Miehen elämäntaparemontti ahdistaa!!!
Otsikossa se jo tulikin. Mieheni on aloittanut herkkulakon ja lenkkeilee monta kertaa viikossa. Hänestä on tullut hyväkuntoinen, entistä paremman näköinen, energinen ja hyväntuulinen. Sen sijaan, että iloitsisin hänen puolestaan, olen kateellinen ja minua ärsyttää. Tunnen itseni ällöttäväksi, en halua enää että hän näkee minut ilman vaatteita kun olen lihava ja inhottava. Mietin jopa eroa tämän takia. Auttakaa mammat! Miksi reagoin näin??
Kommentit (28)
Oletko kotiäitinä? Se voi tuhota naisen itsetunnon, vaikka olisikin yhdessä sovittu ja rationaalinen ratkaisu. Työelämästä saa itsetuntoa ihan eri tavalla. Suosittelen, että palaat pian työelämään jos et nyt ole.
Vierailija kirjoitti:
Auts. Sun miehellä on toinen nainen. Tai sitten on vielä vain yksipuolisesti rakastunut, mutta yrittää saada toisen ihastumaan itseensä. Löisin vaikka vetoa.
Tiedän aivan varmasti, että hänellä ei ole toista naista. Hänen motivaattorinaan elämäntaparemontissa on meidän perhe-elämämme ja se, että hän haluaa olla esimerkkinä pienelle lapsellemme ja haluaa jaksaa liikkua ja leikkiä lapsen kanssa.
Tämän takia minua masentaa ja hävettää vielä enemmän. Haluaisin pystyä samaan ja tehdä saman.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua ap. Mun mies haksahti kuntoiluun jo vuosia sitten ja vaikka toki on kivaa, että on hyvässä kunnossa, niin jollain tapaa kaipaan sitä sipsiä mutustavaa kaveria. Nyt aina häpeillen syön omia herkkujani, kun mies syö terveellisesti. En myöskään jaksa liikkua yhtään, sohvalla on niin paljon kivempaa. Mua oikeasti hävettää tämä oma elämäntapani ja se oikein korostuu, kun puoliso on ihan toista maata.
Kiitos ymmärryksestä. Mustakin on kivaa, että mies on hyvässä kunnossa, mutta juuri tuo häpeä, kun itse on toista maata (hyvin sanottu tuo "toista maata", siltä tämä tosiaan tuntuu!)... ikävä tunne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Et rakasta miestäsi, etkä ole koskaan rakastanut. Jos rakastaisit, haluaisit hänelle hyvää.
Ap on menettänyt otteen miehestä ja naiset haluavat aina olla niskanpäällä parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain 10 vuotta sitten elämäntapamuutosinnostuksen. Pudotin painoa ja aloin lenkkeillä. Painoa lähti 27kg ja kunto koheni niin että puolimaratoni meni alle kahteen tuntiin.
Vaimo ei ollut tästä yhtään iloinen. Käytin kuulema liikaa aikaa itseeni ja olin itsekäs.
Voin kertoa suoraan että elämäni ei parantunut yhtään, vaikka toki terveys parani. Lopetin kaloreiden laskemisen ja ruuan laatuun panostamisen ja lopetin liikunnan ja lihoin takaisin kilot joista olin hankkiutunut eroon. Nyt on taas verenpainetta ja korkea kolesteroli ja odotan infarkitia.
Olen pahoillani puolestasi, terveysongelmat eivät kuulosta hyvältä. En halua missään nimessä että miehelleni kävisi näin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitat elämäntaparemontin miehesi kanssa.
Mieti itse miten järjettömältä kuulostaa, erota, koska kumppani voi liian hyvin.
Tue kumppaniasi ja tavoittele samaa hyvää vointia ja ulkomuotoa itsellesikin.Oikeasti mä haluaisinkin aloittaa elämäntaparemontin! En ymmärrä omia tunteitani yhtään. Mieskin yrittää kannustaa ja lähtisi mielellään kanssani lenkille. Mua vaan hävettää, kun hänen rinnallaan olen lyllertävä pullukka ja etenemistahtini on säälittävä. Mun pitää jotenkin päästä yli tästä. Aivan järjetöntähän olisi erota sen takia, että kumppani voi liian hyvin, kiitos kun kirjoitit tuon tuohon, niinhän se on. Jos eroaisimme, voisin vetäytyä sohvalle syömään rauhassa ja lihota entisestäni ja linnoittautua sisälle. Olisiko se sitten kivaa.
Oon ollut samassa veneessä! Ensimmäinen askel on raskain ja tärkein.
Askel askeleelta, jo 40kg tiputettu. Ei yhtä päätä, ei dieeteillä.
Aloita pienillä muutoksilla, sellaisilla, joita kykenet pitämään. Esim;
-Arkipäivät keittoja ja salaatteja, viikonloppuna voi vähän herkutella.
-Välipalat hedelmiä, aamulla kaurapuuroa.
-3krt viikossa 5km kävelylenkki.
-Kävele portaat, ei hissiä.
-Työmatkat pyörällä/kävellen?
Jos himoitset sipsiä ym suolaista naposteltavaa, paahda uunissa parsakaali palasina, vähän öljyä, suolaa ja pippuria. Dippikastike kylkeen.
Jos makeaa, syö vesimelonia. Ihan niin paljon kuin jaksat.
Näillä eväillä kurjat tuntemuksetkin unohtuu kun alkaa nähdä oman kehon ja voinnin muutoksen. En osaa sanoa, mikä vaihtoehtosi olisi.
Olen aivan älyttömän kateellinen!!! Haluaisn myös kokea saman, mutta en taida pystyä siihen. Olen liian väsynyt ja vanhojen tapojeni orja. Lapsiarki vie voimat enkä vaan jaksa, vaikka tiedän että terveellisestä ruoasta ja liikunnasta saisin lisää jatkamista. Alkuun pääseminen on se vaikeus.
Samaan aikaan kun kadehdin, olen kyllä ylpeä miehestäni ja iloinen siitä, että hän on pystynyt muuttamaan elämäntapojaan.
Ap