinkin vanhempien ihmisten taholta. Olen kuullut itsekin että tanssi on "pyörimistä halutun reiän ympärillä" ja irstautta sekä ruumiin käyttämistä vääränlaiseen aistillisuuteen. Baletissa tosiaan esiintymisasut on monen mielestä aika provosoivia, samoin se että klassisessa aika paljon aiheet pyörii "soidinmenojen" ympärillä. Mutta tämä sama ihminen joka paasasi tätä kovimmin, uskoo myös että Muumipeikot on juoni totuttaa ihmisiä demonien ulkonäköön kun ne sitten tulevat maan päälle tosissaan, joten kuinkahan vakavasti kannattaa ottaa... Sen tiedän ettei oman seurakuntani vanhimmisto tuomitse taidetanssiharrastusta eikä varsinkaan joukkuepelejä, joten nuo on enemmän yksityisajattelijoita nuo kriittiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta hyvä aloitus! Vaakakupissa siis ovat lasten toiveet versus se, miten tärkeä uskonyhteisön hyväksyntä teistä on. Minulla ei ole lapsia, mutta samassa tilanteessa epäröimättä priorisoisin omien lasteni onnellisuuden. Joukkuelaji ja baletti opettavat paljon tehokkaammin hyödyllisiä ominaisuuksia kuin uskonyhteisön sanelemat kiellot.
Toisaalta perheelle on raju paikka, jos joutuu uskonyhteisön ulkopuolelle eikä mitään korvaavia suhteita "maailmallisiin" välttämättä edes ole. Helppo kommentoida toisen asemassa.
Voi luoja noita teidän uskontoja ja niiden mukanaan tuomia sääntöjä. Huh.
Itse olen ev.lut ja uskon Jumalaan, mutta jos Jumala alkaisi laittamaan joitakin sääntöjä tanssiin ja musiikkiin, jalkapalloon yms. Niin sellainen Jumala saisi huutia.
Minun Jumalani on Rakkaus ja sellaiseen uskon ja sellaista Jumalaa haluan kunnioittaa.
Minun Jumalani on myös suvaitsevainen ja hänellä on huumorintajua.
Ymmärrän kyllä synnin ja pahat teot, enkä myöskään niitä tee, mutta haloo. Jalkkis, musiikki, tanssi.... Ei Jumala ole noin tiukkapipo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se! (lasten oikeuksia rajoittava kultti)
Vierailija kirjoitti:
Perhe ensin, kultti vasta sitten.
Potkisin kultin tässä tilanteessa jo kuuhun. Autoritääriset lahkot kertovat mielellään, mikä on syntiä ja mikä ei, millä pääsee taivaaseen ja millä ei. Oletusarvoisesti silloin ollaan jo täydellisesti metsässä, kun annetaan ulkopuoleisen tahon määräillä mistään elämän osa-alueesta. Se on vallankäyttöä ja hengellistä väkivaltaa. Opi tunnistamaan se.
Ettei olisi kyse siitä eräästä lahkosta josta kuulin että elävät "synnitöntä elämää", jossa synnit on määritelty pieniin ja suuriin ja ne suuret estävät sitten taivaaseenpääsyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja noita teidän uskontoja ja niiden mukanaan tuomia sääntöjä. Huh.
Itse olen ev.lut ja uskon Jumalaan, mutta jos Jumala alkaisi laittamaan joitakin sääntöjä tanssiin ja musiikkiin, jalkapalloon yms. Niin sellainen Jumala saisi huutia.
Minun Jumalani on Rakkaus ja sellaiseen uskon ja sellaista Jumalaa haluan kunnioittaa.
Minun Jumalani on myös suvaitsevainen ja hänellä on huumorintajua.
Ymmärrän kyllä synnin ja pahat teot, enkä myöskään niitä tee, mutta haloo. Jalkkis, musiikki, tanssi.... Ei Jumala ole noin tiukkapipo.
