Escitalopram aloitusoireet

Vierailija kirjoitti:

Minulla taisi viikon olla aloitusoireita, muistaakseni lähinnä särkyä poskionteloissa. Nyt puoli vuotta myöhemmin syön eskitalopramia 15mg annosta. Lääke on auttanut todella hyvin masennukseen ja ahdistukseen, huomattavasti harvemmin enää masentaa ja ahdistaa eikä ollenkaan niin intensiivisesti ja pitkään. Haluaisin syödä tätä lopun ikääni, koska tiedän että ongelmat palaa kun lopetan, mutta suostuukohan lääkärit.

Mun ymmärtääkseni on monia jotka syöneet tosi pitkiä aikoja lääkettä niin toivoa sinulle löytyy jos tosiaan tahdot jatkaa pitkäänkin.

Mä ajattelin että nyt kun on vuodeksi määrätty tämä niin katson siellä loppupäässä että onko elämäntilanne kuinka samankaltainen kuin ahdistushäiriön alussa ja jos vaikuttaa siltä että lääke toimii mutta näen että riski siihen että valuu samaan tilanteeseen on suuri niin varmaan pyydän lääkäriltä jatkoa. Mutta tuonne on vielä niin pitkä matka niin aatokset voi olla jo ihan eri.

Päivä nro 32 ja olipas voimakkaita unia. Herätessä meinasin että miten tollanen tilanne kuin unessa on mahdollista ja sitten havahduin että eihän se ole ja onneksi oli unta vain.

Ilmeisesti voimakkaat unet kuuluu kuvaan mutta sen voin sanoa että noihin ei helpolla ainakaan totu.

Tietenkin mieli kerkesi jo laukkaamaan siinä siihen että joo, psykoosi päällä mutta onneksi sain järkeiltyä että hetki tässä menee herätessä että aivotkin pääsee messiin. Joku oli hyvin sanonut näillä foorumeilla että oli psykiatreilta ym kuullut että sellaisella joka pelkää tulevansa hulluksi ei siitä suurta riskiä ole vaan sitä ei itse sitten huomaa edes että on hulluksi tullut. Tai jotenkin hienommin sanaillen mutta toivottavasti pointti tuli selväksi.

Olen syönyt monta vuotta ja tulen syömään loppuikäni Escitalopramia 1/2 tabua aamuisin. Ei ole ollut mitään oireita. Ei ole tappanut tunteita, itken ja nauran, asiasta riippuen, mutta paniikkikohtaukset ovat poissa.

Iso ikäluokkalainen kirjoitti:

Olen syönyt monta vuotta ja tulen syömään loppuikäni Escitalopramia 1/2 tabua aamuisin. Ei ole ollut mitään oireita. Ei ole tappanut tunteita, itken ja nauran, asiasta riippuen, mutta paniikkikohtaukset ovat poissa.

Kiva kuulla että noinkin pienellä määrällä pärjää ja on tyytyväinen lääkkeeseen. Juuri tapasin työkavereita ja kerroin että vähän ongelmia ollut escitalopram ylösajossa niin johan siinäkin löytyi kolmesta ihmisestä yksi joka syö samaa lääkettä.

Vähän kateeksi käy että oli selvinnyt jo kaksi kertaa oireitta ylösajon. Mutta meinasi että jos sitä saa jatkossa niin ottaa niin pitkään kuin voi kun ei huomaa mitään sivuvaikutuksia ja elämä sujuu ilman ahdistusta.

Escitalopram yleensä alkaa vaikuttamaan suht hitaasti, yleensä 2-6-viikossa. Ja niin kuin muidenkin mielialalääkkeiden kohdalla, toimivuus on yksilökohtaista. Lopetusoireet on yleensä aika rajut, toki nekin yksilökohtaiset.

