Escitalopram aloitusoireet

Itselläni ei ollut mitään aloitusoireita. Lääke alkoi vaikuttaa 2 vkon jälkeen. Olen tyytyväinen lääkkeeseen.😊

Mikä kauppanimi tuolla on? Onko samaa kuin Venlafaxin?

Apteekissa peloteltiin noilla aloitusoireilla ihan kunnolla, ja odotin niitä vähän kauhulla - mitään "luvatuista" oireista ei tullut. Ehkä parina ensimmäisenä päivänä oli ihan lievää etovaa oloa, mutta se saattoi johtua lujasta uskostakin. Se voi kyllä olla lääkkeen vaikutusta, että suoli toimii entistä reippaammin - ei kuitenkaan noin rajusti kuin sinulla. Minä olen ottanut noita lääkkeita parisen kuukautta. Lääke alkoi mielestäni vaikuttaa noin viikossa, ahdistus alkoi helpottaa. Vaikka suhtaudun hyvinkin epäilevästi SSRI-lääkkeisiin, täytyy myöntää, että ainakin minulle tämä tehosi jo pienellä annoksella. 

Pahoinvointi ja masennus oli aloittaessa. Lopettaminen oli sitten oma lukunsa. Kauheita sähköiskuja aivoihin useita kuukausia ja polla ihan sekaisin.

Kiva kuulla hyviä kokemuksia myös, netti on pullollaan vaan kauhukertomuksia mutta päätin olla välittämättä niistä. Itse oon monta vuotta yrittänyt kieltäytyä lääkityksestä ja varsinkin SSRI-lääkkeitä pidin kaikkein kamalimpana vaihtoehtona mutta alkoi olla niin tuskainen olo että mietin että enpä minä kokeilussa menetä yhtään mitään. Voi toki olla, että mun vatsavaivat johtuu siitä että mun ruokahalu on ollut monta viikkoa niin heikkona ettei meinaa mikään mennä alas ja kaikki ruoka vaan inhottaa mutta enemmän sekaisin toi maha on ollut lääkkeen aloituksen jälkeen. Eiköhän se mene ohi silti. Muuten tuntuu ihan ok:lta vaikka tässä kriisin keskellä oon, mutta nyt viimeiset kaks päivää kun nostin annoksen siihen 10mg on ollut huomattavasti helpompia. Melko toiveikas olo. 

Kauppanimi on siis ihan Escitalopram Actavis.

-Ap

Ap, kuinka tuskainen olosi oli että jouduit lääkkeet aloittamaan? Minkälaista oireilua ja miten vaikuttanut arkeesi?

Itselleni on määrätty samat lääkkeet mutta en ole aloittanut vaan sinnittelen ahdistus-ja pelkotilojeni kanssa. Pystyn toimimaan arjessa ihan ok, hoitamaan työt ja perheen, mutta ahdistus ja pelot valtaavat päivittäin mielen srkä vievät paljon energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla hyviä kokemuksia myös, netti on pullollaan vaan kauhukertomuksia mutta päätin olla välittämättä niistä. Itse oon monta vuotta yrittänyt kieltäytyä lääkityksestä ja varsinkin SSRI-lääkkeitä pidin kaikkein kamalimpana vaihtoehtona mutta alkoi olla niin tuskainen olo että mietin että enpä minä kokeilussa menetä yhtään mitään. Voi toki olla, että mun vatsavaivat johtuu siitä että mun ruokahalu on ollut monta viikkoa niin heikkona ettei meinaa mikään mennä alas ja kaikki ruoka vaan inhottaa mutta enemmän sekaisin toi maha on ollut lääkkeen aloituksen jälkeen. Eiköhän se mene ohi silti. Muuten tuntuu ihan ok:lta vaikka tässä kriisin keskellä oon, mutta nyt viimeiset kaks päivää kun nostin annoksen siihen 10mg on ollut huomattavasti helpompia. Melko toiveikas olo. 

Kauppanimi on siis ihan Escitalopram Actavis.

