Sinä, joka et ole katsonut ainuttakaan Game of Thrones jaksoa

Fantasiamaailmat eivät jotenkin kiinnosta. Pitäisi orientoitua miljööseen ja henkilöihin ja siihen yhteiskuntajärjestelmään jne.

En ole katsonyt yhtään game of thrones jaksoa. En tiedä yhtään juonenkäännettä. Genre-tasolla ehkä tiedän mistä kyse. Monia sarjoja on "jonossa" joita pitäisi katsoa. Vanhojankin, ainakin kymmenen vuoden takaisia hittejä. Mutta mikään game of thrones tyyppinen ei ole listalla.

Voi olla että joskus vielä katson niitä sopranoseja ja breikin badeja. Ihan hepreaa toistaiseksi.

Minulla on kavereita, jotka eivät koskaan ole puhuneet siitä ainakaan niin että olisin ollut kuulemassa. Ei siis ole totta, että kaikki siitä puhuisivat. Useammat minun mielestäni vaikka jääkiekosta puhuvat.

Ja on niin paljon muutakin tekemistä. Oletan että se on jotain fantasiaa, ei kiinnosta sellainen. En seuraa sarjoja muutenkaan. 

No kun "kaikki puhuvt siitä" Täytyy olla samaa vesipäätasoa kuin potkupallo, jäälätkä, euroviisut, salkkarit tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiinnostanut, simple as that. Ihan sama vaikka "kaikki" sitä katsoo. Kun ei innosta niin ei innosta. On olemassa ihmisiä, jotka esim. eivät koskaan ole katsoneet yhtäkään star warsia koska pitävät niitä noloina nörttihommina. Heidän valinta ja se on ok. Eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Kuten en minäkään tiedä mistä mahdollisesti olen jäänyt paitsi kun en ole game of thronesia jaksoakaan katsonut.

Katso tai ole katsomatta, ihan sama. Sitä ihmettelen että miten voit pitää leffoja tai sarjaa jonain jos et ole itse katsonut yhtään jaksoa. Vai oletko niitä ihmisiä joilla ei ole yhtään omaa mielipidettä mistään mutta ovat valmiita spämmimään näitä muiden mielipiteitä totuutena joka paikassa?

Oletko sinä lukenut yhtään osaa Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa sanoaksesi, että ei kiinnosta? Entä onko Joseph Haydnin sinfonioita tullut kokeiltua ensimmäistäkään? Kriketin seuraaminen? Oletko kokemuksen perusteella varma, että ei kiinnosta?

Luin 2000 luvun alkupuolella siihen mennessä suomennetut kirjat. Yleensä on käynyt niin, että mikäli olen ensin ehtinyt lukea kirjoja joista sitten tehty elokuva/sarja, olen ollut yleensä pettynyt. Sen vuoksi en tätäkään sarjaa aloittanut katsomaan. Muutoinkin koko tv ei nykyään kiinnosta yhtään, tuossa se olkkarin nurkassa nököttää turhan panttina. N. 70v.

Aloitin kerran, mutta eka jakso oli liian väkivaltainen ja siihen jäi. En muutenkaan ole isosti fantasian fani, LOTR on poikkeus. 

En tykkää mistään eeppisestä fiktiosta.

Koskaan kuullutkaan koko Tronesta

Ei minulle ole koskaan kukaan puhunut Game of Thronesista. Tiedän kyllä, että semmoinen on, mutta jaksoakaan en ole katsonut.

Sen perusteella mitä olen nähnyt (mainokset, trailerit, kirjoitukset roskalehdissä) päätin jättää katsomatta Game Of Thronesin. Ja samalla perusteella olen hylännyt monta muutakin sarjaa ja elokuvaa. 

Hyvän ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Game Of Thrones epäonnistui. Jätin myös katsomatta LOTR-trilogian silloin kun se pyöri elokuvateattereissa. Päätin antaa pölyn laskeutua ja katsoa, onko nuo leffan niin hyviä, että ne keräävät Oscar-palkintoja. Ja kyllä, tuo trilogia todella sai palkintoja. Päätin katsoa. Ihan tyytyväinen olin kun tuli katsottua. Vihasin kyllä sitä, että kirjojen alkuperäistä tarinaa oli muokattu liikaa. 

En ole koskaan katsonut yhtäkään jalkapallo-ottelua. En telkkarista enkä livenä katsomossa. Pallon perässä juokseminen on niin tylsää ajanvietettä, että päätin nuorena panostaa muihin lajeihin (etenin omassa lajissani EM-tasolle). Kaduttaako, että minulta on jäänyt katsomatta kaikki "tärkeät matsit"? Ei sekuntiakaan. Minua kaduttaa vain se, että olen joskus katsonut paskoja leffoja loppuun, vaikka olisi kannattanut jättää kesken. Siis kävellä ulos leffateatterista tai panna televisio kiinni. Tein itse aiemmin töitä elokuva-alalla Suomessa, joten kaikki paska on jo nähty. Huonoista leffoista ei saa "kiksejä" edes sillä, että tarkkailen leffan teknistä toteutusta (kuvaus, valaistus, puvustus) koska leffa on tappavan tylsä. Mieluummin katson jonkun vanhan leffan mistä tykkään. Joitakin leffoja olen katsellut kymmeniä kertoja. Joka kerta huomaan jotain uutta tai saan uusia oivalluksia. Tuo on muuten HYVÄN elokuvan merkki, että se paranee vanhetessaan. Elokuva kestää aikaa. Star Wars -trilogia tuli leffateattereihin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. Vielä tänäkin päivänä jaksan katsoa nuo leffat läpi kerran vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kiinnostu asioista vain siksi että kaikki muut puhuvat niistä. Pätee myös tv-sarjoihin. Säännönmukaisesti jää Putoukset, tosi-tv tekeleet ja Salatut elämät katsomatta, kun ne ei kiinnosta. Samoin Game of Thrones.

