Lue keskustelun säännöt.
Ajatelkaa: Tämän päivän parikymppisillä ei ole mitään hajua markka-ajan hyvinvoinnista ja tasa-arvosta!! :O
Mahtava markka-aika!!
02.05.2019 |
Ajasta, jolloin töitä riitti kaikille. Juopoillekin löytyi sellaista työtä, että promillet eivät olleet vaaraksi.
Ajasta, jolloin kaikki kävivät ruotsinlaivalla, mutta kukaan ei käynyt Thaimaassa tai leipäjonossa.
Ajasta jolloin kaikki oli halpaa, koska palkat olivat pieniä, mutta pienellä palkalle eli, koska kaikki oli halpaa ja verotus kevyttä.
Ajasta jolloin kukaan ei olisi kehdannut olla ilman työtä tai koulua.
Ajasta jolloin duunari tienasti enemmän, mutta johtajat vähemmän.
Se oli tasa-arvon ja hyvinvoinnin aikaa se.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luku oli eri asia kuin markka-aika ylipäänsä. Silloin tilanne muuttui. Muistan kun Timo Harakka kirjoitti nyt-liitteessä että työttömyys ei tule enää koskaan laskemaan alle 200 tuhanteen. Melko hyvin on ennustus pitänyt, hieman tuon alle käytiin kai joskus 2007 mutta sitten noustiin takaisin yli 200t
No jos jotain "kulta-aikaa" halutaan hakea niin ehkä ne muutamat vuodet 80-luvun puolivälistä 90-luvun lamaan saakka olivat aikaa jolloin oli yleisesti melko hyvin rahaa kulutukseen ja työttömyys oikeasti pientä (siis niin että sitä ei peitelty kurjilla hätäaputöillä). Mutta kyllä koko markka-ajan kuvaaminen hyvänä aikana on melkoista vääristelyä.
omat muistikuvani alkaa jostain 70-luvun puolivälistä ja mun mielestä silloin oli jo hyvä elintaso: ei ollut pulaa ruuasta, vaatteista, asumisesta. Jotkut asui vanhoissa mökeissä joissa oli vielä ulkovessat mutta sitä ei pidetty erityisen köyhänä. Heillä oli kuitenkin oma piha mitä kerrostaloasujilla ei ollut. Kaikki mitä on tullut sen jälkeen (netit, kännykät, ulkomaanmatkat) on melko ylimääräistä kulutusta jota ilmankin pärjäisi.
Räikkösillä oli ulkohuusi kun kimi palkattiin mclarenille ja se oli aika kaukana -70 luvusta
Lahdessa oli Paavolassa vielä 90-luvulla vanhoja taloja, joissa vessa saattoi olla kellarissa, eikä kaikissa asunnoissa ollut suihkua. Purettiin joskus 90-luvun lopulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Euro vei ostovoiman kirjoitti:
No markka-aikana televisio oli kallis, mutta silloin ihmisillä oli sentään varaa ostaa ruokansa.
Markka aikana ruoka oli paljon kalliimpaa, koska nykyään on enemmän tehotuotantoa ja ruokaa tuodaan ympäri maailmaa.
Myös halvempia elintarvikkeita käytettiin esim. Silakkaa, luita, verta, sisäelimiä ja kasviksia ja hedelmiä paljon vähemmän.
Nykyään monet ovat paljon halvempia esim. Kahvi, hedelmät, maito jne.
Elimissä on nykyään about sama kilohinta kuin lihassa. En ole ostanut maksaa varmaan 20 vuoteen. Tosin lihakin jäänyt vähälle kun en viitsi käryttää, ei ole liesituuletinta.
Ostin ekan asunnon v.84 kun vuokra asuntoja ei ollut ja asuin okt vintillä, johon ei tullut edes vettä.
Asuntolainan korko oli 14% ja jossakin välissä se nousi 15 ja 16%. Maksu aika oli sama kuin omavastuun säästöaika oli 9v ja omarahoitus 30% asunnon hinnasta.
Hitsi, silloin näin jopa nälkää, kun rahaa ei ollut ja tein kahta työtä. Päivätyön ohella, jaoin mainospostia.
