Viiltelyarvet pois
Miten saan viiltely arvet nopeasti pois? Tein ja kadun, muuten menee hyvin mutta viiltely arvet mielessä koko ajan joten auttakaa
Kommentit (21)
Ei mitenkään. Ajan kans haalenevat.
Juu eu ne lähde ikinä. Itse 13-vuotiaana viiltelin hölmöyttäni ja vieläkin näkyy selvästi 20 vuoden jälkeen. Ikuiset jäljet siis.
Mihin tiikeri raidoistaan pääsisi...
Sellaset arvet ovat vähän turn off missä tahansa: työhaastattelu, yms.
Mulla on vaan ranteessa. Eivät erotu.
Paitsi kun anestesialääkäri oli aikeissa laittaa tipan leikkausta varten. Katsoi rannetta ja tökkäsi neulan keskelle kyynärvartta.
Nooh. Tuskin olin eka taikka vika.
Mä otin ison tatuoinnin viiltelyarpien peitoksi, nyt saan kuunnella sitten mummojen kauhistelua ja muiden huutelua "rumasta tatuoinnista". Parempi se kuin että huomio kiinnittyisi isoihin arpiin, välillä silti vähän kirpaisee ne ilkeilyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä otin ison tatuoinnin viiltelyarpien peitoksi, nyt saan kuunnella sitten mummojen kauhistelua ja muiden huutelua "rumasta tatuoinnista". Parempi se kuin että huomio kiinnittyisi isoihin arpiin, välillä silti vähän kirpaisee ne ilkeilyt.
Miksi et ottanut kaunista tatuointia..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä otin ison tatuoinnin viiltelyarpien peitoksi, nyt saan kuunnella sitten mummojen kauhistelua ja muiden huutelua "rumasta tatuoinnista". Parempi se kuin että huomio kiinnittyisi isoihin arpiin, välillä silti vähän kirpaisee ne ilkeilyt.
Miksi et ottanut kaunista tatuointia..?
Siis nämä tatuointivastaiset huutelee, kun provosoituvat isosta tatuoinnista naisella. Omasta mielestäni tatuointi on kiva ja suunniteltu juuri mun arpieni peitoksi.
Ei nopea ratkaisu, mutta kun ovat parantuneet, derma sr8 arpihoito tai pigmentointi kauneusklinikalla. Toimii, mutta vaatii useamman käsittelyn. Ei kuitenkaan ole kovin kallista per kerta. Pk-seudulta ainakin löytyy kokeneita tekijöitä. Tsemppiä!
Ei mitenkään, paitsi jos ovat tulleet todella pinnallisista viilloista, jolloin voi ajan kuluessa haalistua näkymättömiin. Aurinko kuitenkin jonkin verran haalistaa, on myös olemassa joitain arpivoiteita, olen kyllä kokeillut mutta en ole varma että haalistiko se arpiani vai haalistuiko ne vaan ajan kanssa. Itse myös rasvaan niitä arpikohtia päivittäin, olen kuullut että kookosöljy haalistaisi arpia, mutta en ole kyllä varma. Tsemppiä, et ole yksin!
Tatuoimalla ne piiloon. Ne on arpia, ne voi haalistua vuosien aikana, mutta ne ei lähde yhtään millään.
Arpia voi parannella plastiikkakirurgilla, mutta pois niitä ei nykytekniikoilla saa. Olen kokeillut kaiken mahdollisen yli 30 vuoden aikana, joten tiedän.
Olen arpineni avioitunut, kouluttautunut, saanut lapsia ja tehnyt töitä. Kun lapset alkoivat kasvaa, olisin maksanut kirurgille mitä tahansa arpien poistosta, mutta ainakaan Suomessa ei kukaan z-plastian (googleta) lisäksi muuta osaa niille tehdä.
Pitkähihaista päälle töissä ja muuten tarvittaessa. Ihmisillä on pahempaakin kätkettävää kuin nuoruuden angstiarvet. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Arpia voi parannella plastiikkakirurgilla, mutta pois niitä ei nykytekniikoilla saa. Olen kokeillut kaiken mahdollisen yli 30 vuoden aikana, joten tiedän.