Oxamin itsessään on loistava apu hetkelliseen ahdistukseen, mutta myös käänteisesti lisää ahdistusta. Mielestäni siihen tulisikin suhtautua enemmän täsmälääkkeenä käytettäväksi vaikeimpiin tilanteisiin, kuin päivittäisenä lääkkeenä, vaikka toki joskus sitä tarvitaan jopa siinäkin määrin jos ahdistus on päivittäistä ja todella voimakasta (henkeä uhkaavaa tai täysin toimintakyvyn lamaavaa).

Käytän 1-2 X viikossa 20-30mg kerrallaan oxaminia ja käyttöä seuraa aina kasvanut, joskin siedettävä ahdistus seuraavana päivänä. Mielestäni silti mainio lääke voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivälle, koska mahdollistaa asioinnin ihmisten ilmoilla, toisin kuin moni muu lääke, itselleni esim propral ei auta juuri mitään, mielialalääkkeetkin vain hyvin rajallisesti.

Oxaminia ja muita rauhoittavia kannattaa kuitenkin pyrkiä käyttämään vain sen mitä todella aivan välttämättä tarvitsee, koska aiheuttavat riippuvuutta jos joka päivä käyttää ja etenkin jos joka päivä käyttää monta kertaa päivässä. Toki riippuvuuskin on yksilökohtaista.

Kuomaselle vielä sanoisin, ettei ahdistustakaan tarvitse sinällään pelätä, sekin on kohtuullisessa määrin esiintyessään luonnollinen osa tunneskaalaamme. Ahdistusta oppii totuttelemalla jossain määrin sietämäänkin, kun uskaltaa kohdata niitä vaikeitakin olotiloja myös "selvinpäin", eikä aina pyri tukahduttamaan niitä lääkkeiden avulla. Tärkeää on pyrkiä tunnistamaan, mistä oma ahdistus kumpuaa ja käsittelemään niitä teemoja itsensä kanssa. Totta kai pitkittynyttä ahdistusta pitää hoitaa lääkkein esim ssri, samoin sietämättömäksi käyvää ahdistusta esim oxaminilla. Mutta helposti ajautuu lääkkeiden kanssa siihen, että kun hiemankin ahdistaa (nornaalinkin rajoissa), turvaudutaan välittömästi lääkkeisiin ja päästään epämiellyttävistä tuntemuksista eroon, eikä enää edes yritetä käsitellä ja ylittää hankalia olotiloja oman ajatuksen ja järkeilyn voimalla.

Kiitos viestistä.

Nyt tosiaan escitalopram alkuoireissa lähti oxaminin käyttö laukalle ja aiemmin vain kohtauksiin otettu annos muuttui säännölliseksi napsimiseksi.

Voi olla että tällä hetkellä suurin osa ahdistuksesta on jo sitä että keho huutaa lisää oxaminia. Tai escitalopram ei vielä potki vielä tarpeeksi. Nyt vähän turhauttaa tuo että escitalopramin joutuu yhteensä neljä päivää puolittamaan helikon häätökuurin lopun ajan. Heh, ei siitä ole kauan kun mietti että ottaako tuota enää lainkaan ja nyt tilanne tämä.

Lääkärin kanssa eilen sovittiin että aloitetaan määrätietoinen alasajo oxaminissa ja nyt olen pari päivää puolittanut ns.päivälääkkeen ja kohta täytyy siirtyä sitten kolmeen pilleriin päivässä ja sitten 2,5 jne.

Psykologi ja lääkäri meinaavat että syinä ahdistus häiriöön olisi nuo pitkään jatkuneet vatsakivut ja kuukausien tiedottomuus että mikä vaivaa ja miten se hoituu pois. Plus todella pitkän alkoholinkäytön lopetettuani kuin seinään tammikuussa. Viikko siitä ja ensimmäinen ambulanssi olikin jo soitettu kun tuli ihan mega paniikkikohtaus.

Nyt alkanut vatsaoireiden syyt selviämään ja jotain aikataulua jo on ja toimenpiteet tiedossa. Alkoholia välillä miettii että olisihan se varmaan kiva ottaa taas vähän mutta vielä ei ole se hetki mielestäni ettei siitäkin sitten tule taas tapa.