Ai, tällä palstalla on taas näköjään tänään sellainen omituinen vika, että asiallisetkin kirjoitukset katoavat, vaikka niissä ei arvostella mitään kansallista, etnistä tai muuta siihen verrattavaa segmenttiä, eikä yllytetä ketään vihaamaan ketään.
Joten laitetaanpa uudestaan:
Nuo "kaikki oli halpaa ja verotus kevyttä" ja "kukaan ei olisi kehdannut olla ilman työtä tai koulua"eivät pidä paikkansa, vaan ovat ihan "ympäri" 1990-luvun tilanteeseen nähden, mutta nuo muut kohdat kyllä pitävät paikkansa.
1990-luvun alussa, Aho-Viinasen lamahallituksen aikana työttömiä oli yli 400 000, ja taisipa se joidenkin määritelmien mukaan käväistä puolen miljoonan yläpuolellakin (riippuu paljolti siitä, lasketaanko haistapaskan tempputyöllistämishommissa olleet oikeasti työttömiksi vai ei), ja koulupudokkaita myös oli, mutta heitä ei kukaan syrjäytymisenehkäisijä, koulutustakaaja tai positiivisuusohjaaja vainonnut samalla tavalla kuin nykyään.
Kaikki oli järjettömän kallista 1990-luvullakin, ja on aina ja kaikkina maailmanaikoina ollut Suomessa. Suomi on aina ollut huono, paha ja lannistava maa, henkisesti vielä enemmän kuin taloudellisesti.
Itse kaipaan nuoruusajastani 1980- ja 1990-luvuilta niiden ainakin jonkinverran (tai ehkä paljonkin) terveempää ja liberaalimpaa ilmapiiriä ja yleistä sielunmaisemaa tähän ikävään nykyaikaan nähden: tupakanpoltto oli sentään vielä kapakoissa sallittu (olisi tosin saanut olla myös virastoissa ja joukkoliikennevälineissäkin ja saisi olla edelleenkin); sen mitä pienimmästäkin tuoksusta tai yhdestä savukiehkurasta taloyhtiön pihamaalla ei kukaan nostanut tuollaista lapsellista ja ihan turhaa parkua kuin usein tälläkin palstalla näkee, edes nuoret aikuiset (sanotaanko siinä 20-30 - vuotiaat) naiset - eli suunnilleen minun ikäiseni - eivät olleet sellaisia tulisieluisia ja mieleltään 1800-lukulaisia raittiuskörttiläisiä ja "juoppojen"vihaajafanaatikkoja ynnä puritanisteja kuin nykyään, kaikenlaisia vääriä lasuja ym. raukkamaisia ja valheellisia ilmiantoja ei tehty kiusaamis- ja jopa ihan huvittelutarkoituksessa kuten nykyään, ei ollut näitä "sosiaalisten tilanteitten pelkoisia" seiniä pitkin luuhaajia ja katseen välttelijöitä lainkaan, kokonaiset ikäluokat eivät olleet näitä elinikäisiä terapiassa itkijöitä, ihmiset olivat miehiä ja naisia - ja nuorina poikia ja tyttöjä - eikä tuota "muunsukupuolisuutta" ollut vielä keksitty eikä 15 prosenttia koko nuorisosta ollut transuleikkausjonossa, autot eivät olleet joka tavalla teknisesti "turvallisuusrajoitettuja" hengettömiä lussuja kuten nykyään (siis, niillä pystyi huvittelemaan, luikauttamaan sivuluisuja, pyörittämään ns. paskarinkiä ym.).
Tämä koko 2000-luku on ollut ihan sairasta aikaa, ja suunta on aina vaan pahempaan, totalitääriseen kuri- ja kontrolliyhteiskuntaan.
Naisten lisääntynyt valta yhteiskunnassa aiheuttaa tällaista liberaalin demokratian ja oikeusvaltion alasajoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten ap. 70-luvulla ihmiset meni työnperässä Ruotsiin lähes 400.000 suomalaista?
Tai 90-luvulla kun kymmeniä tuhansia lääkäreitä ja sairaanhoitajia läksivät työnperässä Saudi-Arabiaan tai Eurooppaan.
Tai raksamiehet Venäjälle? Tai kalatehtaalle Norjaan.
Ihmismielessä on varmaan jokin suojamekanismi masennusta ja sekoamista vastaan, joten hyvät asiat muistetaan paremmin kuin huonot. Tämä valikoiva muisti kuitenkin tekee monille tepposet. Aletaan oikeasti uskoa, että ennen kaikki oli paremmin, ryhdytään valittamaan ja masennutaan.