Olen arpineni avioitunut, kouluttautunut, saanut lapsia ja tehnyt töitä. Kun lapset alkoivat kasvaa, olisin maksanut kirurgille mitä tahansa arpien poistosta, mutta ainakaan Suomessa ei kukaan z-plastian (googleta) lisäksi muuta osaa niille tehdä.
Pitkähihaista päälle töissä ja muuten tarvittaessa. Ihmisillä on pahempaakin kätkettävää kuin nuoruuden angstiarvet. Tsemppiä!
Ihana viesti, tuli itsellekin positiivinen olo :)
Minulla on vuosia vanhoja, valkoisiksi haalistuneita mutta kuitenkin näkyviä arpia esimerkiksi käsissä paljon, joita olen aina piilotellut.
Tiedän, että monet eivät todennäköisesti edes huomaisi niitä vaikka kädet paljaana kulkisinkin, itse en ainakaan tuijottele muiden käsien tms. ihoa niin että bongaisin haalistuneita arpia, ja vaikka joku huomaisikin, entä sitten? Jos joku alkaa niitä julkisesti kauhistelemaan tai tuomitsee niiden vuoksi, se on heidän oma häpeänsä minun mielestäni. Kaikki tekevät virheitä, minun virheeni vaan näkyvät iholla.
Olenkin alkanut opettelemaan siihen ajattelutapaan, että minä voin ja saan kulkea vaikka topissa jos haluan, vaikka arvet näkyisikin. Elämä on liian lyhyt jäädä ikuisesti piilottelemaan itseään vuosia sitten tapahtuneiden asioiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Juu eu ne lähde ikinä. Itse 13-vuotiaana viiltelin hölmöyttäni ja vieläkin näkyy selvästi 20 vuoden jälkeen. Ikuiset jäljet siis.
Kertoisitko nykyteineille tämän tälläkin palstalla aina sillointällöin.
Millaiseen tarpeeseen tuo viiltely on teille entisille viiltelijöille oikein tullut?
Itsellä ainakin viiltely liittyi järjettömään ahdistukseen. Toimi ikäänkuin kivun siirtona - siirsin sisäisen tuskan ulkoiseen, koska fyysistä kipua oli helpompi kestää. Toki oli myös itsen rankaisemista ja uho viiltelyä, mutta enimmäkseen oli tuota ahdistukseen liittyvää viiltelyä.
On tutkittu, että psyykkinen kipu sattuu jopa kovemmin, kuin fyysinen kipu. Kuulin joskus heiton, että "jos haluat siirtää ajatuksesi muualle, pistä tikku varpaan kynnen väliin ja potkaise seinään". Kaikessa älyttömyydessään ja ällöttävyydessään tuo heitto kuvaa -ainakin itseni kohdalla - touhujani hyvin.
Harmi, että sitä nuorena kohdisti muiden aiheuttaman tuskan itseensä ja heidän aiheuttamien jälkien lisäksi tuli itse aiheutettuja jälkiä esimerkiksi juuri ihoon... Toki mukana oli kertoja, joissa kyse oli lähinnä älyttömästä uhosta ja vihasta tyyliin "näytän sulle" tai draamailusta "katso mihin sä mut ajoit", mutta alunperin minun kohdalla ainakin oli kysymys juuri lähinnä tuskasta, jota ei kestänyt ja jota ei ollut keinoja käsitellä.
Niitä jälkiä ei silti pidä hävetä, vaikka ne harmillisia ovatkin: Kertovat vain siitä, että on syvästi tunteva ihminen eikä ole ollut keinoja käsitellä tunteitaan. Jos häpeää pitää tuntea, niin sen voi korkeintaan lahjoittaa niille, jotka ovat sinua kaltoin kohdelleet ja lyöneet sinuun eri tavoin omia puutteitaan ja pimeyksiään.
Käsittääkseni tänä päivänä esimerkiksi laserilla ja pigmentoinnin avulla.
kato, häirintäketju lähti. katkaistaanko?
Itsellä käsissä paljon vaikeiden nuoruusvuosien takaisia viiltelyarpia, muuttuneet täysin valkoisiksi mutta edelleen erottuu todella hyvin, jos käsivarret on paljaana. Pakko niiden kanssa on vain elää.