Onko muilla ollut alussa pieniä muistihäiriöitä?

Mulla löi tänäänkin ihan tyhjää kesken lauseen kun muistelin eilistä ja meni sellainen kymmenen sekuntia muistaa että kyllä mä kävin huoltoasemalla mehulla kaverin kanssa.

Kai sitä ennenkin välillä asioita unohteli niin nyt kun oloa kuulostelee ehkä liikaakin niin on itselleen kovin ankara.

Toisaalta voisiko tuo kuitenkin kuulua ihan ahdistukseen ja olla ihan riippumaton escitalopramista.

Onko muilla ollut alussa pieniä muistihäiriöitä?

Mulla löi tänäänkin ihan tyhjää kesken lauseen kun muistelin eilistä ja meni sellainen kymmenen sekuntia muistaa että kyllä mä kävin huoltoasemalla mehulla kaverin kanssa.

Kai sitä ennenkin välillä asioita unohteli niin nyt kun oloa kuulostelee ehkä liikaakin niin on itselleen kovin ankara.

Toisaalta voisiko tuo kuitenkin kuulua ihan ahdistukseen ja olla ihan riippumaton escitalopramista.

Jos sinulle on ok, että seksihalut sammuvat, vaikea kiihottua ja laueta, niin onneksi olkoon, vaikkei olisi erotiikkaa elämässä, niin samalla lailla turruttaa luomisvoimaa ja tunteita. 

Ota huomioon että SSRI aiheuttaa usein häiriön loppuelämäksi, lue lisää post-SSRI sexual dysfunction. 

Ja tietysti se painon lisääntyminen. 

On muitakin vaihtoehtoja kuin SSRI, esim bupropion (Voxra) ja moclobemide (Aurorix) jotka auttavat olematta SSRI. 

Mulla toi seksipuolen heikentyminen kesti ekat kolme viikkoa mutta sitten käteenveto onnistuikin jo ihan kuin ennen. Tämäkin on niin yksilöllistä.

Tunteiden puolesta mietin lääkkeestä lukiessa että tämä voisi olla mulle ihan lottovoitto kun olen aina ollut todella tunteellinen ja kokenut yleensä kaiken ääripäiden kautta. Olisi kiva pystyä ottamaan vähän lunkimmin ja siihen odotan escitalopramilta apuja.

Luominen pitää katsoa myöhemmin jahka kitaransoitto taas alkaa kiinnostaa.

Painonkin nousu lienee niin että joillakin joo ja joillakin ei. Mulla ruokahalu on tipotiessään suurimman osan päivästä ja väkisin saa banaania ahtaa sisään mutta iltaisin sit saa syötyä yleensä hyvin.

Päivä nro 33. Ei voimakkaita unia mutta muutaman päivän syönyt puolikasta annosta ja samaan aikaan yrittänyt vähentää oxaminia. Ahdistus semi-korkealla ja huomisen jälkeen voi palata taas 10mg kun helikobakteerin häätökuuri loppuu. Yhteisvaikutuksena rytmihäiriöitä antibiootin kanssa joita yritetään välttää lopettamatta escitalopramia kokonaan samaan aikaan.

Kroppa vaikuttaa reagoivan hyvinkin herkästi escitalopramiin kun alkuoireet oli niin rankat ja nyt vähentäessä annosta tuli aamutupakan jälkeinen ylähuulen elohiiri takaisin joka on melkoinen tunne kun vajaa kymmenen minuuttia huuli nykii ylös alas itsekseen. Ensimmäisinä viikkoina muistan kuinka tätä kesti muutaman päivän.

