Pakkoruotsia aina perustellaan pohjoismaisella yhteistyöllä. Mielenkiintoista oli huomata eilen Stubbin/Kumpula-Natrin/Halla-ahon

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella suomalaisella on oikeus tulla palvelluksi julkisissa virastoissa ja laitoksissa kummalla tahansa kansalliskielellä se mukaan, mikä on hänen äidinkielensä. Tämä tasa-arvovaatimus on koko pakollisen kielenopetuksen lähtökohta. Se koskee kaikkia kouluja Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tämä ei suinkaan ole Ahvenanmaalle mikään etu, päin vastoin. Asia on kuitenkin yhteiskuntajärjestyksemme ja kansainvälisesti sitovien sopimusten takia yksinomaan ja ainoastaan ahvenanmaalaisten oma asia.

Toinen tärkeä asia on, ja se on suora seuraus edellisestä, että koska koulutus Suomessa on järjestetty siten, ettei koululaitoksessamme ole syntyperään tai etniseen ryhmään sidottuja kiintiöitä, kaikista kouluista voidaan valmistua kummalla tahansa kielialueella avoinna olevan kyseisen koulutusalan viran tai toimen hoitamiseen. Myös tämä lie kaikille selvää ja hyväksyttävissä.

Kolmas tärkeä asia on, että kansalaisella on oikeus vapaasti valita asuinpaikkansa, olkoon se Kajaani, Malax, Helsinki tai Maarianhamina. Tätäkään vastaan ei kellään lie mitään sanomista.

Kun pidetään mielessä yllä oleva voidaan miettiä seuraavaksi, mikä on kouluopetuksen tehtävä ylipäätään. Siis. Kouluopetuksen tehtävä on antaa oppilaalle perusvalmiudet aikuisiän valintojen tekemiseen, niin asuinpaikan, ammatin kuin sosiaalisten suhteitten ja poliittisten kantojenkin osalta. Koska a) kunkin koululaisen aikuisiän valintoja ei voi ennustaa ja b) resurssit eivät riitä laatimaan jokaiselle oppilaalle yksilöllistä opetusohjelmaa on opetus järjestettävä kaikille perusteiltaan mahdollisimman samanlaiseksi.

Miten taataan se, että jyväskyläläisellä sairaanhoitajalla on mahdollisuus valita vapaasti, edellä esitetyssä viitekehyksessä, asuin- ja työpaikkansa? Jos Närpiössä tai vaikkapa Jomalassa vapautuu virka, on hänellä oikeus sitä hakea. Yhteiskunnan koulutusjärjestelmän tulee myös taata, että hänellä on siihen muodolliset edellytykset. Edellä esitetyn tasa-arvoperusteen nojalla kuntatyönantajalla on oikeus, jopa velvollisuus, vaatia, että hakija osaa kunnassa puhuttua kieltä.

Kun viranhakija on ollut koulussa, ei kukaan ole voinut uskottavasti ennustaa, että hänestä tulisi sairaanhoitaja, ei edes hän itse. Toisaalta, jos hän nyt vaikkapa hakee sitä virkaa Jomalassa, eikä osaa ruotsia, ei ole mielekästä ajatella, että 1 hän) viran_haun_ takia ryhtyisi opiskelemaan ruotsia ja/tai että 2) virka olisi vielä auki, kun hän on kielen oppinut.

Ainoa mahdollinen ratkaisu on, että hänelle opetetaan molempia kotimaisia jo koulussa. Kansalliskielten osaaminen on perustaito, sairaanhoitajan oppi erikoistaito.

Tässä kohdassa kannattaa painottaa, että Ahvenanmaalla koulunsa käyneellä, ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvalla, ei tätä valinnanmahdollisuutta ole, hänelle kun ei ole koulussa "pakolla" opetettu toista sitä kotimaista.

Juuri Ahvenanmaan käytäntö on varoittava esimerkki; merkittävä osa maakunnan nuorista joutuu muuttamaan ulkomaille (pääasiassa Ruotsiin), koska heillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia ilman suuria ylimääräisiä ponnistuksia saada töitä kotimaastaan, Suomesta.

  eikä tarvi käydä armeijaa ja jos jotain tapahtuu niin suomi poika puolustaa

Valitettavasti Anna-mörkö menee hallitukseen niin ei ikinä päästä eroon pakkoruotsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella suomalaisella on oikeus tulla palvelluksi julkisissa virastoissa ja laitoksissa kummalla tahansa kansalliskielellä se mukaan, mikä on hänen äidinkielensä. Tämä tasa-arvovaatimus on koko pakollisen kielenopetuksen lähtökohta. Se koskee kaikkia kouluja Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tämä ei suinkaan ole Ahvenanmaalle mikään etu, päin vastoin. Asia on kuitenkin yhteiskuntajärjestyksemme ja kansainvälisesti sitovien sopimusten takia yksinomaan ja ainoastaan ahvenanmaalaisten oma asia.