-Ap

Minullekin tämä mielialalääkitys ihan ylipäätään on aivan uusi asia, ja kun olen kuullut kauhujuttuja noista SSRI-lääkkeistä, olin todella vastahankaan koko asiaan. Mitähän muita vaihtoehtoja olisi kuin nuo SSRI-lääkkeet? En tullut sitä pohtineeksi ollenkaan enkä keskustelleeksi lääkärin kanssa - ehkä se johtui siitä kauheasta ahdistuksesta, jonka vallassa olin, kun lopulta menin lääkäriin olostani puhumaan. Toisaalta tämä kuitenkin ainakin toistaiseksi toimii hyvin, niin en ole aivan varma, olisiko lääkitystä edes syytä muuttaa, mutta se lopettaminen vähän huolettaa - en halua syödä mielialalääkkeitä koko loppuelämääni, mutta voihan se olla, että täytyy. Jos serotoniinia ei ole tarpeeksi, niin sitä ei ole. Pitäähän diabeetikonkin ottaa insuliinia, kun sitä ei omasta takaa ole. Hmmm. 

Vierailija kirjoitti:

Ja taas. ...".lääkkeitä loppuelämäni ajan.."

Aika lopullinen vertaus

Nyt en ihan ymmärrä pointtiasi. Avaisitko vähän, mikä tuossa lauseessani ärsytti? 

Niin - en haluaisi vuosikausien mielialalääkitystä enkä varsinkaan loppuelämän, luoja ties kuinka kauan sitä edes on jäljellä (ja tämä ei ole mikään masentunut märinä, vaan ihan realistinen toteamus - mistä sen tietää, tippuuko huomenna meteoriitti päähän). Olen kuullut, kokemusta ei tietenkään ole, kun tämä on ensimmäinen kokemukseni ko. lääkityksestä, että mielialalääkitys on hyvin pitkäaikainen, jopa vuosien mittainen.  

Itse söin essitalopraamia vuoden verran, aloitusannos oli 5mg jota asteittain nostettin 20mg asti. Ensimmäiset pari viikkoa oli lievää pahoinvointia ja jatkuvaa suun kuivumista, mutta noin viikon jälkeen henkinen hätä alkoi helpottaa niin fyysiset oireet eivät tuntuneet niinkään pahoilta kuin aluksi. 

Lopettaessa purin lääkityksen myös asteittain, ei aiheuttanut juuri minkäänlaisia oireita. Valitettavasti alan taas olla siinä pisteessä, että pian on työterveydessä keskusteltava lääkityksen uudelleenaloittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka tuskainen olosi oli että jouduit lääkkeet aloittamaan? Minkälaista oireilua ja miten vaikuttanut arkeesi?

Itselleni on määrätty samat lääkkeet mutta en ole aloittanut vaan sinnittelen ahdistus-ja pelkotilojeni kanssa. Pystyn toimimaan arjessa ihan ok, hoitamaan työt ja perheen, mutta ahdistus ja pelot valtaavat päivittäin mielen srkä vievät paljon energiaa.

Luonnollisesti tulee tämmöisiä pahempia kausia niin kuin nyt on, jolloin en pysty syömään tai nukkumaan kunnolla ja itken aamusta iltaan ja elämä tuntuu niin kammottavalta ajatukselta että alkaa pyörimään itsetuhoiset ajatukset enkä halua enää elää. Ja sitten näiden pahojen kausien ulkopuolella en vaan yksinkertaisesti nauti asioista vaikka yritän tehdä asioita mistä pidän ja sekään ei tunnu sitten hyvältä koska ahdistaa ajatus siitä että elämä on sellaista tyhjää ja tylsää loppuun saakka. Niinä helpompina kausina kuitenkin pärjään aivan ok terapian avustuksella. Pystyn myös hoitamaan työt ja muut pakolliset, mutta kotona ja vapaa-ajalla en jaksa tehdä yhtään mitään. Oon ihan jatkuvasti uupunut. 

Nyt vaan tuli vastaan se piste että en jaksa elämää enää tällaisena ja haluan kaiken mahdollisen avun. En kestä enää uudestaan tätä olon pahenemista. Aina saa miettiä että koska tulee se hetki kun mulle ihan tosissaan riittää ja kuppi läikkyy lopullisesti yli. Toivottavasti saan nyt jotain apua lääkkeistä ja jos se ei vielä ole tämä lääke niin sitten seuraava. 

Semmonen aloitusoire kyllä onkin että alussa saattaa ilmetä heräilyä öisin. T. Vastaaja nro 2

Vierailija kirjoitti:

Semmonen aloitusoire kyllä onkin että alussa saattaa ilmetä heräilyä öisin. T. Vastaaja nro 2

Mulla on myös tota heräilyä, mutta jotenkin yhdistin sen tähän masennukseen kun mulla kärsii yöunet todella helposti normaalistikin kun tulee huonoja aikoja. Heräilen joka yö useampia kertoja, toissayönä heräilin tunnin välein. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas. ...".lääkkeitä loppuelämäni ajan.."

