Miehen elämäntaparemontti ahdistaa!!!

Aloitat elämäntaparemontin miehesi kanssa.

Mieti itse miten järjettömältä kuulostaa, erota, koska kumppani voi liian hyvin.

Tue kumppaniasi ja tavoittele samaa hyvää vointia ja ulkomuotoa itsellesikin.

kyllä terveellisyys ja kuntoilu kannattaa

Porvoossa tapahtuu

Vierailija kirjoitti:

Aloitat elämäntaparemontin miehesi kanssa.

Mieti itse miten järjettömältä kuulostaa, erota, koska kumppani voi liian hyvin.

Tue kumppaniasi ja tavoittele samaa hyvää vointia ja ulkomuotoa itsellesikin.

Oikeasti mä haluaisinkin aloittaa elämäntaparemontin! En ymmärrä omia tunteitani yhtään. Mieskin yrittää kannustaa ja lähtisi mielellään kanssani lenkille. Mua vaan hävettää, kun hänen rinnallaan olen lyllertävä pullukka ja etenemistahtini on säälittävä. Mun pitää jotenkin päästä yli tästä. Aivan järjetöntähän olisi erota sen takia, että kumppani voi liian hyvin, kiitos kun kirjoitit tuon tuohon, niinhän se on. Jos eroaisimme, voisin vetäytyä sohvalle syömään rauhassa ja lihota entisestäni ja linnoittautua sisälle. Olisiko se sitten kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Porvoossa tapahtuu

Ei ole Porvoossa tämä!

Nyt vaan mukaan lenkille!

Eroa. Et rakasta miestäsi, etkä ole koskaan rakastanut. Jos rakastaisit, haluaisit hänelle hyvää.

Sillä on toinen nainen

Tunnet kateellisuutta ja tutun ja turvallisen muuttumista vieraaksi ja pelittavaksi.

Miksi mieheni haluaa muutosta? Onko hänellä ihastus? Tekeekö hän muutoksen jonkin naisen takia? Eikö hän pidä minusta (pullukasta)? Haluaako hän vihjailla minunkin tarvitsevan laihtumista? Miksi herkkuillat muuttuivat lenkkeilyyn? Olemmeko sittenkään pari?

Ap jatkaa avautumista. Mua hävettää oma ulkomuoto nykyään niin paljon, että en kehtaa lähteä oikein mihinkään. Olen vaan lapsen kanssa kotona. Vaikka olen miettinyt eroa, oikeasti en haluaisi sitä. Tämä tilanne on vaan niin ahdistava että ero olisi pakoreitti. Ja samaan aikaan suorastaan pelottaa että mies kyllästyy jossain vaiheessa rupsahtamiseeni ja jättää mut. Ihan hullua.

Erota?! Vaikkei mies ole mollannut sua mitenkään tai yrittänyt pakottaa muuttumaan kanssaan...? Pelkäät sen löytävän uuden ja hylkäävän sut niin paljon, että haluaisit itse olla se jättäjä? Nyt järki käteen, nainen.

Kerro miehelle avoimesti ahdistuksestasi ja siitä, että pelkäät näyttäväsi hänen rinnallaan lylleröltä lenkillä. Jospa se kipinä sullakin syttyisi, kun olette avoimia.

Olet kateellinen miehellesi, ei fiksua. Eroaminen kuulostaa naurettavalta, jos syynä on miehen hyväkuntoisuus... Viihdytkö itse läskinä ja huonokuntoisena? Eli pitäisikö ottaa miehestä mallia ja aloittaa uusi parempi elämä?

Vierailija kirjoitti:

Eroa. Et rakasta miestäsi, etkä ole koskaan rakastanut. Jos rakastaisit, haluaisit hänelle hyvää.

Kyllä mä välillä mietinkin, että hän ansaitsisi jonkun paremman.

Ap

Auts. Sun miehellä on toinen nainen. Tai sitten on vielä vain yksipuolisesti rakastunut, mutta yrittää saada toisen ihastumaan itseensä. Löisin vaikka vetoa.

Ymmärrän sua ap. Mun mies haksahti kuntoiluun jo vuosia sitten ja vaikka toki on kivaa, että on hyvässä kunnossa, niin jollain tapaa kaipaan sitä sipsiä mutustavaa kaveria. Nyt aina häpeillen syön omia herkkujani, kun mies syö terveellisesti. En myöskään jaksa liikkua yhtään, sohvalla on niin paljon kivempaa. Mua oikeasti hävettää tämä oma elämäntapani ja se oikein korostuu, kun puoliso on ihan toista maata.

Vierailija kirjoitti:

Tunnet kateellisuutta ja tutun ja turvallisen muuttumista vieraaksi ja pelittavaksi.

Miksi mieheni haluaa muutosta? Onko hänellä ihastus? Tekeekö hän muutoksen jonkin naisen takia? Eikö hän pidä minusta (pullukasta)? Haluaako hän vihjailla minunkin tarvitsevan laihtumista? Miksi herkkuillat muuttuivat lenkkeilyyn? Olemmeko sittenkään pari?

Todellakin tunnen kateellisuutta, koska haluaisin itsekin muutosta. Samoin muutos pelottaa, pelkään että muutoksen myötä mies huomaa että en ole "tarpeeksi hyvä", ehkä pelkään myös että elämänmuutoksen myötä häntä alkaa kiinnostaa uudet asiat, ehkä hänelle voisi tulla joku uusi ihastuskin, joku liikunnallisempi ja energisempi nainen voisi tulla kuvioihin. Tämä ajatus pelottaa ihan tosi paljon. Aiemmin olimme yhdessä sohvaperunoita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Erota?! Vaikkei mies ole mollannut sua mitenkään tai yrittänyt pakottaa muuttumaan kanssaan...? Pelkäät sen löytävän uuden ja hylkäävän sut niin paljon, että haluaisit itse olla se jättäjä? Nyt järki käteen, nainen.

No niinpä! Nyt kun kirjoittelen tätä tänne niin tajuan että ihan älytöntähän tämä on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerro miehelle avoimesti ahdistuksestasi ja siitä, että pelkäät näyttäväsi hänen rinnallaan lylleröltä lenkillä. Jospa se kipinä sullakin syttyisi, kun olette avoimia.

Olen kertonutkin ainakin jonkin verran, meillä on hyvä keskusteluyhteys kyllä. Koko ajan en halua aiheesta avautua, koska haluan myös kannustaa ja kehua häntä. Näenhän, että elämäntapamuutos on tuonut hänelle energiaa ja että hän on onnellinen. Miehen on vaikea ymmärtää häpeääni, hän kyllä kuuntelee, ja yrittää rohkaista mua sellaisen liikunnan pariin, josta tietää että olen joskus tykännyt.

Itse sain 10 vuotta sitten elämäntapamuutosinnostuksen. Pudotin painoa ja aloin lenkkeillä. Painoa lähti 27kg ja kunto koheni niin että puolimaratoni meni alle kahteen tuntiin.

Vaimo ei ollut tästä yhtään iloinen. Käytin kuulema liikaa aikaa itseeni ja olin itsekäs.

Voin kertoa suoraan että elämäni ei parantunut yhtään, vaikka toki terveys parani. Lopetin kaloreiden laskemisen ja ruuan laatuun panostamisen ja lopetin liikunnan ja lihoin takaisin kilot joista olin hankkiutunut eroon. Nyt on taas verenpainetta ja korkea kolesteroli ja odotan infarkitia.