Muistutan kuitenkin, että työttömiä ei ollut, kun työttömät pistettiin pienipalkkaisiin ja raskaisiin työllisyystöihin tai muuttivat Ruotsiin. 90-luvun alussa esimerkiksi halpa sikanautajauheliha maksoi 50mk/kg, eli 8,4€. Nyt se maksaa neljänneksen vähemmän ja palkat ovat 2,5 kertaa paremmat kuin 30 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
toinen 50- lukua vastaavissa olosuhteissa vielä 80- luvulla.
Ja paljonkohan tällaisia tapauksia Suomen mittakaavassa oli 80-luvulla? Ihan varmasti hyvin hyvin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin miehen joka oli syntynyt 50-luvun alussa. Ei ollut koskaan töissä, jossain vaiheessa pari linnareissua. Kuoli yli 10v sitten. Hänen aikanaan pystyi elämään sossurahoilla, koska tukea haki niin harvat. Ne jotka haki, katsottiin automaattisesti kelkasta pudonneiksi, joten tukea ei heiltä evätty eikä vaadittu mitään osallistumisia tms.
Jaa. Kun tukea haki vähän ihmisiä, niin syynättiin niin maan perkeleesti. Minut suurin piirtein kaupunkilaisena melkein laitettiin työttömyysaikana maatalouslomittajaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvämuistinen kirjoitti:
Ihmismielessä on varmaan jokin suojamekanismi masennusta ja sekoamista vastaan, joten hyvät asiat muistetaan paremmin kuin huonot. Tämä valikoiva muisti kuitenkin tekee monille tepposet. Aletaan oikeasti uskoa, että ennen kaikki oli paremmin, ryhdytään valittamaan ja masennutaan.
Muistutan kuitenkin, että työttömiä ei ollut, kun työttömät pistettiin pienipalkkaisiin ja raskaisiin työllisyystöihin tai muuttivat Ruotsiin. 90-luvun alussa esimerkiksi halpa sikanautajauheliha maksoi 50mk/kg, eli 8,4€. Nyt se maksaa neljänneksen vähemmän ja palkat ovat 2,5 kertaa paremmat kuin 30 vuotta sitten.
Neljällä kympillä mainostetaan sikanautaa tammikuun 1990 Hesareissa etusivulla. Se oli siihen aikaan laadukkaampi tuote kuin nykyiset hormonivesilihat. Ylipäänsä kaikki ruoka oli parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin miehen joka oli syntynyt 50-luvun alussa. Ei ollut koskaan töissä, jossain vaiheessa pari linnareissua. Kuoli yli 10v sitten. Hänen aikanaan pystyi elämään sossurahoilla, koska tukea haki niin harvat. Ne jotka haki, katsottiin automaattisesti kelkasta pudonneiksi, joten tukea ei heiltä evätty eikä vaadittu mitään osallistumisia tms.
Jaa. Kun tukea haki vähän ihmisiä, niin syynättiin niin maan perkeleesti. Minut suurin piirtein kaupunkilaisena melkein laitettiin työttömyysaikana maatalouslomittajaksi...
joo satunnaiset tuen hakijat syynättiin mutta vakkareille annettiin suht vapaat olot.
Kyllä ap:lla aika kultaa muistot ja onko edes elänyt kyseistä aikaa. Ainakin meidän perheen tiedossa oli useita perheitä, joilla ei ollut edes lankapuhelinta. Elektroniikkaa tosi vähän. Videot ja väri tv oli kova sana 80-luvun alussa. Vaatteita tehtiin paljon itse ulkovaatteista lähtien. Lainojen korot oli tosi suuria. Palkat ei olleet isoja ja mitään luxusta ei osteltu.
Nykyään pienituloisillakin on älykännykät lapsia myöten, vaatteita tilailla ja ostellaan sieltä täältä. Kaikenmoista kosmetologi, -sali, - kamoaamokäyntejä on tavallisilla palkansaajilla. Oikeasti - 80-luvulla tavallisilla ihmisillä oli varaa vain välttämättömyyksiin. Jos haluttiin ostaa tv tai pyykkikone niin säästettiin useampi kuukausi.