Kerronpa minäkin oman kokemukseni, jos vaikka jolle kulle vertaistukena tarpeen. Noin 3 vuotta söin escitalopramia masennukseen ja ahdistukseen. Auttoi alkuun hyvin, vei masennuksen ja ahdistuksen pois. Mutta ehkä noin 1,5v käytön jälkeen ymmärsin, että olo ei ole ok. Mikään ei tuntunut miltään, seksuaalisuus 0, olin kuin pelkkä kuori. Lopetin lääkkeen pikkuhiljaa lääkärin neuvojen mukaisesti, muutamassa kk:ssa ahdistus palasi. Sinnittelin ehkä yhteensä 6 kk olojen kanssa kunnes aloitin duloksetiinin, jota lääkäri kuvaili erilaiseksi ja voisi toimia paremmin kuin escitalopram. Ja voi pojat, parissa viikossa olo koheni silmissä, elämä oli parin vuoden ajan mahtavaa, parasta ikinä. Olin siinä vaiheessa kuitenkin jo 35v ja ekaa kertaa elämässä tunsin itseni ja jaksamiseni normaaliksi ja elämä oli oikeasti mielekästä. Olen varmaankin perheolojen ja arvottomuuden vuoksi kärsinyt alakulosta yksinäisyydestä ihan alakouluikäisestä saakka ja isot elämänmuutokset aina vahvistaneet ja pahentaneet oloa ahdistukseksi ja masennukseksi.

Duloksetiinin kanssa elämä oli niin mielekästä että monen vuoden yksinelon jälkeen aloin jopa tavoitella parisuhdetta, rakastuin ja löysin kumppanin. Aloimme toivoa perhettä ja raskaustoiveen vuoksi duloksetiinia alettiin alasajaa. Nyt olen ollut 3 vuotta ilman lääkettä, koska 3 vuoden aikana olen saanut lapsen ja imettänyt. Mutta olo on ahdistunut, mielialan kanssa on jatkuvaa alakuloa ja tunnen olevani hukassa. Selkeästi en vain pärjää ilman lääkettä, koska olen voinut huonosti jo lapsesta saakka. Haluan duloksetiinin takaisin ja HALUAN syödä sitä vaikka lopunikäni jos se vaan toimii, eikä siinä, että saan elämäniloni ja normaalin toimintakyvyn lääkkeen avulla, ole mielestäni mitään väärää tai pelottavaan tai ahdistavaa.

Haluaisin vain sen vielä sanoa, että jos escitalopram ei tunnu oikealta/toimivalta niin muitakin vaihtoehtoja on.

Joku jossain kirjoitti niin että tarvitseehan diabeetikkokin insuliinia niin samoin joku tarvitsee ssri lääkettä. On näissä keskusteluissa käynyt vaikka kuinka pitkään käyttäneitä ja ihan tyytyväisiltä vaikuttaneet.

Toi just on escitalopramin kanssa haastavaa vieläkin että ensimmäisenä tälläisenä lääkkeenä sitä ei osaa arvioida että onko tämä sopiva vai ei kun viides viikko lääkettä on menossa. Ensin sen piti toimia 2-4vkon aikana. Kahden viikon kohdalla sanottiin että kolme viikkoa on se yleisin. Sen jälkeen että 2-4 viikkoa ja neljännen viikon kohdalla että voi kestää 6-8 viikkoa että alkaa toimimaan oikein.

Nyt kun ensin annettiin oxaminia oireisiin ja sitähän sitten kului niin päädyttiin tilanteeseen escitalopramin kanssa jossa jo 4kk syönyt oxaminia ja käyttö kasvoi sitten tuohon 4x15mg per päivä.

Nyt muutaman päivän yhdestä pilleristä jättänyt puolikkaan pois ja viikon päästä se pilleri saa jäädä sit kokonaan pois ja sitä rataa.

Kai tässä pitää olla kärsivällinen mutta bentsokoukussa vaikea arvioida just tuota että onko escitalopram ssri lääkkeistä oikea itselle.

mä oon syönyt nyt kk essiä, ei haittoja eikä tunnusta siltä että poistaisi ahdistustakaan. vieläkö tässä pitää odotella vai onko jo aika vaihtaa toiseen ssri?

