Mua masentaa ja ahdistaa ihan kamalasti - mistä löytää motivaatiota ja iloa elämään

Onko sinulla joskus ollut iloa?

Tietysti sinun pitää levätä ja myös tankata elimistöösi ravinteita, stressi on kalunnut ne loppuun.

Hyvä kysymys. Itse olen hakenut iloa alkoholista, koska vain kännissä tuntuu elämässä olevan jotain iloa. Selvin päin kaikki muu on paskaa paitsi kusi.

Onhan sun ruokavalio kunnossa? Saat liikuntaa myös? Ensin perusasiat kuntoon, sitten alat lisätä hiljalleen asioita joista nautit. Voit aloittaa ihan pienestä, käy vaikka kerran viikossa kirjastossa, tai mene meren rantaan kävelemään kameran kanssa. Mistä nyt tykkäät.

ota alkuun liikunta osaksi elämääsi. Kehon kautta. Kaikkea ei kannata heti muuttaa. Myös pieni irtiotto arjesta voisi tehdä hyvää. Mieti mistä asioista olet aikaisemmin mielihyvää ja tee asioita joista nautit tai olet nauttinut. Tapaa ystäviä.

Kartoittaisin ensin nuo elämäsi osa-alueet eli tukipilarit: eli listaa ne... työ, vapaa-aika, opiskelu, harrastukset, ystävät, perhe, puoliso, lapset.

Sen jälkeen miettisin miten itse voin panostaa siihen, että nuo osa-alueet toimivat.

Kaikkea pitää olla sopivassa suhteessa. Eli kaikkea energiaa ei voi laittaa yhteen tai kahteen osa-alueeseen vaan etsiä tasaista balanssia kaikien asioiden välillä. Pienesti kaikkea on parempi kuin toteuttaa täyttä höyryä yhtä asiaa elämässään.

Yleisesti ottaen elämä on helpompaa kun omat mielipiteet suodatetaan ennen kommentointia ja kaikkea ei tarvitse olla edes kommentoimassa. Pidä kiinni ihmissuhteista, mutta anna tilaa.

Sopivasti työtä ja huvia pitää mielen virkeänä.

Alkoholi helpottaa hetkeksi, mutta huonontaa unen laatua ja palautumista. Itseasiassa alkoholin käyttö aiheuttaa masennusta. Mieti olisitko valmis olemaan ilman alkoholia. Kannattaa ainakin kokeilla.

Mieti, mistä sait iloa elämään lapsena.... 

Itse tykkäsin mm. piirtää, opiskella kaikkea omassa rauhassani ja liikkua luonnossa antaen mielikuvituksen lentää. Herättelin näitä tapoja myös aikuiselämän osaksi ja tunnen sen myötä olevani paljon onnellisempi. 

Itse en kyllä muista mistä olen iloa lapsena saanut. Tasapaksua menoa ollut alusta saakka.

Some pois ja luontoon liikkumaan.

Kiitos vastauksista! <3

Alkoholia en juuri käytä, mutta tuo ruokavalio on pielessä, liikuntaa en harrasta ja ystäviä en näe tarpeeksi. Ehkä niistä pitäisi aloittaa. Kun vaan tästä kauheasta uupumuksesta pääsisi ylös.

ap

Lapsena riitti se, ettei tarvinnut olla vastuussa mistään. Ei ollut alipalkattua työtä projektipäällikkönä, ei ollut lapsia & perhettä, vanhaa omakotitaloa, isoa asuntolainaa, luottamustoimia, verottajaa palkkapussia niistämässä jne.

Sama täällä. Sairastuin vakavaan työuupumukseen pari vuotta sitten ja sitä myötä vakavaan masennukseen eikä ylöspääsyä ole näkyvissä. Entiseen työhön tai edes ammattiin en voi palata, kun edelleen tuntuu siltä että ajatuskin siitä saa kuolemantoiveet nousemaan esille. Olen yrittänyt pari muutakin uutta ammattia tässä sairausloman aikana (siis aloitellut harrastuksena), mutta mikään ei vaan onnistu, en ole hyvä missään. 