Jep, jos ei löydy muuta puhuttavaa kun tv-ohjelmien jaksot niin voi olla puhumatta.

Aika hauska että on niin erilaisia ajatusmaailmoja. 

Me puolison kanssa alunperin fantasianörtteinä bondattiin just kun puitiin Game of Thrones jaksoja :) Mein hääbiisikin on Tulen ja Jään laulusta!

Mut totuuden nimessä ei se minustakaan ihan mikään maailman paras sarja ole, vaikkakin on koukuttavat juonikiemurat. 

Mutta fantasia on mukavaa eskapismia arkeen kuitenkin, verrattuna vaikka nordic noiriin jota teevee pullollaan..

Miksi en katsonut Game Of Thronesia? Koska minua ei kiinnosta fantasia.

Minä voisin nyt kysyä sinulta, miksi sinä et katso romanttista draamasarjaa Sydämen Kutsumus (When Calls The Heart) vaikka se on pyörinyt 13 tuontantokautta putkeen meillä Suomessa? Sarja on nähtävissä ilmaiseksi Yle Areenassa, joten sinun ei tarvitse tilata mitään maksullisia suoratoistopalveluita.

Tästä sarjasta on puhuttu paljon Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Yksi sarjan näyttelijä jäi kiinni törkeistä talousrikoksista, sai vankilatuomion (ehdotonta vankeutta) ja menetti työnsä (useampi roolityö eri sarjoissa yhtä aikaa). Hänen hahmonsa kirjoitettiin ulos myös sarjasta Sydämen Kutsumus. Näyttelijän aviopuoliso sai myös rikostuomion ja vietti vankilassa yhtä pitkään kuin puolisonsa. Pariskunnan lapset (joista yksi on sometähti) potkittiin pois yliopistosta ja he saivat porttikiellon kampukselle. Lapset menettivät myös yhteistyösopimuksensa monen eri yrityksen kanssa. Koko perhe joutui naurunalaiseksi. 

Tuon sekoilevan perheen takia moni TV-sarja sai paljon negatiivista mainosta. When Calls The Heart oli käsikirjoitettu "perheystävälliseksi sarjaksi" joten sieltä tuli potkut ensimmäisenä. Vankilatuomion saanut näyttelijä ei sovellu perhesarjaan. Sarja oli yleinen puheenaihe ja naurunaihe monta vuotta. Juurikin siksi, että näyttelijä tuhosi oman uransa ja sitten uhriutui kun menetti työnsä. Ja omat lapset menettivät opiskelupaikkansa yliopistossa. Sitä saa mitä tilaa! 
 

Luulin jo, että vankilatuomio olisi herätys idiootille. Hän älyäisi pysyä poissa näyttelijän töistä ja kadota julkisuudesta vähin äänin. Mutta ei. Sarjasta ulos potkittu näyttelijä tuli myöhemmin hattu kourassa pyytämään UUDESTAAN töitä. Hän halusi vanhan roolinsa takaisin. Tuottajat eivät uskaltaneet sanoa ei ("Se on kerrasta poikki ja takaisin ei ole tulemista") joten roolihahmo teki todella nolon comebackin tuotantokaudella 13. Siis kauden vihoviimeisessä jaksossa. Tuottajat eivät uskaltaneet näyttää roolihahmoa heti kauden alussa tai keskivaiheilla, koska yleisö olisi voinut aloittaa boikotin. Sarjan  katsojamäärät olisivat romahtaneet. Taas kerran.  

Minua nauratti todella makeasti. Ehkä näyttelijältä alkaa olla rahat loppu, kun pitää vielä vankilatuomion jälkeen tulla takaisin julkisuuteen. Fyrkat loppu, mikä tahansa duuni kelpaa. Eihän uusia rooleja enää saa (maine pilalla) joten vanhat roolit pitäisi saada nyt takaisin. Kaiken lisäksi vielä tuo näkyvä rooli "perheystävällisessä sarjassa" mistä hän lensi pihalle oman sekoilunsa (rikostuomio) takia. Katsotaan, miten tuotantokausi 14 lähtee käyntiin. Kuinka kauan hahmo pysyy sarjassa tällä kertaa? Tuleeko taas potku perseelle?

Game Of Thronesia on mainostettu väkivaltaisena, seksiä tihkuvana sarja. Kuulostaa niin tylsältä että minua haukotuttaa. Katson mieluummin tuota ah-niin-tekopyhää "perheystävällistä" sarjaa, jonka kulisseissa on tosielämän draamaa.   :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni kyllä täysin ohi sen aloitus. Miksi olisi pitänyt olettaa, että jokutaas kerran telkkarista alkava lapsellinen satutarina nousisi elämää suuremmaksi?

Jos se on yhtään niin huono kuin Taru sormusten herrasta elokuvat, niin ei ole menttänyt mitään.

Onneksi sinun elämäsi on kovin kiinnostavaa.

olen eri, mutta eikö se riitä, että henkilön omasta mielestä oma elämä on tarpeeksi kiinnostavaa? surullista, jos pitää yrittää muiden elämiä elää, vaikka onhan näitä.