Veikkaan että lääkäri sullekin sanoisi että odota vielä uudet 2-4 viikkoa. Mulla viidentenä viikkona alkoi uudestaan hampaiden yhteen pureminen siinä määrin ikävästi että ärsyttää kun naamalihakset jumissa

Päivä nro 35 ja sitä miettii mikä johti siihen että ahdistus alkoi ja ajautui ssri lääkkeen pariin

Olen aina ottanut isosti huolta asioista ja ollut vähän kontrollifriikki että asiat hoituvat mielestäni ok.

Työelämässäkin tavan duunarista lähdin eteenpäin ja nyt ylempänä toimihenkilönä ja esimiehenä samaisessa lafkassa. Stressi toki kasvanut roolin tehdessä samaa.

Alkoholia meni reippaanlaisesti melkein 20 vuotta ja ruokavalio todella epäterveellinen. Painoa nyt tippunut 30kg ja hitaasti vaikuttaa tippuvan vieläkin.

Sitten alkoi aamuisin huomaamaan silmien alla ja ohimoilla keltaista ihoa ja aloin siitä huolestumaan ja lääkäri totesi että ei siinä mitään, veriarvot kunnossa.

Tätä ennen sappikohtauksia melkein joka päivä mutta lyhyitä poislukien pari joista toinen johti sairaalaan.

Mitään varmuutta oireille ei saanut ja jo aiemmin olin harvoin saanut paniikkikohtausta mutta sitten yksi päivä tuli tammikuussa sellainen kohtaus joka säikäytti niin että ambulanssin joutui soittaa paikalle m

Tämän jälkeen ahdistus jäi elämään ja sitä tosiaan ensin kuukausia lääkittiin oxaminilla ja sittemmin escitalopramilla.

Lääkäri nyt meinaa että kun alkoholin lopetuksesta on jo 4kk niin suurin syy ahdistukseen olisi tuo että nuo terveyshuolet eivät saaneet vastauksia kuukausiin ja nyttemmin on jo enemmän tietoa mutta hoitojen aikataulu epäselvä HUSin ollessa melko tukossa.

Tänään taas turhauttaa kun odotti escitalopramista jotain ihmelääkettä nopeasti ja nyt epäilyttää että toimiiko se oikeasti ahdistukseen. Samaan aikaan yrittää vähentää oxaminia mutta tuntuu epärealistiselta tässä kohdin että joskus pääsisi edes siihen että päivässä kuluisi vain 2kpl..

jep sanoi lääkäri että vielä 2 vk ainakin odotellaan ja todnäk anyway jatketaan näin :) toki hyvä juttu ettei oo haittoja tullut! mutta ilmeisesti jonkinmoista ahdistusta on johon ei tämä ssri pure, ehkä sitten bentsot ennemmin.

Mulla lääkäri huomenna ja väittäisin että sama juttu että saikku jatkuu ja odotellaan että alkaako escitalopram 10mg toimimaan paremmin.

Päivä nro 36 ja ei auta kuin uskotella itselleen että tämä on nyt tällainen vaihe elämässä ja on ihmiset paljon pahemmastakin normalisoituneet. Tuskin kaikki kovin seesteisesti ja kärsivällisyyttä puhkuen olojaan käyneet läpi vaan samaan tapaan hermoilleet että eikö tämä jo kohta ole ohi.

Eilen sitä ihan tosissaan mietti että auttaisiko muutama olut mutta en nyt ainakaan vielä lähtenyt kokeilemaan.

Lopettakaa tuollaisten lääkkeiden käyttö ennen kuin on liian myöhäistä. Kukaan ei oikeaa apua ole noista saanut vaan aivovamman saatuaan kertovat olevansa "onnellisia". Miten vaikka eroosi tai vaikeaan elämäntilanteeseesi vaikuttaa serotoniini? Niimpä, ei mitenkään ja ei se ole se mikä susta erosi tai laittoi laskuja postilaatikkoosi.

Jaa miks pitäisi lopettaa? Ei kaikki lääkkeet ole saatanasta