Toinen tärkeä asia on, ja se on suora seuraus edellisestä, että koska koulutus Suomessa on järjestetty siten, ettei koululaitoksessamme ole syntyperään tai etniseen ryhmään sidottuja kiintiöitä, kaikista kouluista voidaan valmistua kummalla tahansa kielialueella avoinna olevan kyseisen koulutusalan viran tai toimen hoitamiseen. Myös tämä lie kaikille selvää ja hyväksyttävissä.

Kolmas tärkeä asia on, että kansalaisella on oikeus vapaasti valita asuinpaikkansa, olkoon se Kajaani, Malax, Helsinki tai Maarianhamina. Tätäkään vastaan ei kellään lie mitään sanomista.

Kun pidetään mielessä yllä oleva voidaan miettiä seuraavaksi, mikä on kouluopetuksen tehtävä ylipäätään. Siis. Kouluopetuksen tehtävä on antaa oppilaalle perusvalmiudet aikuisiän valintojen tekemiseen, niin asuinpaikan, ammatin kuin sosiaalisten suhteitten ja poliittisten kantojenkin osalta. Koska a) kunkin koululaisen aikuisiän valintoja ei voi ennustaa ja b) resurssit eivät riitä laatimaan jokaiselle oppilaalle yksilöllistä opetusohjelmaa on opetus järjestettävä kaikille perusteiltaan mahdollisimman samanlaiseksi.

Miten taataan se, että jyväskyläläisellä sairaanhoitajalla on mahdollisuus valita vapaasti, edellä esitetyssä viitekehyksessä, asuin- ja työpaikkansa? Jos Närpiössä tai vaikkapa Jomalassa vapautuu virka, on hänellä oikeus sitä hakea. Yhteiskunnan koulutusjärjestelmän tulee myös taata, että hänellä on siihen muodolliset edellytykset. Edellä esitetyn tasa-arvoperusteen nojalla kuntatyönantajalla on oikeus, jopa velvollisuus, vaatia, että hakija osaa kunnassa puhuttua kieltä.

Kun viranhakija on ollut koulussa, ei kukaan ole voinut uskottavasti ennustaa, että hänestä tulisi sairaanhoitaja, ei edes hän itse. Toisaalta, jos hän nyt vaikkapa hakee sitä virkaa Jomalassa, eikä osaa ruotsia, ei ole mielekästä ajatella, että 1 hän) viran_haun_ takia ryhtyisi opiskelemaan ruotsia ja/tai että 2) virka olisi vielä auki, kun hän on kielen oppinut.

Ainoa mahdollinen ratkaisu on, että hänelle opetetaan molempia kotimaisia jo koulussa. Kansalliskielten osaaminen on perustaito, sairaanhoitajan oppi erikoistaito.

Tässä kohdassa kannattaa painottaa, että Ahvenanmaalla koulunsa käyneellä, ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvalla, ei tätä valinnanmahdollisuutta ole, hänelle kun ei ole koulussa "pakolla" opetettu toista sitä kotimaista.

Juuri Ahvenanmaan käytäntö on varoittava esimerkki; merkittävä osa maakunnan nuorista joutuu muuttamaan ulkomaille (pääasiassa Ruotsiin), koska heillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia ilman suuria ylimääräisiä ponnistuksia saada töitä kotimaastaan, Suomesta.

  eikä tarvi käydä armeijaa ja jos jotain tapahtuu niin suomi poika puolustaa

Uudenmaan prikaatiin tulee paljon ahvenanmaalaisia, vaikkei pakkoa olekaan. Siinä sitä asennetta.

Mitä tämä maksaa Suomelle?

Typerin hetkeen aikaan kuulemani perustelu pakkoruotsille: ”jos Suomessa on yksikin virka jossa tarvitaan ruotsia niin ruotsin opiskelua on vaadittava kaikilta”. Maassa on kymmeniä tuhansia virkoja, joissa tarvitaan pitkää matematiikkaa ja/tai sujuvaa englantia ja myös kymmeniä virkoja joissa tarvitaan saamen kielen osaamista. Lisäksi on virkoja, joissa on osattava balettitansdia tai viulunsoittoa. Mikään näistä oppiaineista ei silti ole koulussa pakkollinen, osaa ei opeteta koulussa lainkaan.

Koulutuksessakin kysyntä luo tarjontaa ja pakottamalla ei ketään saada oppimaan. Vapaa kielivalinta pitäisi toteuttaa välittömästi!