Miehen äiti haluaa maksaa meille uuden terassin. Miten voimme kiittää häntä?

Kannattaa nyt ensin käydä käytännön faktat eli hinta tarkkaan läpi. Vanhemmat ihmiset arvioi tuollaisten kulut usein alakanttin, siihen 80-luvun hintaan, jolla he itse on rempan joskus tehneet. Jopa oma äitini "lupailee" aina kaikenlaista (ihan siis tyyliin jätskin tuomisesta auton ostoon), mutta lupaukset muuttuu aina, hänelle onkin tullut jos jonkin sortin muuttujia aina kun pitäis lunastaa lupauksensa. Toki tähän on tottunut.

Oletetaan kuitenkin, että avoppi tosiaan ostaa teille terassin. Olkaa siis vilpittömästi ihan vain kiitollisia kun terassi on valmis ja tarjotkaa samalla kakkukahvit uudella terassilla.

Tulevaisuudessa tarjoisin joskus vasta-apua. Esim. Jos tämä tarvii jotain kuljetusapua vaikka lääkäriin tai jotakin isompaa tarvitsee siirtää kotona. Tai jelppiä tietokoneen/puhelimen kanssa. Tiedäthän, sellaista mikä nuoremmilta yleensä käy paremmin, vaikka mikään seniili vanhus ei olisikaan kyseessä. Mitään ikuista kiitollisuuden velkaa ei kannata tai tarvitse kuitenkaan kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos jonakin kauniina kesäpäivänä / iltana tarjoatte anopille oikein hyvän päivällisen / illallisen? Siihen vielä mahdollisesti saunomista? Jotain mukavaa yhdessäoloa sillä terassilla hyvän ruuan ja juoman merkeissä.

Tämä varmaan paras vaihtoehto, alkoholia on turha hänelle ostaa kuten joku tuolla ylhäällä ehdotti, menee vain muiden pullojen sekaan vitriiniin. Hän ei juuri juo. Ap

No pyytäkää kesäbileisiin ja omat juomat mukaan. Ei mee haaskuun nekään sitte.

Lahjakortti johonkin kylpylään /hotelliin. Itse tykkäisin sellaisesta ja pitäähän kiitoksen olla hyvä.

Muista, et anopit on anoppeja.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt ensin käydä käytännön faktat eli hinta tarkkaan läpi. Vanhemmat ihmiset arvioi tuollaisten kulut usein alakanttin, siihen 80-luvun hintaan, jolla he itse on rempan joskus tehneet. Jopa oma äitini "lupailee" aina kaikenlaista (ihan siis tyyliin jätskin tuomisesta auton ostoon), mutta lupaukset muuttuu aina, hänelle onkin tullut jos jonkin sortin muuttujia aina kun pitäis lunastaa lupauksensa. Toki tähän on tottunut.

Oletetaan kuitenkin, että avoppi tosiaan ostaa teille terassin. Olkaa siis vilpittömästi ihan vain kiitollisia kun terassi on valmis ja tarjotkaa samalla kakkukahvit uudella terassilla.

Tulevaisuudessa tarjoisin joskus vasta-apua. Esim. Jos tämä tarvii jotain kuljetusapua vaikka lääkäriin tai jotakin isompaa tarvitsee siirtää kotona. Tai jelppiä tietokoneen/puhelimen kanssa. Tiedäthän, sellaista mikä nuoremmilta yleensä käy paremmin, vaikka mikään seniili vanhus ei olisikaan kyseessä. Mitään ikuista kiitollisuuden velkaa ei kannata tai tarvitse kuitenkaan kantaa.

Ei ole mikään seniili tapaus vaan juuri 50 vuotta täyttänyt työssäkäyvä ihminen. Tietää kyllä hinnat, sillä he tekivät ison terassin muutama vuosi takaperin omalle pihalleen. Ap

Luulen että ei kannata keksiä kiitosta, kyllä se tulee vuosien mittaan selville mitä olette velkaa. Toki terassia on vähän huono viedä takaisin, kuten moni muu minkä voi saada, vaikka oikeasti kyse on lainasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillekkin anoppi luvannut yhtä sun toista, mutta kun on tullut aika lupaukset lunastaa ne onkin "unohdettu."

Tämä on toista maata. Emme koskaan ole pyytäneet häneltä mitään mutta aina hän keksii jotain. Mitään turhaa krääsää ei osta koskaan vaan nimenomaan kaikkea tarpeellista mitä ei välttämättä tule itse ajatelleeksi. Viime käynnillä toi jumalattoman ison laadukkaan uunivuoan tullessaan kun tietää että tehdään paljon laatikkoruokia. Toissa kesänä tuli kahvilla käymään ja toi uuden hienon grillin kun oli ajatellut että mieheni ei pallogrillillä tykkää grillata. Ihana tapaus! <3 Ap

Voi rakas Ap! Tällä palstalla kuuluu haukkua anoppia. Sä et nyt yhtään tiedä mikä on palstan mielipide. Voi että. Pidä salaisuutena, että sä ajattelet noin. Saat kuraa niskaan. (Mullakin on tosi kiva anoppi, mutta en mistään hinnasta kerro sitä täällä.) Tää sun aloitus varmasti poistetaan pian. Halaus sulle ja anopillesi.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että ei kannata keksiä kiitosta, kyllä se tulee vuosien mittaan selville mitä olette velkaa. Toki terassia on vähän huono viedä takaisin, kuten moni muu minkä voi saada, vaikka oikeasti kyse on lainasta. 