Että en tiedä :( En ole kunnossa, en työkunnossa enkä muutenkaan. Sairausloma kyllä jatkuu, mutta enhän mä nyt lopunelämääni voi sairauslomalla olla. Jokin ammatti pitäisi keksiä, mutta mikään ei kiinnosta, mitään en osaa ja mihinkään en pysty. Ahdistaa. 

Ruokavalio kuntoon ehdottomasti ja liikuntaa stressittömästi. Kuuntele mikä tuntuu hyvältä ja hengittele. Jos sinulla on lapsia, lähde heidän kautta etsiin iloa elämääsi, on kaikkien eduksi tulevaisuuttakin ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena riitti se, ettei tarvinnut olla vastuussa mistään. Ei ollut alipalkattua työtä projektipäällikkönä, ei ollut lapsia & perhettä, vanhaa omakotitaloa, isoa asuntolainaa, luottamustoimia, verottajaa palkkapussia niistämässä jne.

Ymmärrän pointtisi. Toisaalta aikuisuus ei voi olla pelkästään hampaat irvessä puurtamista, vaan täytyy tehdä aikaa myös palautumiselle ja rentoutumiselle. Lapsuuden positiivisen kokemusmaailman mietiskelyä voi tavallaan verrata tietoisuusharjoitteluun (mindfulness): koittaa nautia hetkestä, jättää hetkeksi huolet taakse; keskittyy juuri sen nykyhetken "elämyksellisyyteen", eikä yritä sitä tunnetilaa järkeistää. 

Mun elämässä ei ole mitään ihmeempää vikaa ja olen ihan onnellinen, mutta alkoholin "normaalikin" käyttö eli juhliminen silloin tällöin tekee olon ainakin viikoksi jälkeenpäin masentuneen ja ahdistuneen tuntuiseksi.

Ihan ekana lopeta se juominen. Sitten mieti mikä on hyvin, mikä huonosti, mitä haluaisit tehdä (esim harrastus/liikunta) ja pohdi miten sen toteutat. Käy myös perusverikokeet, jos tuntuu että väsymys on epänormaalia. Mutta lekuri kyllä palaa noihin peruselintapoihin eli just alkoholi pois, liikuntaa.. mahdollisesti tarjoaa masennuslääkkeitä.

Sanopa se. Mulla on kaikki nuo liikunta ja ruokavalio kunnossa. Siltikää mikää ei tunnu miltääja toivoisin loppua. Tsemppiä Ap. Päivä kerrallaan

Vierailija kirjoitti:

ruokavalio on pielessä, liikuntaa en harrasta ja ystäviä en näe tarpeeksi.

Vastaus uupumukseesi on päivänselvä. Mistä sun kroppa saisi energiaa, kun sä et anna sitä missään muodossa? Ei ihmiskeho pelkästä nukkumisesta virkisty. Ilman fyysistä hyvinvointia ei henkinenkään puoli voi olla täysin kunnossa.

Mulla sama. Mikään ei kiinnosta ja yritän näytellä, että jaksan ja voin hyvin. Olen näytellyt jo monta vuotta ja alkaa voimat loppua:(

Sokeri voi aiheuttaa masennustiloja.

Olin uupunut pari vuotta sitten. Olen syönyt kottikärryllisen ravinteita ja toki muutenkin pyrkinyt parantamaan ravitsemusta lisäämällä ja poisjättämällä. Meni silti pitkään, että sain voimani takaisin. Rautaa olen syönyt 2,5 vuotta jatkuvasti.

Oletko ollut hehkuvan onnellinen rakastuessasi? Jonkun harrastuksen parissa? Opinnoissa tai töissä edetessä saanut itsetuntoa? Yritä palautella niitä mieleesi.

Vierailija kirjoitti:

Sanopa se. Mulla on kaikki nuo liikunta ja ruokavalio kunnossa. Siltikää mikää ei tunnu miltääja toivoisin loppua. Tsemppiä Ap. Päivä kerrallaan

Ferritiini?