Toisaalta niiden ihmisten halu rajoittaa elämäänsä usein johtuu siänsä vilpittömästä halusta tehdä Jumalan tahto niin hyvin kuin voivat. Se voi joskus mennä vähän överiksi joo, joskus jopa koko seurakunnassa. Mutta itse ainakin ymmärrän sitä tavallaan enkä halveksi, mutta ajattelen myös että kukin voi soveltaa yhteiskunnan tavallisesta hyvin poikkeavia sääntöjä lähinnä itseensä, ei esim. lapsiinsa mielellään. Jos joku ajattelee että hänen täytyy klo 4 aamulla käydä polvilleen rukoustaisteluun tunniksi joka aamu, tehköön, mutta ei siihen voi lapsia vaatia. Samoin jos ei voi mielestään kuunnella maallista musiikkia tai lukea maallista kirjallisuutta niin siitä vaan, mutta ei lapsia voi pullossa kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja noita teidän uskontoja ja niiden mukanaan tuomia sääntöjä. Huh.
Itse olen ev.lut ja uskon Jumalaan, mutta jos Jumala alkaisi laittamaan joitakin sääntöjä tanssiin ja musiikkiin, jalkapalloon yms. Niin sellainen Jumala saisi huutia.
Minun Jumalani on Rakkaus ja sellaiseen uskon ja sellaista Jumalaa haluan kunnioittaa.
Minun Jumalani on myös suvaitsevainen ja hänellä on huumorintajua.
Ymmärrän kyllä synnin ja pahat teot, enkä myöskään niitä tee, mutta haloo. Jalkkis, musiikki, tanssi.... Ei Jumala ole noin tiukkapipo.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja noita teidän uskontoja ja niiden mukanaan tuomia sääntöjä. Huh.
Itse olen ev.lut ja uskon Jumalaan, mutta jos Jumala alkaisi laittamaan joitakin sääntöjä tanssiin ja musiikkiin, jalkapalloon yms. Niin sellainen Jumala saisi huutia.
Minun Jumalani on Rakkaus ja sellaiseen uskon ja sellaista Jumalaa haluan kunnioittaa.
Minun Jumalani on myös suvaitsevainen ja hänellä on huumorintajua.
Ymmärrän kyllä synnin ja pahat teot, enkä myöskään niitä tee, mutta haloo. Jalkkis, musiikki, tanssi.... Ei Jumala ole noin tiukkapipo.
...paitsi että itse tulen juuri perheestä, jossa blokattiin porukkaa niin p--keleesti ulkopuolelle. En itse pidä tätä uhrausta sen arvoisena. Työn, harrastusten ja muiden aktiviteettien myötä pystyy kyllä löytämään kivoja ihmisiä elämäänsä.
t. jolle kommentoit
Tarkoituksena on eristää lapset muusta maailmasta, jotta eivät osaa kaivata kuin aivopesulahkossa vietettyä aikaa. Kyseessä on henkinen pahoinpitely. Päästä lapset harrastamaan.
Mieti asiaa lasten kannalta. Onko yhteisössänne hyväksyttävää, että lapset ystävystyisivät maallisten harrastuskavereidensa kanssa? Jos ei, mitä seuraamuksia lapselle olisi tästä? Alkaisivatko uskovaiset kaverit piikitellä tai jopa jättää lapsen ulkopuoliseksi? Entä miten kävisi lapsille läheisten aikuisten (muiden kuin sinun ja miehesi) kohdalla? Kohtelisivatko isovanhemmat ja muut läheiset sukulaiset lapsiasi edelleenkin samalla tavalla kuin ennenkin? Ylipäätään sinuna miettisin, mikä on yhteisön reaktio lapsiisi, jos he alkavat harrastaa kiellettyjä harrastuksia, ja miten tämä vaikuttaisi lapsiin. Te kaksi aikuista varmasti pärjäätte ihan hyvin, vaikka koko muu yhteisö kääntäisi teille selkänsä. Mutta entä lapsenne?
Itse ajattelisin että on kyllä liian tiukasti uskonyhteisön liekassa, jos ei uskalla tehdä itsenäisiä päätöksiä lasten harrastuksiin nähden.
Itsellä radikaalimpi juttu. Pidän alkoholin kohtuukäyttöä ja esiaviollista seksiä täysin ok:na, kun taas seurakunnassani niitä pidetään ehdottomasti synteinä. Mutta eipä tuo minua haittaa, elän miten itse haluan. En toki kauheasti erityisesti kuuluta että minä muuten sitten joskus juon saunakaljankin tms, mutta en toisaalta peittelekään tekemisiäni.