Lue keskustelun säännöt.
Mies päätti lapsen nimen - nyt kaduttaa, että annoin periksi
28.04.2019 |
Ei meinattu millään päästä yksimielisyyteen lapsen nimestä. Miehelle tuli päähänpinttymä yhdestä perinteisestä ja tavallisesta suomalaisesta nimestä eikä mikään muu ehdotus kelvannut. Annoin periksi, vaikka tiesin, että asia jää kalvaamaan ja tuon nimen lapsi sai. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että minä päätän nimen ja sitten mies inhoaa sitä. Uskokaa tai älkää, kompromissia ei kalenterista löytynyt.
Ihan hyvä nimi se on, mutta silti harmittaa nyt ihan hulluna. Ei kauheasti kehujakaan ole tullut nimestä. Ehkä se on niin tavallinen ja mitäänsanomaton ja joissakin herättää ehkä negatiivisiakin tunteita. Harmittaa kertoa pojan nimi, kun ei sitä kuitenkaan ihastella. Tyhmää käyttää energiaa tällaisen asian murehtimiseen. Miten päästä yli? Kellään ollut vastaavaa?
Kommentit (34)
Miksi lapsen nimeä pitäisi ihastella? Nimi on nimi, lapsihan sen nimen sitten leimaa itselleen omalla olemuksellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ainakin mieluummin olen ihan tarvis Johanna kuin joku Yessyca, jota sitten kauheasti ihasteltaisiin.
En ole koskaan kenenkään etunimen aiheuttavan mitään ihastelua.
Perinteinen suomalainen nimi on just hyvä valinta.
No mikä nimi se on? Kerron sitten mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on joku Antti, Lauri, Juho, Mikko niin aivan hyvä ja kiva perusnimi pojalle.
Onko jollain kertoa esimerkkiä ihastelua aiheuttavasta etunimestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyt ne nimet, niin me kerrotaan sulle totuus!
Jos mies ehdotti Villeä ja sinä Noah-Jeremyä, niin totta munassa, sun mies oli fiksumpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulenpa ettei kenelläkään muulla ole moista ongelmaa. Olisitte antaneet useamman nimen, voisi lapsi kasvettuaan, valita kumpaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa ettei kenelläkään muulla ole moista ongelmaa. Olisitte antaneet useamman nimen, voisi lapsi kasvettuaan, valita kumpaa käyttää.
Ei useammalla nimellä mitään tee. Jos lapsi haluaa vaihtaa nimeään, se onnistuu kyllä ja valinnanvaraa on enemmänkin kuin ne kaksi-kolme.
Vierailija kirjoitti:
Petteri.
Poron nimi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin tyttö saa sellaisen nimen mitä kaveri (eli äiti) ei ole itsekkään varma kirjoitusasusta alun osaa kuulemman kirjoittaa mutta ei ole varma onko loppu Noora, Nora vai Nor... toinenkin nimi on sellainen että papin täytyi varmistaa onko Suomessa sallittu nimi, ulkomailla on. Vanhemmat on kuitenkin tavallisella sukunimellä (Virtanen, Jokinen, Mäkinen) akselistoa eikä ole ulkomaalaisia sukujuuria.
Toki kukin saa antaa haluamansa nimen, mutta jos äitikään ei ole varma nimen kirjoitusasusta niin eikö kannattaisi miettiä sitä nimeä parikin kertaa...
Ei kai lapselle nimeä siksi anneta, että toiset sitä ihastelisivat. Tavallinen perusnimi on ihan hyvä, ja jos se jotain henkisiä tuskia aiheuttaa, vika ei ole nimessä vaan oman pään sisällä.
Nimeen tottuu!
Itse olen jahkannut jokaisen kolmen muksun kohdalla. Jahkaaminen alkaa tietenkin vasta nimenannon jälkeen kun nimi on lopullinen ja se pitää kertoa muille (sellaista ei muuten olekaan mikä kaikkia miellyttäisi). Pikku hiljaa asia kuitenkin muuttuu vähäpätöisemmäksi. Pienen vauvan kohdalla se on vielä niin pinnalla.
Ei ole pojan nimi Petteri. En viitsi tässä kertoa, mutta yksi tavallisimmista nimistä, muttei trendinimi eli nykyään annetaan aika vähän.
Tämä on hölmöä, mutta yhdessä syntymäkuun FB-ryhmässä monia nimiä kehuttiin aika paljon. Meidän lapsen nimi sai vain pari tykkäystä.
Itsekin olisin halunnut antaa suomalaisen, perinteisen nimen, mutten näin tavallista.
Taidan olla hormoonipöllyssä.
Ap
Voin lohduttaa, että nimen ihastelu ei välttämättä kerro totuutta nimen oikeasta ihanuudesta.
Yleensä niihin nimikummallisuuksiin ja hirvityksiin ihmiset reagoivat muutakaan keksimättä vaan äkkiä, että oi miten ihana ja persoonallinen nimi. Lapselle annettu nimeksi vaikkapa Jannice Candi Diamelliella ja kaikki salaa pohtivat, että herranjumala miten järkyttävä nimi, mutta peittääkseen todellisen reaktionsa vaan kehuvat vuolaasti.
Itselle juuri "tylsistä perusnimistä" tulee vaikutelma fiksuista vanhemmista. Ja omassa tuttavapiirissä lasten nimet kieltämättä menevätkin sen kaavan mukaan, että tavallisimmat nimet lapsilla on koulutetuimpien vanhempien lapsilla ja mitä vähemmän on koulutusta vanhemmilla, sitä mielikuvituksellisempia ja erikoisuutta tavoittelevampia nimiä antavat jälkikasvulleen.
Toisaalta nykyaikana sellainen perus-Pekka voi olla persoonallinen ja ainutlaatuinen nimi, kun luokalla muut ovat Micoja, Gabrieleja ja Jerryjä.
Matti? Antti? Pekka? Jussi?
Hyviä nimiä kaikki!
Koeta nyt päästä asiasta yli ja keskity vauvaasi. Nimi on annettu ja se on varmasti ihan hyvä. Ole ylpeä vauvasta ei ja hänen nimestään. Jostain typeristä fb-ryhmän tykkäyskilpailuista ei pidä välittää varsinkaan.
Keksi lapselle joku lempinimi, josta pidät.