No ei se normaalisti toimi näin. Meillä on toiselta puolelta siirretty meille ennakkoperintönä kymmeniä tuhansia, toiselta satoja, tässä vuosien varrella. Eikä kukaan ole ollut mitään velkaa. Ihan vain kiitos riittää. Ja tietysti samalla tavalla omille lapsille kierrätetään omaisuutta. Ilman mitään erityistä kiitollisuuden vaatimusta.

Minusta tuo aiemman kirjoittajan ehdottama täysi menu kerran kesässä sillä terassilla on erinomainen.

Minäkin tekisin samoin kuin anoppisi, jos minulla olisi varaa. Rahoittaisin lasteni suuria - ja joskus pienempiä - hankintoja, jotta lapseni voisi säästää ne rahat ja samalla saada taloudellista puskuria pahan päivän varalle. Ehkä hekin pystyisivät vuorostaan tekemään saman omille lapsilleen. Minusta siis tuntuu, että anoppisi ei ajattele tuota lahjana juuri teille, vaan hyvän siirtämistä eteepäin sukupolvien ketjussa.

Ihana kuulla, että tollasiakin ihmisiä on olemassa. Itse sitä on niin kyynistynyt ettei voi ajatella kuin, että mikä koira tohon ehdotukseen on haudattuna.

Itse en ota koskaan mitään itselleni vastaan anopilta, en tavaroita enkä rahaa, vaikka on tarjonnutkin, en halua olla missään kiitollisuudenvelassa sille.

Anoppisi on järkevä ihminen. Nykyään kannattaa yhä enemmän siirtää omaisuutta lapsille jo ennen vanhuusikää ja kuolemaa, kun muuten yhteiskunta vie kaiken - riippumatta siitä minkä verran omistaa - hoitokustannuksiin. Meilläkin miehen vanhemmat ovat tehneet kaikille perheenjäsenille, myös lapsille, suurimmat mahdolliset verottomat rahalahjoitukset ja lisäksi maksavat isompia hankintoja. Heillä on hyväpalkkaiset työt, velaton talo ja käyttörahaa jää itsellekin riittävästi vaikka antavat omasta halustaan seuraaville polville. Ja mieheni on ainoa lapsi, joten perintöriitoja ei ole tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta siis tuntuu, että anoppisi ei ajattele tuota lahjana juuri teille, vaan hyvän siirtämistä eteepäin sukupolvien ketjussa.

Lisäyksenä vielä, että minut kasvatettiin tähän ajatusmaailmaan, ja olen huomannut, että ne tuttavani, jotka kasvatettiin siihen, että omillaan pitää pärjätä, ei ymmärrä tätä yhtään. Heille se on loisimista tai sitä, että jäädään ikuiseen kiitollisuudenvelkaan jne. He tuntuvat näkevän maailman kylmänä paikkana, jossa jokainen pitää huolta itsestään, eikä minun tavoin sellaisena, maailma on hyvä paikka ja hyvä siirretään seuraavalle sukupolvelle.

PS. Siltä varalta, että joku sanoo tuota loisimiseksi, niin tämä edellyttää ihan yhtä kovaa työtä kuin omillaan pärjääminen - nyt vain se tehdään seuraavaa sukupolvea varten.

Grillibileet/illanistujaiset kun terassi on valmis. Minulla on myös ihana anoppi jonka kanssa vietän mieluusti aikaa, ei nillitä turhasta, on huumorintajuinen, nuorekas ja jalat maassa oleva ihminen. Käydään myös usein kaksistaan reissussa kotimaassa ja ulkomailla, jos miehet lähtevät vaikka veneilemään. Ei kaikki anopit tai avoanopit ole m*lkkuja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillekkin anoppi luvannut yhtä sun toista, mutta kun on tullut aika lupaukset lunastaa ne onkin "unohdettu."

Tämä on toista maata. Emme koskaan ole pyytäneet häneltä mitään mutta aina hän keksii jotain. Mitään turhaa krääsää ei osta koskaan vaan nimenomaan kaikkea tarpeellista mitä ei välttämättä tule itse ajatelleeksi. Viime käynnillä toi jumalattoman ison laadukkaan uunivuoan tullessaan kun tietää että tehdään paljon laatikkoruokia. Toissa kesänä tuli kahvilla käymään ja toi uuden hienon grillin kun oli ajatellut että mieheni ei pallogrillillä tykkää grillata. Ihana tapaus! <3 Ap

Jos oma anoppikokelas olisi ollut tuollainen, exäkin saattaisi olla nyxä.

Ostatte anopille akkuporakoneen, niin voi tulla sitten ruuvaamaan niitä terassin lautoja kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ostatte anopille akkuporakoneen, niin voi tulla sitten ruuvaamaan niitä terassin lautoja kiinni.

Heh, hauskaa. Kyllä hänellä on jo porakone. Ap