Aika lopullinen vertaus

Nyt en ihan ymmärrä pointtiasi. Avaisitko vähän, mikä tuossa lauseessani ärsytti? 

Niin - en haluaisi vuosikausien mielialalääkitystä enkä varsinkaan loppuelämän, luoja ties kuinka kauan sitä edes on jäljellä (ja tämä ei ole mikään masentunut märinä, vaan ihan realistinen toteamus - mistä sen tietää, tippuuko huomenna meteoriitti päähän). Olen kuullut, kokemusta ei tietenkään ole, kun tämä on ensimmäinen kokemukseni ko. lääkityksestä, että mielialalääkitys on hyvin pitkäaikainen, jopa vuosien mittainen.  

Loppuelämä -sanaa käytetään kepeästi.

Joillakin se elämä loppuu, vaikka tänään.

Emmehän tietenkään tiedä vaikka maapallo syöksyisi radaltaan nukkuessa.

Ei minua tuommoiset ahdista yhtään.

Haukottelin jatkuvasti ja tunsin pieniä "sähköiskuja" pään sisällä. Loppujen lopuksi lääke ei sopinut minulle.

Itselleni sopii (vatsan suhteen) paljon paremmin Escitalopram Orion, tai "varsinainen" Cipralex. Vaikuttava aines on täysin sama (ts. ovat keskenään vaihtokelpoisia apteekissa), mutta sidosaineissa on eroja. Itse myös

syön viilin rusinoilla tai jogurtin myslillä tms. ennen lääkettä, jotta vatsa pysyy rauhallisena; tyhjään vatsaan en essitalopramia mielelläni syö, koska SSRI-lääkkeet kaikki "herkistävät" suolistoni. (Eli vatsa menee helposti sekaisin.)

Itse olen syönyt essitalopramia (20mg) ja duloksetiinia (60mg) päivittäin jo viitisen vuotta, ja minulle se toimii erittäin hyvin. En kärsi sivuvaikutuksista ollenkaan, vaan vaikutus jopa seksuaalisuuteenikin on positiivinen.

On tärkeätä ymmärtää, että serotoniinireseptoreja on ainakin pari tusinaa eri lajia, ja kukin SSRI-lääke vaikuttaa vain osaan niistä. Se tarkoittaa, että vaikka yksi SSRI-lääke ei sinulle sovi tai tehoa, joku toinen voi tehota todella hyvin. Omalla kohdallani lääkekokeilua kesti kolmisen vuotta, vaikka en kärsinytkään sivuvaikutuksista -- lääkityksen teho vain loppui hyvin nopeasti, muutamassa kuukaudessa. Lopulta löytyi tuo (hyvin outo!) yhdistelmä, joka pitää aivokemiani kohtuullisesti toiminnassa. (Oudolla tarkoitan sitä, että ne vaikuttavat osin samoihin reseptoreihin, vaikka annostus on korkea, ja se saa lääkärit epäilemään, että lääkitystä pitäisi muuttaa. Minulla ei ole ikinä ollut serotoniinioireyhtymää, eli annostus ei todellakaan ole liian korkea minulle.)

Suosittelen myös kokeilemaan E-EPA -kapseleita (tislattua kalaöljyä) kaverina; puolesta grammasta kahteen grammaan päivässä. Itselläni ne tuntuvat *selvästi* tukevan/tasapainottavan essitalopramin ja duloksetiinin vaikutusta.

Mutta muista: jokaisen masennusta sairastavan aivokemia on erilainen, ja se tarkoittaa, että sinun on itse seurattava oireitasi (suosittelen kirjaamaan ne ylös päivämäärän ja kellonajan mukaan), kerrottava niistä hoitavalle lääkärillesi, ja etsittävä sopiva lääke tai lääkeyhdistelmä, joka sinulle toimii parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka tuskainen olosi oli että jouduit lääkkeet aloittamaan? Minkälaista oireilua ja miten vaikuttanut arkeesi?

Itselleni on määrätty samat lääkkeet mutta en ole aloittanut vaan sinnittelen ahdistus-ja pelkotilojeni kanssa. Pystyn toimimaan arjessa ihan ok, hoitamaan työt ja perheen, mutta ahdistus ja pelot valtaavat päivittäin mielen srkä vievät paljon energiaa.

Luonnollisesti tulee tämmöisiä pahempia kausia niin kuin nyt on, jolloin en pysty syömään tai nukkumaan kunnolla ja itken aamusta iltaan ja elämä tuntuu niin kammottavalta ajatukselta että alkaa pyörimään itsetuhoiset ajatukset enkä halua enää elää. Ja sitten näiden pahojen kausien ulkopuolella en vaan yksinkertaisesti nauti asioista vaikka yritän tehdä asioita mistä pidän ja sekään ei tunnu sitten hyvältä koska ahdistaa ajatus siitä että elämä on sellaista tyhjää ja tylsää loppuun saakka. Niinä helpompina kausina kuitenkin pärjään aivan ok terapian avustuksella. Pystyn myös hoitamaan työt ja muut pakolliset, mutta kotona ja vapaa-ajalla en jaksa tehdä yhtään mitään. Oon ihan jatkuvasti uupunut. 

Nyt vaan tuli vastaan se piste että en jaksa elämää enää tällaisena ja haluan kaiken mahdollisen avun. En kestä enää uudestaan tätä olon pahenemista. Aina saa miettiä että koska tulee se hetki kun mulle ihan tosissaan riittää ja kuppi läikkyy lopullisesti yli. Toivottavasti saan nyt jotain apua lääkkeistä ja jos se ei vielä ole tämä lääke niin sitten seuraava. 

Kun ahdistaa, onko "vika" perheessä, puolisossa, elämäntavoissa. Miian paljon työtä ja kaikkea. Koska ainahan on joku syy mikä pitäisi selvittää. Onko tämä lääke ahdistukseen, depressioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka tuskainen olosi oli että jouduit lääkkeet aloittamaan? Minkälaista oireilua ja miten vaikuttanut arkeesi?

Itselleni on määrätty samat lääkkeet mutta en ole aloittanut vaan sinnittelen ahdistus-ja pelkotilojeni kanssa. Pystyn toimimaan arjessa ihan ok, hoitamaan työt ja perheen, mutta ahdistus ja pelot valtaavat päivittäin mielen srkä vievät paljon energiaa.

Kiinnostaa kysyä, että mikä ahdistaa?

Hyvä kysymys.

Pelkotilat ja paniikkikohtaukset ovat tulleet elämääni nyt stressaavassa elämänvaiheessa.

Minulla oli epävakaa ja turvaton lapsuus alkoholistiperheessä, enkä ole sitä oikein käsitellyt kunnolla ikinä. Tuntuu kuin olisin 20 vuotta vetänyt defenssit päällä vaan eteenpäin ja nyt lähes kolmikymppisenä yhtäkkiä ne kaikki lapsuuden jutut puskee pintaan. Sain myös uupumus-diagnoosin tässä juuri.

Nro 6

Tämä on kiinnostava keskustelu.

Kertokaa lisää kokemuksia.

Olen syönyt nyt kuusi päivää 5 mg annoksella ja suurimman ajan on ollut etova ja alakuloinen olo pienen päänsäryn lisäksi. Olen kokenut myös todella rajuja mielialamuutoksia, jotka ovat tuntuneet aika pelottavilta, yhdessä hetkessä itken, toisessa en saa henkeä kun ahdistaa niin ja sitten olenkin niin onnellinen, että hymyilyttää.. Onko kukaan kokenut samanlaista mielialojen heittelyä?

Toivon todella että nämä "aloitusoireet" häviävät pian, sillä vaikka olin ahdistunut jo ennen lääkitystä, koen jatkuvan pahoinvoinnin olevan hirveä lisä alakuloon.

Minulle määrättiin Escitalopram Actavis 10 mg. Ennen lääkkeen aloitusta pelkäsin niiden sivuvaikutuksia valtavasti. Siksi aloitin mahdollisimman pienellä annoksella: pilkoin lääkkeen neljään osaan eli otin aluksi 2,5 mg. Sitä söin 6 päivää, sitten otin puolikasta 6 päivää, sitten 7,5 mg 6 päivää, kunnes siirryin kokonaiseen tablettiin.

Aloitusoireet ovat onnekseni olleet lieviä, joten turhaan pelkäsin. Jonkin verran tuli aaltoilevaa huonovointisuutta ja ruokahaluttomuutta sekä maha meni löysälle. Lisäksi on ollut pientä päänsärkyä.

Lääke on alkanut jo vaikuttaa positiivisesti, joten omalla kohdallani nämä sivuvaikutukset olivat pieni paha lisääntyvän hyvän olon rinnalla! Vuosikausiin minulla on nyt ollut joitakin hyviä hetkiä, kun masennus ja ahdistus ei mustaa enää kaikkea.

Voimia kaikille vertaisille ja hyvää vuotta 2021!